Ensimmäisen viikon epäonni tuntuu jääneen taakse (puun koputus) ja loput neljä pentua ovat todella reippaita ja runsaalla ruokahalulla varustettuja. Yksi pennuista, Vilu, on kyllä osoittanut jo tietynlaista luonteenlaatua, sillä se yleensä hakeentuu omaan rauhaansa johonkin nurkkaan, mutta auta armias kun Impi saapuu paikalle. Sitten se kiljuu hädissään, että missä mamma ja heittäytyy avuttomaksi. Muut kolme pysyvät tiiviisti yhdessä ryppäässä.
Impikin tuntuu rauhoittuneen, vaikka olikin hermostuneen oloinen vähän pari päivää Sysin kuoleman jälkeen. Nyt kun olen vältellyt pentujen turhaa käsittelyä, se on varmaan saanut taas asiat järjestykseen. Punnitukset teen aamuin illoin ja isoin pennuista (Hamu) on jo yli kilon painoinen! Se tosin onkin sellainen, että ei poistu nisältä, ennekuin viimeinenkin maitotilkka on turvallisesti sen vatsalaukussa.
Taro on toiminut nyt kaksi päivää sienestysapulaisena. Eilen olimme ystäväni Annin kanssa kolme tuntia metsässä ja Taro päivysti lähiympäristössä tarkkailen jokaista vastaantulijaa. Loppuvaiheessa senkin vauhti vähän hidastui alun säntäilyn jälkeen. Joskin saimme tänään todeta löydettyämme sadunomaisen suppilovahveroapajan, että Taro ei juuri kunnioita himoitsmiamme sieniä. Se syöksähteli tavalliseen tapaansa pitkin poikin kaataen osan hennoista sienistä. Onneksi saimme nekin kuitenkin talteen ja saaliiksi jäi (noin 2x5 metriä kokoiselta alueelta) hieman vajaat 1400 grammaa. Nyt onkin edessä sienien perkaus. Eilen pyöräytimme vielä melkoiset sienipiirakatkin, joiden voisin sanoa onnistuneen mainiosti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti