Paluu treeneihin

Nyt kun viimein koirat ovat pois karanteenista ja juoksuista, saatoin taas mennä treenaamaan pitkästä aikaa. Treeniseuraksi saimme Even ja Riki-collien. Pientä nahkeutta oli ilmassa kiitos etevän murtautumisen ruokakaappiin aiemmin päivällä, mutta sitä lukuunottamatta olin ihan tyytyväinen.
Impi oli ihan mukavan terävän oloinen ja tehtiin sen kanssa pari lyhyttä radanpätkää, seuraamista ja paikallamakuuta. Rata meni ok, ei oikeastaan siitä juuri mitään erityistä tuumattavaa. Seuraaminen oli nyt vähän mitä oli. Vieläkin tarvitaan paljon harjoitusta, koska Impi tuntuu lähtevän hitaasti liikkeelle ja ottavan seuraamisen edetessä etäisyyttä. Nyt yritin keskittyä siihen, että sanoisin seuraa-käskyn riittävän ajoissa ennen varsinaista liikkeelle lähtöä, jotta Impi osaisi ennakoida mitä tulevan pitäisi. Vielä mitään mainittavaa tulosta en saanut aikaan, mutta jatketaan kuitenkin harjoittelua, jotta se saataisiin ehkä jo tämän kevään aikana kuntoon.
Paikallamakuu alkaa käydä jo aika rutiinilla, vaikka Impi edelleen makaa hieman kenossa.

Hamu teki tänään pelkästään rataa. Muuten ok, mutta hypyt piti näyttää sille tosi tarkasti, jotta se muisti, että siivekkeiden läpi pitäisi mennä. Se tuntui ihan mukavan energiseltä ja kuuntelikin ihan mukavasti.

Tänään oli testikerta Kafin treeni-intoon. Huomaa, että kovin rutinoitunut se ei ole halliympäristössä ja kaikenlainen häiriö vielä vie keskittymisen aivan muualle. Otin Impin oppitädiksi, jotta Kafi saisi hajun siitä, että mistä yleensä koko hommassa olisi kyse. Impi teki putken muutaman kerran ja Kafi kiinnostui kovasti. Kenties siellä jotain naksahtikin kohdalleen siitä ideasta, että treeneissä opetellaan uusia asioita.
Kafin kanssa ei siis varsinaisesti päästy vielä edes testaamaan esteitä, vaan aloitettiin ihan perusperusperusjutuista, eli kontaktista, jota aloin vahvistaa naksulla. Kyllä sieltä vähän saatiin katsetta, mutta nyt otettiin kotiläksyiksi viedä Kafia hallille ihan vain häiriötä saamaan ja katselemaan, jotta uusi ympäristö tulee tutuksi ja kenties se voisi joskus rauhoittua miettimään pieniä temppujakin. Katsotaan päästäänkö agilityssä putkea pidemmälle, mutta otetaan tavoitteeksi ainakin peruskäskyt kuten istu, maahan ja paikka.

Loppuviikolle onkin luvassa mukavasti käytännöntunteja, joille Kafi voi tulla tiiraamaan useampia koiria kerralla :)

Pikkuiset senkun kasvaa

Sain kuvia ihastuttavista pennuista nyt 2 viikon ja 2 päivän ikäisenä. Ovat kyllä somia kuin mitkä :)

Kiirettä pitää

Nyt on jo kolmatta viikkoa pitänyt niin kovaa kiirettä, ettei paljon tietokoneella ole ehtinyt käymään kuin pikaisesti vilkuilemassa sähköpostia sun muuta. Kiire on pääosin koostunut koulujutuista, kuten kennelviikonlopusta ja nyttemmin loppuviikon navettavuoroista, joita kestää vielä perjantaihin asti.
Eihän siinä mitään, onhan noita ollut ennenkin, mutta koska kotitilanne on haasteellinen tuntuu, ettei ehdi mitenkään venyä edes perusarkiaskareiden pariin. Kafilla on nimittäin ollut juoksut ja vaikka alunperin meidän piti saada Hamu hoitoon muualle juoksujen ajaksi, niin se nyt kuitenkin jäi kotiin. Tämä on tarkoittanut luonnollisesti erikoisjärjestelyitä: Hamu ja Kafi on vietävä eri aikaan lenkeille ja kotona on ne pidettävä huolella eri huoneissa, mikä puolestaan on aiheuttanut kummankin suunnalla jonkinlaista harmitusta. Eli käytännössä kaikkeen menee aina tuplasti aikaa.
Onneksi tilanne on rauhoittumassa ja tänään on ensimmäinen päivä kun saatan valvonnan alla pitää Kafia ja Hamua samassa tilassa, ilman että koko ajan olisi hirmuinen sähellys päällä. Muutaman kerran Hamu on yrittänyt lähestyä Kafia, mutta tyttönen on kyllä tiukasti antanut hammasta karkoittaen mokoman kukonpojan. Siihen on ollut Hamun tyytyminen ja ylen harmistuneena se meni eteiseen nukkumaan. Yksinään en niitä luonnollisestikaan voi jättää vielä keskenään, mutta varmaan pian voidaan jo lenkit alkaa käydä jo samaan aikaan.

Pakkaset ovat paukkuneet korkeissa lukemissa täälläkin, tänään auton mittari näytti 22 pakkasastetta. Tästä johtuen hienohelmamme Impi on varsin haluton lähtemään pidemmille lenkeille. Se käy pikaisesti tarpeillaan ja sitten se pitää loppumatkan vetää perässä, kunnes ollaan sadan metrin päässä kotoa, jolloin se pinkoo kotiin kuin tuli hännän alla. Olen pukenut sille sinisen villapaidan lenkeille, ettei nyt vallan palellu. Tässä suhteessa ei jälkikasvu kovinkaan äitiään muistuta sillä ne kyllä ovat aina innokkaita lähtemään, säällä kuin säällä.

Koirat ovat olleet karanteenissa näyttelyiden takia viime ja tämän viikon, mutta ensi viikolla päästään jo treenaamaan ja sopivasti meillä onkin käytännön tuntien täyteinen viikko tulossa. Saa tuohon Impinkiin vähän liikettä. Impin on myös tarkoitus käydä ensi viikolla vesijuoksumatolla ja siitä eteenpäin toivon mukaan kerran viikossa.

Lopuksi vielä Kafin riekkumista raviradan juoksutusaitauksella kaverin kera :) Impi kun niin harvoin lähtee leikkimään, niin Kafi pääsi Nanun kanssa peuhaamaan.

Kajaani KV

Lähdettiin tänään kohti Kajaania, kansainväliseen näyttelyyn, kokoonpanolla Impi, Hamu ja Kafi. Kehät olivat taas jonkin verran myöhässä, mutta omalta osaltani saatan sanoa, että odotus palkittiin: Hamu nappasi toisen SERTinsä ja näin ollen seuraavaa tarvitaan vasta elokuun lopulla pikkumiehen täyttäessä kaksi vuotta. Vaikka halli oli kylmähkö ihmisille, niin Hamu oli siellä kuin kotonaan. Hälystä huolimatta poika esiintyi reippaasti ja ammattimaisesti. Tuomari Sakari Poti kirjasi meille seuraavan arvion:
"Kolmivärinen, keskikokoa hieman pienempi. Mittasuhteet oikeanlaiset. Oikealinjainen pää, kauniisti kiertyvät korvat. Erinomainen runko ja raajarakenne. Hyvä karkea karva. Oikea-asentoinen häntä liikkeessä. Kevyt liike (!). Rauhallinen, miellyttävä luonne."

Lopulline tulos oli siis ERI, SA, PU2 ja SERT, sekä ROP-Juniori (näyttelyissä järjestettiin Royal Canin Junior-kilpailu", johon ROP-Juniori arvolla sai osallistua. Ikävä kyllä lähteminen olisi mennyt niin myöhälle, että näin parhaaksi jättää kisan välistä)

Kafi esiintyi hienosti nuorissa nartuissa, mutta tuomari piti sitä vielä keskeneräisenä, joten se sai laatuarvosanan EH.

Impi esiintyi mukavasti ja terhakkaasti, mutta sai ilmeisesti karvan laadusta noottia ja tuloksena oli ERI, SA ja PN3 eli CACIBit jäivät tälläkin kertaa haaveeksi. Ehkä olisi vain parasta olla menemättä enää ainakaan hetkeen näyttelyyn sen kanssa. Arvostelu oli seuraava:
"Kolmivärinen, keskikokoa hieman pienempi. Oikeat mittasuhteet. Kaunis pää, kauniisti kiertyvät korvat. Erinomainen runko ja raajat. Oikeasentoinen häntä. Hyvä karva. Kevyt, tehokas liike. Rauhallinen luonne."

Uusia pienokaisia maailmaan

12.1.2012 syntyi neljä somaa pientä petit-pentua. Onnea Tarolle äitiyden johdosta! Pentueessa on kaksi urosta ja kaksi narttua, kaikki hyvinvoivia ja reippaita penskoja. Pentueen isä on siis komea Humisevan Harjun Ferrari "Kimi" ja äiti Humisevan Harjun Desert Rose "Taro". Pennut syntyivät ja kasvavat Miehikkälässä. Kiinnostuneille yhteystiedot saatavilla Humisevan Harjun kennelin sivuilta! (http://www.humisevanharjun.fi/)