Eilen illalla huomasin, että Hiiden Haukut järjestää epäviralliset agilitykilpailut Nummelassa ja päätin ryhtyä toimesta tuumaan, onhan Impi tuntunut taas aika hyvältä treeneissä ja toiveeni sen toimimisesta kilpailuissa olivat korkealla. Tarolle puolestaan teki hyvää päästä harjoittelemaan taas kisatilanteita, tällä kertaa ei-aidatulla kentällä.
Taron luokka mini-möllit alkoi kuuden jälkeen. Osallistujia oli yhteensä seitsemän ja rata oli ihan looginen, sisältäen muutaman valssi/takaaleikkauspaikan (itse päätin suorittaa Tarolle turvalliseen tapaan valssaten). Taro toimi kuin unelma. Se eteni reippaasti, ei tökkinyt mihinkään esteelle ja tästä huumaantuneen ohjasin sen liian myöhään puomille ja se ehti jo suunnata toisessa suunnassa olevalle esteelle. Onneksi se ei kuitenkaan ehtinyt hypätä sitä ja sai vain puomilta kiellon. Loppurata sujui sitten kuin tanssi ja sainpa loppusuoralla pistää ihan kunnolla töppöstä toisen eteen. Se kannatti, sillä Taro teki toisiksi nopeimman ajan -17,52 sekuntia ihanneajasta (60s). Ottaen huomioon, että siinä ehdittiin jo hömppäillä puomilla, niin ei voinut kuin olla tyytyväinen. Lisäksi minua suuresti ilahduttaa puhtaat suoritukset muurilta ja pituudelta, jotka ovat toisinaan tökkineet treeneissä. Viiden virhepisteen kera aika riitti kolmanteen sijaan. Taro sai pikkuluita ja vinkulelun, joka testattiin ja hyväksi todettiin heti kisapaikalla. Toista starttia en ottanut, koska ajattelin, että parempi tehdä yksi rata kunnolla.
Impin rata olikin sitten yksi murheen kryyni. Se tuntui verkatessamme tosi hyvältä ja aktiiviselta, mutta heti kun lähtölupa annettiin, se heittäytyi täysin korvattomaksi ja meinasi kieltää heti ensimmäiselle esteelle. Vaivoin se teki muutaman esteen puhtaasti, kunnes tultiin kepeille. Impi otti väärän sisäänmenon, joten otettiin alusta. Sitten meni taas pari estettä juuri ja juuri hyväksytysti, kunnes meinasin unohtaa yhden esteen radalta. Otettiin sekin sitten huonolla lähestymisellä. Loppurata taisi mennä kutakuinkin puhtaasti, mutta tuskaisen hitaasti. Tuntui kuin olisi pystyyn kuolleen lehmän kanssa radalla kirmannut. En jäänyt edes odottamaan tuloksia, sen verran harmitti heikko suoritus. No, tästä opin sen, että sen kanssa jatketaan epävirallisissa, kunnes hyvä kisavire löytyy. Itseäni hämmensi miniluokan suhteellisen suuren oloiset esteet. Impi on pari milliä minirajan (35cm) alapuolella ja minun mittailuni mukaan esteet olivat ainakin 5 senttiä sitä korkeampia. En periaatteesta hypytä treeneissä koskaan korkeutta, mutta isot hypyt veivät kyllä Impistä veronsa. Lisäksi esteiden välimatkat olivat pitkiä (radan pituus oli 170 metriä), ihanneaika ykkösluokan mineille oli 65 sekuntia, joka kyllä mielestäni riitti, mutta sanotaanko, että itsellä oli kyllä suihkun paikka kisojen jälkeen, sen verran tuli hölkkäiltyä jo rataantutustumisessa, saatika sitten radalla. Lisäys: Kävin katsomassa Hiiden Haukkujen sivuilta katsomassa kisaavien tulokset. Eivät ne ilmeisesti sitten niin huonosti menneetkään. Oltiin neljänsiä, 10,22 virhettä, joista tuon 0,22 ylitetystä ajasta.
Tämän päivän muistikirjamerkinnät:
- Taro ok.
- Impi (ja ohjaaja) kuntokuurille
- pidempiä treeniratoja
Ainiin, Hamukin on edistynyt treeneissä ihan kivasti. Se teki A-esteen ensimmäistä kertaa ja suoriutui siitä erinomaisesti. Ensimmäinen koirani, joka todella menee täysiä A:n ja puomin. Estepuolella tehtyä pienellä esteellä jo hieman kiemuraisempia ratoja. Hyppytekniikassa on hiomista, rimoja tippuu aika paljon. Päätin varastaa Krissen kotitehtävän orava-istunnan harjoittelun myös Hamulle, jospa se lisäisi takajalkojen lihashallintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti