Kuvamateriaalia joululomalta

Sähköjen puutteesta johtuen pääsin viedä kameran ulkoilemaan raviradan juoksutusaitaukselle. Tuuli oli melkoinen. Kuvista saattaa jo nähdä Taron äidillisiä muotoja :)

Jouluja!

Askelia eteenpäin

Olemme ahkerasti käyneet koirien kanssa hallilla viime viikkoina ja tänään tuntui jo siltä, että pientä edistystä on tapahtumasta. Ollaan lähinnä tehty aivojumppaa kaipaavia temppuja eli naksuteltu, hiottu yksityiskohtia paremmiksi.
Taron kanssa aiheena on ollut pääsääntöisesti kontaktin otto ja olen aloittanut käskyn yhdistämisen temppuun, sillä Taro tarjoaa sitä jo tosi hyvin. Kun saisi tempun yhdistettyä käskyyn (ota), voisi alkaa pikkuhiljaa vaihdella paikkaa ja lopulta yhdistää sen varsinaisen esteen suoritukseen. Touhu on ollut Tarolle mieleistä ja se on kovin innoissaan aina naksuttellessamme, välillä jopa niinkin, etten tahdo ehtiä merkata haluamiani asioita, kun Taro jo keksii uudeen vaihtoehdon.

Hamu on harjoitellut maahanmenoa, joka on ollut sillä varsin heikko tähän asti. Projekti on osa harjoitusten helpottamiskokeiluani, jolla yritän saada sen toimimaan lyhyemmän aikaa aktiivisemmin. Kun saisi sille sellaisen tekemisen maun tuohon työskentelyyn, olisi itselläkin enemmän intoa harjoitella sen kanssa.
Hamu on parissa päivässä edistynyt tosi mukavasti ja tänään saimme aikaiseksi jo maahanmenoja niin, että se yhdisti ne luoksetuloon, jolloin itse liikekin on ripeämpi. Ongelmanahan on ollut Hamun tapa jäädä tapittamaan minua hölmöksi tekeytyen ja nyt, kun tehtävät ovat lyhyitä ja ripeitä, se ei ehdi jumittua.
Pieniä seuraamisen alkeita jatkettiin edelleen, mutta en voi kuin hämmästellä, kuinka vinoon se itsensä saakin edetessään. Minä varmasti teen jotain väärin.

Impin kanssa jatkettiin vierelletuloja, paikallamakuuta ja seuraamista. Suurin edistys on ehdottomasti ollut vierelletulossa, jossa se on keksinyt tehdä ripeän hypyn perusasentoon, sen sijaan, että asettautuu siihen. Vielä se paikoin jää aavistuksen liian taakse, mutta ottaen huomioon lähtökohdat, olen hyvin tyytyväinen.
Seuraamisessa on vielä vähän ongelmia, laadukasta seuraamista tulee tosi vähän, mutta ehkä se siitä. Voisin yrittää liittää siihen naksun.
Paikallamakuussa otin tänään vähän erikulmia lähtösuunnaksi, mutta hyvin tyttö siellä paikallaan pysyy. Ainakin yksi ongelma on saatu ratkaistua!

Taro alkaa vähitellen saada äidillisiä muotoja, mutta ihmekös tuo kun synnytykseen on enää kolme viikkoa! Vatsa pönpöttää vähän, mutta parhaiten tiineyden näkee nisistä, jotka ovat hieman suurentuneet ja muuttuneet tummemman punaiseksi. Vauhti ei ole vielä hirveästi hidastunut, kestävyys kylläkin ja sen kanssa on tietoisesti kevennetty liikuntaa vähitellen.

Koska tiineys on jo yli puolen välin, ei Taro pääse vielä kokeilemaan vesijuoksumattoakaan, jota lähdemme kokeilemaan huomenna yhden aikaan. Uhreiksi joutuvat Hamu ja Impi. Tänään opettajamme näytti kuinka vesijuoksumatto toimii käytännössä siihen jo tottuneella koiralla. Katsotaan kuinka se onnistuu tältä kaksikolta.
Vesijuoksumatto olisi oivallinen harjoitusväline ensinnäkin Impin etuosan kehittämiseen, joka on aina ollut kohtalaisen vähäisessä lihaksessa. Toisaalta sillä saattaisi saada kehitettyä Hamun takajalkoja, jotka tapaavat paikoin olla vähän laiskat eritoten agilityssä. Eläinlääkäriltäkin on jo terveystarkastus, joka sallii vesijuoksumaton käytön. Toivottavasti saan jostain jonkin videointilaitteet :)

Taron ultra ja kevyttä treenailua

Koirilla ollut tänään taas aktiivipäivä. Aamutuimaan aloitettiin pienellä iloittelevalla riehumisella läheisen raviradan keskellä olevalla aidatulla juoksutusalueella. Kovasti koirat irrottelivat, vaikkei siihen aikaan ollut vielä valoa nimeksikään.

Koulua oli tänään vain kaksi tuntia ja sen jälkeen suunnattin kohti eläinlääkäriä. Tarolla oli ultra ja Impille sekä Hamulle laitettiin rokotukset kuntoon taas seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Koska ne saavat nyt seuraavan kolme vuotta koululla kennelyskärokotteet niin päädyttiin, että kolmosrokote on riittävä perusrokotteeksi.
Taro suhtautui melkoisella varauksella ultraustilanteeseen ja venkoili harmistuneena koko toimenpiteen ajan. Näkyviin saatiin kuitenkin kolme pikku tiitiäistä, joilla näkyi sydämenlyönnitkin :) Eläinlääkäri epäili, että pentuja olisi enemmän kuin kolme, mutta kolmekin on jo ihan mukavasti. Nyt ollaan viidennellä viikolla, eikä Tarossa näy ulospäin mitään kovin merkittävää muutosta. Nisät ovat aavistuksen tummentuneet, siinä kaikki. Onhan siitä vähän mukavuudenhaluinen tullut ja hieman hellyydenkipeämpi.

Eläinlääkärille kun lähdettiin, niin päätin samalla pyytää kaikista koirista terveystarkistuksen ja kaikki todettiin päällisin puolin olevan kunnossa. Terveystarkastus oli myös sitä varten, että ilmeisesti meillä olisi mahdollisuus päästä käyttämään koiria koulun vesijuoksumatolla ensi viikolla ja kernaasti kokeilisin omieni kanssa moista harjoitetta!

Kun päästiin takaisin Kannukseen, menin koirien kanssa hallille, kun tuntuivat niin energisiltä. Kaikkien kanssa otettiin ihan kevyesti, enemmänkin aivojumpan kannalta. Impi harjoitteli napakampaa istumista ja makuulle menoa, sekä pieniä pätkiä seuraamista ja vierelletuloa. Alkaa se pikkuhiljaa saada ideaa vierelletulosta ja se käyttää ihan mukavasti takapäätään.
Hamu harjoitteli puolestaan perusjuttuja, jos saisin sille helpommilla harjoituksillä vähän lisää työmotivaatiota. Harjoiteltiin maahanmenoa naksuttimen kera ja sitten vielä istumista. Myös vähän seuraamisen alkeita.
Taron sisällä mylläsi räjähtävä energia, eikä se meinannut nahoissaan pysyä. Otettiin naksun kanssa kontakteja ja alkaa siellä päänupissa jokin raksuttaa. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa! Lisäksi hulluttelimme skeittilaudalla, joka oli joltain edelliseltä treenaajalta jäänyt keskelle hallia. Tarohan tempaisi sen kyytiin ja ajattelin, että mikäs siinä, harjoitellaan sitten skeittilaudan rullaamista. Ei siinä kauan nokka tuhissut kun Taro hoksasi, että kun laudan tuuppaa etutassuilla matkaan, niin palkkaa tulee :) Se on kyllä sitten mieltänostattava veijari!

Näyttelytilastoa

Tässä selaillessani Bassetpulinoita aikani kuluksi, huomasin että Vuoden Näyttelykoira-lista oli petittien osalta laskettu. Ihan kivasti oli meikäläiset edustettuna, vaikka tuntuukin, etten ole juurikaan ole näyttelyissä käynyt. Hamu ei vielä 15 parhaan joukosta löytynyt, mutta toisaalta, onhan sillä vasta kolmet näyttelyt läpikäytynä.

VUODEN NÄYTTELYKOIRA 2011
1. Prinzlands Trademark 69/7
2. Mirepoix Sid Vicious 61/22 (Hamun isä)
3. Yamashta Fahrenheit 37/5
4. Nightdream Ricky Martin 33/7
5. Fragola Ursus Upeus 23/5
6. Mirepoix La Vraie Affaire 19/4
7. Jasper graf von Schwerin 18/3
8. Amonvhars Ultimate Snowprince 16/3
9. de Gozette Eino 16/5
10. Märskars Petit Dalton 15/4
Humisevan Harjun Youre the One 15/4 (Hamun veli Eka)
12. Perlean Diggity Dank 15/5
13. Cakom Lupikas 14/6
14. Vihtapuksun Onnen-Pekka 13/1
15. Perlean Fifty-Sixty 13/5


Paras narttu:
1. Nightdream Isidore Ducasse 60/18
2. Nightdream Rhyme de Moines 52/7
3. Sweetdean Alice Tinker 32/3
4. Prinzlands Trick or Treat 30/4
5. Prinzlands Tricolour Trophy 28/3
6. Humisevan Harjun You rock my world 28/8 (Hamun sisko Kafi)
7. Humisevan Harjun Favorite 20/5 (Impin täyssisko Sani)
8. Vilauddens Princess Zia 19/6
9. Humisevan Harjun Immortelle 18/4 (Impi)
10.Fragola Queen of wind 16/5
11. Humisevan Harjun Desert Rose 12/3 (Taro)
12. Yamashta Funky Pretty 11/1
13. Juno-Juhekin Chrisana 10/4
Nightdream Karla du pont 10/4
15. Juno-Juhekin Adusa 9/6

Tikitystokotus

Eli tokoilua tänään käytännön tunnilla. Monien surkeiden sattumusten sarja johti tänään siihen, että käytännön tunneilla olitiin vain minä laumani kera, sekä Elina samojedinsa Viljamin kanssa. Koska tosiaan meitä oli niin vähän, saimme toivoa tunnille sisältöä ja minä luonnollisesti halusin neuvoja tokoon. Opettajana tänään siis Michaela Grönlund eli Miikku, joka on myös luokanvalvojamme.

Tänään mietittiin paikallaan makuuta, liikkeestä pysähtymistä, istumista ja makaamista, sekä hypyn suorittamista.
Paikalla makuu alkaa jo sujua Impiltä ja onhan tuota jo harjoiteltukin. Jo perin sujuvasti se menee perusasennosta maate ja odottaa paikallaan kunnes palaan sen luokse. Ongelmana se, että kun se ottaa kontaktin makuu-asennosta, se tuppaa muljahtamaan hieman kenolleen etuosasta. Sitä harjoitellaksemme se tulisi palkata nyt eteenpäin, jotta sen kroppa hieman oikenisi. Lisäksi saimme kotitehtäväksi alkaa pidentämään makuuaikaa.

Liikkeestä suoritettavat jutut ovat edelleen suuri murheen kryyni. Impi ei oikein nappaa käskysanoja ilman, että pysähdyn. Niitä pitää siis alkaa treenata tosissaan. Neuvoiksi sain vahvistaa istu-maahan-seis-käskyjä niin, että se hallitsee ne myös muissa tilanteissa refleksin omaisesti ja vasta sitten alkaa yhdistää niitä seuraamiseen.

Hyppy menee niin kauan hyvin, kunnes pitäisi kääntyä esteen takana ympäri odottamaan. Impi sen sijaan seisahtuu esteen viereen odottamaan. Harjoitellaan siis suorempaa linjaa esteen taakse, jotta sillä on tilaa kääntyä esteen taakse odottamaan.

Muita kotitehtäviä ovat etäpalkka (tahdon MannerMinderin!) ja pyrkimys saada armoton louskuttaminen pois siltä (ettei minulla ole esimerkiksi paikallamakuussa louskuttavaa koiraa). Eli tekemistä tekemistä tekemistä.

Taron kanssa vähän harjoiteltiin Impin lepoaikojen ajan kontakteja. Alkaa se vähitellen ymmärtämään niiden päälle. Pitää vain jatkaa naksuttelua.

Näyttelysuunnitelmia ja hakutreenejä

Impi ja Hamu on nyt ilmoitettu Kajaanin kansainväliseen näyttelyyn tammikuussa ja mukaan pääsee myös Hamun sisko Kafi. Toivottavasti SERTi onni olisi suotuisa, eikä CACIBeistakaan haittaa olisi. Kunpa vain saataisiin joku pätevä handleri narun päähän ;)

Käytiin tänään taas hakumetsällä Eveliinan ja Kristiinan kanssa. Treenipaikkana Kannuksen Taimiston takaiset metsät. Tuulta ei ollut oikein nimeksikään, joten vastatuuleen ei päästy treenaamaan. Seisova ilma näkyi koirien suoriutumisessa. Maalimieheksi olin pestannut Hannun, jotta saataisiin harjoitusta myös miespuolisista maalimiehistä.
Impi lähti kyllä reippaasti etsimään, mutta valmiiksi tallaamamme maasto harhautti sen etsimään maavainuisesti ja loppujen lopuksi aivan väärältä suunnalta. Hyvin se työskenteli ja etsi, mutta koska se eteni Hannusta katsottuna väärään suuntaan, oli sille annettava voimakkaita vihjeitä mm. kutsuttava kohti. Pitää ehdottomasti harjoitella sen kanssa vielä myötätuulisia hakuja, jos sen saisi työskentelemään loogisemmin.
Hamulle ja Tarolle oli tarjolla vielä alkeisharjoituksia eli ne saivat katsoa, kun maalimies juoksi piiloon. Kumpikin tykkäsi moisesta kovasti ja Tarolta pääsi siinä innostuksessa vielä melkoinen ajohaukkukin. Hienosti ne löysivät maalimiehet ja saatiin hyvä treeni aikaiseksi.
Yritettiin vähän videokamerallakin kuvata, mutta hämärtyvä sää ja erityisesti minun hyvällä suojavärityksellä varustetut pikkuturrikkani eivät oikein tainneet erottua nauhalta.

Huomenna olisi luvassa käytännöntunnit hallilla. Toivon mukaan tokoa :)

Hakumetsällä

Käytiin tänään Eveliinan, Janita ja Marin kanssa hakumetsällä kun pääsimme metsätunneilta aikaisin pois. Ahtauduimme kaikki neljä ihmistä ja kuusi koiraa Volvoon, omani luonnollisesti takaluukussa. Valittiin satunnainen metsäläntti treenipaikaksi ja nopean tassuttelun jälkeen aloitettiin kierrokset. Koirat toimivat oivallisen hyvin.
Impillä oli vähän muistelemista, että mitä pitikään tehdä ja kahdella ensimmäisellä yrityksellä se kääntyi takaisin lähdettyään hyvin. Käskin sen kuitenkin topakasti takaisin ja sitten se pinkoi suorilta maalimiesten luo. Impi antoi jo hyvin ilmaisua ja kävin sitten hakemassa sen maalimiehen luota.
Toisella kolmannella yrittämällä Impi juoksi suoraan maalimiehelle, eikä enää kääntynyt.
Kokeilin huvikseni myös Hamua ja Taroa, kun kerran ei tunnilla oltu ja saatoin pitää kaikkia kolmea mukana. Koska Hamu ei ole aiemmin tehnyt hakuja, se sai nähdä maalimiehen juoksevan metsään. Hamusta touhu oli ylettömän hauskaa, eikä hännänheilutus meinannut loppua, kun se löysi nakeilla varustetun maalimiehen. Reippaasti ja määrätietoisesti se meni maalimiehen luo, eikä lähtenyt omille teilleen. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen.
Tarokin oli oikein näppärä samassa harjoituksessa, joskin se liikkuu paljon nopeammin maalimiehelle kuin Impi ja Hamu, joten haut menivät nopeasti. Voisihan sitä omaksi huvikseen vaikka alkaa noitakin treenaamaan hakuun, vaikkei me kyllä saada tässä lajissa PK-oikeuksien puutteen takia kisatakaan...

Itsenäistä agi/tokotreeniä halilla

Olen mitä mainioimmalla tuulella, sillä olimme Eveliinan ja pehkouroksensa Rikin kanssa eilen hallilla ja koirat toimivat oivallisen hyvin! Kaikkein iloittavinta omasta mielestäni oli se, että Impi liikkui halukkaasti sai jopa pienen hepulin siinä innostuksissaan. Nämä Impin pienet hepulihetket kertovat minulle suoraan, että sillä ei ole kipuja tai jäykkyyksiä ja se haluaa liikkua, sillä mikäli niitä olisi se ei varmasti ottaisi yhtään ylimääräistä askelta.
Olen kuitenkin Impin kanssa vielä hyvin varovainen, enkä tiedä uskallanko agilityä enää tehdä sen kanssa edes puolitosissaan, mutta ainakin tyttönen oli intopinkeänä menossa radalle eilen. Laitoin rimat maahan, ettei se vain saisi turhia iskuja maahantuloissa. Täytyy myöntää, että Impin kanssa on nautinto tehdä agilityä jos se on pirteänä, sillä voin luottaa siihen, ettei minun tarvitse ohjata sitä niin tarkasti joka esteelle ja se lukee itse rataa. Näin saan omista ohjauksistani sujuvampia. Impi suoritti täydellä varmuudella radan kolme kertaa ja sitten sille piisasi.

Taro oli aluksi hieman jähmeä ja vähän jännittikin uutta alustaa. Mutta kun se sai jutun juonesta kiinnni niin se lensi radalla eteenpäin. Se etenee niin kauan halukkaasti ja varmasti, kunhan minäkin juoksen, eli radan lopussa oleva 180 asteen kaarros tuotti meille melkoista hidastusta, kun jouduin itse hidastamaan. Ehkä ongelma ratkeaa kun Taron esteosaaminen ja radanlukutaito kehittyvät, niin että minä voin tehdä sujuvampia ohjauksia eli toisin sanoen luotan sen suorittamiseen enemmän..

Hamu.. No, Hamuhan töpsötteli hyvin. Onhan sekin kehittynyt ja saanut vauhtia, mutta sen onnettomat miehenaivot ovat hyvin alttiita erilaisille häiriöille. Tehtiin rata pätkissä pariin otteeseen ja harjoiteltiin lopuksi muuutaman kerran rengasta. Hyvin se hyppää renkaan läpi, mutta sillä on tapana mennä takaisin päin renkaan vierestä... Pitää harjoitella omaa motivaatiota Hamun kanssa harjoitteluun, kenties se siitä suttaantuu.

Treenien lopuksi otin Impin kanssa vielä vähän seuraamista ja paikallamakuuta. Seuraaminen sujui hyvin, vierelletuloissa vielä vähän poikittaa, mikäli en ole tarkkana omien ohjauksieni kanssa. Paikallamakuu meni hyvin ja sain palattua sen vierelle muutaman kerran niin, että se makasi aloillaan ja tuli vasta käskystä perusasentoon. Eiköhän se siitä pikkuhiljaa lähde :)

Muuttoa ja käytäntöä

Noniin, toinen muutto puolen vuoden sisään suoritettu. Tällä kertaa urakka ei onneksi ollut niin suuri kuin viimeksi, koska muuttomatka oli vain 25 kilometriä eli Kälviältä Kannukseen. Koirat ovat sopeutuneet mainioisti jo uuteen kämppään ja riemukseni ympäristöstä löytyy rutkasti lenkkipolkuja, joita varioida. Kälviällä kun tuntui että kovin paljon lenkkivaihtoehtoja ei ollut ja samat lenkit alkoivat jo tympäistä - niin minua kuin koiriakin.

Ihan rypyttömästi tämä muutto ei suinkaan sujunut, sillä uudessa kämpässä odotti mm. lukittu huoneen ovi (eikä avaimesta tietoakaan), seinästä irroitettu liesi ja toimimaton jääkaappi (jossa ei ole edes pakastilokeroa), sekä lukuisa määrä toimimattomia lamppuja. No, maanantaina saadaan varmaan asioita potkittua eteenpäin, kun huoltomies palaa työpaikalle.

Impi-parka kärsii valeraskaudesta. Hetken sain jo sydämen tykytyksiä, kun huomasin että sen nisistä tuli maitoa ja aloin kerrata päässäni, miten tällainen voisi olla mahdollista, mutta sitten alkoi vinkulelujen kantaminen ja pesien rakentaminen. Varmuuden vuoksi vielä tutkin sen kohdun suunnan, eikä siellä mitään tietenkään tuntunut. Nisätkään eivät ole läheskään niin turvonneet kuin silloin kun se oikeasti odotti pentuja ja nyt se on vieläpä kohtalaisen hoikassa kunnossa, eikä muistuta lainkaan valaskalaa niinkuin silloin kun oli tosi kyseessä. Toivottavasti tuo höpsötys loppuu pian.
Impi on muutenkin ollut ilahduttavan pirteä, eikä se ole ontunutkaan nyt pariin viikkoon. Toinen korva on vähän kutissut, mutta sekin alkaa jo helpottaa.

Tarossa puolestaan on tapahtunut luonteen muutoksia, joka viittaisi sen tiineyteen. Siitä on tullut läheisyyden kaipuinen ja varovainen. Kaksi viikkoa vielä, niin saadaan asiasta varmuus :)

Torstain käytännön tunnilla minulla oli Impi ja luokkatoverini Elina lainasi Taroa. Ohjelmassa oli raunioikokeiden ketteryysesteisiin tutustuminen. Impi ja Taro suoriutuivat kaikista ongelmitta, agilitykoiran varmuudella ja saatiin kehujakin opettajalta. Koska koirani ovat kohtalaisen pieniä, on luontevaa, että ne hallitsevat itsensä paremmin tarkkuutta vaativilla esteillä isoihin koiriin verrattuna. Näissä jutuissa siis pääsemme hieman nopeammin hiomaan suorituksia valmiiksi, kuin kanssa treenaajamme, jotka vaativat aikaa vielä itse esteestä suoriutumiseen. Mutta toisaalta, minkä me tässä saamme etumatkaa, niin jäämme jälkeen siinä tottelevaisuus osuudessa...
Lopputunti harjoiteltiin erilaisia koirien lihaskunnon parantamiseen tähtääviä tehtäviä, kuten tasapainolautaa, sekä "tassut laatikkoon"-harjoituksia. Ne menivät ihan kivasti. Olisi toki mukavaa, jos saisin itselle kotiin tuollaisen tasapainolaudan niin saisi vähän pidettyä parempaa huolta niiden lihaskunnosta.

Mejä-raportti ja tokokuvia

Koulutehtävää käynee tännekin ilmaisumuotona :)
"19.11.
Mejä-jälki
Impi
Jäljen pituus noin 300 metriä, sisältäen yhden kulman ja yhden katkon, joiden yhteydessä makaukset. Kaatona toimi hirvensorkka. Jälki 20 h ikäinen. Verta käytetty noin 1,5 dl.
Impi eteni kohtalaisen reippaasti, melko jälkitarkasti, välillä ilmavainuisesti ja merkkasi makaukset hyvin. Kulmassa pientä pohdintaa, mutta selvitti ilman hukkaa. Lyhyt hukka katkolla, mutta löysi pistoilla jäljen uudelleen ja jatkoi kaadolle, joka oli sijoitettu kiven taaksen. Kiersi kiven "väärältä puolelta", eli ei jälkeä pitkin. Merkkasi kaadon kuitenkin hyvin.

Hamu
Jäljen pituus noin 150 metriä, sisältäen kaksi kulmaa, joiden yhteydessä makaukset. Kaatona hirvensorkka. Jälki 20 h ikäinen. Verta jäljellä noin 1 dl.
Lyhyt harjoitusjälki. Kulki reippaasi ja jälkitarkasti. Ensimmäisessä kulmassa pieni hukka, jonka selvitti nopeasti. Toinen kulma hieman oikaisten, ei merkannut makausta, joka johtui varmaankin kaadon olemisesta liian lähellä jälkimmäistä kulmaa. Saanut kuitenkin suorilla varmuutta etenemisessä."

Takkutukka putkella

Ihan on riittävästi ollut tekemistä viimeaikoina ja näyttää siltä, että sitä pisaa vielä koko joulukuun, kun näihin kahteen seuraavaan viikkoon on sisältyy vielä kennelvuoro (ma-pe) ja lisäksi muutto Kannukseen. Tämä muutto tuli nyt vähän nurkan takaa, mutta kun halvempi ja ennen kaikkea rutkasti koulua lähenpänä oleva asunto vapautui, oli otettava tilanteesta vaari. Joulukuussa minulla on enää 2,5 km:n matka 25km:n sijaan, mikä helpottaa suuresti ajankäytön ja bensakulujen suhteen. Lisäksi Kokkolassakin voi nyt lähteä käymään junalla, eikä tarvitse autoilla!
Kenties tämä iloinen seikka helpottaa treenaamistakin, kun kaikki treenipaikat ovat rutkasti lähenpänä. Ja treenauksesta puheen ollen, näyttää siltä, että Impistä aletaan leipomaan tokovalioita. Ajatushan on sinällään koominen, mutta nyt kun haaste on heitetty, niin kaipa siihen on tartuttava. Moni varmaan ajattelee, että hulluhan minä olen, jos alan petittiä harjoittamaan tokossa, mutta eihän sitä tiedä mihin tyttösen rahkeet riittävät, etenkin kun Impin suuri inspiraation lähde on tuo Atrian Kevyt Snack ;) Sehän kiipeää vaikka takaperin puuhun, jos palkkana on pala nakkia.
Kovin suurta edistystä me emme ole vielä tehneet, mutta vastahan aloitimme. Alunperin olin siis aloittanut seuraamisharjoittelut oikealle puolelle, ja olen nyt saanut siirrettyä ne vasemmalle. Impin kontkati on parantunut, vaikka välillä sen saattaa ottaa minuun etäisyyttä seuraamisessa, mutta nyt pitää vain olla tarkkana, että teen vain lyhyitä pätkiä ja palkkaan vain eheistä seuraamispätkistä.
Sivulletulokin alkaa vähitellen onnistua, mutta vielä vaaditaan tarkennusta oikeen paikkaan ja suoruuteen, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa! Tässä harjoittelussa tosin ei paljon auta se, että olen ihan ummikko lajin koulutusmetodien ja muiden pienien hienouksien suhteen, mutta Krisse tuli onneksi eilen hieman auttamaan treeneissä ja toivon mukaan hän viitsii toistekin avitella. Olen myös kysynyt muilta tahoilta treeniapua ja odottelen innolla vastauksia.

Tänään olisi tarkoitus mennä tekemään mejäjälkiä Impille ja Hamulle pitkästä aikaa. Yritän saada kummallekin yhden kulman ja Impille yhden katkon. Kaatona toimii hirven sorkka, jonka saimme Kalajoen vierailulta :)

Seinäjoki KV...

Tulipa taas tehtyä turha reissu Seinäjoelle KV-näyttelyyn. Saalis oli laiha, suorastaan lannistava. Huono onnemme alkoi jo ennen kehää, kun Suvin täytyi lähteä kyytinsä mukana Lahteen ennen aikojaan, joten jouduin itse tarttumaan näyttelyhihnaan. Se tietää aina huonoa onnea, sanokaa minun sanoneen. Olisi varmaan pitänyt ymmärtää perääntyä jo tässä vaiheessa ja viimeistään siinä vaiheessa kun näin kuinka tuomari mittaili koirien korkeuksia kehässä ja syynäsi joka koiran suurennuslasin kanssa. Mutta tyhmä kun on, niin jäätiin kaikesta huolimatta kehään.
Hamu liikkui reippaasti kuin kuollut lahna ja sattuipa sopivasti, että oli tuomari, joka tykkäsi juoksuttaa kehässä. Varsinaista rakenteen arviointia ei edes tapahtunut, muuten kuin nopea vilkaisu pöydällä. Huonoa oli pieni koko (33cm "med bästa vill") ja liian pitkä turkki (olen itse tästä kyllä erimielinen..) sekä laskeva kallon takaosa.. Tuloksena EH...
Sitten oli vuorossa Taro. Ja sehän se vasta murheenkryyni olikin.. Taro kyllä liikkui mukavasti ja oli muutenkin moitteeton käytökseltään, mikä toki ilahdutti minua. Tuomari kehui kovasti tytön päätä (yleensä se, mistä Tarolle sanotaan negatiivista palautetta) ja erityisesti hän piti Taron tummista silmistä, mutta turkki oli liian pehmeä päässä ja jaloissa, vaikkei muuta negatiivista sitten sanonutkaan. Turkista rokotettiin sitten rutkasti, tulokseksi H... Tarokin mitattiin ja se oli 34cm.

No, jos jotain positiivista löytäisi, niin ainakin sain hankittua Tarolle valopannan metsään (sellainen Leutchie-putkivalopanta) suhteellisen edullisesti.
Kotona tartuin trimmivälineisiin ja sai Taron tukka lähteä. Hieno turkki tuli vanhan, jo vähän kurppaisen alta. Pää tosin menee ilmeisesti kokonaan kaljuksi, mutta kasvattaapa hyvän turkin edellisen kiharan päälle. Ensi vuonna uusin voimin näyttelyyn, jahka pentuasiast on hoidettu.

Syksyn karkeloita

Ollaan taas menty tukka putkella koko porukka ja syyslomastahan minulla ei ollut tietoakaan. Koirat eivät ole saaneet niin paljon liikuntaa kuin olisin halunnut niille tarjota ja se näkyy pienoisena yliaktiivisuutena niiden suunnalta. No, sunnuntaina olisi tarkoitus mennä metsään, tuli mitä tuli.

Impi otti tähän väliin itselleen saikun ja kipulääkekuurin, sillä se rupesi ontumaan toista etusta. Mitään ulospäin näkyvää vikaa en löytänyt. Eläinlääkäri määräsi Rimadyliä pariksi viikoksi. Toivottavasti kyseessä olisi vain joku nyrjähdys.
Sikäli tämä tuli nyt harmilliseen väliin, kun olin juuri intoutunut toden teolla raunioharrastuksesta ja olemme kovasti harjoitelleen Impin kanssa tokon perusasioita siten, että ne suurinpiirtein olisivat oikeaoppisesti suoritettu. Pientä edistystäkin on saatu. Impin seuraaminen on tiivistynyt, eikä se suorita sitä enää oikealta puolelta. Vähitellen olen saanut oiottua myös vinoa perusasentoa, mutta se vaatii vielä työtä.
Ketteryysesteitäkin Impi ehti jo testata, eivätkä ne tuottaneet sille minkäänlaista ongelmaa, eli palikat rauniokoiran koulutuksen perustaan olisivat olleet kohdallaan. Mutta jatketaan sitten kun saikkuilu päättyy.
Saatoin huokaista helpotuksesta, kun sain kuulla, että Impin raunioura ei kaatuisi siiten 80cm pystyyn, joka on nykyisissä säännöissä. Jos se osaisi kohtalaisen moitteettomasti muut ketteryys- ja tottelevaisuusosion asiat, hypyllä ei olisi niin väliä.

Taro on taas saanut puolestaan vaihteen silmään agilityssä ja kepitkin alkavat jo vähitellen sujua. Päätin ryhdistäytyä ja käydä vetämässä sen kanssa joka päivä 3 minuutin keppitreenit, josko saisin verkot viimein pois kokonaan. Tänään se sujui ongelmitta kun puolet verkoista oli pois. Enempää en viitsinyt Taroa sitten juoksuttaakaan, kun vauhti jo hieman hiipui.
A-esteen alastulokontaktiinkin on saatu vähän tajua. Seuraava etappi olisi, että voisin palkata sen ilman, että olen sitä vastassa A-esteen alaosassa. Siinä voikin olla haastetta.

Hamu oli ensimmäistä kertaa käytännön tunneilla mukana, kun kokeilimme Canicrossia. Ihan suvereeni se ei lajissa ollut, mutta ottaen huomioon, että esimmäistä kertaa tätä tehtiin, niin olen ihan tyytyväinen. Itse täytyisi kuitenkin tehdä vähän kuntotreeniä, mikäli mielisi lajia harrastaa. Tosin myönnettäköön, ettei laji oli prioriteettilistallani ensimmäisenä, mutta onhan se hyvä tutustua uusiin lajeihin, jos vaikka sattuisi kyllästymään nykyisiin ;)

Lauantaina odottaa Seinäjoen KV-näyttely Hamun ja Taron kanssa. Perjantaina menen kennelille pesemään ja siistimään otukset. Toivottavasti Taron turkki kestää vielä yhden käsittelyn. Ensi viikolla onkin tarkoitus sripata se täysin. Mietin samaa myös Hamulle, mutta sen turkki on toistaiseksi ihan ok ja alusvilla näyttäisi olevan vielä hieman liian lyhyttä, eli sillä ei ole kiire. Tokikin olisi hyvä saada senkin trimmi alta, ensivuoden mahdollisia näyttelyitä ajatellen. Toisaalta se tietäisi ostosreissua koirien vaatekauppaan. Impi on kulkenut hurmaavassa raitapaidassaan nyt jo viikon verran, kun pelkään, että kylmä tekee hallaa sen lihaksille.

Käytiin myös moikkaamassa Taron veljeä, Urhoa (HH Dis-Moi Oui) ja sehän olikin mitä mainioin herra :) Taro oli ihan sydämenkuvat silmissä, kun joku kerrankin leikki samoja leikkejä kuin sekin. Ei meinannut tulla juoksemisesta loppua ja Hamuakin jo harmitti, kun Taro ei leikkinyt sen kanssa. Ensi viikolla olisi tarkoitus trimmata Urho kennelillä. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.

P.S. Rakas Joulupukki, voisitko tuoda minulle kolme kappaletta juuri sopivan kokoista Back-On-Track-takkia ja makuualustan? Lupaan olla kiltti ja ahkera ensi vuonna!

Suuri Oliiviseikkailu + koulua

Päätin tänään viedä koirat metsään, kun niillä tuntui olevan niin tolkuttomasti energiaa. Suuntasin paikkaan jossa olen ollut aikaisemminkin ja jossa on vähän haasteellisempaa maastoa koirille. Saisipa niillekin koko kropan lihastreeniä. No, suunnistin, kuten normaalisti sähkölinjoja pitkin, jotka tekivät kulman juuri autopaikkani kohdalla. Ajattelin, että jos seuraan toista linjaa ja käännyt sitten kulman sisään, minun on pakosti mentävä toisen linjan alta jossain vaiheessa. Tai ainakin jomman kumman. Kappas kepponen, eipä mennytkään ihan kuin elokuvissa.
Luottaen (jokseenkin horjuvaan suuntavaistooni) lähdin siis päättelemään maaston muotojen perusteella kuinka saapuisin takaisin autolle ja yllätys yllätys, päädyin vain kauemmas.
Kun oli tutkinut metsää 2,5 tuntia saapumatta metsälle, oli minun turvauduttava Kaisuun, joka oli aiemmin käynyt tutustuttamassa meitä metsään ja sanonut, että hänelle voi soittaa jos eksyy.
Mutta kuten voitte arvata, metsä näyttää samanalaiselta ympäriinsä ja samat maamerkit toistuvat, niin Kaisukin luuli minun olevan jossain aivan muualla kuin missä loppujen lopuksi olin. Onneksi siinä sattui tulemaan kyltti, jossa luki "Matokangas" ja sen avulla Kaisu onnistui navigoimaan paikalle ja pelastamaan minut pimeästä metsästä. Siinä odotellessa hieman ehti jo jänskättää, kun koirat alkoivat murista ja haukkua metsään. Jos siellä ikinä mitään olikaan, niin koirien vakuuttavan mellakan takia se ei sieltä tohtinut paikalle.

Seinäjoen aikataulut ovat tulleet, SERTien metsästys näyttää nyt erittäin haasteelliselta. Paikalle on tulossa 12 petitiä.. No, yrittänyttä ei laiteta. Eihän sitä koskaan tiedä.

Käytännön tunneilla on jatkettu haun parissa. Impi löytää tuulen alta hajut helposti ja osaa hakeutua oikealle suunnalle, käyttääkseen tuulta hyväksi, mutta myötätuuli tuottaa vielä vähän mutkia matkaan. Mutta hyvin se löysi neljä maalimiestä ja antoi taas ilmaisun alkeita. Opettajat kehoitti vaatimaan Impiltä ilmaisun ennen palkkaamista, kun se kerran siltä niin luontevasti tulee. Kenties Impistä tulee ensimmäinen rauniopetitti Suomeen ;) Tottiksessa on vaan vielä aika paljon tekemistä, mutta alkeilla ollaan.

Kokeilin rauniokokeen ketteryysesteitä kentällä. No problemo! Hienosti koira kipitti tikkaat, keinun ja laudan jonka pyörii hieman tynnyreiden päällä. Pitää vielä vähän selvittää mitä kaikkea tuohon rauniohommaan kuuluu, mutta katsotaan. Ehkä sitten kolmannen vuoden puolella voisi saada itsensä kisoihin asti!

Ensi viikolla on taas kennelvuoro ja syysloman merkeissä kenneli on luonnollisesti aivan täyteen buukattu, olisihan se ollut hienoa pitää syysloma, mutta onpana saanut lomavuoron hoidettua tältä vuodelta.

Laatikkopeli

Päätin eilen kokeilla Canis-lehdestä löytämääni harjoitusta. Tarkoitus on siis saada koira tarjoamaan vaihtoehtoja, joista oikean minä merkkaan naksuttimella ja palkkaan. Käytännössä tämä siis on shaping-metodi, joka tarkoituksena on saada koira käyttäytymään operantimmin.

Aloitin Hamun kanssa. Hamu ajatteli, että jos sitä saisi minut tuijoteltua antamaan nakkeja. Kun siitä ei sitten mitään tapahtunut viiteen minuuttiin, pikkumies käänsi päätään ja naks. Hämmästyneenä se tuli hakemaan palkkansa. Sitten jatkui taas tuijottelu, kunnes taas pään kääntö ja naks. Ja niin edelleen. Lopulta sain Hamun koskemaan laatikkoon kuonollaan. Seuraavalla kerralla kokeillaan, josko se saisi etujalkansa laatikkoon.

Impi oli seuraava koekaniini. Se yritti ensin tarjota istumista ja makuuta, mutta kun nakkeja ei herunut, se alkoi erittäin rasittavan ja vonkuvan haukun, jota se sitten jatkoi koko harjoituksen ajan. Impi hoksasi laatikon Hamua nopeammin, mutta ensimmäin käytös, jonka sain esille oli laatikon kiertäminen (Impille on siis opetettu asioiden kiertäminen). Sitten se keksi pysähtyä laatikon taakse. Kun se keksi, että laatikolla pitäisi tehdä jotain, se koetti nostaa sen ilmaan ja tuoda minulle. Lopulta sain sen koskemaan kuonolla laatikon pohjaa ja pikku hiljaa sen myötä sain sen laittamaan tassunsa laatikon sisään. Lopulta Impillä oli kaikki kintut laatikon sisällä, johon minulla oli pyrkimyskin. Seuraavaksi koetan keksiä jonkun muun harjoituksen.

Taro oli innosta soikea, kun otin sen pihalle. Se koetti pikaisesti istua ja käydä maaten. Sitten, ikäänkuin se oli vakoillut muiden harjoituksia, se painoikin kuononsa laatikon pohjalle. Kohta se laittoi tassunsakin laatikon sisälle. Kohta kummatkin etujalat. Sitten kaikki jalat. Lopulta vain takajalat (yritän siis pohjustaa tällä kontakti esteitä). Koko harjoituksen ajan Taron häntä vispasi niin, että oli irrota ja harjoittelulaatikkomme oli littana kuin pannukakku, sillä Taro mäiski sitä tassuillaan sellaisella voimalla, että sen liitokset aukesivat. Mutta ainakin tytöllä oli hauskaa. Ajattelin kokeilla keppien opettelua tällä tekniikalla, joskin siihen nyt taatusti menee enemmän aikaa kuin laatikkojumppaan, mutta parempihan se on aloittaa jostain, etenkin kun Taro vaikuttaa todella aktiiviselta ja kekseliäältä :)

Tokoa, agilityä ja esine-etsinnän alkeet

Koulussa on käytännön tunneilla harjoiteltu nyt tiiviisti tokoa ja opettajina on toiminnut kaksi kolmosluokkalaista. Ensin oltiin Dogness-hallilla sateisen sään vuoksi.
Impin kanssa jouduttiin areenalle ensimmäisenä ja silloin olisi pitänyt esittää omia taitoja. Tehtiin vähän kaikenlaista, lähinnä puskatokoliikkeitä. Saatiin kommenttia, että liikkeitä voisi alkaa hiomaan, koska Impillä on motivaatio kohdillaan. Ensin pitäisi varmaan aloittaa siitä, että opettaisin koiran seuraamaan vasemmalta puolelta.... Itselläni toko on vielä vähän motivaation ulkopuolella, mutta olisihan se vitsikästä saada toinen tokopetitti x)
Paikallaanmakuussa Impillä on tapana nousta kun lähestyn sitä, mutta luulisin, että se olisi helpohko korjata. Katsotaan.



Hallilla kokeiltiin myös esine-etsintää. Impi ei ensin tajunnut, että mitä sen piti tehdä, kun ei ikinä ollut piilotettua esinettä etsinyt, mutta ihme kumma, kyllä se hansikkaan minulle sieltä sitten kuljetti. Hyvin Impi työskenteli ja käytti nenäänsä.
Alustin harjoituksen pyytämällä Impiä tekemään noutoja ensin heittämällä, sitten viemällä itse lapasen kauemmas ja palaamalla Impin viereen. Sitten toinen kolmosluokkalaisista vei hansikkaan piiloon keittiöön. Eka kerta meni hämmästellessä, toisella kerralla se sitten tajusi mitä piti tekemän. Impi hyppi hyvin tottuneesti pöydällekin etsimään ja hetken epäilin, että keittiötasolla oleva pullapitko pussissa saattaisi vaikeuttaa harjoittelua, mutta ihme kyllä se lopulta keksi tuoda hanskan minulle. Hanska oli piilotettuna jonkin muovipussin ja seinän väliin. Kyllä se siitä lähtee.

Eilen oltiin sitten kentällä käytännön tunnilla ja harjoiteltiin seuraamista. Kyllähän se siitä lähti kulkemaan. Poikittaa vain edelleen voimakkaasti pysähdyksissä. Sain vinkkinä, että pitäisi opettaa koira katsomaan kättäni, jotta sen olisi luontevampaa seurata suorassa.




Illalla tehtiin sitten vielä agilitytreenit Krissen kanssa. Minulla oli koirana vain Taro. Se oli ihan ok. Me olemme onnistuneet kehittämään ylösmenokontaktiongelman... Ainakin jos menemme kovaa A-esteelle ja todennäköisesti myös jos menenemme puomille. Pitää vain hillitä vähän vauhtia ennen kontakteja, josko joku tassuista osuisi ylösmenokontaktiin. Onko hyviä vinkkejä?
Rata oli tämän näköinen. Varastin piirrustuksen Krisseltä, kiitos!


Kuvat otti Janita Riekki, kiitos!

Mun petitti hakee.. ja tekee agia

Eilen oli siis tarjolla käytännön tunneilla hakutreenejä. Koirana taas Impi.
Impin mielestä tämä on oikein hauska harrastus. Mikäs sen hauskempaa kun juosta pätkä metsään hakemaan nameja piiloutuneelta ihmiseltä. Ensi alkuun kokeiltiin pellolla, tosi tiheän kuusikon läpi, mutta koska tuuli oli heikko, ei haju kantautunut läpi kuusikosta. Sen sijaan, kun tehtiin harjoitus metsän puolella, Impi toimi hyvin. Viimeisen harjoituksen päätteksi saatiin vielä opettajalta maininta "Mallikelpoinen suoritus". Impi sain hajun saman tien kun päästin sen irti ja kirmasi Janita luo, joka toimi maalimiehenä. Hieman harjoiteltiin jo ilmaisua, kun Janita pyysi Impiä haukkumaan ja kyllähän sitä "ANNA JO SE NAKKI!"-haukkua kuuluikin.

Ainoa miinus jonka voisin mainita on se, että Impi vollottaa koko ajan kun se joutuu odottamaan omaa vuoroaan. Luokkalaiseni pilailivat hieman Impin kustannuksella, kun se haukkui auton ikkunasta ulos. Hetkeksi se oli hiljennytkin ;)



Illalla oli sitten ensimmäinen agilitytreeni ilman ohjausta tai siis ohjasimme toinen toistamme. Koska kaksi muuta harjoittelijaa varasivat suurimman osan esteistä, päätettiin tehdä kahdella esteellä. Hypyllä ja putkella. Harjoiteltiin kuolleita kulmia. Koirat toimivat suhteellisen hyvin. Erityytyväinen olin Taron nopsajalkaiseen suoritukseen. Vastakkaisen käden putket sujuvat jo paremmin. Keskiviikkona pitää testata kuinka käy radalla.
Hamukin oli reipas ja se on saanut jo vähän varmuutta ja nopeutta. Tein kaikilla samaa harjoitusta, mutta Hamulle kuollut kulma tuli hieman yllättäin, eikä ehtinyt reagoida. Ensi kerralla pitää koettaa vekata hieman ennen putkea, jotta saadaan sinne suorempi linja.

Tuulos RN 2.10.2011

Olipa taas näyttelypäivä. Alkoi mukavasti junaillessa kohti Hämeenlinnaa, tosin koirien ja häkin kanssa kulkeminen junanvaihdoissa on tuskallista. Etenkin kun reppukin painaa tolkuttomasti...No, perille päästiin joka tapauksessa ja Kati oli Ekan kanssa meitä vastassa asemalla.

Kohti Tuulosta siis. Näyttely järjestettiin Tuulonen-nimisessä kauppa+huoltoasema-kombinaatiossa, tai siis tarkemmin sanottuna sen parkkihallissa. Päivä oli hieno, joten meluisa ja kostea parkkihalli ei ollut kovin mieluisa vaihtoehto, mutta toisaalta, jos olisi satanut niin eipä kellään olisi ollut mitään sanomista. Kuvia en edes yrittänyt huonon valaistuksen takia ottaa, vaikka kannoinkin kameraa mukana.

Juuri ennen kehää Eka alkoi mystisesti ontua vasenta takastaan. Tutkailun jälkeen emme löytäneet siitä mitään näkyvää, mutta kehäänhän sitä ei voinut tietenkään viedä. No, se kasvariluokasta siis. Hamu meni yksin junnu-uroksiin ja sai arvosanan ERI, ilman SA:ta. Tuomari takertui hieman etukierteisiin etujalkoihin, ja näin ollen jäimme nuolemaan näppejämme.
Hamulle kirjattiin seuraavanlainen arvostelu:
"Sopivan kokoinen, oikeat mittasuhteet. Oikea ilmeinen pää. Hyvä selkä, lanne&lantio. Vielä hieman kehittymätön eturinta (daa...Koira on junnuluokassa) samoin rintakehän tilavuus. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä raajaluusto. Hieman ulkokierteiset ranteet. Hyvä karvanlaatu. Vapaat liikkeet."

Hamu esiintyi tosi nätisti (luonnollisesti, kun Suvi oli ohjaksissa) ja liikkui mukavasti. Olen kaikenkaikkiaan tyytyväinen.

Taro oli omaan silmääni oikein mukavan näköinen näyttelypaikalla, turkki aavistuksen pitkäksi venähtänyt, mutta ei vielä häiriste kokonaisuutta. Mutta yhtä lailla Taro sai rukkaset tuomarilta, huolimatta parhaasta kehäesiintymisestään tähän mennessä. Tuloksena ERI2, seuraavin lausunnoin:
"Sopivan kokoinen, oikeat mittasuhteet. Oikeat pään linjat. Hyvä kaula. Kaunis ylälinja. Hieman niukka eturinta ja melko vaatimaton rungontilavuus. Tasapainoisesti kulmautunut. Kiittävä raajaluusto. Vapaa liikkeet. Oikea karvanlaatu."

No, parempi onni ensi kerralla. Ei sillä että väittäisin yhtään mitään mistään, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että jääviyssääntöjen tarkempi tarkastelu voisi olla joskus aiheellista. "Katkeria sanoi kettu pihjalanmarjoista..." Eli kateellisen panettelua luonnollisesti.

No, eipä päivä nyt ihan syteen ja saveen mennyt. Impin äiti HH Vien En Rose "Roosa" nappasi ROP-veteraanitittelin. Tuomarina siis Erja Nummi.


Handlerina Jeena Kantosalo

Taro 3v.

Eilen oli melkoisen sateinen päivä ja laitoin koirat omien oppituntieni ajaksi autoon, jotteivät olisi pihalla koko aikaa litimärkinä ja kylmissään. No, huomaan että se oli virheliike. Tylsyyksissään ne olivat syöneet pelkääjän puolen takaovesta hieman sisuksia ja oli siinä nakerreltu vähän hihnaa ja jälkipaalua ja pakasterasiaakin. Toivottavasti saisin hankittua noille ulkotarhan, jossa kaikki kolme mahtuisivat hyvin olemaan sisällä. Nyt aina joko Hamu tai Impi on jätetty sateeseen, eikä se tee koirien lihaksille hirmuisen hyvää, etenkin jos tuulee. Tai sitten minä kehittelen häkkiin jonkun telttavirityksen, jotta saan sinne hieman tuulen- ja sateensuojaa.

Agilitytreenit menivät kerrankin todella hyvin, vaikka uumoilinkin pahinta, kun huomasin autoepisodin ja olin jokseenkin huonolla tuulella. Rata oli suhteellisen helppo, joka oli varmasti paikallaan, jotta saatiin parempi työmotivaatio koirille. Taro meni radalla kuin tuulispää ja sain todella pistää kinttua toisen perään, jotta pysyisin sen mukana. Viimeisen vauhtiradan loppusuoralla huomasin kuinka Taro vilkaisi minua ja sitten estettä vaihtaen samalla vaihdetta nopeampaan ja minä jäin kuin seinään. Pitää tosiaan alkaa treenaamaan juoksua, jos tämä vauhtibuumi on jatkuakseen.

Hamukin meni oikein kivasti. Se luki esteitä jo varsin hyvin, joskin käännökset ovat vielä hieman hankalia sille. Olin kuitenkin siihen tyytyväinen.

Impi suoritti radan rimat maassa, säästelen vielä sen selkää. Sen reaktionopeus on kasvanut sinä aikana, kun se on taukoillut ja olin äimistynyt, että jos en vienyt takaakierron ohjausta loppuun asti, se ehti jo vaihtaa esteen toiselle puolelle. Pitää siis keskittyä ohjauksiin, eikä "roiskia" sinne tänne, vaikka vauhtia olisikin enemmän.



Hyvästä treenistä palkkasin koirat puolen tunnin metsäpäräytyksellä. Menimme suht helppokulkuisessa nuoressa kuusikossa ja Taro sekä Hamu olivat aivan innosta piukeana. Huomasin, että riistaa oli mennyt sinne ja tänne. Ainakin hirvenjälkiä näkyi pehmeässä sammalikossa, mutta näytti siltä, etteivät koirat sen jälkeä pahemmin seuranneet.
Ajaessamme metsään lähti ukkometso lentoon tienvierestä ja lensi vähän aikaa auton edessä, ennenkuin kiersi takaisin metsään. On se kyllä vaikuttava otus, kaikilta ominaisuuksiltaan.

Taro täytti tänään siis kolme vuotta, onnea koko D-pentueelle :)

Hakua, raunioita ja muuta mielenkiintoista

Agility on viimeaikoina tökkinyt turhauttavan paljon. Suurimpia ongelmia ovat olleet Taron kohdalla se, että se ei ymmärrä jos ohjaan sen vastakkaisella kädellä putkeen ja jää tuijottamaan tyhmänä, että mitäs hittoa tämä tarkoittaa. Koetan nyt ryhdistäytyä ja käydä treenaamassa koululla useammin, josko se helpottaisi vähän ennen suunnittelemiani möllikisoja 13.10., jotka toisluokkalaiset järkkäävät koululla.

Hamun ongelma oli ensin se, että se ei lukenut esteitä ja tuli minun perässäni. No, sitten tehtiin target-työskentelyä, jotta saataisiin se hieman irtoamaan minusta. No, nytpä se sitten sen oppi ja tekee ihan mitä sitä itse haluaa ja jos se ei ymmärrä niin se hengailee sitten muissa puuhissa.
Pieniä ongelmia, mutta turhauttavia sellaisia. Ja minä tiedän, että on täysin turhaa treenata kärttyisenä, siitä en nauti minä eikä koirat.

Puhelu Raaseporiin Maijalle auttoi taas kokoamaan omaa kärsivällisyyttä ja muistamaan, että on ehkä parempi välillä ottaa askel taaksepäin kuin runnoa väkisin eteenpäin. Molemminpuolinen motivaatio on kuitenkin tärkein.
Seuraavat kuusi viikkoa olemmekin treeniryhmämme kanssa omillamme, kun treenajamme lähtevät lukiojaksolle. Sovittiin, että yritetään vuorotellen vetää treenejä ja tehdä simppeleitä juttuja, parantaa esteosaamista ja hioa suorituksia, pitkien ja kiemuraisten ratojen sijaan. Lyhyemmät tehtävät motivoivat myös koiria enemmän, kun palkkio tulee nopein väliajoin. Toivottavasti se helpottaa hieman solmukohtia.

Koulun käytännön tunneilla on keskitytty nyt todella paljon palveluskoiralajeihin, eritoten pk-jälkeen ja pk-hakuun. Täytyy myöntää, että mejään innostuneena ihmisenä, en oikein ole ollut motivoitunut tekemään tämän lajin jälkiharjoituksia koirani kanssa, joten harjoitteluni on ollut siinä jokseenkin puolivillaista. Sen sijaan haku on ollut oikeinkin viihdyttävää. Koirana minulla on ollut Impi, kun se on jäänyt agitreeneistä ja muista harrasteissa hieman paitsioon ja voi pojat, kyllähän tyttö sieltä henkilöt löytää! Impin valitsin treeneihin siksi, että voi olla sataprosenttisen varma sen tottelevaisuudesta maastossakin ja sen motivointi hommaan on ollut helpointa sen pohjattoman ruokahalun takia.
Olemme olleet hakumetsällä nyt kahdesti, kummallakin kerralla Impi on suoriutunut suhteellisen hyvin. Tänään olin siitä erityisen ylpeä, sillä se suoritti hyvää työskentelyä ja antoi jo hieman ilmaisuakin maalimiehen luona viimeisellä treeneillä. Tai siis lähinnä tämä oli Impin vaatimus nakeista, mutta kerrankin sen ahneudesta on etua x)

Olimme Impin kanssa myös raunioilla. Periaate on sama, mutta raunioissa on vähän haasteellisempi maasto hallittavana. Vanhana agilityn osaajana ei Impille tuottanut vaikeutta kiipeillä haastavimmissakaan paikoissa ja kohtalaisen hyvin se löysi raunioilta maalimiehenkin. Kaikenkaikkiaan ihan olen ollut Impin työskentelyyn. Kumpa saisi vielä nuo nuoremmat toimimaan samalla tomeruudella... Jatketaan harjoituksia.

Mejä- ja agilityharjoituksia

Pikku hiljaa arki on lähtenyt uusissa kuvioissa pyörimään. Paljon, paljon ja vielä kerran paljon on opittu ensimmäisen koulukuukauden aikana, sekä teorian, että käytännön puolella. Agilitytreenitkin lähtivät pyörimään, kiitos Vilja Kämpin ja Senni Kauppisen, jotka ovat vuotta ylemmällä luokalla ja molemmat kokeneita agilityihmisiä. Taro on osoittanut mukavaa kehittymistä, mitä nyt välillä se unohtaa täysin mistä esimerkiksi kepeissä on kyse, mutta jatkamme harjoittelua ja toivon mukaan pääsemme ekan kerran starttaamaan ennen seuraavia juoksuja.

Mejä-puolella tein Hamun kanssa invaasion Kalajoelle, jossa asuu eräs petit-ihminen joka harrastaa sekä ajoa, että mejää. Tällä kertaa olimme liikkeellä mejän merkeissä siis. Ensin sain hyvää oppia jäljentekoon, kun Sanna opasti jäljestä kilpailuissa. Sitten sain seurata kahden Voittaja-luokan mejä petittiä työssään ja olivathan ne ilmiömäisiä.
Hamullekin tehtiin lyhyt harjoitusjälki, mutta hyvin tarkasti se pysyi jäljellä, vaikka vielä varovaisesti liikkuikin. Sorkan löydettyään se oli haltioissaan ja valmiina muuttamaan oitis Sannalle asumaan. Sannalta saimme pakastimeen oman hirvensorkakin omia treenejä varten. Ikävä kyllä säät ovat ollet epäsuotuisat jäljentekoon. Sadetta on tullut kuin Esterin takapuolesta, eikä tiivis kennelvuoroviikkokaan yhtään jättänyt aikaa harrasteisiin. Toivottavasti sateen helpottavat, jotta viimein päästäisiin käyttämään syksyn loppu harjoitteluun.

Tervakoski KV 28.8.2011

Lähdettiin Taron kanssa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kello 02.22 kohti Hämeenlinnaa, lopullisena päämääränä Tervakoski. Tavattiin siis kahdeksan aikoihin aamulla Hämeenlinnan asemalla, minä, Suvi ja Kati, jonka autolla pääsimme näyttelypaikalle.

Olimme suhteellisen ajoissa, joten onnistuimme asettumaan mukavasti tuomarikopin taakse varjopaikalle, jossa oli suhteellisen kuumalla ilmalla mukavan vilpoista ja rauhallista, vieläpä ihan kehää vastapäätä. Vasta puoli yhden maissa päivällä alkoi kehät. Eka (HH You're The One) sijoittui hienosti PU3:ksi napaten itselleen toisen SERTinsä. Tarokin esiintyi mukavasti ja sijoittui PN2 saaden SERTin ja vara-CACIBin.


Tuomarina oli mukava nainen nimeltä Elfriede Heidecker Itävallasta ja hän tuumaili Tarosta seuraavaa:
"Feminine bitch with correct head and expression. Acceptable topline&tailset. Enough chest. Well angulated. Acceptable front. Nice coat. Moves well."


Eli ihan tyytyväisiä ollaan :) Seuurava etappi onkin sitten varmaankin Tuuloksen ryhmänäyttely. Kuvia Tervakoskelta myöhemmin.

Uusia maisemia ja hyviä uutisia

Olen täysin unohtanut kertoa blogiin hyvistä uutisista, joita saimme heinäkuussa Hamun sydänultrassa: reikä kammion ja valtimon välillä oli umpeutunut, eikä eläinlääkärin onnistunut kuulostella minkäänlaista selvää sivuääntä. Helpotuksellani ei ollut rajoja, kun sain kouraani paperin, jossa Hamu todettiin terveeksi :)

Impin pentue on saanut hyvän näyttelyvuoden alle: kolmella neljästä on jo SERT takataskussa, Kafilla jopa kolme kappaletta! Seuraava SERTin metsästys meidän perheellämme on edessä elokuun lopulla, kun suuntaamme kohti Tervakoskea Taron kanssa. Mukaan tulee myös Eka, Hamun veli omistajansa Katin kanssa.

Ainiin, valmiiksi jo onnittelut Impin penskoille, joiden syntymäpäivä on 26.8. jolloin mittariin paukahtaa yksi kokonainen vuosi! Ja onhan tuo Hamu kasvanut!



Arki on muuttanut meillä muotoaan melkoisesti muuton myötä. Asumme nykyään Keski-Pohjanmaalle sijoittuvassa kylässä nimeltä Kälviä, joka kuuluu kuntaliitoksen myötä Kokkolan kaupunkiin (Kokkolaan on matkaa noin 20 kilometriä). Kälviälle me muutimme siksi, että se sattuu sopivasti sijaisemaan 25 kilometrin päässä Kannuksesta, jonne pääsin opiskelemaan eläintenhoitajaksi kennelpuolelle.
Koulu alkoikin ja viikko on ehditty tutustumaan uusiin kuvioihin. Koirien kanssa ei ole vielä ehditty paljon tehdä, vasta ensimmäinen arvio, jonka pohjalta tarkkaillaan edistymistämme. Otin Impin tähän kokeeseen ja sain hyvää palautetta; jollain aiemman vuosikurssin opiskelijalla oli ollut aikoinaan petitti, jota ei oltu saatu motivoitua sitten millään. Onneksi Impi osoitti opettajillemme suuren kulinaarisen taipumuksensa ja käyttäytyi loistavasti.
Ainoa suurempi kritiikki tuli siitä, että koulutan koiraani hätäisesti. No, onneksi tämä ei ollut minulle kovin suuri uutinen, olen saanut samansuuntaista palautetta aiemminkin Maijalta.. Eli ei muuta kuin rauhoittuminen ja syvään hengitys.

Kämppä on saatu kutakuinkin valmiiksi ja pihakin aidattua. Pari näpsäystä on siis paikallaan:


Viherkasvieni määrä on huimasti noussut tuosta, mutta täällä tuntuu aurinkoiset päivät olevat kortilla, joten laitetaan näitä "nättejä kuvia". Eikä meillä tosiaankaan ole aina ruusuja pöydällä, mutta kun kerrankin niitä oli niin olihan se ikuistettava :)



Pihalla pääosin istuskellaan, haukutaan naapureille ja eritoten naapurin kissoille, joita täällä on paljon. Mutta kylläpä eritoten Hamu ja Taro ovat nauttineet omasta pihasta ja eritoten iltaisin ne järjestävät usein pienimuotoisen shown naapurien lapsien ihasteltavaksi.


Sitten vielä ihanaiset ja tuoksuvaiset naapurini. Olen jo valkannut suosikkini ;) He laiduntavat ilmeisesti kesät tuossa parin kymmenen metrin päästä alkavalla laitumella.

Kotisivut auki

Viimein pahasti myöhässä sain kotisivut päiväjärjestykseen. Päivittelen niiden tiedot ajatasalle pikkuhiljaa. Tervetuloa siis :)

http://www.sariannajunnila.net/oliivielamaa

Kesämeininkejä ja muuttoa

Koulun alkuun ei ole enää kuin vajaa kuukausi ja kamat alkaa olla aika hyvin pakattuna. Tällä hetkellä tuuraillaan Soilen koirahoitolalla kaksi viikkoa ja omien turrien lisäksi seurassamme on noin 20 koiraa, vähän enemmän tai vähemmän riippuen päivästä. Koirat ovat sopeutuneet laumaan hyvin ja siinä missä Impi on joutunut hieman löysäämään nutturaansa, on Taro tullut hieman ulos kuorestaan. Hamu pyörittelee naisia ja naiset sitä. Eli kaikenkaikkiaan tilanne on oikein auvoinen.

Ennen tänne tuloa käytiin vielä tekemässä viimeiset treenit Lägin kentällä. Koirat ovat tuntuneet hyvältä ja Hamukin on onnistunut omaksumaan hieman agilitydraivia ja harjoittelee tällä hetkellä keinua. Impin ja Taron draivit riippuvat paljonkin siitä, ovatko ne syöneet ennen treenejä ja kuinka kuuma on. Kuumuutta olemme kierrelleet viimeiseen asti menemällä aniharvain tai yömyöhään kentälle, kun aurinko ei paista sinne.

Mutta siis, mutta lähenee ja nyt eteläistä aikaa on käytettävissä enää kaksi viikkoa, jotka menevät pitkälti täällä hoitolalla ja muuttaessa. Sen verran tulen vielä elokuussa piipahtamaan etelässä, että tulemme Tervakosken kansainväliseen näyttelyyn Taron kanssa. Toivotaan parasta, että sieltä onnistuisi kaapaisemaan toisen SERTin sille :)

Epäviralliset agilitykilpailut, Nummela 27.6.2011

Eilen illalla huomasin, että Hiiden Haukut järjestää epäviralliset agilitykilpailut Nummelassa ja päätin ryhtyä toimesta tuumaan, onhan Impi tuntunut taas aika hyvältä treeneissä ja toiveeni sen toimimisesta kilpailuissa olivat korkealla. Tarolle puolestaan teki hyvää päästä harjoittelemaan taas kisatilanteita, tällä kertaa ei-aidatulla kentällä.

Taron luokka mini-möllit alkoi kuuden jälkeen. Osallistujia oli yhteensä seitsemän ja rata oli ihan looginen, sisältäen muutaman valssi/takaaleikkauspaikan (itse päätin suorittaa Tarolle turvalliseen tapaan valssaten). Taro toimi kuin unelma. Se eteni reippaasti, ei tökkinyt mihinkään esteelle ja tästä huumaantuneen ohjasin sen liian myöhään puomille ja se ehti jo suunnata toisessa suunnassa olevalle esteelle. Onneksi se ei kuitenkaan ehtinyt hypätä sitä ja sai vain puomilta kiellon. Loppurata sujui sitten kuin tanssi ja sainpa loppusuoralla pistää ihan kunnolla töppöstä toisen eteen. Se kannatti, sillä Taro teki toisiksi nopeimman ajan -17,52 sekuntia ihanneajasta (60s). Ottaen huomioon, että siinä ehdittiin jo hömppäillä puomilla, niin ei voinut kuin olla tyytyväinen. Lisäksi minua suuresti ilahduttaa puhtaat suoritukset muurilta ja pituudelta, jotka ovat toisinaan tökkineet treeneissä. Viiden virhepisteen kera aika riitti kolmanteen sijaan. Taro sai pikkuluita ja vinkulelun, joka testattiin ja hyväksi todettiin heti kisapaikalla. Toista starttia en ottanut, koska ajattelin, että parempi tehdä yksi rata kunnolla.

Impin rata olikin sitten yksi murheen kryyni. Se tuntui verkatessamme tosi hyvältä ja aktiiviselta, mutta heti kun lähtölupa annettiin, se heittäytyi täysin korvattomaksi ja meinasi kieltää heti ensimmäiselle esteelle. Vaivoin se teki muutaman esteen puhtaasti, kunnes tultiin kepeille. Impi otti väärän sisäänmenon, joten otettiin alusta. Sitten meni taas pari estettä juuri ja juuri hyväksytysti, kunnes meinasin unohtaa yhden esteen radalta. Otettiin sekin sitten huonolla lähestymisellä. Loppurata taisi mennä kutakuinkin puhtaasti, mutta tuskaisen hitaasti. Tuntui kuin olisi pystyyn kuolleen lehmän kanssa radalla kirmannut. En jäänyt edes odottamaan tuloksia, sen verran harmitti heikko suoritus. No, tästä opin sen, että sen kanssa jatketaan epävirallisissa, kunnes hyvä kisavire löytyy. Itseäni hämmensi miniluokan suhteellisen suuren oloiset esteet. Impi on pari milliä minirajan (35cm) alapuolella ja minun mittailuni mukaan esteet olivat ainakin 5 senttiä sitä korkeampia. En periaatteesta hypytä treeneissä koskaan korkeutta, mutta isot hypyt veivät kyllä Impistä veronsa. Lisäksi esteiden välimatkat olivat pitkiä (radan pituus oli 170 metriä), ihanneaika ykkösluokan mineille oli 65 sekuntia, joka kyllä mielestäni riitti, mutta sanotaanko, että itsellä oli kyllä suihkun paikka kisojen jälkeen, sen verran tuli hölkkäiltyä jo rataantutustumisessa, saatika sitten radalla. Lisäys: Kävin katsomassa Hiiden Haukkujen sivuilta katsomassa kisaavien tulokset. Eivät ne ilmeisesti sitten niin huonosti menneetkään. Oltiin neljänsiä, 10,22 virhettä, joista tuon 0,22 ylitetystä ajasta.

Tämän päivän muistikirjamerkinnät:
- Taro ok.
- Impi (ja ohjaaja) kuntokuurille
- pidempiä treeniratoja

Ainiin, Hamukin on edistynyt treeneissä ihan kivasti. Se teki A-esteen ensimmäistä kertaa ja suoriutui siitä erinomaisesti. Ensimmäinen koirani, joka todella menee täysiä A:n ja puomin. Estepuolella tehtyä pienellä esteellä jo hieman kiemuraisempia ratoja. Hyppytekniikassa on hiomista, rimoja tippuu aika paljon. Päätin varastaa Krissen kotitehtävän orava-istunnan harjoittelun myös Hamulle, jospa se lisäisi takajalkojen lihashallintaa.

Paska reissu mutta tulipahan tehtyä

Viikonloppuna oli Kotka KV ja mehän lähdimme koko konkkaronkka sinne Impille CACIBia hankkimaan. Saatuani tietää etukäteen ketä meitä vastaan kilpaili, en ollut liikekannalla kovin liehuvin lipuin. Onneksi ystäväni Anni lähti seuraksemme, jotta saatiin kaikki koiruudet mukaan. Näyttelypaikalle löytäminen vei hetken, kun kuljimme navigaattoritta ja ajo-ohjeista ei meinannut saada selvää.
Perille kuitenkin päästiin ja koko show meni kuten käsikirjoituksessa luki. Impi oli PN2 ja sai Vara-Cacibin. Hiphei. Vara-Cacib on yhtä tympeä palkinto kuin vara-SERTikin. Hintaa ruusukkeelle tulikin sitten melkein 120 euroa. Mutta kiitokset vielä Hildelle, joka handlasi tyttöset kehässä!
Kafi palkittiin arvosanalla ERI, mutta tuomarin mielestä koiran rintakehä ei ollut vielä kyllin kehittynyt, joten SA jäi harmillisesti saamatta.



Impin arvostelu: "Erittäin hyvä tyyppi. Feminiininen. Kaunis pää ja ilme. Erinomainen kaula ja ylälinja. Edestä voisi olla suorempi. Erinomainen karvalaaatu. Hyvät kehon mittasuhteet. Erittäin hyvin kulmautunut ja hyvät liikkeet."

No, käytiin ostamassa vähän koiranruokaa ja lähdettiin puolentunnin paikallaolon jälkeen takaisin Lohjalle. Mitäpä siellä notkumaan. Täytyy sanoa, että olen varsin tyytyväinen päästessäni muuttamaan pohjoisempaan, näkee vähän senkin suunnan koiria. Kotka oli tällä erää kesän viimeinen näyttely, ainakin Impille. Trimmasin sen lyhyeksi heti kotiin päästyämme ja jään odottelemaan uuden turkin kasvamista. Impi vaikuttaa perin helpottuneelta, etenkin kuumilla keleillä. Katsotaan jos sitten näiden nuorempien kanssa käydään jossakin vielä. Seuraava etappi on joka tapauksessa Hamun sydänultra.

Tulevaa

Tänään tuli postista napakka kirjekuori, joka sisälsi ilahduttavan ilmoituksen: "Sinut on valittu opiskelemaan Keski-Pohjanmaan maaseutuopistoon"! Liihottelin pilvissä aina työpäiväna alkuun asti, kunnes selvisi, ettei Kannuksessa tällä hetkellä ole kämppiä tarjolla. Onneksi kuitenkin selvisi, että Kälviässä, n. 25 kilometrin päässä koulusta on tarjolla asuntoja. Ajatelkaas! Vain 100 euroa nykyiseen vuokraan lisää ja mahdollisuus olisi muuttaa omakotitaloon vuokralle! Ah, ihana pohjoinen halpoine asuntoineen! Hannu lupasi huomenna soittaa ja mahdollisesti käydä katsomassa paikkoja. Täytyy vain toivoa, että niihin saa viedä eläimiä.

Mutta siis, tämä tarkoittaa, että vaikutan elokuun tietämillä Keski-Pohjanmaalla, joten saapas nähdä millaisia mahdollisuuksia se tuo tullessaan. Mitä pohjoisempaan mennään, sitä vähemmän koiria on näyttelyissä ja agilityssä, joten meilläkin saattaa olla mahdollisuus pärjätä. Tällä hetkellä harkinnassa Seinäjoki KV, sekä Jyväskylän kaksi KV-näyttelyä loppuvuodesta. Katsotaan mihin päädytään :)

Roturace & Joensuu RN 12.6.2011

Päivittelykatkoksia ollut tietokoneeni johdon hajottua, mutta tässä kooste viimeisimmistä.

Eli laumamme saapui sunnuntaiaamuna Hyvinkäällä sijaitsevalle Sveitsin vinttikoiraradalle yhdessä Helinän ja mäyräkoiransa Miinan kanssa. Tapasimme joukkoetoverimme Pakun ja Cevin omistajansa Mian kera. Aamupäivä meni rennosti näyttelyteltan katveessa vuoroa odotellessa. Ensimmäisenä starttasi Taro, joka lähti lupaavast matkaan, mutta puolessa välissä se alkoi epäilemään oliko nyt kuitenkaan turvallista mennä maaliin asti ja kääntyi siis kannoillaan ympäri ja palasi lähtöön. Otettiin alusta, tällä kertaa kirmasimme Hamun kanssa edellä ja Tarokin uskaltautui maaliin. Sitten lähtivät Cevi ja Paku vuoronperään. Ne suorittivat juoksunsa ammattitaitoisesti ajohaukulla ryhditettynä. Sitten olikin Impin vuoro ja se olikin sitten joukkoeemme viihdetaiteilija. Se lähti reippaasi kymmenisen metriä ja alkoi sitten jaella nimikirjoituksia yleisölle, ennenkuin soi saapuvansa minun luokseni. Näinpä vaivasen 80 metrin matkaan saatiin kulumaan peräti reilu 23 sekuntia. Taro sentään selviytyi n. 11 sekunnissa. Nopein taisi olla Cevi, joka juoksi matkan yhdeksään sekuntiin.

Mainitsemisen arvoista on toki joukkoeemme puvustus, joka oli ajokoirateemaisesti kaniasut. Yllättävän harva oli pukeutunut mitenkään erityisesti, mutta oli siellä sitten pari porukkaa, joista yksi palkittiin parhaasta puvusta. Toivottavasti saamme joukkoekuvamme pian Mialta tänne lisättäväksi.

Päivän lopuksi vei Taron vielä mätsäriin, jossa se sa sinisen nauhan, johtuen varmastkin haluttomuudestaan liikkua, sillä päivän myötä säätila oli noussu hellelukemiin.
Kehäharjoittelumme ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä seuraava näyttelykoetus olikin sitten Joensuun ryhmänäyttely, josta onnistuttiiin niittämään upeaa tulosta. Lähdettiin launtai-iltapäiväll Lahteen Suville Hamu avasi virallisten näyttelyittensä sarjan upeasti olemalla ROP ja saamalla ensimmäisen sertinsä ja Taro yllätti meidät ällikällä olemalla VSP ja saamalla myös ensimmäisen SERTinsä. Olen ikuisessa kiitollisuuden velassa Suville, joka vei Taroa kuin vanhaa kehäkettua (muistan kyllä edelliset kerrat kun näyttelyissä käytiin ja Taro oli masentunu ja haluton tekemään yhtikäs mitään). Tarolla oli toinen avo-narttu vastassaan, mutta tuomaria miellytti Taron sporttinen ja lihaksikas ulkomuoto verrattuna aaviistukseen pönäkkään kilpasiskoonsa. Suvi handlannee Taronkin vielä valioksi ;)
Impi sijoittui paras narttukehässä sijalle 2 ja Hamun sisko Kafi (HH You Rock My World) oli sijalla 3. saaden vara-SERTin. Päivän loppuhuipennus tuli, kun Humisevan Harjun-kasvattajaryhmä valiittiin BIS-kasvattajaksi!



Tässä vielä koirien arvostelut:
Impi: "Kaunis ja sopusuhtainen narttu, jolla hyvät mittasuhtee. Kaunis pää ja ilme. Erinomanen kaula. Sopusuhtainen runko. Hyvä ylälinja, erittäin hyvät raajat. Hyvälaatuinen karva. Miellyttävä luonne."

Taro: "Erittäin hyvä narttu,jolla kaunis ilmeikäs pää. Erittäin hyvä kaula. Erittäin hyvä runko, jäntevä selkä. Erittäin hyvät raajat. Hyvälaatuinen karva.Liikkuu hyvin. Miellytävä käytös."

Hamu: "Kaunis nuori uros. Kaunis, ilmeikäs pää. Hyvät korvat. Erinomainen kaula, samoin runko ja takaosa. Hyvä ylälinja. Hyvälaatuinen karva. Liikkuu hyvin. Miellyttävä luonne."

Tuomarina siis Paavo Mattila.

Keppivideoita

Kyllä se sieltä pikkuhiljaa :)

Roturace -harjoituksissa

Kävimme viime torstaina harjoittelemassa Roturacen suorituksia Hyvinkään vinttikoiraradalla kera joukkoetoveriemme, Mian ja koiriensa Pakun ja Cevin. Koska Sani joutui perumaan osallistumisensa juoksun takia, päätettin että Impi saa tuurata Sania. Kaikki koirat pääsivät kuitenkin kokeilemaan vieheen perässä juoksua. Kaikki olivat ensimmäisellä kerrallaan hämillään homman tarkoitusperästä ja alkoivat matkan keskivaiheilla pakittamaan. Syynä saattoi olla myös kovasti pölyävä rata ja kirkas vastavalo. Vain Taro teki suorituksen kahdesti ja toinen kerta alkoi mennä jo käsikirjoituksen mukaan. Nyt ei auta kuin odottaa sunnuntaita ja toivoa, että kaikki menee hyvin. Aikeenani on ostaa tarkoitusta varten pilli, jotta koirat tajuavat siirtyä luokseni, vaikkei niitä viehe kiinnostaisikaan. Nämähän ovat haju- eivätkä näköajoisia koiria, joten tuoksuton, tylsä viehe saattaa olla turhauttava ajonkohde.

Taron keppiharjoittelu on tuottanut tulosta. Ostettuani itselleni irtokepit, olen koirapuistossa käydessäni ruvennut harjoittelemaan keppejä siellä, kun usein liikun sellaisina aikoina, kun paljoa muita koiria ei ole ollut maisemissa. Harjoitusmetodina olemme siis käyttäneet vinokeppejä, jotka ovat harjoitusten alussa V-asennossa ja koiran on vain juostava kujaa pitkin sen läpi. Pikkuhiljaa keppien kulmaa jyrkennetään, kunnes ne ovat suorassa. Tänään siis jyrkensi niitä niin, että ne olvat noin 15 asteen kulmassa ja yllätyksekseni Taro teki työtä käskettyä ja aiai kuinka nopeasti! Ainoastaan viimeinen väli saa sen herpaantumaan, mutta silloinkin riittää pieni kädenheilautus ja kepit ovat menestyksekkäästi käyty läpi. Jatkamme tällä tasolla vielä ainankin viikon tai kaksi, ennenkuin uskallan taas jyrkentää kulmaa. Kenties Taro ehtiikin oppia ne ennen Agirotua!

Hamina KV

Yksi farkku-Volvo, kolme ihmistä, yksi nöffi, kolme petitiä ja matkatavarat. Ja kyllä. Me todellakin onnistuimme tällä kokoonpanolla matkustamaan, vieläpä suhteellisen mukavasti Haminaan, jossa järjestettiin kansainvälinen koiranäyttely. Lauantaina oli meidän lauman vuoro ja pelin avasi Hamu pentuluokassa. Koska sen karvat eivät ihan edustuskunnossa olleet, pelkäsin, että se jäisi ilman kunniapalkintoa, mutta onneksi tuomari näki tämän asian ohi ja sekä Hamu, että siskonsa Kafi saivat kunniapalkinnot ja sijoittuivat näin ollen ROP- ja VSP-pentusijoille. Kiva pytty tuli kotiin viemisiksi. Sitten oli vuorossa meidän väestä Impi, joka sijoittui lopulta sijalle PN3 ja ansaitsi tuolla tuloksella vara-CACIBin. Olin ihan tyytyväinen ja arvostelut olivat mukavat. Alkuperäiset arvostelut oli tehty saksaksi, enkä näin ollen ymmärtänyt niistä hölkäsen pöläystä. Onneksi kv-näyttelyistä löytyy käännöspalvelu:


Hamu: "8kk. Leikkaava purenta. Hyvä pään linja. Hyvin asettuneet korvat. Vahva kaula. Hyvin kiinnittynyt häntä. Hyvät kulmaukset. Hyvät liikkeet." (Itse ihmettelin, että liikkeistä ei tullut noottia, kun Hamu oli kehässä aika vedoton.)


Impi: "4v. Hyvä purenta. Kaunis pää. Erittäin hyvä ylä- ja alalinja. Hyvät kulmaukset. Hyvät liikkeet. Turkki ok." (Turkkia en välttämättä menisi itsekäään kehumaan, sillä taas kerran pesin sen "karkealle karvalle" suunnatulla shamppoolla ja siinä selkeästi oli silikonia, kun turkki pehmeni taas.)

Tuomarina siis toimi Boris Spoljaric, Unkari.

Kun karkelot olivat ohi, suuntasimme oliivit kohti Miehikkälää, itseasiassa ihan Impin ja Taron synnyinkodin lähelle (matkaa 150 metriä). Siellä yövyimme mukavassa rivaripätkässä, jota Rateva-yhdistys vuokraa viikonlopuiksi vaivaisella 25 euron hinnalla per yö (ainakin verraten hotellian riistohintoihin). Paikka oli siisti ja riittävän tilava meille kaikille. Käytössä oli kaikki mukavuudet uunista televisioon ja kahvinkeittimeen.

Illalla kävin vielä katsomassa Rautioilla pienenpieniä mäyräkoiranpentuja. Täytyy sanoa, että olivat kyllä äärettömän hellyyttäviä! Samalla näin Taron siskon ja Impin äidin pikaisesti tarhassa. Täytyy sanoa, että niin ovat kuin kaksi marjaa Impi ja Mimi (ainakin luonteensa puolesta, vaikka ihmettelinkin, että Taro oli varsin hiljainen eikä lähtenyt leikkimään), sekä Impi ja Roosa. Tässä pari vielä kuvaa pienokaisista.




Sunnuntaina lähdettiin kymmeneksi näyttelypaikalle, Vyper sai vielä viimehetken puunaukset ja siistimiset ja eikun kehä käyntiin. Tuomari oli kyllä melkoisen ankara ja moni sertihaikin sai tyytyä hyvä-arvosanaan. Vyper sai ERIn, mutta ei SA:ta toiveidemme mukaisesti.


Kehästä päästyämme menimme vielä kuvaamaan koiria Bastionia ympäröiville muureille.





Sitten Pasilan kautta kotiin ja kiekka koirapuistossa, jossa innostuttiin vielä kyhäämään Vyperille kukkaseppele :) Kiitokset taas Suville loistotyöstä kehässä ja Jaanalle oivallisesta matkaseurasta!