Olen täysin unohtanut kertoa blogiin hyvistä uutisista, joita saimme heinäkuussa Hamun sydänultrassa: reikä kammion ja valtimon välillä oli umpeutunut, eikä eläinlääkärin onnistunut kuulostella minkäänlaista selvää sivuääntä. Helpotuksellani ei ollut rajoja, kun sain kouraani paperin, jossa Hamu todettiin terveeksi :)
Impin pentue on saanut hyvän näyttelyvuoden alle: kolmella neljästä on jo SERT takataskussa, Kafilla jopa kolme kappaletta! Seuraava SERTin metsästys meidän perheellämme on edessä elokuun lopulla, kun suuntaamme kohti Tervakoskea Taron kanssa. Mukaan tulee myös Eka, Hamun veli omistajansa Katin kanssa.
Ainiin, valmiiksi jo onnittelut Impin penskoille, joiden syntymäpäivä on 26.8. jolloin mittariin paukahtaa yksi kokonainen vuosi! Ja onhan tuo Hamu kasvanut!
Arki on muuttanut meillä muotoaan melkoisesti muuton myötä. Asumme nykyään Keski-Pohjanmaalle sijoittuvassa kylässä nimeltä Kälviä, joka kuuluu kuntaliitoksen myötä Kokkolan kaupunkiin (Kokkolaan on matkaa noin 20 kilometriä). Kälviälle me muutimme siksi, että se sattuu sopivasti sijaisemaan 25 kilometrin päässä Kannuksesta, jonne pääsin opiskelemaan eläintenhoitajaksi kennelpuolelle.
Koulu alkoikin ja viikko on ehditty tutustumaan uusiin kuvioihin. Koirien kanssa ei ole vielä ehditty paljon tehdä, vasta ensimmäinen arvio, jonka pohjalta tarkkaillaan edistymistämme. Otin Impin tähän kokeeseen ja sain hyvää palautetta; jollain aiemman vuosikurssin opiskelijalla oli ollut aikoinaan petitti, jota ei oltu saatu motivoitua sitten millään. Onneksi Impi osoitti opettajillemme suuren kulinaarisen taipumuksensa ja käyttäytyi loistavasti.
Ainoa suurempi kritiikki tuli siitä, että koulutan koiraani hätäisesti. No, onneksi tämä ei ollut minulle kovin suuri uutinen, olen saanut samansuuntaista palautetta aiemminkin Maijalta.. Eli ei muuta kuin rauhoittuminen ja syvään hengitys.
Kämppä on saatu kutakuinkin valmiiksi ja pihakin aidattua. Pari näpsäystä on siis paikallaan:
Viherkasvieni määrä on huimasti noussut tuosta, mutta täällä tuntuu aurinkoiset päivät olevat kortilla, joten laitetaan näitä "nättejä kuvia". Eikä meillä tosiaankaan ole aina ruusuja pöydällä, mutta kun kerrankin niitä oli niin olihan se ikuistettava :)
Pihalla pääosin istuskellaan, haukutaan naapureille ja eritoten naapurin kissoille, joita täällä on
paljon. Mutta kylläpä eritoten Hamu ja Taro ovat nauttineet omasta pihasta ja eritoten iltaisin ne järjestävät usein pienimuotoisen shown naapurien lapsien ihasteltavaksi.
Sitten vielä ihanaiset ja tuoksuvaiset naapurini. Olen jo valkannut suosikkini ;) He laiduntavat ilmeisesti kesät tuossa parin kymmenen metrin päästä alkavalla laitumella.
