Kotona taas

Rosa ja Hamu

Oltiin lauman kanssa käymässä Soilella Tampereella trimmauksessa, kun mieheke oli pokkailemassa palkintoja Pyhäjoella. Saldo oli kaikenkaikkiaan hyvä; Impi täysin karvaton ja Taron päälaki trimmattiin myös karvattomaksi, koska haluaisin siihen vähän karkeampaa karvaa. Nyt näyttää vähän tiibetiläiseltä munkilta, mutta koska näyttelyt ovat ohjelmassa vasta ensi vuoden puolella, se ehtii kasvattaa siihen kiva, siistin ja toivottavasti karkeamman karvan kiharaisen pehkonsa sijaan. Hamu pääsi Soilella kontaktiin melkoisen koiralauman kanssa, sillä se oli parhaimmillaan yhdessä seitsemän muun koiran kanssa. Koska koirat olivat lähinnä vanhuksia ja äärimmäisen hyväkäytöksisiä, uskalsin nuorukaisen sinne päästää. Reippaastihan se siellä meni ja leikki Taron entisen heilan, Huligaanin ja Taron poikien Fedjan ja Wertin kanssa. Ainoa kerta kun pikkuinen hieman säikähti, oli kun se oli sylissäni odottaessamme, että Soile tulee avaamaan ja viereisestä ikkunasta katsoi läpi valtavan mustaterrierin, Einsteinin, pää. Reppana vingahti pelkästä säikähdyksestä nähtyään ison mustan koiran, vaikka Einstein ei tehnyt muuta kuin katseli tätä lasin läpi uteliaana. Taron ja Impin jouduin kuitenkin pitämään visusti eri tiloissa, koska Taron juoksu oli lopuillaan, enkä tahtonut että tulee toista ylläripentuetta.

Huli ja Wertti 

Taron pentuja siis näin kahden pojan verran, eli Wertin (joka oli Soilella hoidossa), sekä Fedjan (tuli trimmaukseen). Olivat poijjaat kasvaneet äitinsä ohi aika reippahasti vieläpä. Olivat kyllä komeita, vaikka en vieläkään voi lakata hämmästelemästä Wertin väritystä. Se on kertakaikkiaan hämmentävä , muistuttaen vielä pitkän runkonsa ansioista enemmän mäyräkoiraa kuin petitiä tai käppänää. Mutta hirmu hieno luonne sillä oli, oli tottelevainen ja sopuisa, hyvin samantapainen kuin isänsä. Vaikka ihmehän tuo olisi ollut, jos niin hyväluontoisista ja sosiaalisista vanhemmista olisi rähjääjiä tullut.

Mutta reissu meni hyvin ja kiitokset taas Soilelle ja tämän kotiväelle majoituksesta ja mainiosta seurasta, trimmauksista puhumattakaan!

Wertti

Tänään saatiin myös viimein kauan odotettu tutkapanta Tarolle. En malta odottaa, että pääsen testaamaan sitä ekan kerran ^^ 

Shoppailua

Sain tänään palkan ja päätin, että voisin viimein ostaa kauan kaipaamani kalterin Volvon takaluukkuun - etenkin nyt se on tarpeeseen, kun karvakuonoja on jo kolme. Sopiva löytyikin Lohjanharjun Mustista ja Mirristä (en ole sielä aiemmin vieraillutkaan) ja kahdesta muusta lemmikkieläinliikkeestä löytämäni mallit eivät yksinkertaisesti sopineet autooni. Ainoa mutta tässä jutussa on tietysti se, että luonnollisesti heti kun saan hankittua jotain tarpeellista autooni, se menee rikki. Tänään se alkoi hälyttää "moottorin elektronista vikaa", ei muuta kuin korjaamolle. Matka Soilelle taittuukin siis nyt Suvin autolla, joka on toki mitä passellein koirien kuljetteluun. Omani saan takaisin vasta ensi tiistaina. 

Kalteri ei toki ollut ainoa, mitä Mustista ja Mirristä tarttui mukaan. En voinut vastustaa kiusausta, kun näin XXXL-kokoisen kevythäkin alennuksessa -60%. Siinä oli jotain pientä likaa kyljessä ja hieman se on mauttoman värinen (mintunvihreä), mutta erittäin passeli näyttelyhäkki kolmelle kaistapäälle. Eli nyt olisi viininpunainen ilmeisesti kokoa XXL (81,3 X 58,4 X 58,4cm) 1st Choicen kevythäkki myynnissä, jos joku on kiinnostunut ostamaan :) Uuden häkin viritin varastohuoneeseen ja Impi valloitti siitä itselleen heti pesän. 

Ja sitten vielä en malttanut olla ostamatta Hamulle omaa pienen pientä villatakkia. Pentu pärjäsi ulkona paljon paremmin takkiin puettuna, eikä tuntunut juuri ärsyyntyvän siitä mitenkään. Pikkuinen pääsi tänään ekaa kertaa laskeutumaan puomin alastulon. Hieman sitä jännitti, mutta turvallisesti päästin alas nakin luo. Hyvähän se totuttaa kaikkeen jo pienestä pitäen. Toki, kaikki pennun ehdoilla :)

Hormoonien hyrräystä

Meillä on nyt varsinainen hormoonipesäke tämä talous. Taro on tärppipäivillä juoksunsa suhteen ja naapurin leikattu Rami on nyt neidin märkä uni. Ei meinannut yhteisestä iltalenkistä tulla yhtikäs mitään, kiitos kiihkeiden nylkytysyritysten. Toivotontahan touhu oli, onhan Rami kaksi numeroa liian iso kaveri Tarolle, ja kuten sanottu se on leikattu. Mutta Taroa moiset seikat eivät haitanneet. Se tarjoili itseään ilman häveliäsyyden häivääkään. Kun siitä touhusta sitten ei mitään tullut, niin Taro alkoi sitten tuskiensa lievitykseksi nylkyttämään puolestaan Hamua, jonka tosin tomerasti kielsin ja nyt nuori neiti nukkuu sohvalla varsin tyynesti.

Impi puolestaan kyseiseltä lenkiltä kotiutumisen jälkeen ja yhä tälläkin hetkellä, nuohoaa pitkin taloa ja vikisee vaimeasti. Se on myllällyt kaikki pedit ympäri, tutkinut jokaisen lelun, luun ja tarkistan joka huoneen vessan mukaanlukien kolmeen kertaan etsien pentujaan. Hamu ei ilmeisesti enää kuuluu pentuihin, sen huomionhakuyritykset saavat Impiltä osakseen vain tylyn mulkaisun etsintöjen jatkuessa. Ja auta armias, kun joku erehtyy vinkauttamaan vinkulelua. Toivottavasti se rauhoittuu pian.

Ne kolme, eli jengi

Noniin, nyt on sitten yksi uusi petit-sukupolvi saateltu matkaan uuteen maailman. Vähän haikein mielin täällä tietysti ollaan ja Hamukin on vähän ihmeissään, että mihin ne kaikki leikkikaverit lähti. Omituisen rauhallista. 

Nyt alkaa sitten Hamulla käytöstapakoulu. Sisäsiistiksi opetuskin aloitettiin samantien eli heti kun pentu herää, syö tai lopettelee leikkimistä, niin ei muuta kuin ulos vain. Pian aloitetaan hihnassa kulkemistreenit ja muu pikku harjoittelu. Eiköhän pojasta ihan kelpo koira tule  :)

Maalla

Viimein saatiin toteutukseen suunnitelma maallelähdöstä pentujen kanssa. Ikävä kyllä keli ei ollut aivan niin aurinkoinen, kuin viime kerralla kun pentuja maalle vietiin, mutta tämä pentuparvi ei kyllä kylmää tunnu hätkähtävän. Mitä nyt ehkä vähän vieraitten koirien haukahduksia. Impi oli selkeästi rennompi kun oltiin pihalla pentujen kanssa, kuin sisällä. Se jopa hieman johdatteli pentuja kohti hevosaitausta, mutta onneksi sinne on kuitenkin sen verran matkaa, ettei pikkuisilla kahdeksan viikkoisilla tassuilla niin pitkälle pötkitä.

Hetkellisen tilannearvion jälkeen pennut tassuttelvivat reippaasti pihalla ja tutkivat joka kolon. Eivät ne viittätoista metriä kauemmas uskaltaneet, ennenkuin juoksivat peräkanaa taas pyörimään jalkoihin. Ulkoiluhetken päätyttyä, ne pääsivät nukkumaan kuljetusboksiin. 

Kafi lähtee siis huomenna, perjantaina, ja Vilu ja Noki puolestaan lauantaina puolen päivän tienoolla. 

Kovia koetaan, mutta eteenpäin mennään

Kävimme tänään Hamun kanssa Turussa Koira- ja kissaklinikalla sydänultrassa. Hamulle tehtiin diagnoosi, että sillä saattaa olla reikä sydämen kammioidenväliseinässä. Koska pennun terveyden tulevaisuus on epävarma, teimme päätöksen, että tämä syötävän suloinen nallekarhu jää kanssamme elämään. Kun pentu täyttää neljä kuukautta, tulisi se viedä uudestaan tarkastukseen, jossa pystytään paremmin diagnosoimaan sydämen kehitystä. 

Hamu on kovan onnen lapsi. Sillä todettiin myös hammaskysta, joka on todella harvinainen, eikä eläinlääkärikään ollut siihen muuta kuin kirjoissa törmännyt. Asialle ei kuitenkaan tehdä toistaiseksi mitään, vaan tarkastellaan myöhemmin, tarvitseeko se leikkaushoitoa. Ja luonnollisesti, jos äijäalku meille pysyvästi jää, on sillä edessä myös kastrointi, kun näyttelyihin ei nyt kuitenkaan tarvetta ole mennä. Onkin ehkä ironista, että Hamun viralliseksi nimeksi varmistui tänään "You Win Again". Toivotaan, että tulevaisuus on valoisampi ihastuttavalle koiralapselle.

Pennut viimeistä viikkoa kotosalla

Enää vajaa viikko siihen, että lapset lähtivät uusiin koteihin. Hieman haikeaa, mutta toisaalta niiden energisyys ja leikkiminen kaipaavat jo isompaa aluetta, joten uuden kodit tulevat juuri oikeaan väliin.  Olemme viimeisen viikon kunniaksi käyttäneet pentuja ulkona ja pienen alkuhämmästelyn jälkeen ne ovat olleet lähes pitelemättömiä. Rohkeutta löytyy, joten jokainen uusi paikka tutkitaan innolla. 

Tarkoitus on lähipäivänä viedä käymään "maalla" Krissen luona Vanhakylässä, kuten Taronkin pennut taannoin. Yritän näppäillä sieltä lisää kuvia :)

Kotisivu muuttanut

Uusi sivu löytyy osoitteesta: http://sariannajunnila.net/oliivielamaa

DRAJ:ssa

Aamulla kun herätyskello pauhasi kello 3.45, en ollut uskoa itseäni, kun pilkkopimeässä aloin laittaa eväitä valmiiksi ja kerätä kamppeitani. Matka kohti Fagervikiä alkoi. En tiennyt mitä päivältä odottaa, eihän minulla ole ennen tätä moisesta kokemuksia. Mutta urheasti vain matkaan. 

Kuten perinteistä on, en tietenkään päässyt eksymättä perille, joskin luojan kiitos se ei tällä kertaa ollut minun mokani. Minulle kun oli ilmoitettu, että risteykseen, josta tulisi kääntyä laitettaisiin kynttilä merkiksi palamaan ja sitähän ei tietenkään ollut. No, ei siinä mitään, menin sitten edes takaisin pikin Fagervikintietä ja törmäsin sitten toiseen eksyneeseen osaanottajaan. Hetken ehdimme siinä pähkäillä, että miten ihmeessä löytäisimme pimeässä perille, mutta onneksi paikalle sattui autollinen tuomareita, jotka näyttivät oikean reitin.

Siinä sitten selviteltiin jokunen tovi papereita, osallistumismaksuja, tuomareita ja maastoja ja noin puoli seitsemän aikaan piti ylituomarimme Matti Kare lyhyen selvityksen säännöistä, jonka jälkeen suunnattiin kohti koemaastoja. Koiria kokeeseen osallistui uljaat yhdeksän, joista viisi bassetteja (2 petitiä ja 3 bretagnea). Basseteista neljä oli täysin nooviseja, Taro mukaan lukien. Taron maastoa arvottiin tuomaroimaan Hans "Hasse" Sandberg. Ihmettelen miehen kärsivällisyyttä, kun pommitin kysymyksiä toisen perään ja sainkin hyvän ja vastauksen melkolailla kaikkiin kysymyksiini. 

Kun varsinaiselle koepaikalle päästiin, alkoi sitten itse koe. Koira pääsettiin irti ja siirryttiin hetken päästä autolta maastoon. En ole ennen huomannut Taron metsäliikennihdässä minkäänlaista tarkoitusta ja järjestelmällisyyttä, mutta tuomarimme ystävällisen selostuksen jälkeen, huomasin, että Taro tosiaan teki ns. "pistoja" maastoon. Käytännössä tämä tarkoittaa, että se meni etsimään jälkiä lähialueelta ja palasi noin. 5-10 minuutin päästä takaisin suunnilleen samasta kohdasta luoksemme (tässä vaiheessa sain kuulla, että tämä on kuulemma yleistä basseteille ajokokeissa). Hakuyrityksistä huolimatta se ei löytänyt mitään jahdattavaa eli tehnyt ns. "ylösottoa" eli saanut jänistä liikkeelle (ilmeisesti niitä ei ollut lähistöllä). 

Aivan hiljaisena Taro ei kuitenkaan pysynyt ensimmäisessä hakuerässä. Lähistöllä oli ilmeisesti hirvi. Taro haukkui pari minuuttia paikallaan ja tuli sitten epäilevän näköisenä luoksemme. Hirvi lähti ilmeisesti liikkeelle ja hetken päästä kuului hirvikoiran haukku ja kaksi laukausta. Ainakin hirviseura hyötyi Taron touhuilusta. Jatkettiin matkaa ja alettiin toinen hakuerä (yhden hakuerän pituus on max. 2 tuntia). Ihan kommelluksitta ei siitäkään selvitty. Taro lähti taas hakemaan ihan hyvin, mutta parin piston jälkeen paikalle tuli labradori. Vaihdettiin jälleen paikkaa, tällä kertaa autolla. Onni ei käynyt tälläkään kertaa ja toinenkin hakuerä päättyi ajotta.

Pisteitä saatiin siis vain hausta (3,5) ja tottelevaisuudesta(4). Pisteitä yhteensä siis 7,5 ja tulokseksi AVO-O. Arviointipaperissa myös seuraavat kommentit: (Kohdassa "Kokeen tapahtumat:") "Haku ripeää ja riittävän laajaa. Hyvästä hausta huolimatta ei ylösottoa. Tottelevainen koira" ja: (Kohdassa "Koiran suhtautuminen hirvieläimiin:") "Parin minuutin seisontahaukku, lopetti itsenäisesti". Lisäksi, koska koe oli Bassettien Cupin osakilpailu Taro palkittiin sijalla 4/5 rusetilla. 

Olen päivään varsin tyytyväinen, vaikka se ei kaikinpuolin ihan Taromaisesti käyttäytynytkään. Se selittynee monella tekijällä, kuten vieraalla maastolla, tutkapannalla (joka oli kaikenlisäksi liian iso) ja uusilla ihmisillä, joten suoritus oli siihen nähden mainio. Lisäksi  nyt olen hieman viisaampi ja ymmärrän paremmin mitä termit tarkoittavat. Nyt pystyn myös paremmin harjoittelemaan koiran kanssa, kun tiedän mitä siltä odottaa ja mitä asioita seurata. Ei muuta kuin harjoittelemaan siis ja erityisesti minun on ruvettava käymään eri maastoissa sen kanssa, jotta se tottuu maaston vaihteluun. Hienosti hoidettu homma Taro :)

Pennuilla kodit

Kaikille pennuille on nyt onnellisesti saatu kodit, joten vähän stressiä pois minunkin harteiltani :) Kaikki perheet vaikuttavat mukavilta ja toivon mukaan pentuja tullaan näkemään myös näyttelyissä. Olisihan se kiva tietää minkälaista jälkeä Impi jättää.

Sitten Taro -asiaa. Eli olemme sittenkin menossa ajokokeeseen tämän viikon lauantaina. En hennonnut enää kieltäytyäkään, kun meille oli ystävällisesti hankittu tuomari ja tutkapanta lainaan. Koepaikalle pitäisi ilmaantua kello 5.30, joten melkoinen aamu tulee olemaan, mutta eiköhän siitä selvitä. 

Impi menenee näillä näkymin pentujen viimeiseksi viikoksi lomalle Kankaanpäähän. Se alkaa olla aika rasittunut ja komentaa muksujaan turhankin usein (ja omaan silmääni hieman liian herkästi), joten lienee sillekin mukavampaa jos se saa hieman lomaa pennuista. Käyn sitten hakemassa sen takaisin kunhan pennut ovat kotiutuneet uusiin koteihinsa.

Taron luonnetesti

Oltiin tänään siis luonnetestissä Hyvinkäällä Taron kera, joskin sinne pääseminen tuntui mahdottomuudelta, kun olimme jo melkein tunnin harhailleet pitkin perämetsiä. Onneksi olimme lähteneet ajoissa ja luonntestin aikataulu oli ainakin puolituntia jäljessä. 

Kun sitten viimein päästiin testiin, suoriutui Taro kustakin osa-alueesta suurinpiirtein niinkuin olin ajatellutkin. Päästi tuomarin lähelle, ei repinyt lelua, mutta sähläsi etutassuillaan kyllä kovasti. Se piti hirveää mekkalaa niskavillat pystyssä kelkkaa vastaan. Sitten kun kelkka pysähtyi ei järkyttynyt Taro-rukka uskaltanut sitä erityisen rohkeasti lähestyä. Sitten tulikin ihmisen hyökkäys. Taas hirmuisesti mekkalaa, mutta ei loppuun asti ei kestänyt kantti. Luoksetulossa ei tietenkään tullut oitis luokseni. Kun tuli muovipussi ja tynnyri, koira sinkosi kuin ohjus niiden tieltä. Muovipussi oli ehkä aavistuksen kamalanpi kuin tynnyri. Pimeä huone oli oikeastaan suurin ihmetyksen aiheeni, kun Taro tulikin muitta mutkitta luokseni, eikä jäänyt haahuilemaan omiaan. Kun Taro sitten laitettiin kiinni ja "hyökkääjä" tuli, se haukahti kerran ja antoi sitten asian olla. Päästi kuitenkin tuomarin luokseen. Lopulta tuli laukauskoe, jossa Taro osoitti kyllä rohkeutta ja suuntasi oitis siihen suuntaan mistä laukaus tuli. 

No, loppujen lopuksi tuli siis 142 pistettä ja laukausvarma. Katsotaan jos mennään toisen kerran joskus nelivuotiaana :)

Osa-aluepisteet: 

Toimintakyky -1 Pieni
Terävyys +1 Pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Tempperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Yht. 142 p.