Tehokkaampaa keppitreeniä

Nyt olen viimein saanut itseni (myös johtuen erittäin otollisista treenimahdollisuuksista, kera nurmipihan, irtokeppien ja apupalkkaajan [Kiitos Janita!]) treenaamaan Taroa kepeille oikein toden teolla. Metodina siis vinokepit.

Harjoittelua takana vajaan viikon verran ja nyt on saatu jo pieni pujotteluliike keppeihin aikaiseksi. Päätin nyt lähteä liikkeelle uudella taktiikalla ja opettaa Tarolle eri lähestymissuunnat ennen kuin nostan keppejä pystyyn. Logiiikkana on se, että Taro jaksaa tehdä paremmin toistoja, kun sen ei tarvitse tehdä ihan täydellä volyymilla. Näin sillä pysyy into työskentelyyn ja saadaan toistojen kautta vahvistettua oikea sisäänmeno.

Samaa logiikkaa olen myös hyödyntänyt keppien nostamisessa. Maksimoidakseni palkattujen suoritusten määrää olen nostanut keppejä osissa pystympään. Ensin alusta neljä keppiä, jotka suoritettuaan Taro tekee tulee helpompi (eli vinompi) loppupätkä. Näin ollaan onnistuttu saamaan myös tahdin säilyminen hyvänä loppuun asti.

Hallittavuutta on vielä opiskeltava, mutta se tulkoot sitten kun ollaan saatu kepit kuntoon, jotta este olisi nyt mahdollisimman miellyttävä (eli SUPERKIVA). Nyt riittää, että Taro tekee kepit hyvin ja innolla. Huomenna, mikäli sää sallii, yritän saada vähän videokuvaakin näytille :)

Petittien pyykkipäivä ja kesäkurvailua

Tänään sain kaikki tappijalat käymään pesulla, kun parrat alkoivat olla jo niin ryönäiset ja pahanhajuiset, että oli korkea aikakin jo... Pesu-urakan päätteeksi koirat pääsivät kaasuttelemaan pellolle pallon ja namien perässä.

Taron keppikouluilu etenee vähitellen. Ollaan otettu nyt pari kertaa päivässä parin minuutin pätkissä. Koetetaan tätä settiä nyt parin viikon ajan.

Hierojan hoteissa

Ostin itselleni syntymäpäivälahjana koirille hieronnat. Saatiin ohjeita ja  suosituksia jatkoon seuraavasti:

Taro: Lihaksistosta tai liikkuvuuksista ei löytynyt mitään ongelmia. Puhtaat paperit, joten jatkohoitotoimenpiteitä ei tarvita.

Hamu: Pieniä jumeja etupäässä ja lantion seudulla (ilmeisesti johtuen rakeenteesta, loiva lantiokulma). Monipuolista liikuntaa. Hidasta kävelyä ja syviä lihaksia vahvistavaa treeniä.

Impi: Voimakkaita jumeja niskan ja rinnan alueella, mutta muutoin koira hyvässä kunnossa. Rintarangan alueella nikamat eivät joustaneet tavalliseen tapaan, joten suosituksena fysioterapeutilla käyntiä ja yhtä hierontaa sen jälkeen. Lisäksi olisi suotava tehdä venytyksiä ja antaa kotihierontaa myös arkiliikutuksen lomassa.

Tulokset eivät yllättäneet. Taron tiesinkin olevan hyvässä jamassa, sehän on ollut aina hyvä liikkuja. Hamun osalta helpotti tieto, että takajalkojen takapotkuinen liike (ei siis vie takajalkoja juuri rungon alle, vaan potkii pitkälle taakse) ei johdu mitä ilmeiseemin lihaksistosta, vaan on kytköksissä sen loivaan lantiokumaan (normaalisti kulma 45 astetta, Hamulla 25-30 astetta), joka suosii liikkeen suuntautumista taakse.

Impin niskajumeja lähdetään nyt selvittämään tarkemmin, sillä haluan varmistua, että onko sen nuivahko suhtautuminen muihin koiriin syynä jumeihin vai mahdollisesti seurausta siitä. Raportoin asiasta lisää.

Olemme nyt olleet vajaan pari viikkoa Soilella työharjoittelussa ja koirat ovat saaneet taas melkoisen annoksen sosiaalistumista osakseen. Monenlaista hännän heiluttajaa on ollut hoidossa ja kaikki on pääsääntöisesti mennyt hyvin. Mitä nyt Impillä tuntuu olevan jotain hampaankolossa lyttykuonoisia koiria kohtaan ja hoitokoirina olevat bokseri ja englanninbulldoggi saavat osakseen turhanaikaista kulman kurtistusta.
Treenaaminen on ollut vähäistä, kun aika menee pitkälti hoitolan pyörittämisessä ja trimmauksissa. Jotain pikku tokoa ja agilityä on kuitenkin ehditty harrastella.

Koirat kuntotreenissä

Sain vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi kauan toivomani polkupyörän ja lisäksi mukaani pyörätelineen autoa varten toissa viikolla. Sen lisäksi, että pyörä on kätevä kulkuneuvo lyhyemmille matkoille, se toimii myös loistavasti metsälenkeillä.
Olen nyt pariin otteeseen käyttänyt koirat pyörän kanssa metsässä ja täytyy sanoa, että uusi kuntoilumuoto on ollut vähintäänkin mieleen koirille. Ne juoksevat irti ja minä pyöräilen. Kun oma etenemisvauhtini on ripeämpi, koiratkaan eivät ehdi niin hirmuisesti etsimään kaiken maailman riistajälkiä metsästä. Jotta mielenkiinto minun seuraamiseeni säilyisi, palkkaan niitä luoksetuloista nakinpalasilla ja ainakin toistaiseksi se on toiminut hyvin. Olen valinnut kuljettavat reittini niin, että matkan varrella on lampia, joista koirat saavat juoda ja halutessaan vilvoitella kahlaamalla. Tosin nyt saatuani viimein paristot hankittua tutkapantaan, olen pitänyt sitä Taron kaulassa aina varmuuden vuoksi, mutta ainakaan vielä se ei ole elehtinyt tarvetta lähteä kauemmaksi. Jos koirat näyttävät jäävän jotain nuuskimaan, huudan niitä ja lähden polkemaan entistä reippaammin eteenpäin. Siinä vaiheessa tytöillä on kyllä aina tullut hirmuinen tarve kiriä. Tarokin pariin otteeseen lähtenyt ajohaukun kanssa perääni ;)
Hamun olen toistaiseksi jättänyt kotiin pyöräreissuilta. Se on nyt lihotuskuurilla ja pyörälenkkeily saattaisi olla turhan energiaa vievää sille ja lisäksi se on siinä määrin verkkaisempi juoksija, että se ei varmaan pysyisi tyttöjen vauhdissakaan. Hamulle olen tarjonnut entiseen malliin jalan tehtäviä metsälenkkejä, mahdollisuuden tullen kaverin kanssa.
Toivon, että Kangasaltakin löytyisi sopivat maastot tämän tyyppiseen urheiluun, sillä jos pystymme jatkamaan tällä tapaa, ovat koirat varmasti teräskunnossa kesän loppuun mennessä. Yritän joskus ottaa lenkille mukaan videokameran, niin saatte käsityksen kuinka SUUNNATTOMASTI Taro tästä toiminnasta nauttii :)