tiistai 29. marraskuuta 2011

Itsenäistä agi/tokotreeniä halilla

Olen mitä mainioimmalla tuulella, sillä olimme Eveliinan ja pehkouroksensa Rikin kanssa eilen hallilla ja koirat toimivat oivallisen hyvin! Kaikkein iloittavinta omasta mielestäni oli se, että Impi liikkui halukkaasti sai jopa pienen hepulin siinä innostuksissaan. Nämä Impin pienet hepulihetket kertovat minulle suoraan, että sillä ei ole kipuja tai jäykkyyksiä ja se haluaa liikkua, sillä mikäli niitä olisi se ei varmasti ottaisi yhtään ylimääräistä askelta.
Olen kuitenkin Impin kanssa vielä hyvin varovainen, enkä tiedä uskallanko agilityä enää tehdä sen kanssa edes puolitosissaan, mutta ainakin tyttönen oli intopinkeänä menossa radalle eilen. Laitoin rimat maahan, ettei se vain saisi turhia iskuja maahantuloissa. Täytyy myöntää, että Impin kanssa on nautinto tehdä agilityä jos se on pirteänä, sillä voin luottaa siihen, ettei minun tarvitse ohjata sitä niin tarkasti joka esteelle ja se lukee itse rataa. Näin saan omista ohjauksistani sujuvampia. Impi suoritti täydellä varmuudella radan kolme kertaa ja sitten sille piisasi.

Taro oli aluksi hieman jähmeä ja vähän jännittikin uutta alustaa. Mutta kun se sai jutun juonesta kiinnni niin se lensi radalla eteenpäin. Se etenee niin kauan halukkaasti ja varmasti, kunhan minäkin juoksen, eli radan lopussa oleva 180 asteen kaarros tuotti meille melkoista hidastusta, kun jouduin itse hidastamaan. Ehkä ongelma ratkeaa kun Taron esteosaaminen ja radanlukutaito kehittyvät, niin että minä voin tehdä sujuvampia ohjauksia eli toisin sanoen luotan sen suorittamiseen enemmän..

Hamu.. No, Hamuhan töpsötteli hyvin. Onhan sekin kehittynyt ja saanut vauhtia, mutta sen onnettomat miehenaivot ovat hyvin alttiita erilaisille häiriöille. Tehtiin rata pätkissä pariin otteeseen ja harjoiteltiin lopuksi muuutaman kerran rengasta. Hyvin se hyppää renkaan läpi, mutta sillä on tapana mennä takaisin päin renkaan vierestä... Pitää harjoitella omaa motivaatiota Hamun kanssa harjoitteluun, kenties se siitä suttaantuu.

Treenien lopuksi otin Impin kanssa vielä vähän seuraamista ja paikallamakuuta. Seuraaminen sujui hyvin, vierelletuloissa vielä vähän poikittaa, mikäli en ole tarkkana omien ohjauksieni kanssa. Paikallamakuu meni hyvin ja sain palattua sen vierelle muutaman kerran niin, että se makasi aloillaan ja tuli vasta käskystä perusasentoon. Eiköhän se siitä pikkuhiljaa lähde :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti