Keppivideoita

Kyllä se sieltä pikkuhiljaa :)

Roturace -harjoituksissa

Kävimme viime torstaina harjoittelemassa Roturacen suorituksia Hyvinkään vinttikoiraradalla kera joukkoetoveriemme, Mian ja koiriensa Pakun ja Cevin. Koska Sani joutui perumaan osallistumisensa juoksun takia, päätettin että Impi saa tuurata Sania. Kaikki koirat pääsivät kuitenkin kokeilemaan vieheen perässä juoksua. Kaikki olivat ensimmäisellä kerrallaan hämillään homman tarkoitusperästä ja alkoivat matkan keskivaiheilla pakittamaan. Syynä saattoi olla myös kovasti pölyävä rata ja kirkas vastavalo. Vain Taro teki suorituksen kahdesti ja toinen kerta alkoi mennä jo käsikirjoituksen mukaan. Nyt ei auta kuin odottaa sunnuntaita ja toivoa, että kaikki menee hyvin. Aikeenani on ostaa tarkoitusta varten pilli, jotta koirat tajuavat siirtyä luokseni, vaikkei niitä viehe kiinnostaisikaan. Nämähän ovat haju- eivätkä näköajoisia koiria, joten tuoksuton, tylsä viehe saattaa olla turhauttava ajonkohde.

Taron keppiharjoittelu on tuottanut tulosta. Ostettuani itselleni irtokepit, olen koirapuistossa käydessäni ruvennut harjoittelemaan keppejä siellä, kun usein liikun sellaisina aikoina, kun paljoa muita koiria ei ole ollut maisemissa. Harjoitusmetodina olemme siis käyttäneet vinokeppejä, jotka ovat harjoitusten alussa V-asennossa ja koiran on vain juostava kujaa pitkin sen läpi. Pikkuhiljaa keppien kulmaa jyrkennetään, kunnes ne ovat suorassa. Tänään siis jyrkensi niitä niin, että ne olvat noin 15 asteen kulmassa ja yllätyksekseni Taro teki työtä käskettyä ja aiai kuinka nopeasti! Ainoastaan viimeinen väli saa sen herpaantumaan, mutta silloinkin riittää pieni kädenheilautus ja kepit ovat menestyksekkäästi käyty läpi. Jatkamme tällä tasolla vielä ainankin viikon tai kaksi, ennenkuin uskallan taas jyrkentää kulmaa. Kenties Taro ehtiikin oppia ne ennen Agirotua!

Hamina KV

Yksi farkku-Volvo, kolme ihmistä, yksi nöffi, kolme petitiä ja matkatavarat. Ja kyllä. Me todellakin onnistuimme tällä kokoonpanolla matkustamaan, vieläpä suhteellisen mukavasti Haminaan, jossa järjestettiin kansainvälinen koiranäyttely. Lauantaina oli meidän lauman vuoro ja pelin avasi Hamu pentuluokassa. Koska sen karvat eivät ihan edustuskunnossa olleet, pelkäsin, että se jäisi ilman kunniapalkintoa, mutta onneksi tuomari näki tämän asian ohi ja sekä Hamu, että siskonsa Kafi saivat kunniapalkinnot ja sijoittuivat näin ollen ROP- ja VSP-pentusijoille. Kiva pytty tuli kotiin viemisiksi. Sitten oli vuorossa meidän väestä Impi, joka sijoittui lopulta sijalle PN3 ja ansaitsi tuolla tuloksella vara-CACIBin. Olin ihan tyytyväinen ja arvostelut olivat mukavat. Alkuperäiset arvostelut oli tehty saksaksi, enkä näin ollen ymmärtänyt niistä hölkäsen pöläystä. Onneksi kv-näyttelyistä löytyy käännöspalvelu:


Hamu: "8kk. Leikkaava purenta. Hyvä pään linja. Hyvin asettuneet korvat. Vahva kaula. Hyvin kiinnittynyt häntä. Hyvät kulmaukset. Hyvät liikkeet." (Itse ihmettelin, että liikkeistä ei tullut noottia, kun Hamu oli kehässä aika vedoton.)


Impi: "4v. Hyvä purenta. Kaunis pää. Erittäin hyvä ylä- ja alalinja. Hyvät kulmaukset. Hyvät liikkeet. Turkki ok." (Turkkia en välttämättä menisi itsekäään kehumaan, sillä taas kerran pesin sen "karkealle karvalle" suunnatulla shamppoolla ja siinä selkeästi oli silikonia, kun turkki pehmeni taas.)

Tuomarina siis toimi Boris Spoljaric, Unkari.

Kun karkelot olivat ohi, suuntasimme oliivit kohti Miehikkälää, itseasiassa ihan Impin ja Taron synnyinkodin lähelle (matkaa 150 metriä). Siellä yövyimme mukavassa rivaripätkässä, jota Rateva-yhdistys vuokraa viikonlopuiksi vaivaisella 25 euron hinnalla per yö (ainakin verraten hotellian riistohintoihin). Paikka oli siisti ja riittävän tilava meille kaikille. Käytössä oli kaikki mukavuudet uunista televisioon ja kahvinkeittimeen.

Illalla kävin vielä katsomassa Rautioilla pienenpieniä mäyräkoiranpentuja. Täytyy sanoa, että olivat kyllä äärettömän hellyyttäviä! Samalla näin Taron siskon ja Impin äidin pikaisesti tarhassa. Täytyy sanoa, että niin ovat kuin kaksi marjaa Impi ja Mimi (ainakin luonteensa puolesta, vaikka ihmettelinkin, että Taro oli varsin hiljainen eikä lähtenyt leikkimään), sekä Impi ja Roosa. Tässä pari vielä kuvaa pienokaisista.




Sunnuntaina lähdettiin kymmeneksi näyttelypaikalle, Vyper sai vielä viimehetken puunaukset ja siistimiset ja eikun kehä käyntiin. Tuomari oli kyllä melkoisen ankara ja moni sertihaikin sai tyytyä hyvä-arvosanaan. Vyper sai ERIn, mutta ei SA:ta toiveidemme mukaisesti.


Kehästä päästyämme menimme vielä kuvaamaan koiria Bastionia ympäröiville muureille.





Sitten Pasilan kautta kotiin ja kiekka koirapuistossa, jossa innostuttiin vielä kyhäämään Vyperille kukkaseppele :) Kiitokset taas Suville loistotyöstä kehässä ja Jaanalle oivallisesta matkaseurasta!

Tampere KV 7.5.

Tehtiin retki Tampereen näyttelyihin. Lähdettiin matkaan jo edellisenä iltana ja poimittiin matkaan Suvi Riihimäen juna-asemalta. Perille kun päästiin puunattiin Impi ja viilattiin vielä vähän näyttelytrimmiä. Lopuksi kummatkin koirat pääsivät kylpyyn ja föönaukseen. Impi-rukka oli kuin sarjakuvien koirat, joiden turkki on kolminkertainen föönauksen jälkeen ;) Huomasin jälkeenpäin, että pitänee aavistuksen nyhtäistä Impin hännäntyvestä karvaa, koska se nostaa selkälinjan takakorkeaksi.

Näyttelypäivä sujui mukavasti ja tulos oli ihan mukiinmenevä, ottaen huomioon kovan kilpatason. Tulos oli ERI, SA ja VAL4. Tuomarin lausunto oli vapaasti suomentaen seuraava:
"Tämä on kompakti koira, jolla on maalaismainen [sanasta "rustic"] kokonaiskuva. Sillä on erityisen erinomainen niska, lapa ja rinta. Liikkuu helposti ja aktiivisesti. Kaipaa valppaanpaa ilmettä."

Ehkä Impille olisi pitänyt ottaa mukaan jotain erikoishyvää herkkua, että se olisi terävämpi kehässä. Haminaan keitellään sitten siankieliä. Mutta ihan ok, pääasia, että sai ERIn ja SAn. Ehkä parempi onni Haminassa? Tosin samat koirat tulee sinne kamppailemaan cacibeista. Kiitos vielä tuhannesti Suville, joka tuli Lahdesta asti taas neitiä handlaamaan!

Hamu haettiin sitten näyttelyn jälkeen kotiin. Hetken se haisteli toiveikkaana Taroa, mutta Taro teki sille hyvin napakkasanaisesti ja tehosti vielä korvapuustilla, että enää ei heru. Eipä poika toiste kysynyt. Hieman oli velipoika pörröttänyt lomalla Hamun turkkia ja kammalle oli käyttöä. Vielä pitää ratkaista kuinka saan peiteltyä kaulapannan kuluttaman lyhyempikarvaisen kohdan ennen Haminaa näkyvistä. Ei viitsisi vielä ihan kokonaankaan trimmata.

Ainiin, unohdin iloita! Meillä on pitkästä aikaa peräti matot lattialla!

Taron pennut 1 v.

Lohjan joukot, Taro-mutsi etunenässä onnittelee lapsosiaan vuoden iästä :) Tarolla on kova hinku jo uuteen pentueeseen. Naapurin leikattu uros Rami (joka on kokoluokkaa collie) teki parhaansa, jotta penskoja olisi täksi kesäksi saatu, mutta fyysiset esteet koituivat rakastavaisten esteeksi. Tämän jälkeen Taro-rukka itkeskeli yksinäisyyttää sängyn alla koko illan. Jos puhumme Suvin kanssa puhelimessa, se tulee viereen kuuntelemaan ja vikisemään. Ehkäpä se lähettää Ramille rakkaita terveisiä. Yhteiset lenkit todettiin kumminkin mahdottomiksi nyt muutamaan päivään, kun eteenpäin päästiin hintsunlaisesti korien likkuessa enintään pari metriä kerrallaan, ennenkuin taas hyökkäsivät toistensa syleilyyn ;)