Taron kisaura sai jatkoa, kun käytiin pyörähtämässä Pietarsaaressa agilitykisoissa. Parantamisen varaa jäi tälläkin kertaa, mutta kokonaisuutena jäi käteen kuitekin hyvä fiilis ja lupauksia tulevaan. Tuomarina meillä oli Sari Mikkilä, joka ei turhia jaaritellut alkupuheessaan.
 |
| Hamu ja possunkorvat. |
Ensimmäinen rata oli ohjauksiltaan ihan mukavan simppeli, ei suuria kommervenkkejä tai konnankoukkuja. Taro oli kuin duracell-pupu konsanaan heti lähtöalueelle saavuttaessa. Siinä sai juosta kyllä ihan hyvällä tahdilla, että pysyi koiran vauhdissa. Homma kosahti siinä vaiheessa kun tultiin putkelle, jonka jälkeen oli kaareva lähestyminen kepeille. Taro ei katsonut minuun päinkään vaan ampaisi suoraan a-esteelle, joka sattui vieläpä olemaa samalainen kuin kotikentällä eli erityisen mieluinen. No, eipä siinä sitten sen kummenpaa kuin koira pois väärältä esteeltä ja jatkamaan rataa. Hyvää tässä oli se, etta Taro teki tosi nätit kepit heti perään, eikä tehnyt omia johtopäätöksiään enää loppuradasta. Mutta agilityssä tuloksen saaminen on pienestä kiinni ja koiran omista reittivalinnoista napsahtaa armoton HYL tulostauluun.
 |
| Impi |
Seuraava rata olikin sitten vasta 2,5 tuntia myöhemmin. Vaikka hallissa oli viitisentoista astetta lämmintä, Taro oli tauolla hieman kylmissään huolimatta uudesta Back on Track-talvimanttelistaan, jonka hankin sille alkaneen kisauran kunniaksi. Sillä oli myös BoT:in makuualusta, mutta näistä luksustuotteista huolimatta se kääriytyi lämmittelemän takkini alle nukkumaan. Siinä se torkkui pari tuntia ennenkuin oli aika taas lämmitellä uutta rataa varten. Tästä sattumuksesta viisastuneena päätin, että seuraaviin kisoihin ottaisin mukaan kevythäkin ja lämmikkeitä.
 |
| Taro Pietarsaaren kisapaikalla... |
Huolimatta huolellisesta lämmittelystä ja alkuverkasta, ei Taro saanut enää itseensä niin paljon virtaa kuin ensimmäiselle radalle. Kenties se stressasi myös hieman suurta koiramäärää. Rata oli melkolailla sama kuin ensimmäisellä kerralla, mutta käännettynä peilikuvaksi ja jotkin esteet olivat vaihtaneet päikseen paikkaa. Taro meni kyllä ihan näpsäkästi sinne mihin ohjattiin, kunnes putken jälkeen se meinasi hypätä muurin. Sain sen onneksi kutsuttua pois ennen kuin se suoritti väärän esteen, josta olisi tullut taas hylätty suoritus. Olin kuitenkin ehtinyt juosta jo liian lähelle keppejä ja hätäinen ohjausyritys kariutui, jonka seurauksena Tarolle kielto kepeiltä. Eikun uusiksi lähestyminen ja jatkettiin matkaa. Tällä kertaa puhtaasti suoriutuen, vaikka yliaikaakin ehti napsahtaa meille noin 1,5 sekuntia. Lopputulema oli siis 5 ratavirhepistettä ja n. 1,5 aikavirhepistettä. Tulos se on sekin ja se riitti siinä kisassa 5. sijaan lopputuloksissa.
 |
| Impi-rouva sai hepulit ja villitsi Hamunkin kaahailemaan |
Oppia ikä kaikki! Jos Kokkolan kisoissa opittiin ohjaamaan tarkasti oikeaan päähän putkea (joka onnistuikin tosi kivasti sitten Pietarsaaressa), niin nyt opittiin sitten että putken jälkeen ei saa kuski kiirehtiä vaan rauhassa odottaa ja ottaa koira taas hanskaan ennen seuraavaa estettä. Lisäksi opittiin että jos A-este on näköpiirissä, niin on järkevää pyrkiä ohjaamaan koira hieman liikaa varmistellen kuin häiskäistä suunnilleen oikeaan suuntaan. Kolmas hyvä oppi oli se, että ei enää oteta startteja niin että niiden väliin jää hillitön odotusaika.
Seuraavana häämöttääkin sitten Seinäjoen kisat, jotka ovat 16.11. Tänään lähti ilmoittautumiset myös Oulun kisoihin 24.11 sekä Seinäjoelle 8.12. Siinä onkin riittämiin tälle vuodelle.
Ja kuten voitte huomata, kameran optiikka palasi huollosta. Pelittää se jo paljon paremmin :)
 |
| Taro ja rakkaimmista rakkain vinkupallo :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti