Olen mitä mainioimmalla tuulella, sillä olimme Eveliinan ja pehkouroksensa Rikin kanssa eilen hallilla ja koirat toimivat oivallisen hyvin! Kaikkein iloittavinta omasta mielestäni oli se, että Impi liikkui halukkaasti sai jopa pienen hepulin siinä innostuksissaan. Nämä Impin pienet hepulihetket kertovat minulle suoraan, että sillä ei ole kipuja tai jäykkyyksiä ja se haluaa liikkua, sillä mikäli niitä olisi se ei varmasti ottaisi yhtään ylimääräistä askelta.
Olen kuitenkin Impin kanssa vielä hyvin varovainen, enkä tiedä uskallanko agilityä enää tehdä sen kanssa edes puolitosissaan, mutta ainakin tyttönen oli intopinkeänä menossa radalle eilen. Laitoin rimat maahan, ettei se vain saisi turhia iskuja maahantuloissa. Täytyy myöntää, että Impin kanssa on nautinto tehdä agilityä jos se on pirteänä, sillä voin luottaa siihen, ettei minun tarvitse ohjata sitä niin tarkasti joka esteelle ja se lukee itse rataa. Näin saan omista ohjauksistani sujuvampia. Impi suoritti täydellä varmuudella radan kolme kertaa ja sitten sille piisasi.
Taro oli aluksi hieman jähmeä ja vähän jännittikin uutta alustaa. Mutta kun se sai jutun juonesta kiinnni niin se lensi radalla eteenpäin. Se etenee niin kauan halukkaasti ja varmasti, kunhan minäkin juoksen, eli radan lopussa oleva 180 asteen kaarros tuotti meille melkoista hidastusta, kun jouduin itse hidastamaan. Ehkä ongelma ratkeaa kun Taron esteosaaminen ja radanlukutaito kehittyvät, niin että minä voin tehdä sujuvampia ohjauksia eli toisin sanoen luotan sen suorittamiseen enemmän..
Hamu.. No, Hamuhan töpsötteli hyvin. Onhan sekin kehittynyt ja saanut vauhtia, mutta sen onnettomat miehenaivot ovat hyvin alttiita erilaisille häiriöille. Tehtiin rata pätkissä pariin otteeseen ja harjoiteltiin lopuksi muuutaman kerran rengasta. Hyvin se hyppää renkaan läpi, mutta sillä on tapana mennä takaisin päin renkaan vierestä... Pitää harjoitella omaa motivaatiota Hamun kanssa harjoitteluun, kenties se siitä suttaantuu.
Treenien lopuksi otin Impin kanssa vielä vähän seuraamista ja paikallamakuuta. Seuraaminen sujui hyvin, vierelletuloissa vielä vähän poikittaa, mikäli en ole tarkkana omien ohjauksieni kanssa. Paikallamakuu meni hyvin ja sain palattua sen vierelle muutaman kerran niin, että se makasi aloillaan ja tuli vasta käskystä perusasentoon. Eiköhän se siitä pikkuhiljaa lähde :)
tiistai 29. marraskuuta 2011
lauantai 26. marraskuuta 2011
Muuttoa ja käytäntöä
Noniin, toinen muutto puolen vuoden sisään suoritettu. Tällä kertaa urakka ei onneksi ollut niin suuri kuin viimeksi, koska muuttomatka oli vain 25 kilometriä eli Kälviältä Kannukseen. Koirat ovat sopeutuneet mainioisti jo uuteen kämppään ja riemukseni ympäristöstä löytyy rutkasti lenkkipolkuja, joita varioida. Kälviällä kun tuntui että kovin paljon lenkkivaihtoehtoja ei ollut ja samat lenkit alkoivat jo tympäistä - niin minua kuin koiriakin.
Ihan rypyttömästi tämä muutto ei suinkaan sujunut, sillä uudessa kämpässä odotti mm. lukittu huoneen ovi (eikä avaimesta tietoakaan), seinästä irroitettu liesi ja toimimaton jääkaappi (jossa ei ole edes pakastilokeroa), sekä lukuisa määrä toimimattomia lamppuja. No, maanantaina saadaan varmaan asioita potkittua eteenpäin, kun huoltomies palaa työpaikalle.
Impi-parka kärsii valeraskaudesta. Hetken sain jo sydämen tykytyksiä, kun huomasin että sen nisistä tuli maitoa ja aloin kerrata päässäni, miten tällainen voisi olla mahdollista, mutta sitten alkoi vinkulelujen kantaminen ja pesien rakentaminen. Varmuuden vuoksi vielä tutkin sen kohdun suunnan, eikä siellä mitään tietenkään tuntunut. Nisätkään eivät ole läheskään niin turvonneet kuin silloin kun se oikeasti odotti pentuja ja nyt se on vieläpä kohtalaisen hoikassa kunnossa, eikä muistuta lainkaan valaskalaa niinkuin silloin kun oli tosi kyseessä. Toivottavasti tuo höpsötys loppuu pian.
Impi on muutenkin ollut ilahduttavan pirteä, eikä se ole ontunutkaan nyt pariin viikkoon. Toinen korva on vähän kutissut, mutta sekin alkaa jo helpottaa.
Tarossa puolestaan on tapahtunut luonteen muutoksia, joka viittaisi sen tiineyteen. Siitä on tullut läheisyyden kaipuinen ja varovainen. Kaksi viikkoa vielä, niin saadaan asiasta varmuus :)
Torstain käytännön tunnilla minulla oli Impi ja luokkatoverini Elina lainasi Taroa. Ohjelmassa oli raunioikokeiden ketteryysesteisiin tutustuminen. Impi ja Taro suoriutuivat kaikista ongelmitta, agilitykoiran varmuudella ja saatiin kehujakin opettajalta. Koska koirani ovat kohtalaisen pieniä, on luontevaa, että ne hallitsevat itsensä paremmin tarkkuutta vaativilla esteillä isoihin koiriin verrattuna. Näissä jutuissa siis pääsemme hieman nopeammin hiomaan suorituksia valmiiksi, kuin kanssa treenaajamme, jotka vaativat aikaa vielä itse esteestä suoriutumiseen. Mutta toisaalta, minkä me tässä saamme etumatkaa, niin jäämme jälkeen siinä tottelevaisuus osuudessa...
Lopputunti harjoiteltiin erilaisia koirien lihaskunnon parantamiseen tähtääviä tehtäviä, kuten tasapainolautaa, sekä "tassut laatikkoon"-harjoituksia. Ne menivät ihan kivasti. Olisi toki mukavaa, jos saisin itselle kotiin tuollaisen tasapainolaudan niin saisi vähän pidettyä parempaa huolta niiden lihaskunnosta.
Ihan rypyttömästi tämä muutto ei suinkaan sujunut, sillä uudessa kämpässä odotti mm. lukittu huoneen ovi (eikä avaimesta tietoakaan), seinästä irroitettu liesi ja toimimaton jääkaappi (jossa ei ole edes pakastilokeroa), sekä lukuisa määrä toimimattomia lamppuja. No, maanantaina saadaan varmaan asioita potkittua eteenpäin, kun huoltomies palaa työpaikalle.
Impi-parka kärsii valeraskaudesta. Hetken sain jo sydämen tykytyksiä, kun huomasin että sen nisistä tuli maitoa ja aloin kerrata päässäni, miten tällainen voisi olla mahdollista, mutta sitten alkoi vinkulelujen kantaminen ja pesien rakentaminen. Varmuuden vuoksi vielä tutkin sen kohdun suunnan, eikä siellä mitään tietenkään tuntunut. Nisätkään eivät ole läheskään niin turvonneet kuin silloin kun se oikeasti odotti pentuja ja nyt se on vieläpä kohtalaisen hoikassa kunnossa, eikä muistuta lainkaan valaskalaa niinkuin silloin kun oli tosi kyseessä. Toivottavasti tuo höpsötys loppuu pian.
Impi on muutenkin ollut ilahduttavan pirteä, eikä se ole ontunutkaan nyt pariin viikkoon. Toinen korva on vähän kutissut, mutta sekin alkaa jo helpottaa.
Tarossa puolestaan on tapahtunut luonteen muutoksia, joka viittaisi sen tiineyteen. Siitä on tullut läheisyyden kaipuinen ja varovainen. Kaksi viikkoa vielä, niin saadaan asiasta varmuus :)
Torstain käytännön tunnilla minulla oli Impi ja luokkatoverini Elina lainasi Taroa. Ohjelmassa oli raunioikokeiden ketteryysesteisiin tutustuminen. Impi ja Taro suoriutuivat kaikista ongelmitta, agilitykoiran varmuudella ja saatiin kehujakin opettajalta. Koska koirani ovat kohtalaisen pieniä, on luontevaa, että ne hallitsevat itsensä paremmin tarkkuutta vaativilla esteillä isoihin koiriin verrattuna. Näissä jutuissa siis pääsemme hieman nopeammin hiomaan suorituksia valmiiksi, kuin kanssa treenaajamme, jotka vaativat aikaa vielä itse esteestä suoriutumiseen. Mutta toisaalta, minkä me tässä saamme etumatkaa, niin jäämme jälkeen siinä tottelevaisuus osuudessa...
Lopputunti harjoiteltiin erilaisia koirien lihaskunnon parantamiseen tähtääviä tehtäviä, kuten tasapainolautaa, sekä "tassut laatikkoon"-harjoituksia. Ne menivät ihan kivasti. Olisi toki mukavaa, jos saisin itselle kotiin tuollaisen tasapainolaudan niin saisi vähän pidettyä parempaa huolta niiden lihaskunnosta.
lauantai 19. marraskuuta 2011
Mejä-raportti ja tokokuvia
Koulutehtävää käynee tännekin ilmaisumuotona :)
"19.11.
Mejä-jälki
Impi
Jäljen pituus noin 300 metriä, sisältäen yhden kulman ja yhden katkon, joiden yhteydessä makaukset. Kaatona toimi hirvensorkka. Jälki 20 h ikäinen. Verta käytetty noin 1,5 dl.
Impi eteni kohtalaisen reippaasti, melko jälkitarkasti, välillä ilmavainuisesti ja merkkasi makaukset hyvin. Kulmassa pientä pohdintaa, mutta selvitti ilman hukkaa. Lyhyt hukka katkolla, mutta löysi pistoilla jäljen uudelleen ja jatkoi kaadolle, joka oli sijoitettu kiven taaksen. Kiersi kiven "väärältä puolelta", eli ei jälkeä pitkin. Merkkasi kaadon kuitenkin hyvin.
Hamu
Jäljen pituus noin 150 metriä, sisältäen kaksi kulmaa, joiden yhteydessä makaukset. Kaatona hirvensorkka. Jälki 20 h ikäinen. Verta jäljellä noin 1 dl.
Lyhyt harjoitusjälki. Kulki reippaasi ja jälkitarkasti. Ensimmäisessä kulmassa pieni hukka, jonka selvitti nopeasti. Toinen kulma hieman oikaisten, ei merkannut makausta, joka johtui varmaankin kaadon olemisesta liian lähellä jälkimmäistä kulmaa. Saanut kuitenkin suorilla varmuutta etenemisessä."
"19.11.
Mejä-jälki
Impi
Jäljen pituus noin 300 metriä, sisältäen yhden kulman ja yhden katkon, joiden yhteydessä makaukset. Kaatona toimi hirvensorkka. Jälki 20 h ikäinen. Verta käytetty noin 1,5 dl.
Impi eteni kohtalaisen reippaasti, melko jälkitarkasti, välillä ilmavainuisesti ja merkkasi makaukset hyvin. Kulmassa pientä pohdintaa, mutta selvitti ilman hukkaa. Lyhyt hukka katkolla, mutta löysi pistoilla jäljen uudelleen ja jatkoi kaadolle, joka oli sijoitettu kiven taaksen. Kiersi kiven "väärältä puolelta", eli ei jälkeä pitkin. Merkkasi kaadon kuitenkin hyvin.
Hamu
Jäljen pituus noin 150 metriä, sisältäen kaksi kulmaa, joiden yhteydessä makaukset. Kaatona hirvensorkka. Jälki 20 h ikäinen. Verta jäljellä noin 1 dl.
Lyhyt harjoitusjälki. Kulki reippaasi ja jälkitarkasti. Ensimmäisessä kulmassa pieni hukka, jonka selvitti nopeasti. Toinen kulma hieman oikaisten, ei merkannut makausta, joka johtui varmaankin kaadon olemisesta liian lähellä jälkimmäistä kulmaa. Saanut kuitenkin suorilla varmuutta etenemisessä."
torstai 17. marraskuuta 2011
Takkutukka putkella
Ihan on riittävästi ollut tekemistä viimeaikoina ja näyttää siltä, että sitä pisaa vielä koko joulukuun, kun näihin kahteen seuraavaan viikkoon on sisältyy vielä kennelvuoro (ma-pe) ja lisäksi muutto Kannukseen. Tämä muutto tuli nyt vähän nurkan takaa, mutta kun halvempi ja ennen kaikkea rutkasti koulua lähenpänä oleva asunto vapautui, oli otettava tilanteesta vaari. Joulukuussa minulla on enää 2,5 km:n matka 25km:n sijaan, mikä helpottaa suuresti ajankäytön ja bensakulujen suhteen. Lisäksi Kokkolassakin voi nyt lähteä käymään junalla, eikä tarvitse autoilla!
Kenties tämä iloinen seikka helpottaa treenaamistakin, kun kaikki treenipaikat ovat rutkasti lähenpänä. Ja treenauksesta puheen ollen, näyttää siltä, että Impistä aletaan leipomaan tokovalioita. Ajatushan on sinällään koominen, mutta nyt kun haaste on heitetty, niin kaipa siihen on tartuttava. Moni varmaan ajattelee, että hulluhan minä olen, jos alan petittiä harjoittamaan tokossa, mutta eihän sitä tiedä mihin tyttösen rahkeet riittävät, etenkin kun Impin suuri inspiraation lähde on tuo Atrian Kevyt Snack ;) Sehän kiipeää vaikka takaperin puuhun, jos palkkana on pala nakkia.
Kovin suurta edistystä me emme ole vielä tehneet, mutta vastahan aloitimme. Alunperin olin siis aloittanut seuraamisharjoittelut oikealle puolelle, ja olen nyt saanut siirrettyä ne vasemmalle. Impin kontkati on parantunut, vaikka välillä sen saattaa ottaa minuun etäisyyttä seuraamisessa, mutta nyt pitää vain olla tarkkana, että teen vain lyhyitä pätkiä ja palkkaan vain eheistä seuraamispätkistä.
Sivulletulokin alkaa vähitellen onnistua, mutta vielä vaaditaan tarkennusta oikeen paikkaan ja suoruuteen, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa! Tässä harjoittelussa tosin ei paljon auta se, että olen ihan ummikko lajin koulutusmetodien ja muiden pienien hienouksien suhteen, mutta Krisse tuli onneksi eilen hieman auttamaan treeneissä ja toivon mukaan hän viitsii toistekin avitella. Olen myös kysynyt muilta tahoilta treeniapua ja odottelen innolla vastauksia.
Tänään olisi tarkoitus mennä tekemään mejäjälkiä Impille ja Hamulle pitkästä aikaa. Yritän saada kummallekin yhden kulman ja Impille yhden katkon. Kaatona toimii hirven sorkka, jonka saimme Kalajoen vierailulta :)
Kenties tämä iloinen seikka helpottaa treenaamistakin, kun kaikki treenipaikat ovat rutkasti lähenpänä. Ja treenauksesta puheen ollen, näyttää siltä, että Impistä aletaan leipomaan tokovalioita. Ajatushan on sinällään koominen, mutta nyt kun haaste on heitetty, niin kaipa siihen on tartuttava. Moni varmaan ajattelee, että hulluhan minä olen, jos alan petittiä harjoittamaan tokossa, mutta eihän sitä tiedä mihin tyttösen rahkeet riittävät, etenkin kun Impin suuri inspiraation lähde on tuo Atrian Kevyt Snack ;) Sehän kiipeää vaikka takaperin puuhun, jos palkkana on pala nakkia.
Kovin suurta edistystä me emme ole vielä tehneet, mutta vastahan aloitimme. Alunperin olin siis aloittanut seuraamisharjoittelut oikealle puolelle, ja olen nyt saanut siirrettyä ne vasemmalle. Impin kontkati on parantunut, vaikka välillä sen saattaa ottaa minuun etäisyyttä seuraamisessa, mutta nyt pitää vain olla tarkkana, että teen vain lyhyitä pätkiä ja palkkaan vain eheistä seuraamispätkistä.
Sivulletulokin alkaa vähitellen onnistua, mutta vielä vaaditaan tarkennusta oikeen paikkaan ja suoruuteen, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa! Tässä harjoittelussa tosin ei paljon auta se, että olen ihan ummikko lajin koulutusmetodien ja muiden pienien hienouksien suhteen, mutta Krisse tuli onneksi eilen hieman auttamaan treeneissä ja toivon mukaan hän viitsii toistekin avitella. Olen myös kysynyt muilta tahoilta treeniapua ja odottelen innolla vastauksia.
Tänään olisi tarkoitus mennä tekemään mejäjälkiä Impille ja Hamulle pitkästä aikaa. Yritän saada kummallekin yhden kulman ja Impille yhden katkon. Kaatona toimii hirven sorkka, jonka saimme Kalajoen vierailulta :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)