Taro aloitti juoksunsa juuri sopivasti tiistaina ja ehtii juosta suurimmat ennenkuin koulut alkaa. Hamu on edelleen ollut nätisti, eikä turhia urosteluja ole tullut. Kaikenkaikkiaan on siis sujunut rauhallisesti, mitä nyt öisin talomme ohi kulkee popittava teiniporukka.
Olen tässä alkanut puntaroimaan Impin leikkauttamista, sillä sen on ollut valeraskaana kolme kuukautta. Turkki on tästä maidontuotannosta kärsinyt siinä määrin, että pohjavillaa ei juuri ole tullut ja nyppimisen jälkeenkin kaljurotasta on vasta nyt melkein puolentoista kuukauden jälkeen alkanut tulla taas koiran näköinen. Rahallisesti panostus on opiskelijabudjettiin nähden melko suuri vaikka pienestä koirasta onkin kyse, mutta katsotaan onko Impin virallisella omistajalla, äidilläni, halua lähteä rahoittamaan operaatioita. Säälittää vain Impi, jos se joutuu olemaan kauluri päässä pitkään, sillä se ei mieluusti liiku sen kanssa...
Mutta palatakseni kesään: olimme Impin kanssa toisessa mejäkokeessa 11.8. Susikkaasssa... Ja nollahan sieltä tuli, että napsahti... Alkuun Impi seurasi ihan ok jälkeä, mutta sitten tulivat vastaan uunituoreet hirven ja jäniksen jäljet ja siinä vaiheessa Impi näytti minulle keskisormea ja teki ihan mitä se halusi.. Tästä viisastuneena siis pyrimme ajoittamaan kokeet jatkossa keväälle ja alkukesälle, kun riistaa on vähemmän liikenteessä... Kokeen jälkeen heitin pyyhkeen kehään myös treenien kanssa. Olkoot kevääseen asti rauhassa ja keskittyköön esineruudun harjoitteluun.
Seuraavanlainen oli koeselostus: "Ohjaten jäljelle, alkumakuu nuuhkaistaan. Impi jäljestää vahvasti ilmavainuun tukeutuen reipasta kävelyvauhtia pientä aaltokuvioita tehden. Koiran etenemisvarmuus kasvaa jäljen edetessä. Ilmavainulla havaitaan myös riistapolut, jotka vievät koiran määrätietoiseen hukkaan 1. osuuden lopussa ja kahdesti kolmannella osuudella. 1. makuu kierretään lähteltä ja 2. makuu reilun matkan päästä. Lopussa ojan ylityksen jälkeen Impi nappaa ojanpohjalta kulkevan riistapolun, eikä palaa jäljelle kehotuksesta huolimatta. Harjoitellen kaadolle ja se kiinnosti. Jälkiuskollisuuden myötä Impi saa vielä tuloksiakin." Tuomarina siis Henttu Tuovi.
Siinä kaadolta lähtiessä olin niin turhautunut ja pettynyt Impiin, että tuli lauottua tarkoituksettoman vahvasanaisesti tuomarille jälkitunnelmat. Autolle päästyä oli jo itku kurkussa. Hetken kokoilin itseäni ja hengittelin syvään, jonka jälkeen pahoittelin tuomarille tahatonta kiukunpuuskausta. Ei ole tapaistani hermostua näin. Sain ymmärtäväisen synninpäästön ja neuvoja tuleviin treeneihin. Parempi onni ensi kerralla. Onneksi opastus meni kuitenkin nappiin ja sain kiitokset hyvin piilomerkatusta jäljestä.
Koska kyseessä oli Bassetkerhon Rotumejä, niin nähtävillä oli paljon erilaisia bassetkerhon rotuja. Rotumestariksi kruunattiin voittajaluokassa ollut Grand Basset Griffon Vendeen X’port Qualité du Greffier du Roi. Avoimessa luokassa oli neljä kuudesta koirasta mennyt nollille, joten ei sentään oltu ainoita, jolla ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Sellaista se on ajavien koirien jälkiharrastus.
Taron agilityt ovat polkeneet paikallaan. Heti kun mahdollista yritän kysyä apuja opettajilta koulun alettua.
Ainiin, onneksi olkoon Impin pojalla Ekalle (HH You're the One) joka valioitui Tervakoskella saaden samalla CACIBin! Nyt on sisaruskatraasta kolme neljästä onnistuneen haalimaan itselleen valion arvon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti