Hiihtolomaa

Aina sitä odottaa kuin kuuta nousevaa, että tulisipa se loma nyt pian ja kun se sitten viimein saapuu, ei tiedä mitä sitä tekisi, ettei tylsistyisi. Aikani onkin kulunut pitkälti metsäillessä, siivoillessa ja viherkasvien multia vaihdellessa. Treenaamaassakin käytiin eilen. Tänään annoin koirille rustot, joten en viitsinyt niitä viedä treeneihin (tietää, että ovat kuitenkin nahkeita tekemään töitä). Huomenaamulla yritän taas mennä, jos vaikka ihan radan rakentaisi ensi kuun kisoja silmällä pitäen.
On käsittämättömän uskomatonta, että täällä ei yksinkertaisesti pääse agilityssä (tai muussakaan lajissa) treeniryhmiin. Eikä niitä ryhmiä kovin helposti tunnu saavan kasaan, vaikka itse olisi aktiivinen. Ja jos vaikka ryhmä kasaan saataisiinkin, niin kouluttajat ovat kiven alla... Ja senhän tietää, että jos itsekseen treenailee niin tekee virheitä, joita ei huomaa ja pahimmassa tapauksessa niistä tulee tapa.

No, jotain edistystä edes on onnistuttu saavuttamaan: Impi ei enää jää jälkeen seuraamiseen siirryttäessä. Pikemminkin päin vastoin, se tuppaa hieman kiirehtimään. Olemme ottaneet tosi lyhyitä pätkiä ja olen palkannut usein. Pitäisi pikkuhiljaa alkaa tekemään liikkeistä ketjuja. Paikallamakuu on Impillä edelleen tasaisen varma, ainoa ongelma edelleen on sen vino etuosan asento. Mutta toisaalta se pysyy kyllä paikallaan kuin tatti. Olen melko varma, että kaksi minuuttia ei olisi ongelma.

Taro palasi kuvioihin sunnuntaina. Sen nisät on vielä suhteellisen isot ja se on kohtuu hoikassa kunnossa eli vielä himmaillaan treenaamisessa, mutta pikkujuttuja käytiin silti muistelemassa. Intoa riittää vieläkin enemmän kuin tarpeeksi! Kokeilin pariin kertaan kontaktia, jota harjoittelimme ennen äitiyslomaa ja hitaassa vauhdissa Taro pystyy suorittamaan koko esteen ja pysähtymään kontaktille. Eli pikkuhiljaa päästään harjoittelemaan sitä radan osana, kunhan tyttö tuosta alkaa kuntoutua. Enää pitäisi harjoitella kepit kuntoon ja homma olisi kisoja ajatellen kasassa. Toivottavasti saataisiin ne valmiiksi kesäkauteen mennessä. Kokeilen naksuttelua vielä, jos siitä olisi apua.

Hamu tuntui treeneissä vähän nahkealta, mutta olin tyytyväinen kun sain korjattua sen vinoa perusasentoa. Kenties siitä tulisi möllitokoonkin kykenevä. Paikallamakuukin alkaa vähitellen luontua, joskin nyt olen mennyt max. kymmenen askeleen päähän siitä ja palannut heti takaisin. Pikkuhiljaa hyvä tulee.

Kaikenkaikkiaan olen varmaan vähän uupunut, joka vaikuttaa siihen, että treeneihin lähtö tuntuu työläältä ja edistymisiä on vaikea nähdä. Ollapa kotona tilaa treenaamiseen...

Koirien ruokintapuoli on saamassa vähän muutoksia, kun olemme siirtymässä vähitellen pois jahtivahdista. Ruoka on ihan hyvää, mutta se ei jotenkin kohtaa tällä hetkellä koirieni tarpeita. Impille ostin tänään Profinen Light-ruokaa kokeiluksi kolme kiloa. Siinä on vähemmän rasvaa ja enemmän proteiinia, eli ehkä saisin Impin turkikin parempaan kuosiin. Muut koirat ovat syöneet nyt Hill'sin Medium Advanced Fitness-ruokaa, joka puolestaan a) maistuu koirille paremmin ja b) tukee niiden lihaskuntoa nyt kun rasitusta aletaan lisäämään. Ainoa miinus uusissa ruuissa on rutkasti kalliinpi kilohinta... Opiskelijan rahapussin pohja pilkottaa alati..

Taron ja Kimin pennut

Koko kopla :)

n. Humisevan Harjun Tiramisu

u. Humisevan Harjun Tour De France


u. Humisevan Harjun Tel Père Tel Fils


n. Humisevan Harjun Toscana

Kuvapostaus Taron pennuista kuuden viikon iässä. Hienoja pikkukoiria :)
Lisätietoja pennuista: Humisevan Harjun

Alkuvuoden kertailua ja pieniä tavoitteita

Kuusi viikkoa kului kun siivillä, vaikka ensin ajattelin, että sehän on ikuisuus erossa Tarosta. Pienien alku sähellysten jälkeen Kafikin on sopeutunut hyvin, toivottavasti paluu omaan laumaan Miehikkälässä onnistuu hyvin.
Ainakin tyttösellä on ollut vauhdikasta täällä, metsällä käydään joka päivä ja treenamassa useamman kerran viikossa (mikäli aikataulu vain sallii). Hirveästi se ei ole vielä ehtinyt mitään ihmeellisyyksiä oppia, mutta kontakti on parantunut huimasti. Agilityesteistä se on päässyt kokeilemaan putkea, puomia ja hyppyjä ihan hyvin tuloksin.
Koulunpenkillekin Kafi on päässyt oppitunteja seuraamaan muutamaan otteeseen ja koirapuistossa on käyty katsomassa koirakavereita. Kaiken kaikkiaan on siis ollut kivaa :)




Huomenna lähdetään yhdessä Kafin ja Hamun kanssa kohti Miehikkälää Taroa hakemaan. Melkein seitsemän tunnin matka edessä!

Impin "kuntoutusprojekti" on saanut tulta alleen ja se on lähes 15 kilon painosta onnistunut pienentymään 12,6 kiloon! Lisäksi se on saanut vesijuoksumaton ja hankitreenin tuloksena huimasti lihasmassaa. Kaiken tämän saattaa havaita sen pirteämässä tavassa liikkua ja metsällä se on jopa irronut sadan metrin päähän, ompa lähtenyt oikein syyviin hankiin kahlaamaan jänisten jälkien ja papanoiden houkuttelemana. Tästä kaikesta riemuuntuneena aloin tutkailla mahdollisuutta tehdä come back agilitykisaradoille. Soppelisti ensi kuun alkupuoliskolla olisi Kokkolassa agility- ja hyppyradat ykkösluokkalaisille. Jos Impin kunnonkohotus siihen mennessä johtaa 300-500 gramman painonpudotukseen ja mikäli sen into riittää treeneissä, voisin vaikka yrittääkin kokeilla taas kilpailemista. Nyt vaan peukut pystyyn!
Hamulle olen kyttäillyt epävirallisia agilitykisoja, mutta niitä tuntuu olevan harjolla harmillisen vähän. Se voisi olla pikkuhiljaa valmis möllikisoihin :)

Impin lonkka- ja kyynerkuvat

Eilen käytiin sitten Impin sisuksia tutkimassa lonkka- ja kyynerkuvien muodossa. Olen joskus uumoillut, että siellä ei välttämättä ole kaikki kunnossa, mutta onneksi tulokset olivat kuitenkin hyvät!
Kyynäret saivat terveen paperit eli 0/0. Lonkat olivat myös ok, ei mitään kovin ihmeellistä. Lonkkakuppien tulisi eläinlääkärin mukaan ihannetapauksessa olla syvämmät, mutta se on kuulemma rotukysymys. Kennelliittossahan ne lopullisesti arvioidaan, mutta tällä hetkellä Pentti Tapio arvioi toisen lonkan olevan joko A tai B ja toisen B tai C. Eli ihan kohtuulliset tulokset joka tapauksessa!
Vain kourallinenhan petiteistä on lonkka- ja kyynerkuvattu, mutta tuloksia viimeiseltä kolmelta vuodelta selatessani ei siellä ollut ainoitakaan A/A-lonkkia. Paras taisi olla A/B, mutta toisaalta toisesta päästä tulokset olivat pahimmillaan luokka C/D.
Pikkukoirillahan harvemmin lonkat vaivaavat ja sen takia niitä harvemmin kuvataankaan, mutta koen koirien kanssa mm. agilityä harrastavana tärkeäksi, että koirilla ei löydy mitään radikaalia estettä lajin harrastamiseen.
Tarkoitus olisi kuvauttaa vielä jossain vaiheessa Impiltä vielä selkä, sekä Hamulta ja Tarolta kaikki kolme. Sunnittelin myös polvien tutkituttamista. Mutta nämä siirtynevät näillä näkymin ensi syksyyn, kun Hamu on täyttänyt kaksi.
Tarolla en usko olevan missään mitään ongelmia, sillä siitä huomaa, että se liikkuu vaivattomasti ja ketterästi aina. Mutta ei vara venettä kaada kuten sanotaan! Eritoten kun suunnitelmissa on edetä agilityssä kilpailemaan.

Silmäpeilaukset pitäisi myös tehdä kaikille jossain vaiheessa. Mutta sekin varmaan siirtyy syksylle.

Ylös, ulos ja treeneihin...

Huolimatta siitä, että pakkasmittari näytti aamulla -30 astetta, lähdettiin reippaana heti aamusta pikaisesti metsään ja sieltä treeneihin. Ihan yksimielinen osaanotto koirienpuolesta ei ollut. Impi yritti käpertyä heti aamiaisen (tälläkin kertaa vain 5 nappulaa) jälkeen Hannun kainaloon ja jouduin sen sieltä hakemaan, kun reaktiota kutsumisiini ei ollut havaittavissa. Puin kaikille takit päälle, kun eilen löysin Mustin ja Mirrin alekopasta Hamullekin sopivan villajakun.
Autokin tuntui hieman karsastavan paukkupakkasia ja köhähti pari kertaa käynnistyksessä. Mutta sitkeänä autona Ulla-volvoni kuitenkin pärähti käyntiin. Se ei onneksi ole vielä kertaakaan (kopkop) jättänyt minua pulaan, joten se on hatunnoston ansainnut.

Käytiin metsän jälkeen nappaamassa Eve, sekä colliensa Riki kyytiin ja sitten ei muuta kuin agilityrataa pykäämään. Tehtiin paljon erilaisia käännöksia ja täytyy myöntää, että radansuunnitteluni on paikoin vielä hieman ontuvaa ja selkeästi tehty mini-koirille.
Ostin koirille lihasuikaleita palkaksi ja ne saivat kyllä herrasväen kintut kirimään melkoisiin vauhteihin. Impi suoritti tosi hyvin ja kuuliaisesti, vaikkei ohjaamiseni aina ole ihan niin kaunista katsottavaa.
Hamu puolestaan oikein yllätti minut kuinka hyvin se liikkui ja luki rataa (verraten edellisiin treeneihin, joissa kahta peräkkäistä hyppyä oli ongelmallista suorittaa. Nyt se teki takaakierroista lähtien tosi näpsäkästi ja ripeästi rataa. Kenties sillä voisi vielä joskus harkita kisaavansa. Pitäisi vain alkaa opiskelemaan niitä pahaisia keppejä... Mölliluokkaan se voisikin pian jo osallistua!
Kafin kontakti on kovasti parantunut ja tänään päästiin jo kokeilemaan hieman puomia, sekä putkea jota päääsääntöisesti harjoittelimme. Hetken aikaa kesti että Kafi hoksasi homman idean ja että toisessa päässä putkea odottaisi palkka, mutta kyllä se vähitellen siitä innostui.
Kafin kanssa jatkettiin myös kontaktia ja istu-käskyn nopeuttamista.

Kaikenkaikkiaan tulin hyvä mieli treeneistä ja sovittiin Even kanssa seuraavat maanantaiaamuksi ennen koulua.