Pikku hiljaa arki on lähtenyt uusissa kuvioissa pyörimään. Paljon, paljon ja vielä kerran paljon on opittu ensimmäisen koulukuukauden aikana, sekä teorian, että käytännön puolella. Agilitytreenitkin lähtivät pyörimään, kiitos Vilja Kämpin ja Senni Kauppisen, jotka ovat vuotta ylemmällä luokalla ja molemmat kokeneita agilityihmisiä. Taro on osoittanut mukavaa kehittymistä, mitä nyt välillä se unohtaa täysin mistä esimerkiksi kepeissä on kyse, mutta jatkamme harjoittelua ja toivon mukaan pääsemme ekan kerran starttaamaan ennen seuraavia juoksuja.
Mejä-puolella tein Hamun kanssa invaasion Kalajoelle, jossa asuu eräs petit-ihminen joka harrastaa sekä ajoa, että mejää. Tällä kertaa olimme liikkeellä mejän merkeissä siis. Ensin sain hyvää oppia jäljentekoon, kun Sanna opasti jäljestä kilpailuissa. Sitten sain seurata kahden Voittaja-luokan mejä petittiä työssään ja olivathan ne ilmiömäisiä.
Hamullekin tehtiin lyhyt harjoitusjälki, mutta hyvin tarkasti se pysyi jäljellä, vaikka vielä varovaisesti liikkuikin. Sorkan löydettyään se oli haltioissaan ja valmiina muuttamaan oitis Sannalle asumaan. Sannalta saimme pakastimeen oman hirvensorkakin omia treenejä varten. Ikävä kyllä säät ovat ollet epäsuotuisat jäljentekoon. Sadetta on tullut kuin Esterin takapuolesta, eikä tiivis kennelvuoroviikkokaan yhtään jättänyt aikaa harrasteisiin. Toivottavasti sateen helpottavat, jotta viimein päästäisiin käyttämään syksyn loppu harjoitteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti