sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Agility, Oulu 24.11.2013: Luvan päähän kakkosluokasta

Tänään suunnattiin Taron kanssa kohti Oulua, jossa siis kolmen viikonlopun kisaputki sai päätöksensä agilityn merkeissä. Halli oli hiekkapohjainen "kuplahalli", hämärä ja erittäin kaikuva.

Ensimmäisestä radasta napattiin perinteisesti hylly. Taro oli ihan vallaton, eikä ottanut käskyjäni kuuleviin korviinsa.  Pieni kivi lensi jaloistani Taron eteen ennen neljättä estettä ja siitä tuli tahtirikko, Taron luullessa sitä namipalaksi. Tämä kostautui omalla ohjausvirheenäni, jonka johdosta Taro sitten hyppäsi muurin keppien sijaan ja tästä hylky. Muuta este suoritettiin ihan onnistuneesti, mutta sitten tulikin keinun jälkeen oma ajatusvirhe, kun myöhästyin valssista keinulla ja sitten se oli menoa. Taro viiletti putkeen ja teki siinä vähän omia kuvioita, ennenkuin palasi ruotuun....  Kuuluttajakin innostui huutamaan Taron riemuitellessa mikrofoniinsa kannustavan "FIUUUU!":n. Mutta video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:



No, toisella radalla joka olikin ensimmäinen hyppyratamme lyhyen kilpauramme aikana, tehtiinkin sitten vähän parempi suoritus. Nolla virhepisettä ja LUVA. Rata oli muuten mukavan vauhdikas, mutta kepeille lähestyminen oli tosi haastava, noin 180 asteen kulma hypyn jälkeen. Päätin ottaa käännöksen pitkäksi, jotta saan suoristettua keppien sisäänmenoa. Taro suuntasi jo hieman menoaan kutsuvaan putken suuhun, mutta korjasi sitten näpsäkästi ja suoritti kepit hyvin. Muita murheita ei radalle sitten oikeastaan tullutkaan.. Ja taas videota pukkaa:



Seuraava etappi onkin parin viikon päästä Seinäjoella. Katsotaan saataisiko se SERT sieltä matkaan :) Kiitos Krisselle videoinnista!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Agility Seinäjoki 16.11.2013: Ensimmäinen LUVA plakkarissa.

Kisaputki jatkoi nyt järjestyksessään kolmansissa agilitykisoissa Seinäjoella, Lakeuden Agilityharrastajien järjestämänä. Tuomarina toimi Martti Salonen.

Ensimmäinen rata tuli tosi äkkiä, kun varauduin tulemaan kisapaikalle puolta tuntia ennen ilmoitettua ajankohtaa. Oli kuitenkin jäänyt huomiotta pikkupräntti aikataulussa, jossa ilmoitettiin että kisaa voitaisiin aikaistaa enintää puoli tuntia arvioidusta alkamisajasta. Ja kun olin kisapaikalla klo 10.15, niin rataantutustuminen alkoi 10.30.  Siinä sitten sinkoilin sinne sun tänne. Rata ei tuntunut mahdottomalta, mutta kun siinä hirveässä kiireessä ei ehtinyt edes ottaa lämmittelyhyppyjä ennen rataa, niin oli pakka vähän hajalla radalle lähtiessä.
Jätin Taron ensimmäisen esteen taakse ja lähdin kohti aiottua starttipaikkaani, mutta kun käännyin Taroa katsomaan oli se siirtynyt radan laidalla istuvien kehätoimitsijoiden luokse. No ei siinä sitten mitään, Taro aloitti kyllä kutsustani radan, mutta olikohan se kolmas hyppy kun Tarolta lähti mopo käsistä ja se teki parit kurvit ennen kuin jatkoi minun kanssani etenemistä. No, kun sain sen taas ruotuun jatkettiin ihan ok:sti kolme-neljä estettä, mutta kun päästiin keppejä edeltävälle hypylle, Taro lähti ilmeisesti oman ohjausvirheeni ja tuomarin läsnäolon houkuttelemana se lähti tuomarin jalkoihin hetkeksi pyörimään... No, kunhan se  taas tuli kuulolle, jatkettiin rata jotakuinkin loppuun. Saldona siis 15 vp, josta 5 yliteystä ajasta ja 10 kahdesta kiellosta. Lisäksi opin, että jatkossa tulen aina ajoissa koepaikalle, että ehdin valmistautua paremmin..

Pari tuntia sitten viivyteltiin siellä kehän laidalla ja katseltiin muita säkäluokkia. Toisen startin rataantutustuminen alkoi 12.30, sekin siis puolikkaan tuntia etuajassa. Nyt Taro oli paremmin kuulolla, tosin meinasin itse kämmätä ja ottaa hylyn heti alkuunsa, kun lähdin juoksemaan hihna ja panta vielä kädessä. Viime hetkellä ennenkuin Taro ehti hypätä ensimmäistä estettä viskasin hihnan taakseni. Onneksi tajusin, sillä olisi kyllä ollut niin surkea syys saada hylky! Taro tuntui tosi kivalta ja suoritti koko radan mukavalla otteella. Ainoastaan takaaleikkaus putken jälkeen olevalle hypylle aiheutti pienoisen tahtirikon, mutta ei onneksi virhepisteitä. Erityisesti mieltä lämmitti hyvä lähestyminen kepeille ja niiden puhdas suoritus. Lopputulokseksi 0 vp ja LUVA. Aika oli -5,72s eli 39,28s (ihanneaika siis 45s). Täytyy sanoa, että kyllä mieltä lämmittää!, eritoten kun päädyttiin oikein palkintojen jakoon asti sijalle 3!

Nyt jatketaan kisaamista vielä ensi viikonloppuna Oulussa, jonka jälkeen on parin viikon kisapaussi ennen Seinäjoen kisoja 8.12. Teoriassa olisi mahdollista nousta kakkosiin näissä kisoissa, mutta ei nuolaista ennenkuin tipahtaa ;)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Jälleen agikisoissa: Pietarsaari 9.11.2013

Taron kisaura sai jatkoa, kun käytiin pyörähtämässä Pietarsaaressa agilitykisoissa. Parantamisen varaa jäi tälläkin kertaa, mutta kokonaisuutena jäi käteen kuitekin hyvä fiilis ja lupauksia tulevaan. Tuomarina meillä oli Sari Mikkilä, joka ei turhia jaaritellut alkupuheessaan.

Hamu ja possunkorvat.
Ensimmäinen rata oli ohjauksiltaan ihan mukavan simppeli, ei suuria kommervenkkejä tai konnankoukkuja. Taro oli kuin duracell-pupu konsanaan heti lähtöalueelle saavuttaessa. Siinä sai juosta kyllä ihan hyvällä tahdilla, että pysyi koiran vauhdissa. Homma kosahti siinä vaiheessa kun tultiin putkelle, jonka jälkeen oli kaareva lähestyminen kepeille. Taro ei katsonut minuun päinkään vaan ampaisi suoraan a-esteelle, joka sattui vieläpä olemaa samalainen kuin kotikentällä eli erityisen mieluinen. No, eipä siinä sitten sen kummenpaa kuin koira pois väärältä esteeltä ja jatkamaan rataa. Hyvää tässä oli se, etta Taro teki tosi nätit kepit heti perään, eikä tehnyt omia johtopäätöksiään enää loppuradasta. Mutta agilityssä tuloksen saaminen on pienestä kiinni ja koiran omista reittivalinnoista napsahtaa armoton HYL tulostauluun.



Impi

Seuraava rata olikin sitten vasta 2,5 tuntia myöhemmin. Vaikka hallissa oli viitisentoista astetta lämmintä, Taro oli tauolla hieman kylmissään huolimatta uudesta Back on Track-talvimanttelistaan, jonka hankin sille alkaneen kisauran kunniaksi. Sillä oli myös BoT:in makuualusta, mutta näistä luksustuotteista huolimatta se kääriytyi lämmittelemän takkini alle nukkumaan. Siinä se torkkui pari tuntia ennenkuin oli aika taas lämmitellä uutta rataa varten. Tästä sattumuksesta viisastuneena päätin, että seuraaviin kisoihin ottaisin mukaan kevythäkin ja lämmikkeitä.

Taro Pietarsaaren kisapaikalla...

Huolimatta huolellisesta lämmittelystä ja alkuverkasta, ei Taro saanut enää itseensä niin paljon virtaa kuin ensimmäiselle radalle. Kenties se stressasi myös hieman suurta koiramäärää. Rata oli melkolailla sama kuin ensimmäisellä kerralla, mutta käännettynä peilikuvaksi ja jotkin esteet olivat vaihtaneet päikseen paikkaa. Taro meni kyllä ihan näpsäkästi sinne mihin ohjattiin, kunnes putken jälkeen se meinasi hypätä muurin. Sain sen onneksi kutsuttua pois ennen kuin se suoritti väärän esteen, josta olisi tullut taas hylätty suoritus. Olin kuitenkin ehtinyt juosta jo liian lähelle keppejä ja hätäinen ohjausyritys kariutui, jonka seurauksena Tarolle kielto kepeiltä. Eikun uusiksi lähestyminen ja jatkettiin matkaa. Tällä kertaa puhtaasti suoriutuen, vaikka yliaikaakin ehti napsahtaa meille noin 1,5 sekuntia. Lopputulema oli siis 5 ratavirhepistettä ja n. 1,5 aikavirhepistettä. Tulos se on sekin ja se riitti siinä kisassa 5. sijaan lopputuloksissa.


Impi-rouva sai hepulit ja villitsi Hamunkin kaahailemaan

Oppia ikä kaikki! Jos Kokkolan kisoissa opittiin ohjaamaan tarkasti oikeaan päähän putkea (joka onnistuikin tosi kivasti sitten Pietarsaaressa), niin nyt opittiin sitten että putken jälkeen ei saa kuski kiirehtiä vaan rauhassa odottaa ja ottaa koira taas hanskaan ennen seuraavaa estettä. Lisäksi opittiin että jos A-este on näköpiirissä, niin on järkevää pyrkiä ohjaamaan koira hieman liikaa varmistellen kuin häiskäistä suunnilleen oikeaan suuntaan. Kolmas hyvä oppi oli se, että ei enää oteta startteja niin että niiden väliin jää hillitön odotusaika.

Seuraavana häämöttääkin sitten Seinäjoen kisat, jotka ovat 16.11. Tänään lähti ilmoittautumiset myös Oulun kisoihin 24.11 sekä Seinäjoelle 8.12. Siinä onkin riittämiin tälle vuodelle.

Ja kuten voitte huomata, kameran optiikka palasi huollosta. Pelittää se jo paljon paremmin :)

Taro ja rakkaimmista rakkain vinkupallo :)