Eilen illalla huomasin, että Hiiden Haukut järjestää epäviralliset agilitykilpailut Nummelassa ja päätin ryhtyä toimesta tuumaan, onhan Impi tuntunut taas aika hyvältä treeneissä ja toiveeni sen toimimisesta kilpailuissa olivat korkealla. Tarolle puolestaan teki hyvää päästä harjoittelemaan taas kisatilanteita, tällä kertaa ei-aidatulla kentällä.
Taron luokka mini-möllit alkoi kuuden jälkeen. Osallistujia oli yhteensä seitsemän ja rata oli ihan looginen, sisältäen muutaman valssi/takaaleikkauspaikan (itse päätin suorittaa Tarolle turvalliseen tapaan valssaten). Taro toimi kuin unelma. Se eteni reippaasti, ei tökkinyt mihinkään esteelle ja tästä huumaantuneen ohjasin sen liian myöhään puomille ja se ehti jo suunnata toisessa suunnassa olevalle esteelle. Onneksi se ei kuitenkaan ehtinyt hypätä sitä ja sai vain puomilta kiellon. Loppurata sujui sitten kuin tanssi ja sainpa loppusuoralla pistää ihan kunnolla töppöstä toisen eteen. Se kannatti, sillä Taro teki toisiksi nopeimman ajan -17,52 sekuntia ihanneajasta (60s). Ottaen huomioon, että siinä ehdittiin jo hömppäillä puomilla, niin ei voinut kuin olla tyytyväinen. Lisäksi minua suuresti ilahduttaa puhtaat suoritukset muurilta ja pituudelta, jotka ovat toisinaan tökkineet treeneissä. Viiden virhepisteen kera aika riitti kolmanteen sijaan. Taro sai pikkuluita ja vinkulelun, joka testattiin ja hyväksi todettiin heti kisapaikalla. Toista starttia en ottanut, koska ajattelin, että parempi tehdä yksi rata kunnolla.
Impin rata olikin sitten yksi murheen kryyni. Se tuntui verkatessamme tosi hyvältä ja aktiiviselta, mutta heti kun lähtölupa annettiin, se heittäytyi täysin korvattomaksi ja meinasi kieltää heti ensimmäiselle esteelle. Vaivoin se teki muutaman esteen puhtaasti, kunnes tultiin kepeille. Impi otti väärän sisäänmenon, joten otettiin alusta. Sitten meni taas pari estettä juuri ja juuri hyväksytysti, kunnes meinasin unohtaa yhden esteen radalta. Otettiin sekin sitten huonolla lähestymisellä. Loppurata taisi mennä kutakuinkin puhtaasti, mutta tuskaisen hitaasti. Tuntui kuin olisi pystyyn kuolleen lehmän kanssa radalla kirmannut. En jäänyt edes odottamaan tuloksia, sen verran harmitti heikko suoritus. No, tästä opin sen, että sen kanssa jatketaan epävirallisissa, kunnes hyvä kisavire löytyy. Itseäni hämmensi miniluokan suhteellisen suuren oloiset esteet. Impi on pari milliä minirajan (35cm) alapuolella ja minun mittailuni mukaan esteet olivat ainakin 5 senttiä sitä korkeampia. En periaatteesta hypytä treeneissä koskaan korkeutta, mutta isot hypyt veivät kyllä Impistä veronsa. Lisäksi esteiden välimatkat olivat pitkiä (radan pituus oli 170 metriä), ihanneaika ykkösluokan mineille oli 65 sekuntia, joka kyllä mielestäni riitti, mutta sanotaanko, että itsellä oli kyllä suihkun paikka kisojen jälkeen, sen verran tuli hölkkäiltyä jo rataantutustumisessa, saatika sitten radalla. Lisäys: Kävin katsomassa Hiiden Haukkujen sivuilta katsomassa kisaavien tulokset. Eivät ne ilmeisesti sitten niin huonosti menneetkään. Oltiin neljänsiä, 10,22 virhettä, joista tuon 0,22 ylitetystä ajasta.
Tämän päivän muistikirjamerkinnät:
- Taro ok.
- Impi (ja ohjaaja) kuntokuurille
- pidempiä treeniratoja
Ainiin, Hamukin on edistynyt treeneissä ihan kivasti. Se teki A-esteen ensimmäistä kertaa ja suoriutui siitä erinomaisesti. Ensimmäinen koirani, joka todella menee täysiä A:n ja puomin. Estepuolella tehtyä pienellä esteellä jo hieman kiemuraisempia ratoja. Hyppytekniikassa on hiomista, rimoja tippuu aika paljon. Päätin varastaa Krissen kotitehtävän orava-istunnan harjoittelun myös Hamulle, jospa se lisäisi takajalkojen lihashallintaa.
maanantai 27. kesäkuuta 2011
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Paska reissu mutta tulipahan tehtyä
Viikonloppuna oli Kotka KV ja mehän lähdimme koko konkkaronkka sinne Impille CACIBia hankkimaan. Saatuani tietää etukäteen ketä meitä vastaan kilpaili, en ollut liikekannalla kovin liehuvin lipuin. Onneksi ystäväni Anni lähti seuraksemme, jotta saatiin kaikki koiruudet mukaan. Näyttelypaikalle löytäminen vei hetken, kun kuljimme navigaattoritta ja ajo-ohjeista ei meinannut saada selvää.
Perille kuitenkin päästiin ja koko show meni kuten käsikirjoituksessa luki. Impi oli PN2 ja sai Vara-Cacibin. Hiphei. Vara-Cacib on yhtä tympeä palkinto kuin vara-SERTikin. Hintaa ruusukkeelle tulikin sitten melkein 120 euroa. Mutta kiitokset vielä Hildelle, joka handlasi tyttöset kehässä!
Kafi palkittiin arvosanalla ERI, mutta tuomarin mielestä koiran rintakehä ei ollut vielä kyllin kehittynyt, joten SA jäi harmillisesti saamatta.
Impin arvostelu: "Erittäin hyvä tyyppi. Feminiininen. Kaunis pää ja ilme. Erinomainen kaula ja ylälinja. Edestä voisi olla suorempi. Erinomainen karvalaaatu. Hyvät kehon mittasuhteet. Erittäin hyvin kulmautunut ja hyvät liikkeet."
No, käytiin ostamassa vähän koiranruokaa ja lähdettiin puolentunnin paikallaolon jälkeen takaisin Lohjalle. Mitäpä siellä notkumaan. Täytyy sanoa, että olen varsin tyytyväinen päästessäni muuttamaan pohjoisempaan, näkee vähän senkin suunnan koiria. Kotka oli tällä erää kesän viimeinen näyttely, ainakin Impille. Trimmasin sen lyhyeksi heti kotiin päästyämme ja jään odottelemaan uuden turkin kasvamista. Impi vaikuttaa perin helpottuneelta, etenkin kuumilla keleillä. Katsotaan jos sitten näiden nuorempien kanssa käydään jossakin vielä. Seuraava etappi on joka tapauksessa Hamun sydänultra.
torstai 16. kesäkuuta 2011
Tulevaa
Tänään tuli postista napakka kirjekuori, joka sisälsi ilahduttavan ilmoituksen: "Sinut on valittu opiskelemaan Keski-Pohjanmaan maaseutuopistoon"! Liihottelin pilvissä aina työpäiväna alkuun asti, kunnes selvisi, ettei Kannuksessa tällä hetkellä ole kämppiä tarjolla. Onneksi kuitenkin selvisi, että Kälviässä, n. 25 kilometrin päässä koulusta on tarjolla asuntoja. Ajatelkaas! Vain 100 euroa nykyiseen vuokraan lisää ja mahdollisuus olisi muuttaa omakotitaloon vuokralle! Ah, ihana pohjoinen halpoine asuntoineen! Hannu lupasi huomenna soittaa ja mahdollisesti käydä katsomassa paikkoja. Täytyy vain toivoa, että niihin saa viedä eläimiä.
Mutta siis, tämä tarkoittaa, että vaikutan elokuun tietämillä Keski-Pohjanmaalla, joten saapas nähdä millaisia mahdollisuuksia se tuo tullessaan. Mitä pohjoisempaan mennään, sitä vähemmän koiria on näyttelyissä ja agilityssä, joten meilläkin saattaa olla mahdollisuus pärjätä. Tällä hetkellä harkinnassa Seinäjoki KV, sekä Jyväskylän kaksi KV-näyttelyä loppuvuodesta. Katsotaan mihin päädytään :)
Mutta siis, tämä tarkoittaa, että vaikutan elokuun tietämillä Keski-Pohjanmaalla, joten saapas nähdä millaisia mahdollisuuksia se tuo tullessaan. Mitä pohjoisempaan mennään, sitä vähemmän koiria on näyttelyissä ja agilityssä, joten meilläkin saattaa olla mahdollisuus pärjätä. Tällä hetkellä harkinnassa Seinäjoki KV, sekä Jyväskylän kaksi KV-näyttelyä loppuvuodesta. Katsotaan mihin päädytään :)
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Roturace & Joensuu RN 12.6.2011
Päivittelykatkoksia ollut tietokoneeni johdon hajottua, mutta tässä kooste viimeisimmistä.
Eli laumamme saapui sunnuntaiaamuna Hyvinkäällä sijaitsevalle Sveitsin vinttikoiraradalle yhdessä Helinän ja mäyräkoiransa Miinan kanssa. Tapasimme joukkoetoverimme Pakun ja Cevin omistajansa Mian kera. Aamupäivä meni rennosti näyttelyteltan katveessa vuoroa odotellessa. Ensimmäisenä starttasi Taro, joka lähti lupaavast matkaan, mutta puolessa välissä se alkoi epäilemään oliko nyt kuitenkaan turvallista mennä maaliin asti ja kääntyi siis kannoillaan ympäri ja palasi lähtöön. Otettiin alusta, tällä kertaa kirmasimme Hamun kanssa edellä ja Tarokin uskaltautui maaliin. Sitten lähtivät Cevi ja Paku vuoronperään. Ne suorittivat juoksunsa ammattitaitoisesti ajohaukulla ryhditettynä. Sitten olikin Impin vuoro ja se olikin sitten joukkoeemme viihdetaiteilija. Se lähti reippaasi kymmenisen metriä ja alkoi sitten jaella nimikirjoituksia yleisölle, ennenkuin soi saapuvansa minun luokseni. Näinpä vaivasen 80 metrin matkaan saatiin kulumaan peräti reilu 23 sekuntia. Taro sentään selviytyi n. 11 sekunnissa. Nopein taisi olla Cevi, joka juoksi matkan yhdeksään sekuntiin.
Mainitsemisen arvoista on toki joukkoeemme puvustus, joka oli ajokoirateemaisesti kaniasut. Yllättävän harva oli pukeutunut mitenkään erityisesti, mutta oli siellä sitten pari porukkaa, joista yksi palkittiin parhaasta puvusta. Toivottavasti saamme joukkoekuvamme pian Mialta tänne lisättäväksi.
Päivän lopuksi vei Taron vielä mätsäriin, jossa se sa sinisen nauhan, johtuen varmastkin haluttomuudestaan liikkua, sillä päivän myötä säätila oli noussu hellelukemiin.
Kehäharjoittelumme ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä seuraava näyttelykoetus olikin sitten Joensuun ryhmänäyttely, josta onnistuttiiin niittämään upeaa tulosta. Lähdettiin launtai-iltapäiväll Lahteen Suville Hamu avasi virallisten näyttelyittensä sarjan upeasti olemalla ROP ja saamalla ensimmäisen sertinsä ja Taro yllätti meidät ällikällä olemalla VSP ja saamalla myös ensimmäisen SERTinsä. Olen ikuisessa kiitollisuuden velassa Suville, joka vei Taroa kuin vanhaa kehäkettua (muistan kyllä edelliset kerrat kun näyttelyissä käytiin ja Taro oli masentunu ja haluton tekemään yhtikäs mitään). Tarolla oli toinen avo-narttu vastassaan, mutta tuomaria miellytti Taron sporttinen ja lihaksikas ulkomuoto verrattuna aaviistukseen pönäkkään kilpasiskoonsa. Suvi handlannee Taronkin vielä valioksi ;)
Impi sijoittui paras narttukehässä sijalle 2 ja Hamun sisko Kafi (HH You Rock My World) oli sijalla 3. saaden vara-SERTin. Päivän loppuhuipennus tuli, kun Humisevan Harjun-kasvattajaryhmä valiittiin BIS-kasvattajaksi!
Tässä vielä koirien arvostelut:
Impi: "Kaunis ja sopusuhtainen narttu, jolla hyvät mittasuhtee. Kaunis pää ja ilme. Erinomanen kaula. Sopusuhtainen runko. Hyvä ylälinja, erittäin hyvät raajat. Hyvälaatuinen karva. Miellyttävä luonne."
Taro: "Erittäin hyvä narttu,jolla kaunis ilmeikäs pää. Erittäin hyvä kaula. Erittäin hyvä runko, jäntevä selkä. Erittäin hyvät raajat. Hyvälaatuinen karva.Liikkuu hyvin. Miellytävä käytös."
Hamu: "Kaunis nuori uros. Kaunis, ilmeikäs pää. Hyvät korvat. Erinomainen kaula, samoin runko ja takaosa. Hyvä ylälinja. Hyvälaatuinen karva. Liikkuu hyvin. Miellyttävä luonne."
Tuomarina siis Paavo Mattila.
Eli laumamme saapui sunnuntaiaamuna Hyvinkäällä sijaitsevalle Sveitsin vinttikoiraradalle yhdessä Helinän ja mäyräkoiransa Miinan kanssa. Tapasimme joukkoetoverimme Pakun ja Cevin omistajansa Mian kera. Aamupäivä meni rennosti näyttelyteltan katveessa vuoroa odotellessa. Ensimmäisenä starttasi Taro, joka lähti lupaavast matkaan, mutta puolessa välissä se alkoi epäilemään oliko nyt kuitenkaan turvallista mennä maaliin asti ja kääntyi siis kannoillaan ympäri ja palasi lähtöön. Otettiin alusta, tällä kertaa kirmasimme Hamun kanssa edellä ja Tarokin uskaltautui maaliin. Sitten lähtivät Cevi ja Paku vuoronperään. Ne suorittivat juoksunsa ammattitaitoisesti ajohaukulla ryhditettynä. Sitten olikin Impin vuoro ja se olikin sitten joukkoeemme viihdetaiteilija. Se lähti reippaasi kymmenisen metriä ja alkoi sitten jaella nimikirjoituksia yleisölle, ennenkuin soi saapuvansa minun luokseni. Näinpä vaivasen 80 metrin matkaan saatiin kulumaan peräti reilu 23 sekuntia. Taro sentään selviytyi n. 11 sekunnissa. Nopein taisi olla Cevi, joka juoksi matkan yhdeksään sekuntiin.
Mainitsemisen arvoista on toki joukkoeemme puvustus, joka oli ajokoirateemaisesti kaniasut. Yllättävän harva oli pukeutunut mitenkään erityisesti, mutta oli siellä sitten pari porukkaa, joista yksi palkittiin parhaasta puvusta. Toivottavasti saamme joukkoekuvamme pian Mialta tänne lisättäväksi.
Päivän lopuksi vei Taron vielä mätsäriin, jossa se sa sinisen nauhan, johtuen varmastkin haluttomuudestaan liikkua, sillä päivän myötä säätila oli noussu hellelukemiin.
Kehäharjoittelumme ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä seuraava näyttelykoetus olikin sitten Joensuun ryhmänäyttely, josta onnistuttiiin niittämään upeaa tulosta. Lähdettiin launtai-iltapäiväll Lahteen Suville Hamu avasi virallisten näyttelyittensä sarjan upeasti olemalla ROP ja saamalla ensimmäisen sertinsä ja Taro yllätti meidät ällikällä olemalla VSP ja saamalla myös ensimmäisen SERTinsä. Olen ikuisessa kiitollisuuden velassa Suville, joka vei Taroa kuin vanhaa kehäkettua (muistan kyllä edelliset kerrat kun näyttelyissä käytiin ja Taro oli masentunu ja haluton tekemään yhtikäs mitään). Tarolla oli toinen avo-narttu vastassaan, mutta tuomaria miellytti Taron sporttinen ja lihaksikas ulkomuoto verrattuna aaviistukseen pönäkkään kilpasiskoonsa. Suvi handlannee Taronkin vielä valioksi ;)
Impi sijoittui paras narttukehässä sijalle 2 ja Hamun sisko Kafi (HH You Rock My World) oli sijalla 3. saaden vara-SERTin. Päivän loppuhuipennus tuli, kun Humisevan Harjun-kasvattajaryhmä valiittiin BIS-kasvattajaksi!
Tässä vielä koirien arvostelut:
Impi: "Kaunis ja sopusuhtainen narttu, jolla hyvät mittasuhtee. Kaunis pää ja ilme. Erinomanen kaula. Sopusuhtainen runko. Hyvä ylälinja, erittäin hyvät raajat. Hyvälaatuinen karva. Miellyttävä luonne."
Taro: "Erittäin hyvä narttu,jolla kaunis ilmeikäs pää. Erittäin hyvä kaula. Erittäin hyvä runko, jäntevä selkä. Erittäin hyvät raajat. Hyvälaatuinen karva.Liikkuu hyvin. Miellytävä käytös."
Hamu: "Kaunis nuori uros. Kaunis, ilmeikäs pää. Hyvät korvat. Erinomainen kaula, samoin runko ja takaosa. Hyvä ylälinja. Hyvälaatuinen karva. Liikkuu hyvin. Miellyttävä luonne."
Tuomarina siis Paavo Mattila.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)