Tappijalkojen temppukoulu

Kaksiviikkoinen syysloma alkoi perjantaina ja koska alkuperäinen pintaremonttihomma näyttää jäävän tekemättä (selviää huomenna), olen hyödyntänyt vapaapäiviäni ahkeralla treenamisella. Kerrankin on aikaa panostaa kaikkien koulutukseen, joskaan mitään lajia ei olla treenattu (paitsi Taron kanssa viimeisteleviä agitreenejä). Tokon ja agin hinkkaamisen sijaan, olen taas uppoutunut operantin kouluttamisen maailmaan. Olen ottanut tavoitteeksi, että kaikki koirista osaavat ainakin viisi, ellei kuusi uutta temppua loman loppuun mennessä. 

Ensimmäiseksi päätin ottaa työn alle peruuttamisen, joka on aina ollut suunnitelmissa, mutta jotenkin olen oikonut sen jollain tekosyyllä. No, nyt päätin että teen sen kerrankin niin, että koirat oikeasti oppivat sen, eli sheippaamalla. Jos vain olen kärsivällinen, niin tämä on ehdottomasti nopein tapa opettaa temppuja niille, sillä ne joutuvat kerrankin käyttämään omia aivojaan, enkä ole houkuttelemassa niitä käsiavulla.

Peruuttamista on harjoiteltu nyt kaksissa eri treeneissä ja tänään sain jo liitettyä käskysanan sille. Hamu sisäistä tempun tosi nopeasti ja kun se kerran jotain keksii, niin sitä tarjotaankin oikein riemukkaasti sitten joka paikassa. Siinä missä aina kiroan sen putkiaivoja, niin tässä suhteessa se on hyvä. Sitä tehdään, mistä herkkuja tulee.

Impi puolestaan on kaavoihinsa vakaasti kangistunut (oma mokani) ja tarjosi sitkeästi istumista ja maahanmenoa. Ilmaisin aina pieleen menneen suorituksen sanomalla "oho" ja kun pienikin taaksepäin suuntautuva liike tuli, naks ja palkka. No, turhautumishaukun laannuttua Impikin viimein joutui oikein pistämään aivosolunsa liikkeelle ja saatiinhan se pakituskin sieltä sitten poimittua.

Taro... nyt on ollut perin iloinen itsensä. Sen kanssa haasteena on saada se keskittymään hullun sinkoilun sijaan. Taro haluaa kyllä maanisella energialla tehdä hommia ja tarjoaa kolme ziljoonaa eri juttua, josko joku niistä olisi oikea. Periaatteessa ihan kiva että koira on aktiivinen ja yritteliäs, mutta rajansa kaikella. Taron kanssa temppujen opettamiseen menee yllättäin tosi pitkään, kun ensimmäisen kymmenen minuuttia se riekkuu ja huutaa kurkku suorana. Loppujen lopuksi sekin kuitenkin alkoi samaan ideasta kiinni ja jopa keskittyi annettuun tehtävään.

Seuraava temppu, jonka aloitin kun sain peruutukseen liitettyä "pakki"-käskyn, olikin sitten jalkojen välistä meneminen (aloitan edestä-taakse-tempulla ja toivottavasti saan loppulomasta kehiteltyä jo takaa-eteen-tempun! ). Hamu tarjosi väsymättä vierelletuloa ja autoin sitä ensin näyttämällä nakkipalaa jalkojen välistä. Vähitellen sain idean iskostumaan tekemiseen ja saatoin vähentää käsiapua, sekä nostamaan palkkauskriteeriä. Tässä tempussa Taro oli parempi, kun se tykkää ryntäillä paikasta toiseen. Impi puolestaan yritti nokkelana kiertää taakseni väärää reittiä. Aloin lisätä vähitellen "ali"-käskyä vihjeeksi tempusta, vaikka vielä se vaatii toistoja. 

Hamun ilme oli kyllä mainio, kun yhtäkkiä seisoinkin normaalisti ja raukka yritti keksiä mistä välistä sen pitäisi mennä. Lopetin treenin vielä pakki-käskyllä, jotta se ei aivan unohtuisi uusien temppujen tuoksinnassa. Hyvin oli vielä muistissa.

Sikäli mikäli maalausurakkaa ei siis tule, on tarkoitukseni opettaa tuo jalkojen välistä eteen tuleminen, askelten välissä pujottelu, kumartaminen ja mahdollisesti vielä joku, jos nämä alkavat sujua odotettua paremmin.

Tein viikonloppuna siis vielä hieman agitreeniä Taron kanssa, silmälläpitäen Kokkolan agikisoja, joihin ilmoitin tytön kahdelle agiradalle. Päätin vielä käydä läpi esteitä, jotka eivät muuten ole treeneissä kovin kovassa käytössä: pituus, muuri, pussi, keinu ja pöytä.  Pöydällä Taro oli hätäinen, mutta muutoin se suoriutui kaikista esteistä oikein hyvin. Yritän tässä parin kolmen päivän välein käydä kyhäämässä jotain ratapätkiä, että tuntuma pysyy hyvänä. Toivoskelin jopa, että pääsisin treenaamaan Kokkolan hallille jossain välissä, jotta saataisiin tuntumaa hiekkapohjaan.