Silmäpeilaus, gonioskopia ja Hamun hammas

Uuden yrityksen kanssa on ollut melkoinen kiire, joten blogin päivittely näyttää nyt olevan hieman harvinaisempaa herkkua, kenties päivitysaktiivisuus lisääntyy, kunhan Taro saadaan saateltua taas kisaradoille agilityn saralla. Muutoin harrastaminen on nyt rajoittunut lähinnä tokoiluun ja hakuiluun. Hankimme Maijan kanssa kausikortit eräälle Liedossa sijaitsevalle hallille, ajatuksen päästä treenaamaan agilityä, mutta pettymys oli suuri kun halli ei aivan vastannut odotuksia. Pohja oli sen verran liukas, että koirat joutuvat keskittymään todella pysyäkseen pystyssä, joten kovin nopeita ratoja ei hallissa pääse treenaamaan..

Impi Nana-valkkarin kanssa koirapuistossa

Sovittiin Maijan kanssa, että hän alkaa nyt treenata Taroa ja toiveissa olisi tosiaan että kisaamaan päästäisiin vielä tämän vuoden puolella. Ohjaajan vaihto lähinnä siksi, että Maija on ensinnäkin parempi ja toisekseen nopeampi ohjaaja kuin minä, joten on todennäköisempää että Taro pärjää kakkosluokassa paremmin hänen kanssaan. Pientä alkuhäiriötä on vielä ollut, mutta yhteistyö varmasti sutviutuu ajan kanssa paremmaksi. Maija ja Taro ovat menossa lokakuun alussa pienryhmään treenaamaan ATT:lle.

Ainoa lelu jonka repimisestä Taro pitää: narupallo.

Mutta käytiin siis kuonojoukkion kanssa siis tekemässä silmäpeilaukset sekä gonioskopiat ja puhtaat paperit tuli kaikille kolmelle. Impille ja Tarolle tämä oli lähinnä väliaikatarkastus, kun Impi alkaa kolkutella sennuikää ja Tarokin täyttää jo syksyllä kuusi, ajattelin että tarkastus voisi olla paikallaan. Hamulle peilaus oli ensimmäinen laatua ja lähinnä rodun terveystutkimustilaston lisäämiseksi tehty.

Sitten on vielä Hamun hammas... En tosiaan tiedä mitä on tapahtunut, sillä minun silmäni alla ei Hamulle ole tapahtunut mitään, minkä vuoksi hammas olisi voinut irrota. Joka tapauksessa huomasin eräänä iltana, että Hamulta puuttuu etuhammas yläleuasta. Käytiin tutkituttamassa hampaat ja hammas ei ollut edes katkennut, vaan poistunut juurineen paikoiltaan. Viereiset hampaat näyttivät RTG-kuvassa normaaleilta. On mahdollista, että hammas on alkujaankin ollut juurestaan viallinen, ehkä ongelma on syntyjään samaa alkuperää kuin sydämessä ollut reikäkin tai sitten siihen on tosiaan tullut isku. Varmuutta ei ole, eikä eläinlääkärikään osannut varmuudella selittää tapahtunutta. No, oli miten oli, näitä sattuu, eikä hammaspuutos sen elämää juuri haittaa ja voihan olla, että muut etuhampaat alkavat nyt tasoittaa väliä umpeen siirtymällä hieman keskemmälle.

Uusi yritys ja Turun kuulumisia

Elo Turussa on alkanut vähitellen asettua omille urilleen ja koirat ovat melko hyvin asettuneet taloksi. Vieläkään ei ole agilityyn löytynyt treenipaikkaa, mutta kyselyjä on lähetetty ja vastauksia odotellaan. Muuten on reenailtu vähän puskatokoa ja täytyy myöntää, että suurin osa ajasta on mennyt uuden yrityksen alulle laittamiseen.

Impi ottaa lepoa auringonpaisteessa

Uusi yritykseni on nimeltään Koirapalvelu Kelpo Kuono ja se keskittyy pääasiallisesti koirien trimmaamiseen, mutta sivujuonena on myös koulutuskurssit, joista ensimmäinen eli arkitottelevaisuuskurssi alkoi viime maanantaina. Ottaen huomioon, että nyt on neljä viikkoa tehty hommia, on asiakkaita ollut ihan mukavasti ja osoitankin kiitokset luottamuksesta heille! Juhannuksen jälkeen on ollut hiljaisempaa, mutta kyllä niitä varauksia vähitellen on kalenteriin kertynyt. Kelpo Kuonon kotisivuille pääset tästä.

Koirille on varattu silmäpeilaus- ja gonioskopia-ajat 14. päiväksi. Hamua ei ole vielä kertaakaan peilattu ja tyttöjenkin silmäpeilauksista on tovi vierähtänyt, joten jännityksellä odotan tuloksia.

Lopuksi vielä kuvapommitusta!

Hamun hepulit

Vielä virtaa! Vaikka eihän 7 vuotta ole vielä ikä eikä mikään tälle rouvalle :)

Hepulin päätteeksi onnellista piehtarointia nurmella

Juhannus sujui mökillä ja koirat saivat juosta sydämensä kyllyydestä!

Nakinmetsästystä Taron toimesta

Uusia maisemia

Eilen tuli sitten viimeistä kertaa suljettua rivitalokaksion ovi Kannuksessa ja auton nokka suunnattiin kohti Turkua. Nyt ollaan jo muutama yö ehditty asua uudessa asunnossa, ihan Turun keskustan tuntumassa somassa yksiössä 1900-luvun alun puisessa pienkerrostalossa. Turku on minulle tuttu paikka sikäli, että olen täältä kotoisin ja asunut peräti yhdeksän vuotta elämäni alkutaipaleella.

Uudessa asuinpaikassa on niin hyviä kuin huonojakin puolia, erityisesti koiraharrastajan näkökulmasta:

+ Useita koirapuistoja (15 kpl), joista tosin osa on todella pieniä. Tähän mennessä on käyty katsomassa muuutamia, jotka kaikki ovat olleet muutaman kilometrin säteellä.
+ Harrastus- ja kisamahdollisuudet ovat lähellä. Ei enää tarvitse kisa-aamuina lähteä kukonlaulun aikaan kisapaikalle, kun Turusta ja sen lähimaastosta löytyy useampi kisoja järjestävä taho.
+ Joka paikassa on siistiä, koirankakkoja näkee harvakseltaan, joten Hamunkin kakansyönti on rutkasti vähentynt.
+ Hyvin eristetty asunto, ei ääniä naapureista.
+ Tuleva työpaikka on lähellä.
+ Edullinen vuokra.

- Liikenteen paljous, kauas joutuu lähtemään jos mielii päästä alueelle, jossa koiria on turvallista pitää irti. Onneksi on auto.
- Ulko-ovelle meno koirien kanssa on vähän hankalaa, kun ovelle johtaa jyrkähkö portaat.
- Lenkillä tulee paljon koiria vastaan ja monen omistaja haluaisi päästää omansa haistelemaan, mutta minähän en sellaista yksin turvallisuussyistäkään salli.
- Meluisaa, kun on tottunut kulkemaan Kannuksessa, jossa autoja kulkee melko harvakseltaan. Lisäksi junia kulkee talon ohi n. 15 metrin päästä seinästäni.
- Treenimahdollisuudet ovat toistaiseksi kysymysmerkkinä.
- Todella paljon lintuja (lokkeja, puluja, harakoita, variksia ja sorsia) ja rusakoita. Ne ovat myös hyvin kesyjä ja ne päästävät koirat todella lähelle, ennenkuin pakenevat. Erityisesti rusakot ovat ongelma, sillä siitä koirat kiihtyvät niin, että alkavat kiljua suureen ääneen. Koiriin perehtymättömiltä ihmisiltä on saanut pitkiä katseita, kun he luulet että koirat kiljuvat kivusta eivätkä innostuksesta.

Odotan innolla kesää ja sitä, että harmaa katukuva saa vihreää väriä piristämään yleisolemustaan. Vähitellen pitäisi myös ruveta suunnittelemaan treeniryhmien etsimistä, jotta päästäisiin taas treenailun makuun.

Agilitykoulutusta

Kerrankin kävi onni ja Kannukseen saapui päteviä agilitykoutseja oikein kaksin kappalein. Tästä mahdollisuudesta otettiin tietty kaikki irti ja päädyttiin kahteen koulutuskertaan tiistaina ja torstaina. Taro oli oikein näppärä kaikin puolin ja suoritui hienosti annetuista tehtävistä. Kuski tosin oli tapansa mukaan enemmän ja vähemmän hukassa, mutta kyllä sitä loppujen lopuksi tehtiin ihan kohtuullisia ohjauksia.

Taro ja Awa-beussi

Ensimmäisellä kerralla hiottiin takaakiertoja ja persjättöjä. Vähiin kävi toistot, mutta se on Taron kanssa ihan hyvä. Se kun ei laita peliin 100% itsestään jos toistoja tehdään liikaa ja minä taas en halua väsyttää sitä omien mokien korjailuilla.

Toisella kerralla treenattiin sitten jaakotusta ja välistävetoa. Itsellä ongelma jaakotuksessa on selkeästi liikkeellelähtö kun koira on mennyt esteen taakse. Muutaman toiston jälkeen se parani kyllä, mutta pitää ehdottomasti tehdä kyseistä ohjausta ilman koiraa, niin että saan itse liikeradan itselleni lihasmuistiin.
Välistävetoa ollaan harjoiteltu ennenkin ja Taro suoriutui siitä oikein näppärästi. Omassa suorituksessa hiomista oli oikeassa ajoituksessa ja liikkumisen rytmittämisessä.

Välistävetoon oli liitetty valssi ennen putkea ja täytyy sanoa, että kun en motoriikaltani ole mikään ballerina, niin sai ihan tosissaan laittaa töppöstä toisen eteen.

Kaikenkaikkiaan jäi tosi hyvät fiilikset ja tuntemus, että olisi edottoman tärkeää oman edistymisen kannalta, että pääsisi säännöllisesti koulutuksiin. Itsekseen reenailu tuppaa olemaan melko yksiokoista, eikä sitä tule ajatelleeksi tärkeitä yksityiskohtia.

Palautteeksi saatiin, että yhteistyö sujuu hyvässä meiningissä, mutta treeniä, treeniä, treeniä! Ihanan kannustavia olivat kouluttajina toimineet Kati Immonen ja Anu Rajaheimo. Uupumattomalla energialla he jaksoivat perustella kaikki ohjauksen valintaan liittyvät seikat ja lisäksi pureutua hiomaan yksityiskohtia. Kiitos kovasti opetuksesta!

Nyt jatketaan vielä aika X omine nokkinemme, joskin yritän pitää treenitaukoja ettei Tarolta lopu puhti. Kohta sillä alkanee myös juoksut, joten senkin puolesta tauko on paikallaan.

Kannuksessa meillä ei oikein samankokoisia kavereita ole, mutta onneksi isotkin käy :) Taustalla Awa ja Räikkä- malinois

Matka jatkuu...

Tässä sitä ollaan, koulupäivät ovat nyt sitten tämän opinahjon osalta käyty.

Paljon on jäänyt käteen: oppia, ystäviä ja iloisia muistoja. Haikeaa oloa on vaikea välttää, puhumattakaan jännityksestä joka kipristelee vatsanpohjassa, kun ajatukset siirtyvät vähitellen kohti tulevaisuutta ja työuraa. Eihän sitä aina voi jatkaa opiskelua, vaikka se niin mukavaa onkin, vaan nyt olisi aika oikeasti ruveta tienaamaan oma toimeentulonsa ja näillä näkymin se tienataan trimmaamalla.

Trimmaus on tuntunut tosi omalta alalta, vaikka ihan hirmuisen taitava en vielä olekaan. Kaukana ovat villakoirien veistokselliset näyttelytrimmit, mutta halu on oppia ja perusasiat alkavat olla hanskassa. Hyvin onnistuu tasaiset ajelut ja nyppiminen. Saksienkaan kanssa en ihan käsi ole ja tähän asti on aina tullut asiakkaan mieleistä jälkeä (jos yhtä surullista väärinymmärrystä ei lasketa) ja moni on käynyt uudestaankin, jopa useaan otteeseen. Aika näyttää riittääkö rahkeet jäämään alalle, mutta yrittää pitää aina!

Koirien kanssa jatketaan harrastelua. Tavoitteena olisi päästä tämän kisakauden aikana nousemaan Taron kanssa kolmosiin, mutta nyt ollaan kisatauolla ainakin alkukesään asti, että ehdin rauhassa muuttaa ja järjestellä uuden elämänrytmin kohdilleen. Impin kanssa toivottavasti päästään mejäilemään ja kokeisiin, kenties tänä vuonna saataisiin sitten se ykköstulos. Hamukin pääsee jälkitreeneihin, mutta kokeiden kanssa ei ole kiire. Vapaa-ajalla on tarkoitus harrastaa näiden lajien lisäksi myös tokoa, etsintää ja hakua (viimeinen edellyttäen, että saadaan hakuporukka kasaan).

Nyt viikonlopun vedän henkeä ja alan sitten pikkuhiljaa laittelemaan asioita järjestykseen ja helmikuussa pitäisi päästä jatkamaan matkaa taas uusiin kuvioihin. Nyt on tavallaan takki aika tyhjä ja tuntuu, että ei ole mitään sanottavaa. Muuta kuin iso kiitos kaikille, jotka olivat rakentamassa kokemuksia ja muistoja tältä kahdelta ja puolelta vuodelta!

Aina ei mee niinkuin suunniteltiin...

Oltiin Tarpulan kanssa Maalahdessa kisaamassa tämän kisakauden viimeinen kisa. Tauko onkin paikallaan, sillä ihan putkeen ei mennyt (tai siis meni putkeen kyllä, vähän useamminkin kuin oli tarvis ;) ). Tuloksena lohduttomat kaksi kappaletta HYLlyä.

No, ei tässä nyt ole syytä murheen laaksoon vaeltaa, sillä paljon oli hyvääkin radoissa:
+ Taro teki molemmilla radoilla tosi kivat lähestymiset 90 asteen kulmasta pussilta kepeille.
+ Korjasin oman ohjausvirheeni edelliseltä kakkosluokan radalta Seinäjoelta ja onnistuin tekemään aloitukseen hyvän pakkovalssin ja suomaan Tarolle reilun ohjauksen.
+ Taro oli ainakin ensimmäisellä radalla kovasti innoissaan.
+ Taro pysyi lähdössä tosi hyvin.

Mutta koska lopputulema oli mikä oli, niin on varmaan syytä  myös tukailla sitä, mikä meni pieleen:
- Eka rata puhtaasti, kunnes karkasin koiralta ja päästin sen silmistäni, mikä puolestaan johti siihen että se hyppäsi väärän esteen ja otti hyllyn. Oma moka, kuten aina.
- Edellisestä sattumuksesta johtuen Taro sai hepulit ja alkoi sinkoilla innokkaasti sinne tänne, ennenkuin malttoi tulla luokse ja jatkaa rataa.
- Kun mopo nyt oli päässyt lähtemään käsistä, niin ohjasin tarmottomasti ja haluttomasti loppuun, joka johti siihen että Taro teki sitten omat johtopäätöksensä ja minä huusin lopulta vain koiran luokse ja poistuin radalta. (EMÄMOKA!)
- Toinen rata meni ihan ok, mutta sitten muistin radan väärin ja yritin tehdä takaakierron väärälle esteelle, joka puolestaan johti siihen, että Taro sinkosi putkeen ja otti hyllyn. No, hylky olisi tullut myös siinä tapauksessa, jos se olisi mennyt sinne mihin minä ohjasin, joten kuuluu taas kategoriaan, Oma moka.
- Loppurata oli taas omalta osalta huonoa suorittamista ja tästä johtuen Taro päätti sitten suorittaa radan niinkuin hyväksi katsoi, lukiten samalla korvansa minun käskyiltäni. Taas lannistunut postuminen radalta.
- Hienot stoppikontaktit alkaa olla historiaa, Taro ei kisahuumassa ehdi pysähtyä näemmä odottelemaan. Pitäisi saada epiksiä alle, että tämä asia saataisiin kuntoon.

Eli siis, ihan saan syyttää itseäni. Vaikka myönnettäköön, että Taro ei ollut parhaimmillaan ja kahdet kisat viikossa taitaa olla sille liikaa.
Itseäni olen soimannut siitä, että olin niin lannistunut kummankin radan maalialueelle mennessä. Se on suuri NOUNOU, kun kisakaverina on motivaatioltaan ailahtelevainen koira. Minun on ehdottomasti muistettava ensi kerralla päättää rata hyvin, vaikka se olisi ottanut jo hylkäyksen tai miljoona virhepistettä. Pääasia, että koira ei tiedä tehneensä väärän radan. Nämä mokat on kuitenkin pääsääntöisesti aina minun mokiani ja huonoa ohjausta.
Vaikka sanottakoon, että radat taisivat olla kautta linjan aika kinkkisiä, sillä nollaradat olivat kiven alla likimain kaikissa luokissa ja monella radalla niitä ei tullut lainkaan. Hylkyjä tuli tosi paljon.

Opettavainen kokemus kaiken kaikkiaan ja seuraavat kisat jäänevät kesäkaudelle. Tässä välissä on hyvä keskittyä peruskunnon kehittämiseen koiralle ja treenaillakin vain harvakseltaan.

Videot näiltä radoilta jääkööt nyt pois blogista, en ole niitä itsekään vielä tarkemmin analysoinut, vaikka tarkoitus onkin.
Nyt olisi sitten vielä kolmen viikon puristus ennen valmistumista. Tämä viikko meneekin kennelvuorossa näyttöä tehden.

Seinäjoki, agility 6.1.2014: Nollavoitto ja luokkanousu + Taron upeat luustokuvaustulokset

Tänään siis suunnattiin taas Seinäjoelle metsästämään sitä viimeistä nollaa ykkösluokasta ja sieltähän se tuli. Oikein kivasti Taro kulki, mitä nyt pieniä kauneusvirheitä kuten suuria kaarteita ja hitaita ohjauksia. Olin kuitenkin erityisen tyytyväinen, kun Taro oli hyvin kuulolla ja kepeillekin tuli tosi hyvä lähestyminen.
Aikaakin jäi ruhtinaalliset 13,23s ylimääräistä, vaikka olipa ihanneaikakin melko väljä: 60s.
Tämä tulos riitti jopa luokan voittoon asti, mitalisijaa tosin hieman himmentää se, että luokassa oli vain kuusi osallistujaa ;)
Video puhukoon puolestaan:

No, kun kerran oltiin paikalle itsemme raahattu, oli se sama käydä yrittämässä saman tien kakkosluokan rataa. Kämmäsin ihan alkajaisiksi tutustumalla rataan väärin, joka kostautuikin sitten radalla kieltona toiselle hypylle. Olin myöhässä ohjauksessa ja lisäksi vieläpä tuli kokeiltua sitten sellaista ohjausta, jota ei pahemmin ole treeneissä kulutettu. Eli merkitään "Harjoiteltavaa"-listaan. Taro oli koko radan tosi levoton ja huonosti kuulolla. Sinkoili valtavia kaaria ja kepeillekin tultaessa oli mentävä ensin tsekkaamaan tuomari, joka soppelisti seisoi keppien ja puomin välissä. No, tästäkin tulee siis kohta yllämainittuun listaan: häiriöhenkilöt keppien läheisyydessä. Täytyy myöntää, etten itsekään ollut ihan tarpeeksi kärppänä  ja olin myöhässä melkein joka ohjauksessa.
Yliaikaa tuli rutkasti +13,88s. siinä sättäillessä ja ihmettelin kun ihanneaika olikin 45s. eikä 54s., kuten rataantutustumisessa olin ymmärtänyt. Melko tiukka ihanneaika siis. Mutta hylkyä ei kuitenkaan tullut, mikä positiivista!

Tässä video siitäkin. Ja kisakampauskin unohtui kohentaa ja tavaramerkiksi muodostunut otsahiusten sipominen pois silmien edestä pääsi taas kuvioihin ;)

Seuraava etappi olisikin sitten Maalahden kisat viikonloppuna. Niiden kisojen jälkeen olisi tarkoitus pitää sitten kisatauko ja jatkaa sitten taas eteläisessä Suomessa kisailua joskus kevään ja kesän aikan.

Muuten onkin joululoma sujunut rauhallisissa merkeissä, lähinnä opinnäytetyötä ja muita kouluhommia pakerrellen. Reenailemassakin on toki käyty, mutta harvakseltaan.
Loman kohokohta oli ehdottomasti Taron kennelliitolta saapuneet luustokuva tulokset: Lonkat A/A, kyynäret 0/0 ja polvilumpioluksaatiotestikin oli siis 0/0. Tässä teille vielä ihailtavaksi Tarpukan luustokuvat:

Oikea kyynär 0

Vasen kyynär 0

Lonkat A/A

Ainoa harmillinen löydös oli pieni spondyloosimuutos  Taron ensimmäiessä selkänikamassa. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi että tällä ei ole mitään merkitystä Taron harrastekäyttöön, eikä todennäköisesti tule sitä koskaan vaivaamaan. Hän huomautti, että olisikin ihme jos 5-vuotiaalla koiralla ei muutoksia olisi ja että jos koira olisi kuvattu perinteisen kaavan mukaan 2-vuotiaana, muutosta tuskin olisi ollut. Merkkasin koukun kuvaan punaisella nuolella.

Eli toisin sanoen voimme huoletta jatkaa agilityharrastusta :)

Seinäjoki, agility 8.12.2013 + Match Show 6.12.2013

Taas oltiin koettamassa taitojamme Taron kanssa agilitykisoissa Seinäjoella. Ilmoittautumiset oli hyppyradalle ja agiradalle. Ensimmäisellä radalla tuomarina oli Minna Väyrynen ja agilityradall Hilpi Yli-Jaskari.

Hyppyradalla Taro puhkui intoa ja sain oikeasti pistää töppöstä toisen eteen, että pysyin sen vauhdissa. Alku meni ihan mukavasti, mutta kun tultiin putkelta Taro ampaisi kuin tykin suusta ja ensimmäisen keppivälin läpi tekemään yhden riemukaarroksen. Onneksi se ei matkalla kuitenkaan suorittanut omia esteitä ja palasi kohtuullisessa ajassa takaisin ruotuun. Vähän tökerö valssi tuli keppien jälkeen, koska halusin varmistella keppejä menemällä niiden vasten puolta. Muulta osin rata oli ihan hyvä, ei suurempia kommervenkkejä tullut. Itse en hirveästi pitänyt tuosta pussin jälkeen tulleesta käännöksestä, koska se on suorastaan hieman vaarallinen koiralle.
Ehdittiin kaikesta huolimatta ihanneajan sisään ja tulos oli siis 5vp. ja aika -2,26s. Tällä tuloksella sijoituttiin neljänsiksi.



Agiradalla meillä oli sama ongelma kuin hyppärillä. Osasyynä saattaa olla myös vihreät kepit vihreällä pohjalla, osasyynä ohjaukseni, jonka tein eri tavalla kuin treeneissä. Pitää vain kokeilla ja testailla, kuinka saataisiin tuo putki-kepit homma niin, että tekisin samalla tavalla aina treeneissä.
Toinen pikku ruttu ohjauksessa tuli tuohon takaaleikkaukseen jonka tein pussille. En tajunnut Tarolle kertoa, että olen vaihtanut puolta ja edelliseltä radalta se oli oppinut että rata jatkuu vasemmalle. No, pikku vikoja. Olin tyytyväinen, että sain sen tuossa lopussa putkeen, joka oli A:n alla, koska se on ollut meille aina vähän haastavaa, kun Taro on kovin innoissaan tuosta A:sta :)

Lopputulemaksi 5vp. ja aika -4,91s. Loppusijoitus oli kolmas, joten ei tarvinnut ihan tyhjin käsin lähteä vaan saatiin lahjakortti Peten koiratarvikkeeseen, ruusuke ja suklaalevy, joka tosin katosi matkaseurueeni parempiin suihin. Kiitokset Janitalle videoinnista!



Seuraava etappi onkin sitten tammikuun alussa kisat Seinäjoella ja vielä arvuuttelen, että lähtisinkö myös Maalahden kisoihin, jossa olisi tarjolla peräti kolme agilityrataa sitä seuraavana viikonloppuna.

Oltiin perjantaina myös mätsäreissä pyörähtämässä Impin ja Hamun kanssa. Impille PUN ilman sijoitusta, mutta Hamu kipusi jopa BIS3-sijalle asti sinisten kehän ykkössijoituksen kautta. Kovin oli köyhät palkinnot, mutta meillä oli kehässä ihan mukavaa. Kehän jälkeen tuomari tuli sanomaan, että tarkoitus oli ollut sijoittaa Impi BIS-kehään, mutta hänellä oli mennyt koirat sekaisin ja hän olikin vahingossa sijoittanut Hamun. Eipä tuo mitään. Kovin oli köyhät palkinnot, mutta tulipahan käytyä.

Ammattimaisin ottein, hieno venytys ;)
(c) Sanna-Mari Kangas

Agility, Oulu 24.11.2013: Luvan päähän kakkosluokasta

Tänään suunnattiin Taron kanssa kohti Oulua, jossa siis kolmen viikonlopun kisaputki sai päätöksensä agilityn merkeissä. Halli oli hiekkapohjainen "kuplahalli", hämärä ja erittäin kaikuva.

Ensimmäisestä radasta napattiin perinteisesti hylly. Taro oli ihan vallaton, eikä ottanut käskyjäni kuuleviin korviinsa.  Pieni kivi lensi jaloistani Taron eteen ennen neljättä estettä ja siitä tuli tahtirikko, Taron luullessa sitä namipalaksi. Tämä kostautui omalla ohjausvirheenäni, jonka johdosta Taro sitten hyppäsi muurin keppien sijaan ja tästä hylky. Muuta este suoritettiin ihan onnistuneesti, mutta sitten tulikin keinun jälkeen oma ajatusvirhe, kun myöhästyin valssista keinulla ja sitten se oli menoa. Taro viiletti putkeen ja teki siinä vähän omia kuvioita, ennenkuin palasi ruotuun....  Kuuluttajakin innostui huutamaan Taron riemuitellessa mikrofoniinsa kannustavan "FIUUUU!":n. Mutta video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:



No, toisella radalla joka olikin ensimmäinen hyppyratamme lyhyen kilpauramme aikana, tehtiinkin sitten vähän parempi suoritus. Nolla virhepisettä ja LUVA. Rata oli muuten mukavan vauhdikas, mutta kepeille lähestyminen oli tosi haastava, noin 180 asteen kulma hypyn jälkeen. Päätin ottaa käännöksen pitkäksi, jotta saan suoristettua keppien sisäänmenoa. Taro suuntasi jo hieman menoaan kutsuvaan putken suuhun, mutta korjasi sitten näpsäkästi ja suoritti kepit hyvin. Muita murheita ei radalle sitten oikeastaan tullutkaan.. Ja taas videota pukkaa:



Seuraava etappi onkin parin viikon päästä Seinäjoella. Katsotaan saataisiko se SERT sieltä matkaan :) Kiitos Krisselle videoinnista!

Agility Seinäjoki 16.11.2013: Ensimmäinen LUVA plakkarissa.

Kisaputki jatkoi nyt järjestyksessään kolmansissa agilitykisoissa Seinäjoella, Lakeuden Agilityharrastajien järjestämänä. Tuomarina toimi Martti Salonen.

Ensimmäinen rata tuli tosi äkkiä, kun varauduin tulemaan kisapaikalle puolta tuntia ennen ilmoitettua ajankohtaa. Oli kuitenkin jäänyt huomiotta pikkupräntti aikataulussa, jossa ilmoitettiin että kisaa voitaisiin aikaistaa enintää puoli tuntia arvioidusta alkamisajasta. Ja kun olin kisapaikalla klo 10.15, niin rataantutustuminen alkoi 10.30.  Siinä sitten sinkoilin sinne sun tänne. Rata ei tuntunut mahdottomalta, mutta kun siinä hirveässä kiireessä ei ehtinyt edes ottaa lämmittelyhyppyjä ennen rataa, niin oli pakka vähän hajalla radalle lähtiessä.

Jätin Taron ensimmäisen esteen taakse ja lähdin kohti aiottua starttipaikkaani, mutta kun käännyin Taroa katsomaan oli se siirtynyt radan laidalla istuvien kehätoimitsijoiden luokse. No ei siinä sitten mitään, Taro aloitti kyllä kutsustani radan, mutta olikohan se kolmas hyppy kun Tarolta lähti mopo käsistä ja se teki parit kurvit ennen kuin jatkoi minun kanssani etenemistä. No, kun sain sen taas ruotuun jatkettiin ihan ok:sti kolme-neljä estettä, mutta kun päästiin keppejä edeltävälle hypylle, Taro lähti ilmeisesti oman ohjausvirheeni ja tuomarin läsnäolon houkuttelemana se lähti tuomarin jalkoihin hetkeksi pyörimään... No, kunhan se  taas tuli kuulolle, jatkettiin rata jotakuinkin loppuun. Saldona siis 15 vp, josta 5 yliteystä ajasta ja 10 kahdesta kiellosta. Lisäksi opin, että jatkossa tulen aina ajoissa koepaikalle, että ehdin valmistautua paremmin..

Pari tuntia sitten viivyteltiin siellä kehän laidalla ja katseltiin muita säkäluokkia. Toisen startin rataantutustuminen alkoi 12.30, sekin siis puolikkaan tuntia etuajassa. Nyt Taro oli paremmin kuulolla, tosin meinasin itse kämmätä ja ottaa hylyn heti alkuunsa, kun lähdin juoksemaan hihna ja panta vielä kädessä. Viime hetkellä ennenkuin Taro ehti hypätä ensimmäistä estettä viskasin hihnan taakseni. Onneksi tajusin, sillä olisi kyllä ollut niin surkea syys saada hylky! Taro tuntui tosi kivalta ja suoritti koko radan mukavalla otteella. Ainoastaan takaaleikkaus putken jälkeen olevalle hypylle aiheutti pienoisen tahtirikon, mutta ei onneksi virhepisteitä. Erityisesti mieltä lämmitti hyvä lähestyminen kepeille ja niiden puhdas suoritus. Lopputulokseksi 0 vp ja LUVA. Aika oli -5,72s eli 39,28s (ihanneaika siis 45s). Täytyy sanoa, että kyllä mieltä lämmittää!, eritoten kun päädyttiin oikein palkintojen jakoon asti sijalle 3!

Nyt jatketaan kisaamista vielä ensi viikonloppuna Oulussa, jonka jälkeen on parin viikon kisapaussi ennen Seinäjoen kisoja 8.12. Teoriassa olisi mahdollista nousta kakkosiin näissä kisoissa, mutta ei nuolaista ennenkuin tipahtaa ;)

Jälleen agikisoissa: Pietarsaari 9.11.2013

Taron kisaura sai jatkoa, kun käytiin pyörähtämässä Pietarsaaressa agilitykisoissa. Parantamisen varaa jäi tälläkin kertaa, mutta kokonaisuutena jäi käteen kuitekin hyvä fiilis ja lupauksia tulevaan. Tuomarina meillä oli Sari Mikkilä, joka ei turhia jaaritellut alkupuheessaan.

Hamu ja possunkorvat.

Ensimmäinen rata oli ohjauksiltaan ihan mukavan simppeli, ei suuria kommervenkkejä tai konnankoukkuja. Taro oli kuin duracell-pupu konsanaan heti lähtöalueelle saavuttaessa. Siinä sai juosta kyllä ihan hyvällä tahdilla, että pysyi koiran vauhdissa. Homma kosahti siinä vaiheessa kun tultiin putkelle, jonka jälkeen oli kaareva lähestyminen kepeille. Taro ei katsonut minuun päinkään vaan ampaisi suoraan a-esteelle, joka sattui vieläpä olemaa samalainen kuin kotikentällä eli erityisen mieluinen. No, eipä siinä sitten sen kummenpaa kuin koira pois väärältä esteeltä ja jatkamaan rataa. Hyvää tässä oli se, etta Taro teki tosi nätit kepit heti perään, eikä tehnyt omia johtopäätöksiään enää loppuradasta. Mutta agilityssä tuloksen saaminen on pienestä kiinni ja koiran omista reittivalinnoista napsahtaa armoton HYL tulostauluun.

Impi

Seuraava rata olikin sitten vasta 2,5 tuntia myöhemmin. Vaikka hallissa oli viitisentoista astetta lämmintä, Taro oli tauolla hieman kylmissään huolimatta uudesta Back on Track-talvimanttelistaan, jonka hankin sille alkaneen kisauran kunniaksi. Sillä oli myös BoT:in makuualusta, mutta näistä luksustuotteista huolimatta se kääriytyi lämmittelemän takkini alle nukkumaan. Siinä se torkkui pari tuntia ennenkuin oli aika taas lämmitellä uutta rataa varten. Tästä sattumuksesta viisastuneena päätin, että seuraaviin kisoihin ottaisin mukaan kevythäkin ja lämmikkeitä.

Taro Pietarsaaren kisapaikalla...

Huolimatta huolellisesta lämmittelystä ja alkuverkasta, ei Taro saanut enää itseensä niin paljon virtaa kuin ensimmäiselle radalle. Kenties se stressasi myös hieman suurta koiramäärää. Rata oli melkolailla sama kuin ensimmäisellä kerralla, mutta käännettynä peilikuvaksi ja jotkin esteet olivat vaihtaneet päikseen paikkaa. Taro meni kyllä ihan näpsäkästi sinne mihin ohjattiin, kunnes putken jälkeen se meinasi hypätä muurin. Sain sen onneksi kutsuttua pois ennen kuin se suoritti väärän esteen, josta olisi tullut taas hylätty suoritus. Olin kuitenkin ehtinyt juosta jo liian lähelle keppejä ja hätäinen ohjausyritys kariutui, jonka seurauksena Tarolle kielto kepeiltä. Eikun uusiksi lähestyminen ja jatkettiin matkaa. Tällä kertaa puhtaasti suoriutuen, vaikka yliaikaakin ehti napsahtaa meille noin 1,5 sekuntia. Lopputulema oli siis 5 ratavirhepistettä ja n. 1,5 aikavirhepistettä. Tulos se on sekin ja se riitti siinä kisassa 5. sijaan lopputuloksissa.

Impi-rouva sai hepulit ja villitsi Hamunkin kaahailemaan

Oppia ikä kaikki! Jos Kokkolan kisoissa opittiin ohjaamaan tarkasti oikeaan päähän putkea (joka onnistuikin tosi kivasti sitten Pietarsaaressa), niin nyt opittiin sitten että putken jälkeen ei saa kuski kiirehtiä vaan rauhassa odottaa ja ottaa koira taas hanskaan ennen seuraavaa estettä. Lisäksi opittiin että jos A-este on näköpiirissä, niin on järkevää pyrkiä ohjaamaan koira hieman liikaa varmistellen kuin häiskäistä suunnilleen oikeaan suuntaan. Kolmas hyvä oppi oli se, että ei enää oteta startteja niin että niiden väliin jää hillitön odotusaika.

Seuraavana häämöttääkin sitten Seinäjoen kisat, jotka ovat 16.11. Tänään lähti ilmoittautumiset myös Oulun kisoihin 24.11 sekä Seinäjoelle 8.12. Siinä onkin riittämiin tälle vuodelle.

Ja kuten voitte huomata, kameran optiikka palasi huollosta. Pelittää se jo paljon paremmin :)

Taro ja rakkaimmista rakkain vinkupallo :)

Taron ensimmäiset agilitykisat

Niinpä se päivä sitten viimein koitti ja päästin Taron kanssa kisaamaan ensimmäistä kertaa virallisissa agilitykisoissa. Tämä harrastus on meille kovin rakas ja siihen on uhrattu varmasti satoja tunteja. Ei me vieläkään mitään mestareita olla, mutta ainakin koen että ollaan kisavalmiita!

Ensimmäinen rata oli ykkösluokan radaksi aika haastava, josta kertoi sekin että vain kaksi koiraa kaikista kokoluokista yhteensä onnistui saamaan sieltä nollan. Eikä meillä käynyt sen paremmin. Olin tottakai hirmuisen jännittynyt alusta asti ja pelkäsin Taron keskittymisen herpaantuvan hetkellä millä hyvänsä. Kaikki ohjaussuunnitelmat jotka olin tehnyt rataa varten rataantutustumisessa katosivat mielestä. Siinä sitten tuomarin pillin vihellettyä ryykäsin matkaan kuin raivo härkä... ja Taro meni menojaan väärään päähän putkea eli siitä hylky. Muuten rata meni ihan kohtuu mukavasti, mitä nyt kepeillä tuli taas säädettyä ja vain vaivoin saatiin ne loppujen lopuksi tehtyä. Hauskaa meillä oli kuitenkin ja rata tehtiin loppuun hylkäyksestä huolimatta.

Toinen startti olikin sitten enemmän ykkösluokan tasoon sopiva. Siinä oli samantyyppinenkommervenkki laitettu putken kanssa ja nyt päätin viedä homman kunnialla kotiiin ja näin ollen varmistelin oikein viimeiseen asti, että sain sen oikeaan päähän putkea. Loppurata menikin tosi kivasti, paitsi epämääräinen ohjaus kepeille koitui nollatuloksen turmioksi. Yhden korjauksen tehtyäni Taro suoritti kepit kuitenkin kunniakkaasti loppuun ja loppurata meni naurua pidätellen. Maaliin kun päästiin olin haljeta riemusta ja ylpeydestä, ikäänkuin oltaisiin voitettu maailmanmestaruus!

Tavoite saavutettu, saatiin tulos virallisista agilitykisoista ja tässä vielä ratavideo (oikein musiikilla höystettynä!). Ensi kerralla täytyy laittaa  otsatukkakin kiinni, niin sitä ei tarvitse jatkuvasti olla sukimassa pois edestä ;)



Seuraavaksi suuntaamme Pietarsaaren ja Seinäjoen kisoihin ensi kuussa!

Tappijalkojen temppukoulu

Kaksiviikkoinen syysloma alkoi perjantaina ja koska alkuperäinen pintaremonttihomma näyttää jäävän tekemättä (selviää huomenna), olen hyödyntänyt vapaapäiviäni ahkeralla treenamisella. Kerrankin on aikaa panostaa kaikkien koulutukseen, joskaan mitään lajia ei olla treenattu (paitsi Taron kanssa viimeisteleviä agitreenejä). Tokon ja agin hinkkaamisen sijaan, olen taas uppoutunut operantin kouluttamisen maailmaan. Olen ottanut tavoitteeksi, että kaikki koirista osaavat ainakin viisi, ellei kuusi uutta temppua loman loppuun mennessä. 

Ensimmäiseksi päätin ottaa työn alle peruuttamisen, joka on aina ollut suunnitelmissa, mutta jotenkin olen oikonut sen jollain tekosyyllä. No, nyt päätin että teen sen kerrankin niin, että koirat oikeasti oppivat sen, eli sheippaamalla. Jos vain olen kärsivällinen, niin tämä on ehdottomasti nopein tapa opettaa temppuja niille, sillä ne joutuvat kerrankin käyttämään omia aivojaan, enkä ole houkuttelemassa niitä käsiavulla.

Peruuttamista on harjoiteltu nyt kaksissa eri treeneissä ja tänään sain jo liitettyä käskysanan sille. Hamu sisäistä tempun tosi nopeasti ja kun se kerran jotain keksii, niin sitä tarjotaankin oikein riemukkaasti sitten joka paikassa. Siinä missä aina kiroan sen putkiaivoja, niin tässä suhteessa se on hyvä. Sitä tehdään, mistä herkkuja tulee.

Impi puolestaan on kaavoihinsa vakaasti kangistunut (oma mokani) ja tarjosi sitkeästi istumista ja maahanmenoa. Ilmaisin aina pieleen menneen suorituksen sanomalla "oho" ja kun pienikin taaksepäin suuntautuva liike tuli, naks ja palkka. No, turhautumishaukun laannuttua Impikin viimein joutui oikein pistämään aivosolunsa liikkeelle ja saatiinhan se pakituskin sieltä sitten poimittua.

Taro... nyt on ollut perin iloinen itsensä. Sen kanssa haasteena on saada se keskittymään hullun sinkoilun sijaan. Taro haluaa kyllä maanisella energialla tehdä hommia ja tarjoaa kolme ziljoonaa eri juttua, josko joku niistä olisi oikea. Periaatteessa ihan kiva että koira on aktiivinen ja yritteliäs, mutta rajansa kaikella. Taron kanssa temppujen opettamiseen menee yllättäin tosi pitkään, kun ensimmäisen kymmenen minuuttia se riekkuu ja huutaa kurkku suorana. Loppujen lopuksi sekin kuitenkin alkoi samaan ideasta kiinni ja jopa keskittyi annettuun tehtävään.

Seuraava temppu, jonka aloitin kun sain peruutukseen liitettyä "pakki"-käskyn, olikin sitten jalkojen välistä meneminen (aloitan edestä-taakse-tempulla ja toivottavasti saan loppulomasta kehiteltyä jo takaa-eteen-tempun! ). Hamu tarjosi väsymättä vierelletuloa ja autoin sitä ensin näyttämällä nakkipalaa jalkojen välistä. Vähitellen sain idean iskostumaan tekemiseen ja saatoin vähentää käsiapua, sekä nostamaan palkkauskriteeriä. Tässä tempussa Taro oli parempi, kun se tykkää ryntäillä paikasta toiseen. Impi puolestaan yritti nokkelana kiertää taakseni väärää reittiä. Aloin lisätä vähitellen "ali"-käskyä vihjeeksi tempusta, vaikka vielä se vaatii toistoja. 

Hamun ilme oli kyllä mainio, kun yhtäkkiä seisoinkin normaalisti ja raukka yritti keksiä mistä välistä sen pitäisi mennä. Lopetin treenin vielä pakki-käskyllä, jotta se ei aivan unohtuisi uusien temppujen tuoksinnassa. Hyvin oli vielä muistissa.

Sikäli mikäli maalausurakkaa ei siis tule, on tarkoitukseni opettaa tuo jalkojen välistä eteen tuleminen, askelten välissä pujottelu, kumartaminen ja mahdollisesti vielä joku, jos nämä alkavat sujua odotettua paremmin.

Tein viikonloppuna siis vielä hieman agitreeniä Taron kanssa, silmälläpitäen Kokkolan agikisoja, joihin ilmoitin tytön kahdelle agiradalle. Päätin vielä käydä läpi esteitä, jotka eivät muuten ole treeneissä kovin kovassa käytössä: pituus, muuri, pussi, keinu ja pöytä.  Pöydällä Taro oli hätäinen, mutta muutoin se suoriutui kaikista esteistä oikein hyvin. Yritän tässä parin kolmen päivän välein käydä kyhäämässä jotain ratapätkiä, että tuntuma pysyy hyvänä. Toivoskelin jopa, että pääsisin treenaamaan Kokkolan hallille jossain välissä, jotta saataisiin tuntumaa hiekkapohjaan.

Itsevarmuutta radalle

Päästiin tänään treenaamaan "kisanomaisesti" vieraaseen ympäristöön, kun osa luokastamme oli pitämässä agilityesityksiä Hyvinvointi-iltapäivän yhteydessä Kannuksen Seurakuntalon nurmialueella. Plussaa oli ehdottomasti se, että kepit ja paikka oli vieraat. Tokikaan meillä ei ollut läheskään kaikkia esteitä ja ratakin oli enimillään 13 esteen pituinen, mutta Taro oli yksinkertaisesti todella loistava. Kepit se meni tosi hienosti kaikilla kerroilla (paitsi kerran meni väärästä välistä sisään, kun ohjasin sen hutiloiden) ja nyt viimeisen keppivälin ongelma näyttää alkavan sutviintua. Ja tietysti mitä enemmän tulee onnistuneita suorituksia, sitä enemmän tulee kummallekin itsevarmuutta. 

Taro kulki pääsääntöisesti radalla hyvin, mutta omien mokien ja joltain pudonneiden koirannappuloiden takia tuli yhteen pätkään vähän sekoilua. Vire oli kuitenkin koko ajan tosi hyvä ja itsestäkin tuntui tosi luontevalta ja sujuvalta.

Tästä innostuneena ajattelin jo varovaisesti harkita kisoja. Ikävä kyllä tällä seudulla kisat ovat harvinaista herkkua, etenkin talviaikaan, mutta 26.10. olisi tarjolla yhdet kisat Kokkolassa.  Tulee aika pian, mutta toisaalta Taro tuntuu nyt olevan iskussa. Eikä se niin vaarallista ole, jos vaikka mönkään meneekin. Se on kuitenkin tosi pienestä kiinni, että onnistuuko rata niinkuin ajattelee. Mutta kokemusta kaikki tyynni. 14.päivä on viimeinen ilmoittautumispäivä, joten kaikki on vielä auki. 

Impikin pääsi taas radalle menemään. Se oli kovasti innoissaan ja teki sille ei kovin tyypillisiä mokia, kun siinä riekkui valtoimenaa. Ehkä sitä voisi senkin kisoihin vielä ilmoittaa kokeilumielessä!

Kamera on edelleen korjuulla, mutta kunhan sieltä tulee niin jo alkaa kuvia sadella :)

Hyviä tuulia agilityyn

Lohjalla otettu kuva, kun kameran optiikka on huollossa, eikä tuoreempaa ole tarjolla..

Juoksutauon jälkeen on Taron kanssa nostettu taas kissa pöydälle ja alettu treenaamaan. Kerrankin voin sanoa hymyssä suin, että se kannatti. Ollaan päästy tekemään hieman rataa ja olen nyt yhdistänyt vähitellen keppejä radan varrelle. Päätin luopua keppien osalta kädestä palkkaamisesta kokonaan, sillä Taro ei vain keskity, kun sen pitää jatkuvasti kuikuilla, että joko se nakkipala heruisi.

Paluu targettiin on antanut sille suoritusvarmuutta ja viimeisen välin unohtumista on tapahtunut yhä harvemmin. Tarkoituksenani on siirtää targettia aina kauemmas ja kauemmas kepeistä seuraavien esteiden taakse ja yhdellä esteellä se on toiminut tosi hyvin. 

Tänään tunnilla tehtiin kiva ratapätkä hallila, jossa kepeille lähestyttiin 90 asteen kulmasta hyppyesteeltä. Laitoin targetin heti keppien jälkeen, jotta saataisiin onnistuneita suorituksia. Taro oli SUPERhyvä. Se haki kepeille tosi tarkasti ja suoritti ne virheettä loppuun asti. Keppien jälkeen oli vielä rataa jäljellä, joten päästiin kivasti jatkamaan ja lopettamaan helpommilla esteillä. Vielä muutama ratatreeni ja toivottavasti onnistuneita suorituksia, niin voitaisiin startata varovaisesti epävirallisessa kisassa! Jo olisi aikakin, sillä 29. päivä Taro täyttää viisi vuotta! Eli koira parhaassa iässä :)

TOSIN, nyt löytyi uusi treenien aihe, kun radalla tuli vastaan kohta, jossa piti mennä putkeen ja vieressä oli houkutuksena A-este. Pitää yrittää tehdä putkesta ja A-esteestä saman arvoiset sekä opettaa niille selkeät ohjaukset. Myös napakampi putkikäsky voisi olla kuin "läpi". Mietin mahdollisuutta käyttää putkelle mentäessä Prrr-äännettä, jospa se tarttuisi tyttösen korviin tehokkaammin kuin aikaisempi käsky. A-esteelle on otettu käyttöön "kiikiikii"-huuto, joka saa Taron kyllä mukavasti kiihdyttämän vauhtia. 

Pitäisi varmaan yrittää ottaa Taron radoista videota, niin saisi tänne materiaalia.

Muut tappijalat ovat ottaneet rennosti, Hamu hieman tokoillut ja Impi päässyt tekemään joitakin hakuja ja esine-etsintöjä. Haku tuntuu olevan Impille mieluisin. Tokon suhteen se on ollut aika hidas ja kärsimätön, joten se ollaan jätetty ihan suosiolla pois toistaiseksi. Voisihan sille yrittää opettaa vaikka jotain temppuja ihan mielenvirkeydeksi. 

Mejäkoe ja muuta..

Kesä on lopussa, oikeastaan on varmaan myönnettävä, että nyt on jo syksy. Saavuttiin Kannukseen 1.9. ja nyt ollaan jo toista viikkoa lomalla. Ja täytyy sanoa, että lomailu on tehnyt tosi hyvää, sillä edellinen varsinainen loma oli jouluna. Koirat ovat päässet ulkoilemaan metsään, raviradalle ja koirapuistoon, joskin metsälenkkejä ei hirmuisesti ole tehty, kun tutkapannan kanssa on ollut vaikeuksia.

Taro aloitti juoksunsa juuri sopivasti tiistaina ja ehtii juosta suurimmat ennenkuin koulut alkaa. Hamu on edelleen ollut nätisti, eikä turhia urosteluja ole tullut. Kaikenkaikkiaan on siis sujunut rauhallisesti, mitä nyt öisin talomme ohi kulkee popittava teiniporukka.

Olen tässä alkanut puntaroimaan Impin leikkauttamista, sillä sen on ollut valeraskaana kolme kuukautta. Turkki on tästä maidontuotannosta kärsinyt siinä määrin, että pohjavillaa ei juuri ole tullut ja nyppimisen jälkeenkin kaljurotasta on vasta nyt melkein puolentoista kuukauden jälkeen alkanut tulla taas koiran näköinen. Rahallisesti panostus on opiskelijabudjettiin nähden melko suuri vaikka pienestä koirasta onkin kyse, mutta katsotaan onko Impin virallisella omistajalla, äidilläni, halua lähteä rahoittamaan operaatioita. Säälittää vain Impi, jos se joutuu olemaan kauluri päässä pitkään, sillä se ei mieluusti liiku sen kanssa...

Mutta palatakseni kesään: olimme Impin kanssa toisessa mejäkokeessa 11.8. Susikkaasssa... Ja nollahan sieltä tuli, että napsahti... Alkuun Impi seurasi ihan ok jälkeä, mutta sitten tulivat vastaan uunituoreet hirven ja jäniksen jäljet ja siinä vaiheessa Impi näytti minulle keskisormea ja teki ihan mitä se halusi.. Tästä viisastuneena siis pyrimme ajoittamaan kokeet jatkossa keväälle ja alkukesälle, kun riistaa on vähemmän liikenteessä... Kokeen jälkeen heitin pyyhkeen kehään myös treenien kanssa. Olkoot kevääseen asti rauhassa ja keskittyköön esineruudun harjoitteluun.
Seuraavanlainen oli koeselostus: "Ohjaten jäljelle, alkumakuu nuuhkaistaan. Impi jäljestää vahvasti ilmavainuun tukeutuen reipasta kävelyvauhtia pientä aaltokuvioita tehden. Koiran etenemisvarmuus kasvaa jäljen edetessä. Ilmavainulla havaitaan myös riistapolut, jotka vievät koiran määrätietoiseen hukkaan 1. osuuden lopussa ja kahdesti kolmannella osuudella. 1. makuu kierretään lähteltä ja 2. makuu reilun matkan päästä. Lopussa ojan ylityksen jälkeen Impi nappaa ojanpohjalta kulkevan riistapolun, eikä palaa jäljelle kehotuksesta huolimatta. Harjoitellen kaadolle ja se kiinnosti. Jälkiuskollisuuden myötä Impi saa vielä tuloksiakin." Tuomarina siis Henttu Tuovi.

Siinä kaadolta lähtiessä olin niin turhautunut ja pettynyt Impiin, että tuli lauottua tarkoituksettoman vahvasanaisesti tuomarille jälkitunnelmat. Autolle päästyä oli jo itku kurkussa. Hetken kokoilin itseäni ja hengittelin syvään, jonka jälkeen pahoittelin tuomarille tahatonta kiukunpuuskausta. Ei ole tapaistani hermostua näin. Sain ymmärtäväisen synninpäästön ja neuvoja tuleviin treeneihin. Parempi onni ensi kerralla. Onneksi opastus meni kuitenkin nappiin ja sain kiitokset hyvin piilomerkatusta jäljestä.

Koska kyseessä oli Bassetkerhon Rotumejä, niin nähtävillä oli paljon erilaisia bassetkerhon rotuja. Rotumestariksi kruunattiin voittajaluokassa ollut Grand Basset Griffon Vendeen X’port Qualité du Greffier du Roi. Avoimessa luokassa oli neljä kuudesta koirasta mennyt nollille, joten ei sentään oltu ainoita, jolla ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Sellaista se on ajavien koirien jälkiharrastus.

Taron agilityt ovat polkeneet paikallaan. Heti kun mahdollista yritän kysyä apuja opettajilta koulun alettua.

Ainiin, onneksi olkoon Impin pojalla Ekalle (HH You're the One) joka valioitui Tervakoskella saaden samalla CACIBin! Nyt on sisaruskatraasta kolme neljästä onnistuneen haalimaan itselleen valion arvon!

Treeniköyhä kesä...

Kesän aikatauluun ei tosiaan ole paljon treenejä mahtunut, niin kiireistä on ollut koirahoitola-trimmaamossa Kangasalla, johon päädyin tänäkin kesänä. Hyviä puolia on, että harjoitusta tulee koirien käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin, mutta kaikki tavoitteet mitä taas hyvässä uskossa itselleni laitoin kesän ajaksi näyttävät jäävän heikolle hapelle.

Agilityä on sentään päästy vähän treenaamaan Tamskin tallille. Taron kepit sujuvat vaihtelevalla menestyksellä. Välillä ne voidaan ongelmitta liittää rataan, välillä taas tuntuvat olevan hukassa. Pieniä toivonkipinöitä on kuitenkin havaittavissa.

Pyörähdimme myös näyttelyissä Tuusulassa. Sinne kokoontuivat kaikki Impin pennut: Vilma, Eka, Kafi sekä Hamu, joka tosin ei tietenkään voinut osallistua näyttelyyn. Ihan mukavastihan näyttely meni: Vilma EH, Eka ERI SA ja Kafi ERI. Impille tuli sileä ERI, jota hieman ihmettelin, koska valioluokassa luulisi SA heruvan, mutta tuomarimme ei ollut samaa mieltä. Harmittaa kun arvostelusta ei käynyt ilmi, mikä olisi voinut olla paremmin.
Näin myös Taron pojan Jeren ensimmäistä kertaa ja oli se omena aika kauas puusta pudonnut. Pojalla oli kyllä kokoa ja näköä, tosin esiintyminen kehässä vaatii vielä hieman treeniä. Tulokseksi Jerelle H. Myös Taron sulho Kimi oli paikalla ja se menestyikin parhaiten HH-porukasta ollen PU2.
Kaikenkaikkiaan oli mukava päivä. Suville jälleen kiitokset ensiluokkaisesta handlauksesta! Hän oli Impin, Ekan ja Vilman narun päässä.  Alla päivän kuvasaldoa.

Impi (HH Immortelle)

Kafi (HH You Rock My World)

 Kafi (HH You Rock My World)

Impi (HH Immortelle)

 Impi (HH Immortelle)

Eka (HH You Are The One)

Hamu (HH You Win Again)

Taro, poikansa Jere ja sulhonsa Kimi

Koko pentu Y: Vilma, Impi-äiti, Hamu, Eka ja Kafi. (En voi ymmärtää kuinka Hamulle on siunaantunut noin iso kallo ;D )

 Kafi (HH You Rock My World)

Jere (HH Ter Père Tel Fils)

 Eka (HH You Are The One)

 Eka (HH You Are The One)

Kimi (HH Ferrari)

 Kimi (HH Ferrari)

Vilma (HH You Know My Name)

 Kimi (HH Ferrari)

Taro (HH Desert Rose)

Vilma (HH You Know My Name)

Seuraavaksi mentiinkin Hamun kanssa luonnetestiin. Melkolailla meni odotusten mukaisesti, Hamu jännitti kovasti, kun ei ollut laumaa ympärillä. Tulokseksi kuitenkin +157 p. ja laukauskokematon. Tässä pojan osa-aluepisteet:

TOIMINTAKYKY +1 (kerroin 15) Kohtuullinen
TERÄVYYS +3 (kerroin 1) Kohtuullinen ilman jäljelle jäävä hyökkäyshalua
PUOLUSTUSHALU +1 (kerroin 10) Pieni
TAISTELUHALU +2 (Kerroin 10) Kohtuullinen
HERMORAKENNE +1 (Kerroion 35) Hieman rauhaton
TEMPPERAMENTTI +2 (kerroin 15) Kohtuullisen vilkas
KOVUUS +1 (kerroin 8) Hieman pehmeä
LUOKSEPÄÄSTÄVYYS +3 (kerroin 15) Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
LAUKAUSPELOTTOMUUS +2 Laukauskokematon

Eniten yllätyin siitä, että pimeässä huoneessa Hamu tuli suoraan luokseni, eikä lähtenyt haahuilemaan äitinsä ja Taron tapaan ympäri huonetta. Jännittävin oli tynnyri, sitä Hamu ei uskaltanut mennä ihan vierestä tutkimaan, vaikka nopeasti nuuhkaisikin. 

Laukauskokemattomaksi se arvioitiin, mutta uskon että kyse oli siitä, että Hamu paineistui testistä sen verran, että reagoi sitten laukauksiinkin, vaikka ne arkipäivässä eivät sitä kiinnostakkaan.. Harmillista kyllä, videolle ei suorituksia saatu, sillä muistikortti oli viallinen.. 

Seuraava etappi onkin sitten mejäkoe Tammelassa 11.8., jonne mennään hieman kylmiltään, sillä kuten aiemmasta kävi ilmi, en ole ehtinyt treenailemaan. Tarkoitus olisi käydä kuitenkin yksi jälki vetämässä ennen koetta. Meni se sitten niin tai näin, mennään kokeeseen joka tapauksessa. Samalla näen hieman muita lajin harrastajia bassetpiireistä.