Menetyksen tuskaa ja toivoa tulevasta

Piki menehtyi tänä aamuna seitsemän aikoihin. Myöhemmin ruumiinavauksessa sillä todettiin synnynnäinen vika ruuansulatuksessa, jonka takia ruoka ei liikkunut mahalaukusta suolistoon. Tehtävissä ei olisi ollut mitään. 

Sysin tilanne on hieman helpottunut reilun kahden tuskaisen vuorokauden jälkeen. Tänään se onnistui kakkaamaan, joka poisti mahdollisuuden siitä, että sillä olisi ollut sama vaiva kuin Pikillä. Pari tuntia tämän jälkeen, se oli ilmeisesti saanut kylliksi voimia saamastaan sokerivedestä ja pienestä tilkasta maitoa, että meni jo itse imemään. Heikonlainen Sysi vielä on, joten annan sille käsiruokintana lisämaitoa, kunnes olen varma, että se pärjää itse imemällään ravinnolla. Toivotaan, että suoli lähtee toimimaan ja pikkuinen saa toisen mahdollisuuden.