Noniin, toinen muutto puolen vuoden sisään suoritettu. Tällä kertaa urakka ei onneksi ollut niin suuri kuin viimeksi, koska muuttomatka oli vain 25 kilometriä eli Kälviältä Kannukseen. Koirat ovat sopeutuneet mainioisti jo uuteen kämppään ja riemukseni ympäristöstä löytyy rutkasti lenkkipolkuja, joita varioida. Kälviällä kun tuntui että kovin paljon lenkkivaihtoehtoja ei ollut ja samat lenkit alkoivat jo tympäistä - niin minua kuin koiriakin.
Ihan rypyttömästi tämä muutto ei suinkaan sujunut, sillä uudessa kämpässä odotti mm. lukittu huoneen ovi (eikä avaimesta tietoakaan), seinästä irroitettu liesi ja toimimaton jääkaappi (jossa ei ole edes pakastilokeroa), sekä lukuisa määrä toimimattomia lamppuja. No, maanantaina saadaan varmaan asioita potkittua eteenpäin, kun huoltomies palaa työpaikalle.
Impi-parka kärsii valeraskaudesta. Hetken sain jo sydämen tykytyksiä, kun huomasin että sen nisistä tuli maitoa ja aloin kerrata päässäni, miten tällainen voisi olla mahdollista, mutta sitten alkoi vinkulelujen kantaminen ja pesien rakentaminen. Varmuuden vuoksi vielä tutkin sen kohdun suunnan, eikä siellä mitään tietenkään tuntunut. Nisätkään eivät ole läheskään niin turvonneet kuin silloin kun se oikeasti odotti pentuja ja nyt se on vieläpä kohtalaisen hoikassa kunnossa, eikä muistuta lainkaan valaskalaa niinkuin silloin kun oli tosi kyseessä. Toivottavasti tuo höpsötys loppuu pian.
Impi on muutenkin ollut ilahduttavan pirteä, eikä se ole ontunutkaan nyt pariin viikkoon. Toinen korva on vähän kutissut, mutta sekin alkaa jo helpottaa.
Tarossa puolestaan on tapahtunut luonteen muutoksia, joka viittaisi sen tiineyteen. Siitä on tullut läheisyyden kaipuinen ja varovainen. Kaksi viikkoa vielä, niin saadaan asiasta varmuus :)
Torstain käytännön tunnilla minulla oli Impi ja luokkatoverini Elina lainasi Taroa. Ohjelmassa oli raunioikokeiden ketteryysesteisiin tutustuminen. Impi ja Taro suoriutuivat kaikista ongelmitta, agilitykoiran varmuudella ja saatiin kehujakin opettajalta. Koska koirani ovat kohtalaisen pieniä, on luontevaa, että ne hallitsevat itsensä paremmin tarkkuutta vaativilla esteillä isoihin koiriin verrattuna. Näissä jutuissa siis pääsemme hieman nopeammin hiomaan suorituksia valmiiksi, kuin kanssa treenaajamme, jotka vaativat aikaa vielä itse esteestä suoriutumiseen. Mutta toisaalta, minkä me tässä saamme etumatkaa, niin jäämme jälkeen siinä tottelevaisuus osuudessa...
Lopputunti harjoiteltiin erilaisia koirien lihaskunnon parantamiseen tähtääviä tehtäviä, kuten tasapainolautaa, sekä "tassut laatikkoon"-harjoituksia. Ne menivät ihan kivasti. Olisi toki mukavaa, jos saisin itselle kotiin tuollaisen tasapainolaudan niin saisi vähän pidettyä parempaa huolta niiden lihaskunnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti