Olemme ahkerasti käyneet koirien kanssa hallilla viime viikkoina ja tänään tuntui jo siltä, että pientä edistystä on tapahtumasta. Ollaan lähinnä tehty aivojumppaa kaipaavia temppuja eli naksuteltu, hiottu yksityiskohtia paremmiksi.
Taron kanssa aiheena on ollut pääsääntöisesti kontaktin otto ja olen aloittanut käskyn yhdistämisen temppuun, sillä Taro tarjoaa sitä jo tosi hyvin. Kun saisi tempun yhdistettyä käskyyn (ota), voisi alkaa pikkuhiljaa vaihdella paikkaa ja lopulta yhdistää sen varsinaisen esteen suoritukseen. Touhu on ollut Tarolle mieleistä ja se on kovin innoissaan aina naksuttellessamme, välillä jopa niinkin, etten tahdo ehtiä merkata haluamiani asioita, kun Taro jo keksii uudeen vaihtoehdon.
Hamu on harjoitellut maahanmenoa, joka on ollut sillä varsin heikko tähän asti. Projekti on osa harjoitusten helpottamiskokeiluani, jolla yritän saada sen toimimaan lyhyemmän aikaa aktiivisemmin. Kun saisi sille sellaisen tekemisen maun tuohon työskentelyyn, olisi itselläkin enemmän intoa harjoitella sen kanssa.
Hamu on parissa päivässä edistynyt tosi mukavasti ja tänään saimme aikaiseksi jo maahanmenoja niin, että se yhdisti ne luoksetuloon, jolloin itse liikekin on ripeämpi. Ongelmanahan on ollut Hamun tapa jäädä tapittamaan minua hölmöksi tekeytyen ja nyt, kun tehtävät ovat lyhyitä ja ripeitä, se ei ehdi jumittua.
Pieniä seuraamisen alkeita jatkettiin edelleen, mutta en voi kuin hämmästellä, kuinka vinoon se itsensä saakin edetessään. Minä varmasti teen jotain väärin.
Impin kanssa jatkettiin vierelletuloja, paikallamakuuta ja seuraamista. Suurin edistys on ehdottomasti ollut vierelletulossa, jossa se on keksinyt tehdä ripeän hypyn perusasentoon, sen sijaan, että asettautuu siihen. Vielä se paikoin jää aavistuksen liian taakse, mutta ottaen huomioon lähtökohdat, olen hyvin tyytyväinen.
Seuraamisessa on vielä vähän ongelmia, laadukasta seuraamista tulee tosi vähän, mutta ehkä se siitä. Voisin yrittää liittää siihen naksun.
Paikallamakuussa otin tänään vähän erikulmia lähtösuunnaksi, mutta hyvin tyttö siellä paikallaan pysyy. Ainakin yksi ongelma on saatu ratkaistua!
Taro alkaa vähitellen saada äidillisiä muotoja, mutta ihmekös tuo kun synnytykseen on enää kolme viikkoa! Vatsa pönpöttää vähän, mutta parhaiten tiineyden näkee nisistä, jotka ovat hieman suurentuneet ja muuttuneet tummemman punaiseksi. Vauhti ei ole vielä hirveästi hidastunut, kestävyys kylläkin ja sen kanssa on tietoisesti kevennetty liikuntaa vähitellen.
Koska tiineys on jo yli puolen välin, ei Taro pääse vielä kokeilemaan vesijuoksumattoakaan, jota lähdemme kokeilemaan huomenna yhden aikaan. Uhreiksi joutuvat Hamu ja Impi. Tänään opettajamme näytti kuinka vesijuoksumatto toimii käytännössä siihen jo tottuneella koiralla. Katsotaan kuinka se onnistuu tältä kaksikolta.
Vesijuoksumatto olisi oivallinen harjoitusväline ensinnäkin Impin etuosan kehittämiseen, joka on aina ollut kohtalaisen vähäisessä lihaksessa. Toisaalta sillä saattaisi saada kehitettyä Hamun takajalkoja, jotka tapaavat paikoin olla vähän laiskat eritoten agilityssä. Eläinlääkäriltäkin on jo terveystarkastus, joka sallii vesijuoksumaton käytön. Toivottavasti saan jostain jonkin videointilaitteet :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti