Tulipa taas tehtyä turha reissu Seinäjoelle KV-näyttelyyn. Saalis oli laiha, suorastaan lannistava. Huono onnemme alkoi jo ennen kehää, kun Suvin täytyi lähteä kyytinsä mukana Lahteen ennen aikojaan, joten jouduin itse tarttumaan näyttelyhihnaan. Se tietää aina huonoa onnea, sanokaa minun sanoneen. Olisi varmaan pitänyt ymmärtää perääntyä jo tässä vaiheessa ja viimeistään siinä vaiheessa kun näin kuinka tuomari mittaili koirien korkeuksia kehässä ja syynäsi joka koiran suurennuslasin kanssa. Mutta tyhmä kun on, niin jäätiin kaikesta huolimatta kehään.
Hamu liikkui reippaasti kuin kuollut lahna ja sattuipa sopivasti, että oli tuomari, joka tykkäsi juoksuttaa kehässä. Varsinaista rakenteen arviointia ei edes tapahtunut, muuten kuin nopea vilkaisu pöydällä. Huonoa oli pieni koko (33cm "med bästa vill") ja liian pitkä turkki (olen itse tästä kyllä erimielinen..) sekä laskeva kallon takaosa.. Tuloksena EH...
Sitten oli vuorossa Taro. Ja sehän se vasta murheenkryyni olikin.. Taro kyllä liikkui mukavasti ja oli muutenkin moitteeton käytökseltään, mikä toki ilahdutti minua. Tuomari kehui kovasti tytön päätä (yleensä se, mistä Tarolle sanotaan negatiivista palautetta) ja erityisesti hän piti Taron tummista silmistä, mutta turkki oli liian pehmeä päässä ja jaloissa, vaikkei muuta negatiivista sitten sanonutkaan. Turkista rokotettiin sitten rutkasti, tulokseksi H... Tarokin mitattiin ja se oli 34cm.
No, jos jotain positiivista löytäisi, niin ainakin sain hankittua Tarolle valopannan metsään (sellainen Leutchie-putkivalopanta) suhteellisen edullisesti.
Kotona tartuin trimmivälineisiin ja sai Taron tukka lähteä. Hieno turkki tuli vanhan, jo vähän kurppaisen alta. Pää tosin menee ilmeisesti kokonaan kaljuksi, mutta kasvattaapa hyvän turkin edellisen kiharan päälle. Ensi vuonna uusin voimin näyttelyyn, jahka pentuasiast on hoidettu.
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
torstai 27. lokakuuta 2011
Syksyn karkeloita
Ollaan taas menty tukka putkella koko porukka ja syyslomastahan minulla ei ollut tietoakaan. Koirat eivät ole saaneet niin paljon liikuntaa kuin olisin halunnut niille tarjota ja se näkyy pienoisena yliaktiivisuutena niiden suunnalta. No, sunnuntaina olisi tarkoitus mennä metsään, tuli mitä tuli.
Impi otti tähän väliin itselleen saikun ja kipulääkekuurin, sillä se rupesi ontumaan toista etusta. Mitään ulospäin näkyvää vikaa en löytänyt. Eläinlääkäri määräsi Rimadyliä pariksi viikoksi. Toivottavasti kyseessä olisi vain joku nyrjähdys.
Sikäli tämä tuli nyt harmilliseen väliin, kun olin juuri intoutunut toden teolla raunioharrastuksesta ja olemme kovasti harjoitelleen Impin kanssa tokon perusasioita siten, että ne suurinpiirtein olisivat oikeaoppisesti suoritettu. Pientä edistystäkin on saatu. Impin seuraaminen on tiivistynyt, eikä se suorita sitä enää oikealta puolelta. Vähitellen olen saanut oiottua myös vinoa perusasentoa, mutta se vaatii vielä työtä.
Ketteryysesteitäkin Impi ehti jo testata, eivätkä ne tuottaneet sille minkäänlaista ongelmaa, eli palikat rauniokoiran koulutuksen perustaan olisivat olleet kohdallaan. Mutta jatketaan sitten kun saikkuilu päättyy.
Saatoin huokaista helpotuksesta, kun sain kuulla, että Impin raunioura ei kaatuisi siiten 80cm pystyyn, joka on nykyisissä säännöissä. Jos se osaisi kohtalaisen moitteettomasti muut ketteryys- ja tottelevaisuusosion asiat, hypyllä ei olisi niin väliä.
Taro on taas saanut puolestaan vaihteen silmään agilityssä ja kepitkin alkavat jo vähitellen sujua. Päätin ryhdistäytyä ja käydä vetämässä sen kanssa joka päivä 3 minuutin keppitreenit, josko saisin verkot viimein pois kokonaan. Tänään se sujui ongelmitta kun puolet verkoista oli pois. Enempää en viitsinyt Taroa sitten juoksuttaakaan, kun vauhti jo hieman hiipui.
A-esteen alastulokontaktiinkin on saatu vähän tajua. Seuraava etappi olisi, että voisin palkata sen ilman, että olen sitä vastassa A-esteen alaosassa. Siinä voikin olla haastetta.
Hamu oli ensimmäistä kertaa käytännön tunneilla mukana, kun kokeilimme Canicrossia. Ihan suvereeni se ei lajissa ollut, mutta ottaen huomioon, että esimmäistä kertaa tätä tehtiin, niin olen ihan tyytyväinen. Itse täytyisi kuitenkin tehdä vähän kuntotreeniä, mikäli mielisi lajia harrastaa. Tosin myönnettäköön, ettei laji oli prioriteettilistallani ensimmäisenä, mutta onhan se hyvä tutustua uusiin lajeihin, jos vaikka sattuisi kyllästymään nykyisiin ;)
Lauantaina odottaa Seinäjoen KV-näyttely Hamun ja Taron kanssa. Perjantaina menen kennelille pesemään ja siistimään otukset. Toivottavasti Taron turkki kestää vielä yhden käsittelyn. Ensi viikolla onkin tarkoitus sripata se täysin. Mietin samaa myös Hamulle, mutta sen turkki on toistaiseksi ihan ok ja alusvilla näyttäisi olevan vielä hieman liian lyhyttä, eli sillä ei ole kiire. Tokikin olisi hyvä saada senkin trimmi alta, ensivuoden mahdollisia näyttelyitä ajatellen. Toisaalta se tietäisi ostosreissua koirien vaatekauppaan. Impi on kulkenut hurmaavassa raitapaidassaan nyt jo viikon verran, kun pelkään, että kylmä tekee hallaa sen lihaksille.
Käytiin myös moikkaamassa Taron veljeä, Urhoa (HH Dis-Moi Oui) ja sehän olikin mitä mainioin herra :) Taro oli ihan sydämenkuvat silmissä, kun joku kerrankin leikki samoja leikkejä kuin sekin. Ei meinannut tulla juoksemisesta loppua ja Hamuakin jo harmitti, kun Taro ei leikkinyt sen kanssa. Ensi viikolla olisi tarkoitus trimmata Urho kennelillä. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.
P.S. Rakas Joulupukki, voisitko tuoda minulle kolme kappaletta juuri sopivan kokoista Back-On-Track-takkia ja makuualustan? Lupaan olla kiltti ja ahkera ensi vuonna!
Impi otti tähän väliin itselleen saikun ja kipulääkekuurin, sillä se rupesi ontumaan toista etusta. Mitään ulospäin näkyvää vikaa en löytänyt. Eläinlääkäri määräsi Rimadyliä pariksi viikoksi. Toivottavasti kyseessä olisi vain joku nyrjähdys.
Sikäli tämä tuli nyt harmilliseen väliin, kun olin juuri intoutunut toden teolla raunioharrastuksesta ja olemme kovasti harjoitelleen Impin kanssa tokon perusasioita siten, että ne suurinpiirtein olisivat oikeaoppisesti suoritettu. Pientä edistystäkin on saatu. Impin seuraaminen on tiivistynyt, eikä se suorita sitä enää oikealta puolelta. Vähitellen olen saanut oiottua myös vinoa perusasentoa, mutta se vaatii vielä työtä.
Ketteryysesteitäkin Impi ehti jo testata, eivätkä ne tuottaneet sille minkäänlaista ongelmaa, eli palikat rauniokoiran koulutuksen perustaan olisivat olleet kohdallaan. Mutta jatketaan sitten kun saikkuilu päättyy.
Saatoin huokaista helpotuksesta, kun sain kuulla, että Impin raunioura ei kaatuisi siiten 80cm pystyyn, joka on nykyisissä säännöissä. Jos se osaisi kohtalaisen moitteettomasti muut ketteryys- ja tottelevaisuusosion asiat, hypyllä ei olisi niin väliä.
Taro on taas saanut puolestaan vaihteen silmään agilityssä ja kepitkin alkavat jo vähitellen sujua. Päätin ryhdistäytyä ja käydä vetämässä sen kanssa joka päivä 3 minuutin keppitreenit, josko saisin verkot viimein pois kokonaan. Tänään se sujui ongelmitta kun puolet verkoista oli pois. Enempää en viitsinyt Taroa sitten juoksuttaakaan, kun vauhti jo hieman hiipui.
A-esteen alastulokontaktiinkin on saatu vähän tajua. Seuraava etappi olisi, että voisin palkata sen ilman, että olen sitä vastassa A-esteen alaosassa. Siinä voikin olla haastetta.
Hamu oli ensimmäistä kertaa käytännön tunneilla mukana, kun kokeilimme Canicrossia. Ihan suvereeni se ei lajissa ollut, mutta ottaen huomioon, että esimmäistä kertaa tätä tehtiin, niin olen ihan tyytyväinen. Itse täytyisi kuitenkin tehdä vähän kuntotreeniä, mikäli mielisi lajia harrastaa. Tosin myönnettäköön, ettei laji oli prioriteettilistallani ensimmäisenä, mutta onhan se hyvä tutustua uusiin lajeihin, jos vaikka sattuisi kyllästymään nykyisiin ;)
Lauantaina odottaa Seinäjoen KV-näyttely Hamun ja Taron kanssa. Perjantaina menen kennelille pesemään ja siistimään otukset. Toivottavasti Taron turkki kestää vielä yhden käsittelyn. Ensi viikolla onkin tarkoitus sripata se täysin. Mietin samaa myös Hamulle, mutta sen turkki on toistaiseksi ihan ok ja alusvilla näyttäisi olevan vielä hieman liian lyhyttä, eli sillä ei ole kiire. Tokikin olisi hyvä saada senkin trimmi alta, ensivuoden mahdollisia näyttelyitä ajatellen. Toisaalta se tietäisi ostosreissua koirien vaatekauppaan. Impi on kulkenut hurmaavassa raitapaidassaan nyt jo viikon verran, kun pelkään, että kylmä tekee hallaa sen lihaksille.
Käytiin myös moikkaamassa Taron veljeä, Urhoa (HH Dis-Moi Oui) ja sehän olikin mitä mainioin herra :) Taro oli ihan sydämenkuvat silmissä, kun joku kerrankin leikki samoja leikkejä kuin sekin. Ei meinannut tulla juoksemisesta loppua ja Hamuakin jo harmitti, kun Taro ei leikkinyt sen kanssa. Ensi viikolla olisi tarkoitus trimmata Urho kennelillä. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.
P.S. Rakas Joulupukki, voisitko tuoda minulle kolme kappaletta juuri sopivan kokoista Back-On-Track-takkia ja makuualustan? Lupaan olla kiltti ja ahkera ensi vuonna!
tiistai 11. lokakuuta 2011
Suuri Oliiviseikkailu + koulua
Päätin tänään viedä koirat metsään, kun niillä tuntui olevan niin tolkuttomasti energiaa. Suuntasin paikkaan jossa olen ollut aikaisemminkin ja jossa on vähän haasteellisempaa maastoa koirille. Saisipa niillekin koko kropan lihastreeniä. No, suunnistin, kuten normaalisti sähkölinjoja pitkin, jotka tekivät kulman juuri autopaikkani kohdalla. Ajattelin, että jos seuraan toista linjaa ja käännyt sitten kulman sisään, minun on pakosti mentävä toisen linjan alta jossain vaiheessa. Tai ainakin jomman kumman. Kappas kepponen, eipä mennytkään ihan kuin elokuvissa.
Luottaen (jokseenkin horjuvaan suuntavaistooni) lähdin siis päättelemään maaston muotojen perusteella kuinka saapuisin takaisin autolle ja yllätys yllätys, päädyin vain kauemmas.
Kun oli tutkinut metsää 2,5 tuntia saapumatta metsälle, oli minun turvauduttava Kaisuun, joka oli aiemmin käynyt tutustuttamassa meitä metsään ja sanonut, että hänelle voi soittaa jos eksyy.
Mutta kuten voitte arvata, metsä näyttää samanalaiselta ympäriinsä ja samat maamerkit toistuvat, niin Kaisukin luuli minun olevan jossain aivan muualla kuin missä loppujen lopuksi olin. Onneksi siinä sattui tulemaan kyltti, jossa luki "Matokangas" ja sen avulla Kaisu onnistui navigoimaan paikalle ja pelastamaan minut pimeästä metsästä. Siinä odotellessa hieman ehti jo jänskättää, kun koirat alkoivat murista ja haukkua metsään. Jos siellä ikinä mitään olikaan, niin koirien vakuuttavan mellakan takia se ei sieltä tohtinut paikalle.
Seinäjoen aikataulut ovat tulleet, SERTien metsästys näyttää nyt erittäin haasteelliselta. Paikalle on tulossa 12 petitiä.. No, yrittänyttä ei laiteta. Eihän sitä koskaan tiedä.
Käytännön tunneilla on jatkettu haun parissa. Impi löytää tuulen alta hajut helposti ja osaa hakeutua oikealle suunnalle, käyttääkseen tuulta hyväksi, mutta myötätuuli tuottaa vielä vähän mutkia matkaan. Mutta hyvin se löysi neljä maalimiestä ja antoi taas ilmaisun alkeita. Opettajat kehoitti vaatimaan Impiltä ilmaisun ennen palkkaamista, kun se kerran siltä niin luontevasti tulee. Kenties Impistä tulee ensimmäinen rauniopetitti Suomeen ;) Tottiksessa on vaan vielä aika paljon tekemistä, mutta alkeilla ollaan.
Kokeilin rauniokokeen ketteryysesteitä kentällä. No problemo! Hienosti koira kipitti tikkaat, keinun ja laudan jonka pyörii hieman tynnyreiden päällä. Pitää vielä vähän selvittää mitä kaikkea tuohon rauniohommaan kuuluu, mutta katsotaan. Ehkä sitten kolmannen vuoden puolella voisi saada itsensä kisoihin asti!
Ensi viikolla on taas kennelvuoro ja syysloman merkeissä kenneli on luonnollisesti aivan täyteen buukattu, olisihan se ollut hienoa pitää syysloma, mutta onpana saanut lomavuoron hoidettua tältä vuodelta.
Luottaen (jokseenkin horjuvaan suuntavaistooni) lähdin siis päättelemään maaston muotojen perusteella kuinka saapuisin takaisin autolle ja yllätys yllätys, päädyin vain kauemmas.
Kun oli tutkinut metsää 2,5 tuntia saapumatta metsälle, oli minun turvauduttava Kaisuun, joka oli aiemmin käynyt tutustuttamassa meitä metsään ja sanonut, että hänelle voi soittaa jos eksyy.
Mutta kuten voitte arvata, metsä näyttää samanalaiselta ympäriinsä ja samat maamerkit toistuvat, niin Kaisukin luuli minun olevan jossain aivan muualla kuin missä loppujen lopuksi olin. Onneksi siinä sattui tulemaan kyltti, jossa luki "Matokangas" ja sen avulla Kaisu onnistui navigoimaan paikalle ja pelastamaan minut pimeästä metsästä. Siinä odotellessa hieman ehti jo jänskättää, kun koirat alkoivat murista ja haukkua metsään. Jos siellä ikinä mitään olikaan, niin koirien vakuuttavan mellakan takia se ei sieltä tohtinut paikalle.
Seinäjoen aikataulut ovat tulleet, SERTien metsästys näyttää nyt erittäin haasteelliselta. Paikalle on tulossa 12 petitiä.. No, yrittänyttä ei laiteta. Eihän sitä koskaan tiedä.
Käytännön tunneilla on jatkettu haun parissa. Impi löytää tuulen alta hajut helposti ja osaa hakeutua oikealle suunnalle, käyttääkseen tuulta hyväksi, mutta myötätuuli tuottaa vielä vähän mutkia matkaan. Mutta hyvin se löysi neljä maalimiestä ja antoi taas ilmaisun alkeita. Opettajat kehoitti vaatimaan Impiltä ilmaisun ennen palkkaamista, kun se kerran siltä niin luontevasti tulee. Kenties Impistä tulee ensimmäinen rauniopetitti Suomeen ;) Tottiksessa on vaan vielä aika paljon tekemistä, mutta alkeilla ollaan.
Kokeilin rauniokokeen ketteryysesteitä kentällä. No problemo! Hienosti koira kipitti tikkaat, keinun ja laudan jonka pyörii hieman tynnyreiden päällä. Pitää vielä vähän selvittää mitä kaikkea tuohon rauniohommaan kuuluu, mutta katsotaan. Ehkä sitten kolmannen vuoden puolella voisi saada itsensä kisoihin asti!
Ensi viikolla on taas kennelvuoro ja syysloman merkeissä kenneli on luonnollisesti aivan täyteen buukattu, olisihan se ollut hienoa pitää syysloma, mutta onpana saanut lomavuoron hoidettua tältä vuodelta.
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Laatikkopeli
Päätin eilen kokeilla Canis-lehdestä löytämääni harjoitusta. Tarkoitus on siis saada koira tarjoamaan vaihtoehtoja, joista oikean minä merkkaan naksuttimella ja palkkaan. Käytännössä tämä siis on shaping-metodi, joka tarkoituksena on saada koira käyttäytymään operantimmin.
Aloitin Hamun kanssa. Hamu ajatteli, että jos sitä saisi minut tuijoteltua antamaan nakkeja. Kun siitä ei sitten mitään tapahtunut viiteen minuuttiin, pikkumies käänsi päätään ja naks. Hämmästyneenä se tuli hakemaan palkkansa. Sitten jatkui taas tuijottelu, kunnes taas pään kääntö ja naks. Ja niin edelleen. Lopulta sain Hamun koskemaan laatikkoon kuonollaan. Seuraavalla kerralla kokeillaan, josko se saisi etujalkansa laatikkoon.
Impi oli seuraava koekaniini. Se yritti ensin tarjota istumista ja makuuta, mutta kun nakkeja ei herunut, se alkoi erittäin rasittavan ja vonkuvan haukun, jota se sitten jatkoi koko harjoituksen ajan. Impi hoksasi laatikon Hamua nopeammin, mutta ensimmäin käytös, jonka sain esille oli laatikon kiertäminen (Impille on siis opetettu asioiden kiertäminen). Sitten se keksi pysähtyä laatikon taakse. Kun se keksi, että laatikolla pitäisi tehdä jotain, se koetti nostaa sen ilmaan ja tuoda minulle. Lopulta sain sen koskemaan kuonolla laatikon pohjaa ja pikku hiljaa sen myötä sain sen laittamaan tassunsa laatikon sisään. Lopulta Impillä oli kaikki kintut laatikon sisällä, johon minulla oli pyrkimyskin. Seuraavaksi koetan keksiä jonkun muun harjoituksen.
Taro oli innosta soikea, kun otin sen pihalle. Se koetti pikaisesti istua ja käydä maaten. Sitten, ikäänkuin se oli vakoillut muiden harjoituksia, se painoikin kuononsa laatikon pohjalle. Kohta se laittoi tassunsakin laatikon sisälle. Kohta kummatkin etujalat. Sitten kaikki jalat. Lopulta vain takajalat (yritän siis pohjustaa tällä kontakti esteitä). Koko harjoituksen ajan Taron häntä vispasi niin, että oli irrota ja harjoittelulaatikkomme oli littana kuin pannukakku, sillä Taro mäiski sitä tassuillaan sellaisella voimalla, että sen liitokset aukesivat. Mutta ainakin tytöllä oli hauskaa. Ajattelin kokeilla keppien opettelua tällä tekniikalla, joskin siihen nyt taatusti menee enemmän aikaa kuin laatikkojumppaan, mutta parempihan se on aloittaa jostain, etenkin kun Taro vaikuttaa todella aktiiviselta ja kekseliäältä :)
Aloitin Hamun kanssa. Hamu ajatteli, että jos sitä saisi minut tuijoteltua antamaan nakkeja. Kun siitä ei sitten mitään tapahtunut viiteen minuuttiin, pikkumies käänsi päätään ja naks. Hämmästyneenä se tuli hakemaan palkkansa. Sitten jatkui taas tuijottelu, kunnes taas pään kääntö ja naks. Ja niin edelleen. Lopulta sain Hamun koskemaan laatikkoon kuonollaan. Seuraavalla kerralla kokeillaan, josko se saisi etujalkansa laatikkoon.
Impi oli seuraava koekaniini. Se yritti ensin tarjota istumista ja makuuta, mutta kun nakkeja ei herunut, se alkoi erittäin rasittavan ja vonkuvan haukun, jota se sitten jatkoi koko harjoituksen ajan. Impi hoksasi laatikon Hamua nopeammin, mutta ensimmäin käytös, jonka sain esille oli laatikon kiertäminen (Impille on siis opetettu asioiden kiertäminen). Sitten se keksi pysähtyä laatikon taakse. Kun se keksi, että laatikolla pitäisi tehdä jotain, se koetti nostaa sen ilmaan ja tuoda minulle. Lopulta sain sen koskemaan kuonolla laatikon pohjaa ja pikku hiljaa sen myötä sain sen laittamaan tassunsa laatikon sisään. Lopulta Impillä oli kaikki kintut laatikon sisällä, johon minulla oli pyrkimyskin. Seuraavaksi koetan keksiä jonkun muun harjoituksen.
Taro oli innosta soikea, kun otin sen pihalle. Se koetti pikaisesti istua ja käydä maaten. Sitten, ikäänkuin se oli vakoillut muiden harjoituksia, se painoikin kuononsa laatikon pohjalle. Kohta se laittoi tassunsakin laatikon sisälle. Kohta kummatkin etujalat. Sitten kaikki jalat. Lopulta vain takajalat (yritän siis pohjustaa tällä kontakti esteitä). Koko harjoituksen ajan Taron häntä vispasi niin, että oli irrota ja harjoittelulaatikkomme oli littana kuin pannukakku, sillä Taro mäiski sitä tassuillaan sellaisella voimalla, että sen liitokset aukesivat. Mutta ainakin tytöllä oli hauskaa. Ajattelin kokeilla keppien opettelua tällä tekniikalla, joskin siihen nyt taatusti menee enemmän aikaa kuin laatikkojumppaan, mutta parempihan se on aloittaa jostain, etenkin kun Taro vaikuttaa todella aktiiviselta ja kekseliäältä :)
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Tokoa, agilityä ja esine-etsinnän alkeet
Koulussa on käytännön tunneilla harjoiteltu nyt tiiviisti tokoa ja opettajina on toiminnut kaksi kolmosluokkalaista. Ensin oltiin Dogness-hallilla sateisen sään vuoksi.
Impin kanssa jouduttiin areenalle ensimmäisenä ja silloin olisi pitänyt esittää omia taitoja. Tehtiin vähän kaikenlaista, lähinnä puskatokoliikkeitä. Saatiin kommenttia, että liikkeitä voisi alkaa hiomaan, koska Impillä on motivaatio kohdillaan. Ensin pitäisi varmaan aloittaa siitä, että opettaisin koiran seuraamaan vasemmalta puolelta.... Itselläni toko on vielä vähän motivaation ulkopuolella, mutta olisihan se vitsikästä saada toinen tokopetitti x)
Paikallaanmakuussa Impillä on tapana nousta kun lähestyn sitä, mutta luulisin, että se olisi helpohko korjata. Katsotaan.
Hallilla kokeiltiin myös esine-etsintää. Impi ei ensin tajunnut, että mitä sen piti tehdä, kun ei ikinä ollut piilotettua esinettä etsinyt, mutta ihme kumma, kyllä se hansikkaan minulle sieltä sitten kuljetti. Hyvin Impi työskenteli ja käytti nenäänsä.
Alustin harjoituksen pyytämällä Impiä tekemään noutoja ensin heittämällä, sitten viemällä itse lapasen kauemmas ja palaamalla Impin viereen. Sitten toinen kolmosluokkalaisista vei hansikkaan piiloon keittiöön. Eka kerta meni hämmästellessä, toisella kerralla se sitten tajusi mitä piti tekemän. Impi hyppi hyvin tottuneesti pöydällekin etsimään ja hetken epäilin, että keittiötasolla oleva pullapitko pussissa saattaisi vaikeuttaa harjoittelua, mutta ihme kyllä se lopulta keksi tuoda hanskan minulle. Hanska oli piilotettuna jonkin muovipussin ja seinän väliin. Kyllä se siitä lähtee.
Eilen oltiin sitten kentällä käytännön tunnilla ja harjoiteltiin seuraamista. Kyllähän se siitä lähti kulkemaan. Poikittaa vain edelleen voimakkaasti pysähdyksissä. Sain vinkkinä, että pitäisi opettaa koira katsomaan kättäni, jotta sen olisi luontevampaa seurata suorassa.
Illalla tehtiin sitten vielä agilitytreenit Krissen kanssa. Minulla oli koirana vain Taro. Se oli ihan ok. Me olemme onnistuneet kehittämään ylösmenokontaktiongelman... Ainakin jos menemme kovaa A-esteelle ja todennäköisesti myös jos menenemme puomille. Pitää vain hillitä vähän vauhtia ennen kontakteja, josko joku tassuista osuisi ylösmenokontaktiin. Onko hyviä vinkkejä?
Rata oli tämän näköinen. Varastin piirrustuksen Krisseltä, kiitos!
Kuvat otti Janita Riekki, kiitos!
maanantai 3. lokakuuta 2011
Mun petitti hakee.. ja tekee agia
Eilen oli siis tarjolla käytännön tunneilla hakutreenejä. Koirana taas Impi.
Impin mielestä tämä on oikein hauska harrastus. Mikäs sen hauskempaa kun juosta pätkä metsään hakemaan nameja piiloutuneelta ihmiseltä. Ensi alkuun kokeiltiin pellolla, tosi tiheän kuusikon läpi, mutta koska tuuli oli heikko, ei haju kantautunut läpi kuusikosta. Sen sijaan, kun tehtiin harjoitus metsän puolella, Impi toimi hyvin. Viimeisen harjoituksen päätteksi saatiin vielä opettajalta maininta "Mallikelpoinen suoritus". Impi sain hajun saman tien kun päästin sen irti ja kirmasi Janita luo, joka toimi maalimiehenä. Hieman harjoiteltiin jo ilmaisua, kun Janita pyysi Impiä haukkumaan ja kyllähän sitä "ANNA JO SE NAKKI!"-haukkua kuuluikin.
Ainoa miinus jonka voisin mainita on se, että Impi vollottaa koko ajan kun se joutuu odottamaan omaa vuoroaan. Luokkalaiseni pilailivat hieman Impin kustannuksella, kun se haukkui auton ikkunasta ulos. Hetkeksi se oli hiljennytkin ;)
Illalla oli sitten ensimmäinen agilitytreeni ilman ohjausta tai siis ohjasimme toinen toistamme. Koska kaksi muuta harjoittelijaa varasivat suurimman osan esteistä, päätettiin tehdä kahdella esteellä. Hypyllä ja putkella. Harjoiteltiin kuolleita kulmia. Koirat toimivat suhteellisen hyvin. Erityytyväinen olin Taron nopsajalkaiseen suoritukseen. Vastakkaisen käden putket sujuvat jo paremmin. Keskiviikkona pitää testata kuinka käy radalla.
Hamukin oli reipas ja se on saanut jo vähän varmuutta ja nopeutta. Tein kaikilla samaa harjoitusta, mutta Hamulle kuollut kulma tuli hieman yllättäin, eikä ehtinyt reagoida. Ensi kerralla pitää koettaa vekata hieman ennen putkea, jotta saadaan sinne suorempi linja.
Impin mielestä tämä on oikein hauska harrastus. Mikäs sen hauskempaa kun juosta pätkä metsään hakemaan nameja piiloutuneelta ihmiseltä. Ensi alkuun kokeiltiin pellolla, tosi tiheän kuusikon läpi, mutta koska tuuli oli heikko, ei haju kantautunut läpi kuusikosta. Sen sijaan, kun tehtiin harjoitus metsän puolella, Impi toimi hyvin. Viimeisen harjoituksen päätteksi saatiin vielä opettajalta maininta "Mallikelpoinen suoritus". Impi sain hajun saman tien kun päästin sen irti ja kirmasi Janita luo, joka toimi maalimiehenä. Hieman harjoiteltiin jo ilmaisua, kun Janita pyysi Impiä haukkumaan ja kyllähän sitä "ANNA JO SE NAKKI!"-haukkua kuuluikin.
Ainoa miinus jonka voisin mainita on se, että Impi vollottaa koko ajan kun se joutuu odottamaan omaa vuoroaan. Luokkalaiseni pilailivat hieman Impin kustannuksella, kun se haukkui auton ikkunasta ulos. Hetkeksi se oli hiljennytkin ;)
Illalla oli sitten ensimmäinen agilitytreeni ilman ohjausta tai siis ohjasimme toinen toistamme. Koska kaksi muuta harjoittelijaa varasivat suurimman osan esteistä, päätettiin tehdä kahdella esteellä. Hypyllä ja putkella. Harjoiteltiin kuolleita kulmia. Koirat toimivat suhteellisen hyvin. Erityytyväinen olin Taron nopsajalkaiseen suoritukseen. Vastakkaisen käden putket sujuvat jo paremmin. Keskiviikkona pitää testata kuinka käy radalla.
Hamukin oli reipas ja se on saanut jo vähän varmuutta ja nopeutta. Tein kaikilla samaa harjoitusta, mutta Hamulle kuollut kulma tuli hieman yllättäin, eikä ehtinyt reagoida. Ensi kerralla pitää koettaa vekata hieman ennen putkea, jotta saadaan sinne suorempi linja.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Tuulos RN 2.10.2011
Olipa taas näyttelypäivä. Alkoi mukavasti junaillessa kohti Hämeenlinnaa, tosin koirien ja häkin kanssa kulkeminen junanvaihdoissa on tuskallista. Etenkin kun reppukin painaa tolkuttomasti...No, perille päästiin joka tapauksessa ja Kati oli Ekan kanssa meitä vastassa asemalla.
Kohti Tuulosta siis. Näyttely järjestettiin Tuulonen-nimisessä kauppa+huoltoasema-kombinaatiossa, tai siis tarkemmin sanottuna sen parkkihallissa. Päivä oli hieno, joten meluisa ja kostea parkkihalli ei ollut kovin mieluisa vaihtoehto, mutta toisaalta, jos olisi satanut niin eipä kellään olisi ollut mitään sanomista. Kuvia en edes yrittänyt huonon valaistuksen takia ottaa, vaikka kannoinkin kameraa mukana.
Juuri ennen kehää Eka alkoi mystisesti ontua vasenta takastaan. Tutkailun jälkeen emme löytäneet siitä mitään näkyvää, mutta kehäänhän sitä ei voinut tietenkään viedä. No, se kasvariluokasta siis. Hamu meni yksin junnu-uroksiin ja sai arvosanan ERI, ilman SA:ta. Tuomari takertui hieman etukierteisiin etujalkoihin, ja näin ollen jäimme nuolemaan näppejämme.
Hamulle kirjattiin seuraavanlainen arvostelu:
"Sopivan kokoinen, oikeat mittasuhteet. Oikea ilmeinen pää. Hyvä selkä, lanne&lantio. Vielä hieman kehittymätön eturinta (daa...Koira on junnuluokassa) samoin rintakehän tilavuus. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä raajaluusto. Hieman ulkokierteiset ranteet. Hyvä karvanlaatu. Vapaat liikkeet."
Hamu esiintyi tosi nätisti (luonnollisesti, kun Suvi oli ohjaksissa) ja liikkui mukavasti. Olen kaikenkaikkiaan tyytyväinen.
Taro oli omaan silmääni oikein mukavan näköinen näyttelypaikalla, turkki aavistuksen pitkäksi venähtänyt, mutta ei vielä häiriste kokonaisuutta. Mutta yhtä lailla Taro sai rukkaset tuomarilta, huolimatta parhaasta kehäesiintymisestään tähän mennessä. Tuloksena ERI2, seuraavin lausunnoin:
"Sopivan kokoinen, oikeat mittasuhteet. Oikeat pään linjat. Hyvä kaula. Kaunis ylälinja. Hieman niukka eturinta ja melko vaatimaton rungontilavuus. Tasapainoisesti kulmautunut. Kiittävä raajaluusto. Vapaa liikkeet. Oikea karvanlaatu."
No, parempi onni ensi kerralla. Ei sillä että väittäisin yhtään mitään mistään, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että jääviyssääntöjen tarkempi tarkastelu voisi olla joskus aiheellista. "Katkeria sanoi kettu pihjalanmarjoista..." Eli kateellisen panettelua luonnollisesti.
No, eipä päivä nyt ihan syteen ja saveen mennyt. Impin äiti HH Vien En Rose "Roosa" nappasi ROP-veteraanitittelin. Tuomarina siis Erja Nummi.
Handlerina Jeena Kantosalo
Kohti Tuulosta siis. Näyttely järjestettiin Tuulonen-nimisessä kauppa+huoltoasema-kombinaatiossa, tai siis tarkemmin sanottuna sen parkkihallissa. Päivä oli hieno, joten meluisa ja kostea parkkihalli ei ollut kovin mieluisa vaihtoehto, mutta toisaalta, jos olisi satanut niin eipä kellään olisi ollut mitään sanomista. Kuvia en edes yrittänyt huonon valaistuksen takia ottaa, vaikka kannoinkin kameraa mukana.
Juuri ennen kehää Eka alkoi mystisesti ontua vasenta takastaan. Tutkailun jälkeen emme löytäneet siitä mitään näkyvää, mutta kehäänhän sitä ei voinut tietenkään viedä. No, se kasvariluokasta siis. Hamu meni yksin junnu-uroksiin ja sai arvosanan ERI, ilman SA:ta. Tuomari takertui hieman etukierteisiin etujalkoihin, ja näin ollen jäimme nuolemaan näppejämme.
Hamulle kirjattiin seuraavanlainen arvostelu:
"Sopivan kokoinen, oikeat mittasuhteet. Oikea ilmeinen pää. Hyvä selkä, lanne&lantio. Vielä hieman kehittymätön eturinta (daa...Koira on junnuluokassa) samoin rintakehän tilavuus. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä raajaluusto. Hieman ulkokierteiset ranteet. Hyvä karvanlaatu. Vapaat liikkeet."
Hamu esiintyi tosi nätisti (luonnollisesti, kun Suvi oli ohjaksissa) ja liikkui mukavasti. Olen kaikenkaikkiaan tyytyväinen.
Taro oli omaan silmääni oikein mukavan näköinen näyttelypaikalla, turkki aavistuksen pitkäksi venähtänyt, mutta ei vielä häiriste kokonaisuutta. Mutta yhtä lailla Taro sai rukkaset tuomarilta, huolimatta parhaasta kehäesiintymisestään tähän mennessä. Tuloksena ERI2, seuraavin lausunnoin:
"Sopivan kokoinen, oikeat mittasuhteet. Oikeat pään linjat. Hyvä kaula. Kaunis ylälinja. Hieman niukka eturinta ja melko vaatimaton rungontilavuus. Tasapainoisesti kulmautunut. Kiittävä raajaluusto. Vapaa liikkeet. Oikea karvanlaatu."
No, parempi onni ensi kerralla. Ei sillä että väittäisin yhtään mitään mistään, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että jääviyssääntöjen tarkempi tarkastelu voisi olla joskus aiheellista. "Katkeria sanoi kettu pihjalanmarjoista..." Eli kateellisen panettelua luonnollisesti.
No, eipä päivä nyt ihan syteen ja saveen mennyt. Impin äiti HH Vien En Rose "Roosa" nappasi ROP-veteraanitittelin. Tuomarina siis Erja Nummi.
Handlerina Jeena Kantosalo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)