Kävimme viime torstaina harjoittelemassa Roturacen suorituksia Hyvinkään vinttikoiraradalla kera joukkoetoveriemme, Mian ja koiriensa Pakun ja Cevin. Koska Sani joutui perumaan osallistumisensa juoksun takia, päätettin että Impi saa tuurata Sania. Kaikki koirat pääsivät kuitenkin kokeilemaan vieheen perässä juoksua. Kaikki olivat ensimmäisellä kerrallaan hämillään homman tarkoitusperästä ja alkoivat matkan keskivaiheilla pakittamaan. Syynä saattoi olla myös kovasti pölyävä rata ja kirkas vastavalo. Vain Taro teki suorituksen kahdesti ja toinen kerta alkoi mennä jo käsikirjoituksen mukaan. Nyt ei auta kuin odottaa sunnuntaita ja toivoa, että kaikki menee hyvin. Aikeenani on ostaa tarkoitusta varten pilli, jotta koirat tajuavat siirtyä luokseni, vaikkei niitä viehe kiinnostaisikaan. Nämähän ovat haju- eivätkä näköajoisia koiria, joten tuoksuton, tylsä viehe saattaa olla turhauttava ajonkohde.
Taron keppiharjoittelu on tuottanut tulosta. Ostettuani itselleni irtokepit, olen koirapuistossa käydessäni ruvennut harjoittelemaan keppejä siellä, kun usein liikun sellaisina aikoina, kun paljoa muita koiria ei ole ollut maisemissa. Harjoitusmetodina olemme siis käyttäneet vinokeppejä, jotka ovat harjoitusten alussa V-asennossa ja koiran on vain juostava kujaa pitkin sen läpi. Pikkuhiljaa keppien kulmaa jyrkennetään, kunnes ne ovat suorassa. Tänään siis jyrkensi niitä niin, että ne olvat noin 15 asteen kulmassa ja yllätyksekseni Taro teki työtä käskettyä ja aiai kuinka nopeasti! Ainoastaan viimeinen väli saa sen herpaantumaan, mutta silloinkin riittää pieni kädenheilautus ja kepit ovat menestyksekkäästi käyty läpi. Jatkamme tällä tasolla vielä ainankin viikon tai kaksi, ennenkuin uskallan taas jyrkentää kulmaa. Kenties Taro ehtiikin oppia ne ennen Agirotua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti