Taron ensimmäiset agilitykisat

Niinpä se päivä sitten viimein koitti ja päästin Taron kanssa kisaamaan ensimmäistä kertaa virallisissa agilitykisoissa. Tämä harrastus on meille kovin rakas ja siihen on uhrattu varmasti satoja tunteja. Ei me vieläkään mitään mestareita olla, mutta ainakin koen että ollaan kisavalmiita!

Ensimmäinen rata oli ykkösluokan radaksi aika haastava, josta kertoi sekin että vain kaksi koiraa kaikista kokoluokista yhteensä onnistui saamaan sieltä nollan. Eikä meillä käynyt sen paremmin. Olin tottakai hirmuisen jännittynyt alusta asti ja pelkäsin Taron keskittymisen herpaantuvan hetkellä millä hyvänsä. Kaikki ohjaussuunnitelmat jotka olin tehnyt rataa varten rataantutustumisessa katosivat mielestä. Siinä sitten tuomarin pillin vihellettyä ryykäsin matkaan kuin raivo härkä... ja Taro meni menojaan väärään päähän putkea eli siitä hylky. Muuten rata meni ihan kohtuu mukavasti, mitä nyt kepeillä tuli taas säädettyä ja vain vaivoin saatiin ne loppujen lopuksi tehtyä. Hauskaa meillä oli kuitenkin ja rata tehtiin loppuun hylkäyksestä huolimatta.

Toinen startti olikin sitten enemmän ykkösluokan tasoon sopiva. Siinä oli samantyyppinenkommervenkki laitettu putken kanssa ja nyt päätin viedä homman kunnialla kotiiin ja näin ollen varmistelin oikein viimeiseen asti, että sain sen oikeaan päähän putkea. Loppurata menikin tosi kivasti, paitsi epämääräinen ohjaus kepeille koitui nollatuloksen turmioksi. Yhden korjauksen tehtyäni Taro suoritti kepit kuitenkin kunniakkaasti loppuun ja loppurata meni naurua pidätellen. Maaliin kun päästiin olin haljeta riemusta ja ylpeydestä, ikäänkuin oltaisiin voitettu maailmanmestaruus!

Tavoite saavutettu, saatiin tulos virallisista agilitykisoista ja tässä vielä ratavideo (oikein musiikilla höystettynä!). Ensi kerralla täytyy laittaa  otsatukkakin kiinni, niin sitä ei tarvitse jatkuvasti olla sukimassa pois edestä ;)



Seuraavaksi suuntaamme Pietarsaaren ja Seinäjoen kisoihin ensi kuussa!

Tappijalkojen temppukoulu

Kaksiviikkoinen syysloma alkoi perjantaina ja koska alkuperäinen pintaremonttihomma näyttää jäävän tekemättä (selviää huomenna), olen hyödyntänyt vapaapäiviäni ahkeralla treenamisella. Kerrankin on aikaa panostaa kaikkien koulutukseen, joskaan mitään lajia ei olla treenattu (paitsi Taron kanssa viimeisteleviä agitreenejä). Tokon ja agin hinkkaamisen sijaan, olen taas uppoutunut operantin kouluttamisen maailmaan. Olen ottanut tavoitteeksi, että kaikki koirista osaavat ainakin viisi, ellei kuusi uutta temppua loman loppuun mennessä. 

Ensimmäiseksi päätin ottaa työn alle peruuttamisen, joka on aina ollut suunnitelmissa, mutta jotenkin olen oikonut sen jollain tekosyyllä. No, nyt päätin että teen sen kerrankin niin, että koirat oikeasti oppivat sen, eli sheippaamalla. Jos vain olen kärsivällinen, niin tämä on ehdottomasti nopein tapa opettaa temppuja niille, sillä ne joutuvat kerrankin käyttämään omia aivojaan, enkä ole houkuttelemassa niitä käsiavulla.

Peruuttamista on harjoiteltu nyt kaksissa eri treeneissä ja tänään sain jo liitettyä käskysanan sille. Hamu sisäistä tempun tosi nopeasti ja kun se kerran jotain keksii, niin sitä tarjotaankin oikein riemukkaasti sitten joka paikassa. Siinä missä aina kiroan sen putkiaivoja, niin tässä suhteessa se on hyvä. Sitä tehdään, mistä herkkuja tulee.

Impi puolestaan on kaavoihinsa vakaasti kangistunut (oma mokani) ja tarjosi sitkeästi istumista ja maahanmenoa. Ilmaisin aina pieleen menneen suorituksen sanomalla "oho" ja kun pienikin taaksepäin suuntautuva liike tuli, naks ja palkka. No, turhautumishaukun laannuttua Impikin viimein joutui oikein pistämään aivosolunsa liikkeelle ja saatiinhan se pakituskin sieltä sitten poimittua.

Taro... nyt on ollut perin iloinen itsensä. Sen kanssa haasteena on saada se keskittymään hullun sinkoilun sijaan. Taro haluaa kyllä maanisella energialla tehdä hommia ja tarjoaa kolme ziljoonaa eri juttua, josko joku niistä olisi oikea. Periaatteessa ihan kiva että koira on aktiivinen ja yritteliäs, mutta rajansa kaikella. Taron kanssa temppujen opettamiseen menee yllättäin tosi pitkään, kun ensimmäisen kymmenen minuuttia se riekkuu ja huutaa kurkku suorana. Loppujen lopuksi sekin kuitenkin alkoi samaan ideasta kiinni ja jopa keskittyi annettuun tehtävään.

Seuraava temppu, jonka aloitin kun sain peruutukseen liitettyä "pakki"-käskyn, olikin sitten jalkojen välistä meneminen (aloitan edestä-taakse-tempulla ja toivottavasti saan loppulomasta kehiteltyä jo takaa-eteen-tempun! ). Hamu tarjosi väsymättä vierelletuloa ja autoin sitä ensin näyttämällä nakkipalaa jalkojen välistä. Vähitellen sain idean iskostumaan tekemiseen ja saatoin vähentää käsiapua, sekä nostamaan palkkauskriteeriä. Tässä tempussa Taro oli parempi, kun se tykkää ryntäillä paikasta toiseen. Impi puolestaan yritti nokkelana kiertää taakseni väärää reittiä. Aloin lisätä vähitellen "ali"-käskyä vihjeeksi tempusta, vaikka vielä se vaatii toistoja. 

Hamun ilme oli kyllä mainio, kun yhtäkkiä seisoinkin normaalisti ja raukka yritti keksiä mistä välistä sen pitäisi mennä. Lopetin treenin vielä pakki-käskyllä, jotta se ei aivan unohtuisi uusien temppujen tuoksinnassa. Hyvin oli vielä muistissa.

Sikäli mikäli maalausurakkaa ei siis tule, on tarkoitukseni opettaa tuo jalkojen välistä eteen tuleminen, askelten välissä pujottelu, kumartaminen ja mahdollisesti vielä joku, jos nämä alkavat sujua odotettua paremmin.

Tein viikonloppuna siis vielä hieman agitreeniä Taron kanssa, silmälläpitäen Kokkolan agikisoja, joihin ilmoitin tytön kahdelle agiradalle. Päätin vielä käydä läpi esteitä, jotka eivät muuten ole treeneissä kovin kovassa käytössä: pituus, muuri, pussi, keinu ja pöytä.  Pöydällä Taro oli hätäinen, mutta muutoin se suoriutui kaikista esteistä oikein hyvin. Yritän tässä parin kolmen päivän välein käydä kyhäämässä jotain ratapätkiä, että tuntuma pysyy hyvänä. Toivoskelin jopa, että pääsisin treenaamaan Kokkolan hallille jossain välissä, jotta saataisiin tuntumaa hiekkapohjaan.

Itsevarmuutta radalle

Päästiin tänään treenaamaan "kisanomaisesti" vieraaseen ympäristöön, kun osa luokastamme oli pitämässä agilityesityksiä Hyvinvointi-iltapäivän yhteydessä Kannuksen Seurakuntalon nurmialueella. Plussaa oli ehdottomasti se, että kepit ja paikka oli vieraat. Tokikaan meillä ei ollut läheskään kaikkia esteitä ja ratakin oli enimillään 13 esteen pituinen, mutta Taro oli yksinkertaisesti todella loistava. Kepit se meni tosi hienosti kaikilla kerroilla (paitsi kerran meni väärästä välistä sisään, kun ohjasin sen hutiloiden) ja nyt viimeisen keppivälin ongelma näyttää alkavan sutviintua. Ja tietysti mitä enemmän tulee onnistuneita suorituksia, sitä enemmän tulee kummallekin itsevarmuutta. 

Taro kulki pääsääntöisesti radalla hyvin, mutta omien mokien ja joltain pudonneiden koirannappuloiden takia tuli yhteen pätkään vähän sekoilua. Vire oli kuitenkin koko ajan tosi hyvä ja itsestäkin tuntui tosi luontevalta ja sujuvalta.

Tästä innostuneena ajattelin jo varovaisesti harkita kisoja. Ikävä kyllä tällä seudulla kisat ovat harvinaista herkkua, etenkin talviaikaan, mutta 26.10. olisi tarjolla yhdet kisat Kokkolassa.  Tulee aika pian, mutta toisaalta Taro tuntuu nyt olevan iskussa. Eikä se niin vaarallista ole, jos vaikka mönkään meneekin. Se on kuitenkin tosi pienestä kiinni, että onnistuuko rata niinkuin ajattelee. Mutta kokemusta kaikki tyynni. 14.päivä on viimeinen ilmoittautumispäivä, joten kaikki on vielä auki. 

Impikin pääsi taas radalle menemään. Se oli kovasti innoissaan ja teki sille ei kovin tyypillisiä mokia, kun siinä riekkui valtoimenaa. Ehkä sitä voisi senkin kisoihin vielä ilmoittaa kokeilumielessä!

Kamera on edelleen korjuulla, mutta kunhan sieltä tulee niin jo alkaa kuvia sadella :)