Eli näin alkuun voinen onnitella Taroa vuoden täyttymisestä mittariin. Ei aikaakaan kun se on jo agilityssäkin kisaikäinen, joskin epäilen, että se ei ole siihen mennessä ihan kisakuosissa, kun harjoittelu sen kanssa on ollut turhan vähäistä. No, toivottavasti Salon Tassut -seura saa treenitilat jostain jotta koiraa saataisiin vähän eteenpäin. Toivottavasti Maijan ja Taron yhteistyö sujuu mutkattomasti, sillä näillä näkymin hän ohjannee Taroa kisoissa, kun minä olen ainakin toistaiseksi niin kädetön, etten pysy millään otuksen vauhdissa. Eikä minulla ehkä ole tuo harrastelu niin tavoitteellista kuin Maijalla ;)
Impi on vähitellen palaamassa treenarien kantaan ja olemme nyt pari kertaa käyneet harjoittelemassa Tassukalliolla. Pientä ruostetta on suorituksissa, mutta paljon reippaampi se on ainakin, joten toivottavasti saadaan kisoihinkin vähän tempperamenttia, jotta saataisiin joskus se toinen nolla ja ehkä joskus noustaisiin jopa kakkosiin. Siellä tuskin menestystä niitetään, mutta saapa nähdä, mihin tulevaisuus heittää.
Edellä mainittu kovanaama todisti, ettei se ole mikään kotitossukka. Olimmepa kerran tapamme mukaan hiekkamontulla juoksemassa ja Impi katosi omille teilleen. Sitä ei kuulunut pitkiin aikoihin ja välillä kävin jopa Opistolla viettämässä aikaa, kun otusta ei vain kuulunut. Sitten parin tunnin päästä kun menin katsomaan, siellä Impi tulee alas rinnettä verisenä ja tuore jäniksen puolikas hampaissaan. Melkoinen metsästäjä tuo Impi, eikä suotta ole koiraa jalostettu jäniskoiraksi. Ei sitä tiedä, että jos agilityn jälkeen alettaisiin metsäkokeita kokeilemaan :) Ei sitä tiedä vaikka siitä tulisi oikein käyttövalio joskus.
