Ollaan taas menty tukka putkella koko porukka ja syyslomastahan minulla ei ollut tietoakaan. Koirat eivät ole saaneet niin paljon liikuntaa kuin olisin halunnut niille tarjota ja se näkyy pienoisena yliaktiivisuutena niiden suunnalta. No, sunnuntaina olisi tarkoitus mennä metsään, tuli mitä tuli.
Impi otti tähän väliin itselleen saikun ja kipulääkekuurin, sillä se rupesi ontumaan toista etusta. Mitään ulospäin näkyvää vikaa en löytänyt. Eläinlääkäri määräsi Rimadyliä pariksi viikoksi. Toivottavasti kyseessä olisi vain joku nyrjähdys.
Sikäli tämä tuli nyt harmilliseen väliin, kun olin juuri intoutunut toden teolla raunioharrastuksesta ja olemme kovasti harjoitelleen Impin kanssa tokon perusasioita siten, että ne suurinpiirtein olisivat oikeaoppisesti suoritettu. Pientä edistystäkin on saatu. Impin seuraaminen on tiivistynyt, eikä se suorita sitä enää oikealta puolelta. Vähitellen olen saanut oiottua myös vinoa perusasentoa, mutta se vaatii vielä työtä.
Ketteryysesteitäkin Impi ehti jo testata, eivätkä ne tuottaneet sille minkäänlaista ongelmaa, eli palikat rauniokoiran koulutuksen perustaan olisivat olleet kohdallaan. Mutta jatketaan sitten kun saikkuilu päättyy.
Saatoin huokaista helpotuksesta, kun sain kuulla, että Impin raunioura ei kaatuisi siiten 80cm pystyyn, joka on nykyisissä säännöissä. Jos se osaisi kohtalaisen moitteettomasti muut ketteryys- ja tottelevaisuusosion asiat, hypyllä ei olisi niin väliä.
Taro on taas saanut puolestaan vaihteen silmään agilityssä ja kepitkin alkavat jo vähitellen sujua. Päätin ryhdistäytyä ja käydä vetämässä sen kanssa joka päivä 3 minuutin keppitreenit, josko saisin verkot viimein pois kokonaan. Tänään se sujui ongelmitta kun puolet verkoista oli pois. Enempää en viitsinyt Taroa sitten juoksuttaakaan, kun vauhti jo hieman hiipui.
A-esteen alastulokontaktiinkin on saatu vähän tajua. Seuraava etappi olisi, että voisin palkata sen ilman, että olen sitä vastassa A-esteen alaosassa. Siinä voikin olla haastetta.
Hamu oli ensimmäistä kertaa käytännön tunneilla mukana, kun kokeilimme Canicrossia. Ihan suvereeni se ei lajissa ollut, mutta ottaen huomioon, että esimmäistä kertaa tätä tehtiin, niin olen ihan tyytyväinen. Itse täytyisi kuitenkin tehdä vähän kuntotreeniä, mikäli mielisi lajia harrastaa. Tosin myönnettäköön, ettei laji oli prioriteettilistallani ensimmäisenä, mutta onhan se hyvä tutustua uusiin lajeihin, jos vaikka sattuisi kyllästymään nykyisiin ;)
Lauantaina odottaa Seinäjoen KV-näyttely Hamun ja Taron kanssa. Perjantaina menen kennelille pesemään ja siistimään otukset. Toivottavasti Taron turkki kestää vielä yhden käsittelyn. Ensi viikolla onkin tarkoitus sripata se täysin. Mietin samaa myös Hamulle, mutta sen turkki on toistaiseksi ihan ok ja alusvilla näyttäisi olevan vielä hieman liian lyhyttä, eli sillä ei ole kiire. Tokikin olisi hyvä saada senkin trimmi alta, ensivuoden mahdollisia näyttelyitä ajatellen. Toisaalta se tietäisi ostosreissua koirien vaatekauppaan. Impi on kulkenut hurmaavassa raitapaidassaan nyt jo viikon verran, kun pelkään, että kylmä tekee hallaa sen lihaksille.
Käytiin myös moikkaamassa Taron veljeä, Urhoa (HH Dis-Moi Oui) ja sehän olikin mitä mainioin herra :) Taro oli ihan sydämenkuvat silmissä, kun joku kerrankin leikki samoja leikkejä kuin sekin. Ei meinannut tulla juoksemisesta loppua ja Hamuakin jo harmitti, kun Taro ei leikkinyt sen kanssa. Ensi viikolla olisi tarkoitus trimmata Urho kennelillä. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.
P.S. Rakas Joulupukki, voisitko tuoda minulle kolme kappaletta juuri sopivan kokoista Back-On-Track-takkia ja makuualustan? Lupaan olla kiltti ja ahkera ensi vuonna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti