maanantai 9. joulukuuta 2013

Seinäjoki, agility 8.12.2013 + Match Show 6.12.2013

Taas oltiin koettamassa taitojamme Taron kanssa agilitykisoissa Seinäjoella. Ilmoittautumiset oli hyppyradalle ja agiradalle. Ensimmäisellä radalla tuomarina oli Minna Väyrynen ja agilityradall Hilpi Yli-Jaskari.

Hyppyradalla Taro puhkui intoa ja sain oikeasti pistää töppöstä toisen eteen, että pysyin sen vauhdissa. Alku meni ihan mukavasti, mutta kun tultiin putkelta Taro ampaisi kuin tykin suusta ja ensimmäisen keppivälin läpi tekemään yhden riemukaarroksen. Onneksi se ei matkalla kuitenkaan suorittanut omia esteitä ja palasi kohtuullisessa ajassa takaisin ruotuun. Vähän tökerö valssi tuli keppien jälkeen, koska halusin varmistella keppejä menemällä niiden vasten puolta. Muulta osin rata oli ihan hyvä, ei suurempia kommervenkkejä tullut. Itse en hirveästi pitänyt tuosta pussin jälkeen tulleesta käännöksestä, koska se on suorastaan hieman vaarallinen koiralle.
Ehdittiin kaikesta huolimatta ihanneajan sisään ja tulos oli siis 5vp. ja aika -2,26s. Tällä tuloksella sijoituttiin neljänsiksi.



Agiradalla meillä oli sama ongelma kuin hyppärillä. Osasyynä saattaa olla myös vihreät kepit vihreällä pohjalla, osasyynä ohjaukseni, jonka tein eri tavalla kuin treeneissä. Pitää vain kokeilla ja testailla, kuinka saataisiin tuo putki-kepit homma niin, että tekisin samalla tavalla aina treeneissä.
Toinen pikku ruttu ohjauksessa tuli tuohon takaaleikkaukseen jonka tein pussille. En tajunnut Tarolle kertoa, että olen vaihtanut puolta ja edelliseltä radalta se oli oppinut että rata jatkuu vasemmalle. No, pikku vikoja. Olin tyytyväinen, että sain sen tuossa lopussa putkeen, joka oli A:n alla, koska se on ollut meille aina vähän haastavaa, kun Taro on kovin innoissaan tuosta A:sta :)

Lopputulemaksi 5vp. ja aika -4,91s. Loppusijoitus oli kolmas, joten ei tarvinnut ihan tyhjin käsin lähteä vaan saatiin lahjakortti Peten koiratarvikkeeseen, ruusuke ja suklaalevy, joka tosin katosi matkaseurueeni parempiin suihin. Kiitokset Janitalle videoinnista!



Seuraava etappi onkin sitten tammikuun alussa kisat Seinäjoella ja vielä arvuuttelen, että lähtisinkö myös Maalahden kisoihin, jossa olisi tarjolla peräti kolme agilityrataa sitä seuraavana viikonloppuna.

Oltiin perjantaina myös mätsäreissä pyörähtämässä Impin ja Hamun kanssa. Impille PUN ilman sijoitusta, mutta Hamu kipusi jopa BIS3-sijalle asti sinisten kehän ykkössijoituksen kautta. Kovin oli köyhät palkinnot, mutta meillä oli kehässä ihan mukavaa. Kehän jälkeen tuomari tuli sanomaan, että tarkoitus oli ollut sijoittaa Impi BIS-kehään, mutta hänellä oli mennyt koirat sekaisin ja hän olikin vahingossa sijoittanut Hamun. Eipä tuo mitään. Kovin oli köyhät palkinnot, mutta tulipahan käytyä.

Ammattimaisin ottein, hieno venytys ;)
(c) Sanna-Mari Kangas

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Agility, Oulu 24.11.2013: Luvan päähän kakkosluokasta

Tänään suunnattiin Taron kanssa kohti Oulua, jossa siis kolmen viikonlopun kisaputki sai päätöksensä agilityn merkeissä. Halli oli hiekkapohjainen "kuplahalli", hämärä ja erittäin kaikuva.

Ensimmäisestä radasta napattiin perinteisesti hylly. Taro oli ihan vallaton, eikä ottanut käskyjäni kuuleviin korviinsa.  Pieni kivi lensi jaloistani Taron eteen ennen neljättä estettä ja siitä tuli tahtirikko, Taron luullessa sitä namipalaksi. Tämä kostautui omalla ohjausvirheenäni, jonka johdosta Taro sitten hyppäsi muurin keppien sijaan ja tästä hylky. Muuta este suoritettiin ihan onnistuneesti, mutta sitten tulikin keinun jälkeen oma ajatusvirhe, kun myöhästyin valssista keinulla ja sitten se oli menoa. Taro viiletti putkeen ja teki siinä vähän omia kuvioita, ennenkuin palasi ruotuun....  Kuuluttajakin innostui huutamaan Taron riemuitellessa mikrofoniinsa kannustavan "FIUUUU!":n. Mutta video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:



No, toisella radalla joka olikin ensimmäinen hyppyratamme lyhyen kilpauramme aikana, tehtiinkin sitten vähän parempi suoritus. Nolla virhepisettä ja LUVA. Rata oli muuten mukavan vauhdikas, mutta kepeille lähestyminen oli tosi haastava, noin 180 asteen kulma hypyn jälkeen. Päätin ottaa käännöksen pitkäksi, jotta saan suoristettua keppien sisäänmenoa. Taro suuntasi jo hieman menoaan kutsuvaan putken suuhun, mutta korjasi sitten näpsäkästi ja suoritti kepit hyvin. Muita murheita ei radalle sitten oikeastaan tullutkaan.. Ja taas videota pukkaa:



Seuraava etappi onkin parin viikon päästä Seinäjoella. Katsotaan saataisiko se SERT sieltä matkaan :) Kiitos Krisselle videoinnista!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Agility Seinäjoki 16.11.2013: Ensimmäinen LUVA plakkarissa.

Kisaputki jatkoi nyt järjestyksessään kolmansissa agilitykisoissa Seinäjoella, Lakeuden Agilityharrastajien järjestämänä. Tuomarina toimi Martti Salonen.

Ensimmäinen rata tuli tosi äkkiä, kun varauduin tulemaan kisapaikalle puolta tuntia ennen ilmoitettua ajankohtaa. Oli kuitenkin jäänyt huomiotta pikkupräntti aikataulussa, jossa ilmoitettiin että kisaa voitaisiin aikaistaa enintää puoli tuntia arvioidusta alkamisajasta. Ja kun olin kisapaikalla klo 10.15, niin rataantutustuminen alkoi 10.30.  Siinä sitten sinkoilin sinne sun tänne. Rata ei tuntunut mahdottomalta, mutta kun siinä hirveässä kiireessä ei ehtinyt edes ottaa lämmittelyhyppyjä ennen rataa, niin oli pakka vähän hajalla radalle lähtiessä.
Jätin Taron ensimmäisen esteen taakse ja lähdin kohti aiottua starttipaikkaani, mutta kun käännyin Taroa katsomaan oli se siirtynyt radan laidalla istuvien kehätoimitsijoiden luokse. No ei siinä sitten mitään, Taro aloitti kyllä kutsustani radan, mutta olikohan se kolmas hyppy kun Tarolta lähti mopo käsistä ja se teki parit kurvit ennen kuin jatkoi minun kanssani etenemistä. No, kun sain sen taas ruotuun jatkettiin ihan ok:sti kolme-neljä estettä, mutta kun päästiin keppejä edeltävälle hypylle, Taro lähti ilmeisesti oman ohjausvirheeni ja tuomarin läsnäolon houkuttelemana se lähti tuomarin jalkoihin hetkeksi pyörimään... No, kunhan se  taas tuli kuulolle, jatkettiin rata jotakuinkin loppuun. Saldona siis 15 vp, josta 5 yliteystä ajasta ja 10 kahdesta kiellosta. Lisäksi opin, että jatkossa tulen aina ajoissa koepaikalle, että ehdin valmistautua paremmin..

Pari tuntia sitten viivyteltiin siellä kehän laidalla ja katseltiin muita säkäluokkia. Toisen startin rataantutustuminen alkoi 12.30, sekin siis puolikkaan tuntia etuajassa. Nyt Taro oli paremmin kuulolla, tosin meinasin itse kämmätä ja ottaa hylyn heti alkuunsa, kun lähdin juoksemaan hihna ja panta vielä kädessä. Viime hetkellä ennenkuin Taro ehti hypätä ensimmäistä estettä viskasin hihnan taakseni. Onneksi tajusin, sillä olisi kyllä ollut niin surkea syys saada hylky! Taro tuntui tosi kivalta ja suoritti koko radan mukavalla otteella. Ainoastaan takaaleikkaus putken jälkeen olevalle hypylle aiheutti pienoisen tahtirikon, mutta ei onneksi virhepisteitä. Erityisesti mieltä lämmitti hyvä lähestyminen kepeille ja niiden puhdas suoritus. Lopputulokseksi 0 vp ja LUVA. Aika oli -5,72s eli 39,28s (ihanneaika siis 45s). Täytyy sanoa, että kyllä mieltä lämmittää!, eritoten kun päädyttiin oikein palkintojen jakoon asti sijalle 3!

Nyt jatketaan kisaamista vielä ensi viikonloppuna Oulussa, jonka jälkeen on parin viikon kisapaussi ennen Seinäjoen kisoja 8.12. Teoriassa olisi mahdollista nousta kakkosiin näissä kisoissa, mutta ei nuolaista ennenkuin tipahtaa ;)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Jälleen agikisoissa: Pietarsaari 9.11.2013

Taron kisaura sai jatkoa, kun käytiin pyörähtämässä Pietarsaaressa agilitykisoissa. Parantamisen varaa jäi tälläkin kertaa, mutta kokonaisuutena jäi käteen kuitekin hyvä fiilis ja lupauksia tulevaan. Tuomarina meillä oli Sari Mikkilä, joka ei turhia jaaritellut alkupuheessaan.

Hamu ja possunkorvat.
Ensimmäinen rata oli ohjauksiltaan ihan mukavan simppeli, ei suuria kommervenkkejä tai konnankoukkuja. Taro oli kuin duracell-pupu konsanaan heti lähtöalueelle saavuttaessa. Siinä sai juosta kyllä ihan hyvällä tahdilla, että pysyi koiran vauhdissa. Homma kosahti siinä vaiheessa kun tultiin putkelle, jonka jälkeen oli kaareva lähestyminen kepeille. Taro ei katsonut minuun päinkään vaan ampaisi suoraan a-esteelle, joka sattui vieläpä olemaa samalainen kuin kotikentällä eli erityisen mieluinen. No, eipä siinä sitten sen kummenpaa kuin koira pois väärältä esteeltä ja jatkamaan rataa. Hyvää tässä oli se, etta Taro teki tosi nätit kepit heti perään, eikä tehnyt omia johtopäätöksiään enää loppuradasta. Mutta agilityssä tuloksen saaminen on pienestä kiinni ja koiran omista reittivalinnoista napsahtaa armoton HYL tulostauluun.



Impi

Seuraava rata olikin sitten vasta 2,5 tuntia myöhemmin. Vaikka hallissa oli viitisentoista astetta lämmintä, Taro oli tauolla hieman kylmissään huolimatta uudesta Back on Track-talvimanttelistaan, jonka hankin sille alkaneen kisauran kunniaksi. Sillä oli myös BoT:in makuualusta, mutta näistä luksustuotteista huolimatta se kääriytyi lämmittelemän takkini alle nukkumaan. Siinä se torkkui pari tuntia ennenkuin oli aika taas lämmitellä uutta rataa varten. Tästä sattumuksesta viisastuneena päätin, että seuraaviin kisoihin ottaisin mukaan kevythäkin ja lämmikkeitä.

Taro Pietarsaaren kisapaikalla...

Huolimatta huolellisesta lämmittelystä ja alkuverkasta, ei Taro saanut enää itseensä niin paljon virtaa kuin ensimmäiselle radalle. Kenties se stressasi myös hieman suurta koiramäärää. Rata oli melkolailla sama kuin ensimmäisellä kerralla, mutta käännettynä peilikuvaksi ja jotkin esteet olivat vaihtaneet päikseen paikkaa. Taro meni kyllä ihan näpsäkästi sinne mihin ohjattiin, kunnes putken jälkeen se meinasi hypätä muurin. Sain sen onneksi kutsuttua pois ennen kuin se suoritti väärän esteen, josta olisi tullut taas hylätty suoritus. Olin kuitenkin ehtinyt juosta jo liian lähelle keppejä ja hätäinen ohjausyritys kariutui, jonka seurauksena Tarolle kielto kepeiltä. Eikun uusiksi lähestyminen ja jatkettiin matkaa. Tällä kertaa puhtaasti suoriutuen, vaikka yliaikaakin ehti napsahtaa meille noin 1,5 sekuntia. Lopputulema oli siis 5 ratavirhepistettä ja n. 1,5 aikavirhepistettä. Tulos se on sekin ja se riitti siinä kisassa 5. sijaan lopputuloksissa.


Impi-rouva sai hepulit ja villitsi Hamunkin kaahailemaan

Oppia ikä kaikki! Jos Kokkolan kisoissa opittiin ohjaamaan tarkasti oikeaan päähän putkea (joka onnistuikin tosi kivasti sitten Pietarsaaressa), niin nyt opittiin sitten että putken jälkeen ei saa kuski kiirehtiä vaan rauhassa odottaa ja ottaa koira taas hanskaan ennen seuraavaa estettä. Lisäksi opittiin että jos A-este on näköpiirissä, niin on järkevää pyrkiä ohjaamaan koira hieman liikaa varmistellen kuin häiskäistä suunnilleen oikeaan suuntaan. Kolmas hyvä oppi oli se, että ei enää oteta startteja niin että niiden väliin jää hillitön odotusaika.

Seuraavana häämöttääkin sitten Seinäjoen kisat, jotka ovat 16.11. Tänään lähti ilmoittautumiset myös Oulun kisoihin 24.11 sekä Seinäjoelle 8.12. Siinä onkin riittämiin tälle vuodelle.

Ja kuten voitte huomata, kameran optiikka palasi huollosta. Pelittää se jo paljon paremmin :)

Taro ja rakkaimmista rakkain vinkupallo :)

lauantai 26. lokakuuta 2013

Taron ensimmäiset agilitykisat

Niinpä se päivä sitten viimein koitti ja päästin Taron kanssa kisaamaan ensimmäistä kertaa virallisissa agilitykisoissa. Tämä harrastus on meille kovin rakas ja siihen on uhrattu varmasti satoja tunteja. Ei me vieläkään mitään mestareita olla, mutta ainakin koen että ollaan kisavalmiita!

Ensimmäinen rata oli ykkösluokan radaksi aika haastava, josta kertoi sekin että vain kaksi koiraa kaikista kokoluokista yhteensä onnistui saamaan sieltä nollan. Eikä meillä käynyt sen paremmin. Olin tottakai hirmuisen jännittynyt alusta asti ja pelkäsin Taron keskittymisen herpaantuvan hetkellä millä hyvänsä. Kaikki ohjaussuunnitelmat jotka olin tehnyt rataa varten rataantutustumisessa katosivat mielestä. Siinä sitten tuomarin pillin vihellettyä ryykäsin matkaan kuin raivo härkä... ja Taro meni menojaan väärään päähän putkea eli siitä hylky. Muuten rata meni ihan kohtuu mukavasti, mitä nyt kepeillä tuli taas säädettyä ja vain vaivoin saatiin ne loppujen lopuksi tehtyä. Hauskaa meillä oli kuitenkin ja rata tehtiin loppuun hylkäyksestä huolimatta.

Toinen startti olikin sitten enemmän ykkösluokan tasoon sopiva. Siinä oli samantyyppinenkommervenkki laitettu putken kanssa ja nyt päätin viedä homman kunnialla kotiiin ja näin ollen varmistelin oikein viimeiseen asti, että sain sen oikeaan päähän putkea. Loppurata menikin tosi kivasti, paitsi epämääräinen ohjaus kepeille koitui nollatuloksen turmioksi. Yhden korjauksen tehtyäni Taro suoritti kepit kuitenkin kunniakkaasti loppuun ja loppurata meni naurua pidätellen. Maaliin kun päästiin olin haljeta riemusta ja ylpeydestä, ikäänkuin oltaisiin voitettu maailmanmestaruus!

Tavoite saavutettu, saatiin tulos virallisista agilitykisoista ja tässä vielä ratavideo (oikein musiikilla höystettynä!). Ensi kerralla täytyy laittaa  otsatukkakin kiinni, niin sitä ei tarvitse jatkuvasti olla sukimassa pois edestä ;)



Seuraavaksi suuntaamme Pietarsaaren ja Seinäjoen kisoihin ensi kuussa!

maanantai 14. lokakuuta 2013

Tappijalkojen temppukoulu

Kaksiviikkoinen syysloma alkoi perjantaina ja koska alkuperäinen pintaremonttihomma näyttää jäävän tekemättä (selviää huomenna), olen hyödyntänyt vapaapäiviäni ahkeralla treenamisella. Kerrankin on aikaa panostaa kaikkien koulutukseen, joskaan mitään lajia ei olla treenattu (paitsi Taron kanssa viimeisteleviä agitreenejä). Tokon ja agin hinkkaamisen sijaan, olen taas uppoutunut operantin kouluttamisen maailmaan. Olen ottanut tavoitteeksi, että kaikki koirista osaavat ainakin viisi, ellei kuusi uutta temppua loman loppuun mennessä. 

Ensimmäiseksi päätin ottaa työn alle peruuttamisen, joka on aina ollut suunnitelmissa, mutta jotenkin olen oikonut sen jollain tekosyyllä. No, nyt päätin että teen sen kerrankin niin, että koirat oikeasti oppivat sen, eli sheippaamalla. Jos vain olen kärsivällinen, niin tämä on ehdottomasti nopein tapa opettaa temppuja niille, sillä ne joutuvat kerrankin käyttämään omia aivojaan, enkä ole houkuttelemassa niitä käsiavulla.
Peruuttamista on harjoiteltu nyt kaksissa eri treeneissä ja tänään sain jo liitettyä käskysanan sille. Hamu sisäistä tempun tosi nopeasti ja kun se kerran jotain keksii, niin sitä tarjotaankin oikein riemukkaasti sitten joka paikassa. Siinä missä aina kiroan sen putkiaivoja, niin tässä suhteessa se on hyvä. Sitä tehdään, mistä herkkuja tulee.
Impi puolestaan on kaavoihinsa vakaasti kangistunut (oma mokani) ja tarjosi sitkeästi istumista ja maahanmenoa. Ilmaisin aina pieleen menneen suorituksen sanomalla "oho" ja kun pienikin taaksepäin suuntautuva liike tuli, naks ja palkka. No, turhautumishaukun laannuttua Impikin viimein joutui oikein pistämään aivosolunsa liikkeelle ja saatiinhan se pakituskin sieltä sitten poimittua.
Taro... nyt on ollut perin iloinen itsensä. Sen kanssa haasteena on saada se keskittymään hullun sinkoilun sijaan. Taro haluaa kyllä maanisella energialla tehdä hommia ja tarjoaa kolme ziljoonaa eri juttua, josko joku niistä olisi oikea. Periaatteessa ihan kiva että koira on aktiivinen ja yritteliäs, mutta rajansa kaikella. Taron kanssa temppujen opettamiseen menee yllättäin tosi pitkään, kun ensimmäisen kymmenen minuuttia se riekkuu ja huutaa kurkku suorana. Loppujen lopuksi sekin kuitenkin alkoi samaan ideasta kiinni ja jopa keskittyi annettuun tehtävään.

Seuraava temppu, jonka aloitin kun sain peruutukseen liitettyä "pakki"-käskyn, olikin sitten jalkojen välistä meneminen (aloitan edestä-taakse-tempulla ja toivottavasti saan loppulomasta kehiteltyä jo takaa-eteen-tempun! ). Hamu tarjosi väsymättä vierelletuloa ja autoin sitä ensin näyttämällä nakkipalaa jalkojen välistä. Vähitellen sain idean iskostumaan tekemiseen ja saatoin vähentää käsiapua, sekä nostamaan palkkauskriteeriä. Tässä tempussa Taro oli parempi, kun se tykkää ryntäillä paikasta toiseen. Impi puolestaan yritti nokkelana kiertää taakseni väärää reittiä. Aloin lisätä vähitellen "ali"-käskyä vihjeeksi tempusta, vaikka vielä se vaatii toistoja. 
Hamun ilme oli kyllä mainio, kun yhtäkkiä seisoinkin normaalisti ja raukka yritti keksiä mistä välistä sen pitäisi mennä. Lopetin treenin vielä pakki-käskyllä, jotta se ei aivan unohtuisi uusien temppujen tuoksinnassa. Hyvin oli vielä muistissa.

Sikäli mikäli maalausurakkaa ei siis tule, on tarkoitukseni opettaa tuo jalkojen välistä eteen tuleminen, askelten välissä pujottelu, kumartaminen ja mahdollisesti vielä joku, jos nämä alkavat sujua odotettua paremmin.

Tein viikonloppuna siis vielä hieman agitreeniä Taron kanssa, silmälläpitäen Kokkolan agikisoja, joihin ilmoitin tytön kahdelle agiradalle. Päätin vielä käydä läpi esteitä, jotka eivät muuten ole treeneissä kovin kovassa käytössä: pituus, muuri, pussi, keinu ja pöytä.  Pöydällä Taro oli hätäinen, mutta muutoin se suoriutui kaikista esteistä oikein hyvin. Yritän tässä parin kolmen päivän välein käydä kyhäämässä jotain ratapätkiä, että tuntuma pysyy hyvänä. Toivoskelin jopa, että pääsisin treenaamaan Kokkolan hallille jossain välissä, jotta saataisiin tuntumaa hiekkapohjaan.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Itsevarmuutta radalle

Päästiin tänään treenaamaan "kisanomaisesti" vieraaseen ympäristöön, kun osa luokastamme oli pitämässä agilityesityksiä Hyvinvointi-iltapäivän yhteydessä Kannuksen Seurakuntalon nurmialueella. Plussaa oli ehdottomasti se, että kepit ja paikka oli vieraat. Tokikaan meillä ei ollut läheskään kaikkia esteitä ja ratakin oli enimillään 13 esteen pituinen, mutta Taro oli yksinkertaisesti todella loistava. Kepit se meni tosi hienosti kaikilla kerroilla (paitsi kerran meni väärästä välistä sisään, kun ohjasin sen hutiloiden) ja nyt viimeisen keppivälin ongelma näyttää alkavan sutviintua. Ja tietysti mitä enemmän tulee onnistuneita suorituksia, sitä enemmän tulee kummallekin itsevarmuutta. 
Taro kulki pääsääntöisesti radalla hyvin, mutta omien mokien ja joltain pudonneiden koirannappuloiden takia tuli yhteen pätkään vähän sekoilua. Vire oli kuitenkin koko ajan tosi hyvä ja itsestäkin tuntui tosi luontevalta ja sujuvalta.

Tästä innostuneena ajattelin jo varovaisesti harkita kisoja. Ikävä kyllä tällä seudulla kisat ovat harvinaista herkkua, etenkin talviaikaan, mutta 26.10. olisi tarjolla yhdet kisat Kokkolassa.  Tulee aika pian, mutta toisaalta Taro tuntuu nyt olevan iskussa. Eikä se niin vaarallista ole, jos vaikka mönkään meneekin. Se on kuitenkin tosi pienestä kiinni, että onnistuuko rata niinkuin ajattelee. Mutta kokemusta kaikki tyynni. 14.päivä on viimeinen ilmoittautumispäivä, joten kaikki on vielä auki. 

Impikin pääsi taas radalle menemään. Se oli kovasti innoissaan ja teki sille ei kovin tyypillisiä mokia, kun siinä riekkui valtoimenaa. Ehkä sitä voisi senkin kisoihin vielä ilmoittaa kokeilumielessä!

Kamera on edelleen korjuulla, mutta kunhan sieltä tulee niin jo alkaa kuvia sadella :)

torstai 26. syyskuuta 2013

Hyviä tuulia agilityyn

Lohjalla otettu kuva, kun kameran optiikka on huollossa, eikä tuoreempaa ole tarjolla..

Juoksutauon jälkeen on Taron kanssa nostettu taas kissa pöydälle ja alettu treenaamaan. Kerrankin voin sanoa hymyssä suin, että se kannatti. Ollaan päästy tekemään hieman rataa ja olen nyt yhdistänyt vähitellen keppejä radan varrelle. Päätin luopua keppien osalta kädestä palkkaamisesta kokonaan, sillä Taro ei vain keskity, kun sen pitää jatkuvasti kuikuilla, että joko se nakkipala heruisi.
Paluu targettiin on antanut sille suoritusvarmuutta ja viimeisen välin unohtumista on tapahtunut yhä harvemmin. Tarkoituksenani on siirtää targettia aina kauemmas ja kauemmas kepeistä seuraavien esteiden taakse ja yhdellä esteellä se on toiminut tosi hyvin. 

Tänään tunnilla tehtiin kiva ratapätkä hallila, jossa kepeille lähestyttiin 90 asteen kulmasta hyppyesteeltä. Laitoin targetin heti keppien jälkeen, jotta saataisiin onnistuneita suorituksia. Taro oli SUPERhyvä. Se haki kepeille tosi tarkasti ja suoritti ne virheettä loppuun asti. Keppien jälkeen oli vielä rataa jäljellä, joten päästiin kivasti jatkamaan ja lopettamaan helpommilla esteillä. Vielä muutama ratatreeni ja toivottavasti onnistuneita suorituksia, niin voitaisiin startata varovaisesti epävirallisessa kisassa! Jo olisi aikakin, sillä 29. päivä Taro täyttää viisi vuotta! Eli koira parhaassa iässä :)

TOSIN, nyt löytyi uusi treenien aihe, kun radalla tuli vastaan kohta, jossa piti mennä putkeen ja vieressä oli houkutuksena A-este. Pitää yrittää tehdä putkesta ja A-esteestä saman arvoiset sekä opettaa niille selkeät ohjaukset. Myös napakampi putkikäsky voisi olla kuin "läpi". Mietin mahdollisuutta käyttää putkelle mentäessä Prrr-äännettä, jospa se tarttuisi tyttösen korviin tehokkaammin kuin aikaisempi käsky. A-esteelle on otettu käyttöön "kiikiikii"-huuto, joka saa Taron kyllä mukavasti kiihdyttämän vauhtia. 

Pitäisi varmaan yrittää ottaa Taron radoista videota, niin saisi tänne materiaalia.

Muut tappijalat ovat ottaneet rennosti, Hamu hieman tokoillut ja Impi päässyt tekemään joitakin hakuja ja esine-etsintöjä. Haku tuntuu olevan Impille mieluisin. Tokon suhteen se on ollut aika hidas ja kärsimätön, joten se ollaan jätetty ihan suosiolla pois toistaiseksi. Voisihan sille yrittää opettaa vaikka jotain temppuja ihan mielenvirkeydeksi. 

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Mejäkoe ja muuta..



Kesä on lopussa, oikeastaan on varmaan myönnettävä, että nyt on jo syksy. Saavuttiin Kannukseen 1.9. ja nyt ollaan jo toista viikkoa lomalla. Ja täytyy sanoa, että lomailu on tehnyt tosi hyvää, sillä edellinen varsinainen loma oli jouluna. Koirat ovat päässet ulkoilemaan metsään, raviradalle ja koirapuistoon, joskin metsälenkkejä ei hirmuisesti ole tehty, kun tutkapannan kanssa on ollut vaikeuksia.

Taro aloitti juoksunsa juuri sopivasti tiistaina ja ehtii juosta suurimmat ennenkuin koulut alkaa. Hamu on edelleen ollut nätisti, eikä turhia urosteluja ole tullut. Kaikenkaikkiaan on siis sujunut rauhallisesti, mitä nyt öisin talomme ohi kulkee popittava teiniporukka.


Olen tässä alkanut puntaroimaan Impin leikkauttamista, sillä sen on ollut valeraskaana kolme kuukautta. Turkki on tästä maidontuotannosta kärsinyt siinä määrin, että pohjavillaa ei juuri ole tullut ja nyppimisen jälkeenkin kaljurotasta on vasta nyt melkein puolentoista kuukauden jälkeen alkanut tulla taas koiran näköinen. Rahallisesti panostus on opiskelijabudjettiin nähden melko suuri vaikka pienestä koirasta onkin kyse, mutta katsotaan onko Impin virallisella omistajalla, äidilläni, halua lähteä rahoittamaan operaatioita. Säälittää vain Impi, jos se joutuu olemaan kauluri päässä pitkään, sillä se ei mieluusti liiku sen kanssa...


Mutta palatakseni kesään: olimme Impin kanssa toisessa mejäkokeessa 11.8. Susikkaasssa... Ja nollahan sieltä tuli, että napsahti... Alkuun Impi seurasi ihan ok jälkeä, mutta sitten tulivat vastaan uunituoreet hirven ja jäniksen jäljet ja siinä vaiheessa Impi näytti minulle keskisormea ja teki ihan mitä se halusi.. Tästä viisastuneena siis pyrimme ajoittamaan kokeet jatkossa keväälle ja alkukesälle, kun riistaa on vähemmän liikenteessä... Kokeen jälkeen heitin pyyhkeen kehään myös treenien kanssa. Olkoot kevääseen asti rauhassa ja keskittyköön esineruudun harjoitteluun.

Seuraavanlainen oli koeselostus: "Ohjaten jäljelle, alkumakuu nuuhkaistaan. Impi jäljestää vahvasti ilmavainuun tukeutuen reipasta kävelyvauhtia pientä aaltokuvioita tehden. Koiran etenemisvarmuus kasvaa jäljen edetessä. Ilmavainulla havaitaan myös riistapolut, jotka vievät koiran määrätietoiseen hukkaan 1. osuuden lopussa ja kahdesti kolmannella osuudella. 1. makuu kierretään lähteltä ja 2. makuu reilun matkan päästä. Lopussa ojan ylityksen jälkeen Impi nappaa ojanpohjalta kulkevan riistapolun, eikä palaa jäljelle kehotuksesta huolimatta. Harjoitellen kaadolle ja se kiinnosti. Jälkiuskollisuuden myötä Impi saa vielä tuloksiakin." Tuomarina siis Henttu Tuovi.

Siinä kaadolta lähtiessä olin niin turhautunut ja pettynyt Impiin, että tuli lauottua tarkoituksettoman vahvasanaisesti tuomarille jälkitunnelmat. Autolle päästyä oli jo itku kurkussa. Hetken kokoilin itseäni ja hengittelin syvään, jonka jälkeen pahoittelin tuomarille tahatonta kiukunpuuskausta. Ei ole tapaistani hermostua näin. Sain ymmärtäväisen synninpäästön ja neuvoja tuleviin treeneihin. Parempi onni ensi kerralla. Onneksi opastus meni kuitenkin nappiin ja sain kiitokset hyvin piilomerkatusta jäljestä.


Koska kyseessä oli Bassetkerhon Rotumejä, niin nähtävillä oli paljon erilaisia bassetkerhon rotuja. Rotumestariksi kruunattiin voittajaluokassa ollut Grand Basset Griffon Vendeen X’port Qualité du Greffier du Roi. Avoimessa luokassa oli neljä kuudesta koirasta mennyt nollille, joten ei sentään oltu ainoita, jolla ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Sellaista se on ajavien koirien jälkiharrastus.


Taron agilityt ovat polkeneet paikallaan. Heti kun mahdollista yritän kysyä apuja opettajilta koulun alettua.


Ainiin, onneksi olkoon Impin pojalla Ekalle (HH You're the One) joka valioitui Tervakoskella saaden samalla CACIBin! Nyt on sisaruskatraasta kolme neljästä onnistuneen haalimaan itselleen valion arvon!


torstai 18. heinäkuuta 2013

Treeniköyhä kesä...

Kesän aikatauluun ei tosiaan ole paljon treenejä mahtunut, niin kiireistä on ollut koirahoitola-trimmaamossa Kangasalla, johon päädyin tänäkin kesänä. Hyviä puolia on, että harjoitusta tulee koirien käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin, mutta kaikki tavoitteet mitä taas hyvässä uskossa itselleni laitoin kesän ajaksi näyttävät jäävän heikolle hapelle.

Agilityä on sentään päästy vähän treenaamaan Tamskin tallille. Taron kepit sujuvat vaihtelevalla menestyksellä. Välillä ne voidaan ongelmitta liittää rataan, välillä taas tuntuvat olevan hukassa. Pieniä toivonkipinöitä on kuitenkin havaittavissa.

Pyörähdimme myös näyttelyissä Tuusulassa. Sinne kokoontuivat kaikki Impin pennut: Vilma, Eka, Kafi sekä Hamu, joka tosin ei tietenkään voinut osallistua näyttelyyn. Ihan mukavastihan näyttely meni: Vilma EH, Eka ERI SA ja Kafi ERI. Impille tuli sileä ERI, jota hieman ihmettelin, koska valioluokassa luulisi SA heruvan, mutta tuomarimme ei ollut samaa mieltä. Harmittaa kun arvostelusta ei käynyt ilmi, mikä olisi voinut olla paremmin.
Näin myös Taron pojan Jeren ensimmäistä kertaa ja oli se omena aika kauas puusta pudonnut. Pojalla oli kyllä kokoa ja näköä, tosin esiintyminen kehässä vaatii vielä hieman treeniä. Tulokseksi Jerelle H. Myös Taron sulho Kimi oli paikalla ja se menestyikin parhaiten HH-porukasta ollen PU2.
Kaikenkaikkiaan oli mukava päivä. Suville jälleen kiitokset ensiluokkaisesta handlauksesta! Hän oli Impin, Ekan ja Vilman narun päässä.  Alla päivän kuvasaldoa.

Impi (HH Immortelle)

Kafi (HH You Rock My World)
 Kafi (HH You Rock My World)
Impi (HH Immortelle)

 Impi (HH Immortelle)
Eka (HH You Are The One)
Hamu (HH You Win Again)

Taro, poikansa Jere ja sulhonsa Kimi

Koko pentu Y: Vilma, Impi-äiti, Hamu, Eka ja Kafi. (En voi ymmärtää kuinka Hamulle on siunaantunut noin iso kallo ;D )

 Kafi (HH You Rock My World)
Jere (HH Ter Père Tel Fils)

 Eka (HH You Are The One)
 Eka (HH You Are The One)
Kimi (HH Ferrari)
 Kimi (HH Ferrari)
Vilma (HH You Know My Name)
 Kimi (HH Ferrari)
Taro (HH Desert Rose)
Vilma (HH You Know My Name)
Seuraavaksi mentiinkin Hamun kanssa luonnetestiin. Melkolailla meni odotusten mukaisesti, Hamu jännitti kovasti, kun ei ollut laumaa ympärillä. Tulokseksi kuitenkin +157 p. ja laukauskokematon. Tässä pojan osa-aluepisteet:

TOIMINTAKYKY +1 (kerroin 15) Kohtuullinen
TERÄVYYS +3 (kerroin 1) Kohtuullinen ilman jäljelle jäävä hyökkäyshalua
PUOLUSTUSHALU +1 (kerroin 10) Pieni
TAISTELUHALU +2 (Kerroin 10) Kohtuullinen
HERMORAKENNE +1 (Kerroion 35) Hieman rauhaton
TEMPPERAMENTTI +2 (kerroin 15) Kohtuullisen vilkas
KOVUUS +1 (kerroin 8) Hieman pehmeä
LUOKSEPÄÄSTÄVYYS +3 (kerroin 15) Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
LAUKAUSPELOTTOMUUS +2 Laukauskokematon

Eniten yllätyin siitä, että pimeässä huoneessa Hamu tuli suoraan luokseni, eikä lähtenyt haahuilemaan äitinsä ja Taron tapaan ympäri huonetta. Jännittävin oli tynnyri, sitä Hamu ei uskaltanut mennä ihan vierestä tutkimaan, vaikka nopeasti nuuhkaisikin. 
Laukauskokemattomaksi se arvioitiin, mutta uskon että kyse oli siitä, että Hamu paineistui testistä sen verran, että reagoi sitten laukauksiinkin, vaikka ne arkipäivässä eivät sitä kiinnostakkaan.. Harmillista kyllä, videolle ei suorituksia saatu, sillä muistikortti oli viallinen.. 

Seuraava etappi onkin sitten mejäkoe Tammelassa 11.8., jonne mennään hieman kylmiltään, sillä kuten aiemmasta kävi ilmi, en ole ehtinyt treenailemaan. Tarkoitus olisi käydä kuitenkin yksi jälki vetämässä ennen koetta. Meni se sitten niin tai näin, mennään kokeeseen joka tapauksessa. Samalla näen hieman muita lajin harrastajia bassetpiireistä.


sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Ylämäki alamäki ylämäki alamäki...

Koiran treenaaminen tuntuu olevan silkkaa vuoristorataa. Toisaalta se on opettavaista, mutta toisaalta turhauttavaa, kun asiat eivät aina suju siten kuin alunperin oli ajatellut.

Impi on käynyt mejäilemässä vähän väliä ja kokeesta viisastuneena olen tehnyt jälkiä kuiviin ja helppokulkuisiin maastoihin. Varmuus kyseiseltä pohjalta puuttuu edelleen ja erityisesti tuuli harhauttaa Impin helposti jäljeltä. Kuumuus saa sen hakeutumaan poluille ja teille, koska niissä on yksinkertaisesti helpompi liikkua. Se lienee lyhytjalkaisen, mutta omalla tavallaan viisaan koiran suurin ongelma. Jos voi päästä vähemällä, niin miksi tekisi enemmän? Motivaatiota olen yrittänyt rakentaa hyvällä palkalla: siansuikaleita ja rustoja.
Onneksi Impi antaa selkeät merkit silloin, kun se lähtee väärän hajun perään ja olen päässyt huomauttamaan asiasta napakalla käskyllä. Olen myös joutunut pitämään sitä lyhyemmällä liinalla, jotta se kulkisi paremmin jäljellä, eikä tekisi hirmuisia tarkistuskaaria, joista se helposti ajautuu hukalle. Olen nyt tehnyt Impille kaksi koemittaista jälkeä lähes samankaltaiseen maastoon, seuraavaksi pitäisi tehdä lyhyempi jälki vielä kerran tähän vaikeaan maastoon, jonka jälkeen vielä yksi jälki sekamaastoon, josta löytyisi myös helpompia pätkiä motivaation ylläpitämiseksi. Olisi hyvä, jos sää suosisi siinä määrin, että sateita tulisi useammin ja sää hieman viilenisi.

Hamu ajoi eilen pitkästä aikaa yhden 300 metrin jäljen. Hyviä pätkiä tuli, mutta samaa vikaa kuin äidillään on polkujen kanssa: kun tästä pääsisi helpommin. Kaadolle päästiin vähän rengastaen, mutta päästiin kuitenkin. Paljon hitaammin Hamu liikkuu, mutta se suotakoon kun ei kokemustakaan ole niin paljoa.

Taron agility on ollut vireeltään hyvinkin vaihtelevaa, välillä mennään kuin höyryjuna, mutta välillä taas nahkeammin. Eilen oli nahkea päivä, joten pidin treenit lyhyenä: 3-4 puhdasta suoritusta kepit-hyppy-yhdistelmään ja tauon jälkeen vielä yksi onnistunut suoritus putki-kepit-hyppy sarjaan.
Esteen lisääminen keppien taakse on helpottanut hieman target-ongelmaamme,  sillä este toimii jo itsessään targettina. Olen myös johdonmukaisesti käyttänyt läpinäkyviä, matalia targetteja, jotta ne eivät näkyisi niin hyvin. Nyt tarkoitus olisi tehdä tuota kolmen esteen sarjaa vahvemmaksi ja kun se sujuu rutiinilla, niin alkaa siirtämään ensin sisäänmenokulmaa ja kun se sujuu, lähteä siirtämään jälkimmäistä estettä eri kulmiin. Katsotaan mihin tämä treeniohjelma vie.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Kesän tavoitteet


Jonkun hulluuden yllyttämänä intaannuin ilmoittamaan koiria kaikennäköisiin karkoilihin kesän aikana. Ensin on tiedossa Tuusulan kaikkien rotujen näyttely, jossa tapaan pitkästä aikaa myös Hamun sisaret Vilman ja Kafin, sekä Eka-veljen. Omistani ilmoitin mukaan Impin, kun Hamu ei ole näyttelyihin sovelias leikkauttamisen myötä. Kovasti on tulossa petit - väkeä, joten tohdin epäillä, että Impille ei suurta menestystä ole tulossa, mutta tarkoitus onkin viettää vain mukava kesäinen päivä kuulumisia vaihdellen. Suvi on alustavasti lupautunut tulemaan näyttelyhihnan toiseen päähän, joka helpottaa minun mieltäni kovasti.

Impi kaverinsa Nuun kanssa rannalla.
Seuraava koetus onkin sitten seuraavan viikonlopun luonnetesti, johon ilmoitin Hamun. En vielä tiedä, että saanko edes paikkaa sieltä, mutta paperit laitoin joka tapauksessa menemään. Haluan ihan periaatteet vuoksi testauttaa kaikki koirani, vaikka tiedän että luonnetesti onkin suunnattu lähinnä palveluskoirille.
Mielenkiintoista olisi myös ilmoittaa Impi uudestaan vielä tänä vuonna, ennenkuin se on luonnetestiin "yli-ikäinen". Itseä jäi harmittamaan tuo laukauskokematon, koska Impihän on laukausvarma, kuten mejä-kokeessa saatoimme huomata. Ja olisi se muutenkin mielenkiintoista kuulla toisen tuomarin mielipide.

Taro uskaltautui itsenäisesti uimaan pallon perässä. Tekniikka on kuitenkin vielä vähän hakusessa..

Lisää epävarmoja koepäiviä on tulossa sitten heinä-elokuussa kun Impi on ilmoitettu Tammelaan Bassetkerhon järjestämään mejä-kokeeseen. Lisäksi ilmoitan sen vielä Sastamalassa järjestettävään kokeeseen, heti kun ilmoittautuminen aukeaa. Jospa ainakin toisesta saataisiin koepaikka. Jospa päästäisiin nousemaan VOI-luokkaan!

Treeneissä eilen Impi suoritui kohtuullisesti, kun valitsin treenipaikaksi meille ongelmallisen kuivan kankaan. Välillä sen keskittyminen herpaantui, mutta kulmat se selvitti hyvin ja merkkasi makaukset kunnialla.


Taron kanssa kilpailemisen suhteen olen varovaisen toiveikas, että pääsisimme Seinäjoelle elokuun lopussa. Kesällä pitäisi olla mahdollista päästä treenaamaan aktiivisesti TOP-paikassa. Ilmoittaudun kuitenkin vasta, kun olen saanut yhdistettyä kepit onnistuneesti rataan.




torstai 23. toukokuuta 2013

Paluu agilityn pariin

Nyt ulkokauden koittaessa olen taas innostunut aksaamisesta - ja niin on Tarokin. Mentiin melkolailla kylmiltään mölliluokkaan koululla järkätyssä Hurttarieha-tapahtumassa. Tyylikkäästi, puhtaalla radalla, Taro suoriutui ensimäiselle sijalle :)


Uskoisin, että ohjausteknisesti pärjättäisiin jo ykkösluokassa, mutta edelleen kummittelee tuo keppien kisakunto. Nyt ollaan sentään monen vuoden väkertämisen päätteeksi saatu KAIKKI VERKOT POIS!!! Nyt ilmeni sitten uusi ongelma, liiallinen hakeutuminen namialustalle. Jos otan alustan pois, Taron pasmat menevät sekaisin ja pakka hajoaa. Nyt olen sitten yrittänyt pienentää alustan kokoa ja näin häivyttää sen näkyviltä. Lisäksi olen tehnyt sitä, että alusta on paikallaan, mutta palkka tulee minulta. Ehkä sitten kesän lopuksi päästäisiin jo virallisiin...? Ainakin tuo verkkojen poissaanti tuntuu tosi ratkaisevalta, ja toivoisin että viimeisen keppivälin dilemma alkaa ratketa omalla painollaan, kun kokemusta tulee lisää.
Lisävarmuutta tarvitaan myös oikeassa sisäänmenossa, mutta se ei tunnu olevan yhtälainen ongelma Tarolle kuin tuo viimeinen keppien väli.

Tarossa piilee pieni pallohullu...

Virtaa ja energiaa Tarolla on ainakin vaikka muille jakaa. Välillä tuntuu, että sen perässä pysyminen on jo miltein mahdottomuus. Etenkin iltatreenit kun sääolot alkavat viiletä, on herättänyt Tarossa melkoisen agilitypedon.. Suorastaan jännittää, viedä sitä radalle, kun se huutaa jo autossa silkasta halusta päästä treenaamaan.

Tutkapanta on varotoimenpiteenä, jos Taro erehtyy käymään omine nokkineen lähimaastossa..

Kuvissa kesänalun energiaa kahdelta eri soramontulta.. 




sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Impin ensimmäinen mejä-koe

Nyt on sitten jäänyt tämä blogin kirjoittelu melko huonolle tolalle, kun tietokone on ollut virrattomana useamman viikon. No, mitään kovin kummoista ei ole tapahtunut, jos mukaan ei lueta tiivitä treenisessioita ja mejä-koetta, jossa käväistiin Impin kanssa 19.5.

Lauantaina olin jo tekemässä jälkitalkoissa yhtä VOI- sekä AVO-luokan jälkea. Opin tosi paljon koejäljenteosta ja muista käytännön järjestelyistä, sekä sain vielä viime hetken ohjeita maasto-opastukseen ja itse jäljenajoon. Kun jäljet oli tehty suuntasin kotiin. Nukkumisesta ei tietenkään tullut mitään.

Lauantaina oltiin koepaikalla jo aamuseitsemältä ja nautittiin kevyt aamiainen. Sen verran jännitti, että kovin hyvin ei ruoka uponnut. Päivästä oli kuitenkin tulossa tosi kuuma ja raskas, niin pakko se oli jotain yrittää saada alas. Siinä tuli huomattua taas, että minulla on surkeat kisahermot, sillä muovilusikka ei meinannut millään lakata tutisemasta kädessäni.... ;)

Aamiaisen jälkeen ylituomari piti meille puhuttelun, eli käytännössä kertoi lyhyesti säännöistä ja toivotti sitten onnea päivälle. Poikkeussäännöksi saatiin mahdollisuus juottaa koiraa jäljenaikana, koska sää oli niin lämmin.  Kun säännöt oli kerrattu, arvottiin jäljet ja kohdalleni osui jälki numero kolme eli se sattui juuri sopivasti puolenpäivän jälkeen kun aurinko porottaisin täydeltä terältä. Seuraavaksi siirryttiin pihalle ja suoritettiin laukauksensietokoe. Kaikki koirat läpäisivät kirkkaasti. Impi istua törrötti paikoillaan hölmistyneenä siitä, että miksi se oli jätetty istumaan kuuden koiran riviin. Laukaus oli sille yhdentekevä ja ainoa reaktio jonka huomasin, oli että sen hännänheilutus taukosi laukauksen ajaksi, mutta jatkui taas kun koe oli suoritettu.
Sitten oli tiedossa vain oman vuoron odottelua reilun parin tunnin verran.

Juuri ennenkuin menimme jäljelle Impin kanssa, kastelin tytön läpimäräksi vilpoisella vedellä. Mukana oli myös froteinen viilennytmantteli, joka nousi kyllä arvoon arvaamattomaan, kun lämpömittari kohosi aina 27 asteeseen.
Lopulta sitten lähdettiin jäljelle. Yritin olla huolellinen alkumakauksen suhteen ja pyysin Impiä haistelemaan sitä tarkkaan. Hyvin tyttö lähtikin liikkeelle, melko jälkitarkasti. Hieman normaalia hitaammin ehkä, varmaankin kuumudesta johtuen, mutta tasaisesti edeten kuitenkin. Hieman se kävi luovimassa suuntaan jos toiseen jäljen sivuille, mutta jäljensuuntaisesti joka tapauksessa.
Olin toivonut jäljen olevan mahdollisimman vaikeakulkuinen, sillä Impi on parhaimmillaan silloin kun se ei pääse niin nopeasti eteenpäin. Kauhukseni huomasin, että hyvin suopursukkona alkanut jälki muuttui nopeasti todella kuivaksi jäkäläpohjaiseksi kankaaksi ja tietenkin ensimmäinen kulma tuli siellä. Impi ohitti kulman parilla metrillä lievässä sivutuulessa ja paukutti menemään vain eteenpäin. Loppujen lopuksi siihen tuli hukka.
Palautettiin tuomarin käskystä Impi jäljen päälle ja tästä eteenpäin se eteni oikein kivasti. Jäljellä oli useita tienylityksiä, mutta onneksi maasto muuttui hieman kosteammaksi.
Impi saavutti toisen kulman, merkkasi sen hyvin ja selvitti kulman tosi hyvin. Sitten tuli merkillinen kohta, jossa oli vanhoja lautoja läjässä, jonkilaisessa kuopassa. Tämän takana oli tiheä kuusikko. Impi oli täysin varma, että siellä se jälki menee (todellisuudessa jälki meni hieman vierestä, mutta tuuli painoin sen lautakasalle). Ei muuta kuin taiteilemaan lautojen päälle ja siitä kuusikon läpi. Impillä oli tähän menessä tosi kuuma ja se pyrki yhteen syvään ojaan juomaan. Pahaksi onneksi se ei yltänyt veteen asti, joten se palasi jäljelle. Tässä vaiheessa pyysin lupaa juottaa koiran. Impi joi hieman ja jatkoi sitten matkaa melko varmaotteisesti. Sorkalle se tuli suoraan ja jäi nuuskimaan sorkkaa halukkaasti. Se jäi seisomaan sorkalle ja nuolemaan sitä, kunnes vaihdoin sorkan possunkorvaan.
Tuomari harmitteli ensimmäistä hukkaa, sillä muuten suoritus oli tosi hyvä. Parempi onni ensi kerralla :)

Impi pääsi vilpoiselle mökille häkkiin lepäämään ja oli kuulemma nukkunut koko ajan, kun oli opastamassa jälkeä numero viisi. Opastus menikin ihan hyvin, vaikka jotenkin missasin kaadon, kun koira niin päättäväisesti paukutti menemään eteenpäin. Onneksi huomasin noin 15 metrin jälkeen ja huomautin asiasta tuomarille. Koira oli onneksi perin pätevä ja pitkästä tarkistuslenkistä huolimatta, se palasi kaadolle ja merkkasi sen loistavasti. Rodultaan koira oli baijerinvuoristovihikoira, joita en enne ollutkaan nähnyt ihan "livenä". Täytyy myöntää, että jäljestys näytti olevan kyseisellä koiralla verissä, niin varmaotteisesti ja jälkitarkasti se meni. Tulos olikin sille ansaitusti AVO1.

Impi sai tulokseksi AVO2 ja pisteitä yhteensä 36.  Pisteet tulivat seuraavasti:

"Koesuorituksen arvostelu
a) Jäljestämishalukkuus (0-6) = 4
b) Jäljestämisvarmuus (0-12) = 8
c) Työskentelyn etenevyys (0-10) = 7
d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämniskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen (0-14) =10
e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3) = 3
f) Yleisvaikutelma (0-5) = 4
Yht. 36p = AVO2
Laukauksen sieto:  hyväksytty

Koeselostus:
Rauhallinen lähtö. Koira jäljestää sopivalla vauhdilla käyttäen maa- ja ilmavainua, etenee pääosin jäljenpäällä ja tekee muutaman tarkistuksen jäljen sivulle. 1. kulmalla menee pari metriä makauksen ohi ja jatkaa suoraan aina hukkaan asti, palautetaan jäljelle. 2.kulma jälkeä pitkin ja makaus merkataan. Tien ylitys rengastaen. Kaatoa nuuhkii. Hyvä suoritus hukasta huolimatta."

Tuomarina siis Kari Hyytiäinen

Olosuhteisiin nähden ei voi olla kuin tyytyväinen suoritukseen. Kotiinviemisiksi saatiin koirannameja, pieni palkintopytty sekä jonkinlainen pieni kompassi. Treeneissä pitää nyt keskittyä avomaaston harjoitteluun, sillä se on selkeästi Impille vaikeampaa.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Koirat lomalle

Treenit on jatkuneet taas tiiviinä pitkin viikkoja. Taro on kunnostautunut ja saanut taas agilityintonsa takaisin. Keppitreenit junnaavat silti paikallaan, kun viimeisen välin dilemma vaivaa yhä. Kaverin ehdotuksesta laitoin verkon toisiksi viimeiseen väliin, joka vähän helpotti tilannetta. Katsotaan josko se siivittäisi viimeisen välin oikein suorittamiseen.

Hamu on tokoillut reippaasti ja ollut oikein pätevä. Hirmuisesti ei ole kuitenkaan hinkattu. Lähinnä käyty hömpäämässä hallilla, ei niin tosissaan. Impi puolestaan on nyt jäänyt vähän vähemmälle treenille. Olemme keskittyneet sen kanssa etsintöihin, joissa menestys on ollut varsin vaihtelevaa. Välillä se ei jaksa keskittyä ollenkaan. Pitäisi varmaan alkaa helpottamaan piiloja vähäksi aikaa, jotta saataisiin vähän onnistuineita suorituksia. Taukokin tekee varmaan hyvää.

Ja taukoahan tulee, melkeinpä kaksi viikkoa, kun ohjelmassa on ensin sikalaviikko, sitten reissuviikko ja lopuksi vielä kentsuviikonloppu. Koirat saan takaisin jo reissuviikon päätteeksi, mutta treenaamaan tuskin kiirehditään. Koirien loma sijoittuu Kangasalle, Soilen huomaan, jonne lähdemme lauantaina. Siellä lomailu käy hyvänä sosiaalistamisjaksona ja yleensä koirat ovatkin rättiväsyneitä reissun päätteeksi. Matka takaisin Kannukseen tapahtuu koirakärryssä, joka saattaa olla herraväelle melkoinen shokki, kun sillä ei pahemmin ole matkailtu, mutta eivätköhän ne siitä selviä... :)

Kenties tauko tekeekin ihan hyvää? Hamu ja luokkakavereiden pojektit nokkaunilla treenien lomassa.
Kuva: Kristiina Haavikko

torstai 21. maaliskuuta 2013

Ahaa

Motivaatio on ollut viimeaikoina kortilla ainakin treenailun suhteen. Paljon mieluummin samoilen metsissä ja kasvattelen koirien lihaskuntoa, kuin hion ja hinkkaan tokoa tai muuta hallilla. Kiitos opettajamme Piritta Pärssisen, olen saanut käytännön tunneilla monta AHAA-elämystä, jotka ovat siivittäneet koulutusjumeja uudelle tasolle. Ja mikäpä sen motivoivampaa kuin tavoitteiden saavuttaminen.

Tällä viikolla on ollut runsain mitoin käytäntöä, joista olen saanut enemmän irti kun pitkään aikaan! Tiistaipäivän vietimme kokonaisuudessaan hallilla, sillä aamulla oli tarjolla koiraterapiaa ja iltapäivällä aksaa, hakua ja tokoa.

Aloitettin aamulla etäpalkan rakentamisen aloittamisella. Kuten saattaa hyvin arvata, Impi kokee vahvasti ruuan vetovoiman, mikäli sellaista on lähistöllä. Vähän aikaa hämmentyneenä haukuskelun jälkeen se kyllä hoksasi, että palkkaa on tulossa kunhan tekee vähän hommia ensialkuun. Otimme pari vierelletuloa ja lopuksi lisättiin sihen vielä pari askelta seuraamista. Kunnes lopetettiin. Yritetään jatkaa tätä pikkuhiljaa.


Seuraavaksi koiraterariassa pureuduin Impin ikiaikaiseen imuriaggressiivisuuteen. Olen aiemmin ohittanut ongelman käskemällä koiran pois imurin luota, jos se alkaa hyökkäilemaan sen kimppuun. Mutta mitään ongelmaahan ei ollut, kun Impi palkattiin hyvästä käytöksestä naksulla ja nakkipalasella. Vain pari pientä hampailua imurin suutinta kohti, lopulta sain nekin pois ja Impi jätti imurin huomiotta, vaikka se meni aivan sen vierestä tai tuli sitä kohti. Tämäkin ongelma olisi tietenkin ratkennut yksinkertaisesti, jos vain olisi nähnyt vaivaa ja aikaa. Eli tästä lähtien imuroidessa naksu ja nakit mukaan.

Aamupäivän lopuksi tehtin vielä koekierros MannersMinder-nimisen laitteen kanssa. Täytyy myöntää, että olen aivan myytä kyseiselle laitteelle. Olisipa sitä rahaa ylimääräisenä, jotta saisi kyseisen laitteen itselleen. Ensialkuun koirat alkoivat läppimään laitetta tassuilla, koska oletus oli, että laitehan oli tavan aktivointilelu. Mutta pian ne hoksasivat, että katsekontaktilla laite piippasi ja pyöräytti kouruun kissanruokaa (muuta sinne soveltuvaa herkkua ei ikävä kyllä ollut. Laite olisi oivallinen kontaktien ja etäpalkkojen opettamisessa, mutta kuten sanottu, suolainen on hinta.



Tuntien viime minuutella ehti vielä tiedustella apua Impin nouto-ongelmaan (sen palautukset eivät ole oikein hyviä). Saimme neuvoksi, että Impi ensin istuisi kapula suussa ja sitten jatkaisi matkaa, kun peruutin siitä poispäin. Sitten lisättin harjotukseen pöytä, jonka päälle Impin piti ensin hypätä ja pysähtyä kapula suussa ja sitten taas jatkaa matkaa tiputtamatta kapulaa välille. Sitten lisättiin varoinen ja nopea kosketus koiraan (koska Impi helposti tiputtaa kapulan, kun käsi menee lähelle sitä). Näin rupesimme sitten lisäämään kosketusta vähitellen. Tätä minun on harjoiteltava paljon, jotta saisin tilannetta eteenpäin. Kun tämä harjoitus sujuu, yritän opettaa Impin kestämään sen, että kosken kapulaan, kun se kuiljettaa stä ilman, että siitä seuraa kapulan tiputus. Siitä seuraavaksi tämä pitäisi yhdistää seuraamiseen ja vierelletuloon. Katsotaan kunka käy.

Täytyy myöntää, että olisin lähtenyt rakentamaan noutoa ihan eri tavalla, mutta ihan huippua, että saatiin näin poikkeavat ohjeet. Jospa homma lähtisi peräti etenemään!

Tarolla on tänään tiedossa trimmaus. Se on treeenitauolla juoksujen takia. Vaikka Taro on edelleen yhtä innokas lisääntyjä juoksussa kun ennenkin, ei Hamu ole sille juuri antanut huomiota. Olen huomannut, jopa kireyttää näiden kahden rakastavaisen välillä. Parempi näin, kuin Hamun jatkuva stressaaminen ja itkeminen. Kakki puoltaa edelleen, että leikkauttaminen on oli tässä vaiheessa hyvä ratkasu :)


Kuvissa tänään Hamu iloittelemassa raviskalla!

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Trimmausrupeama

Impi ja Hamu on nyt sitten rimmattu tälle keväälle. Ensi viikolla vuorossa vielä Taro. Impi pohjavilla oli tälläkin kertaa varsin heikko, ilmeisesti valeraskauksien takia. Olen alkanut pohtia mahdollisuutta steriloida se, mikäli sama meno jatkuu ensi juoksujenkin jälkeen.
Hamun turkki oli ihan ok kunnossa leikkauksesta huolimatta. Jaloista hieman pehmennyt, etenkin etujalkojen sisäosista. Täytyy myöntää, että tällä kertaa oiottiin pari kulmaa saksien. Lähinnä alueet, joissa iho on herkempi (kuten jalat, vatsanalunen ja rinta), ihan vaan koiran olon helpottamiseksi. Etenkin kun näyttelyissä me tuskin tulemme käymään enää lainkaan, ettei nyt ihan harrastuksen vuoksi, niin eipä tuolla ole niin suurta merkitystä.

Tarolla on tällä hetkellä tyylikäs pussihousukampaus, kun vein siltä jalkakarvat runsaan lumen paakkuuntumisen takia. Ensi viikolla sitten viedään loputkin.

Pian on varmaan kaikilla luokallani yksi petit basset trimmausportfoliossaaan, mutta mikäs siinä kun kerran niin tässä nyt on. Hyötysuhde on kuitenkin molemminpuolinen.

Lopuksi vielä vähän kuvia uusista kampauksista: