Testing, testing, testing

I.Ensimmäinen koeajo tutkapannan kanssa suoritettu. 

Muistikirjaan merkittäväksi:
1)Seuraavalla kerralla, lue etukäteen käyttöohjeet, jotta jokaisen säätimen merkitys on selvillä.
2)Valitse suhteellisen tasainen alue 
3)Harjoittele vieraalla alueella 
4)Harjoittele paikassa, jossa ei ole suuria hiekkakasoja

Noniin, eivät ne harjoitukset sentään aivan niin heikosti menneet. Taron suunta tiedettiin kyllä kutakuinkin aina ja onneksi se ohjekirjanen oli mukana, josta saimme lopulta tarkistettua kahden mysteerisen säätimen tarkoitus (toinen oli mykistys, toisella säädeltiin merkkisignaalia "omalle korvalle sopivaksi", kuten kirjasessa asia sanottiin). Huomasin vasta paikanpäällä, että tutkassa on myös haukkuilmaisin. Ihan jees, vaikka yleensä Taron kuuleminen ei ole kovin hankalaa ;) 

Maasto ei kokeiluun ollut ihanihanteellinen, valtavine mäkineen ja hiekkakasoinen. Me kun olimme hiekkamontun pohjalla, ja Taro ylämäen päällä metsässä, tutka ei kovin tarkasti osannut sanoa suuntimaa. Mutta sitten keksimme nousta isoimman hiekkakasan huipulle, joka on samalla tasolla kuin metsämaa, niin jo tarkentui. Ja siinä samassa löytyi Tarokin. Eli loppujen lopuksi harjoittelu päättyi mainioisti. Seuraavan kerran pitää kokeilla metsässä, mutta ensin pitää löytää metsä, jossa on riittävä etäisyys isoille autoteille.

II. Taron ensimmäinen möllistartti ja Impin kisakauden avaus

Kyllä, juuri niin. Nyt menee Taron kisaneitsyys. Mitenkään kovin suurin tavoittein en ole lauantaihin varustautunut, sillä olen suhteellisen varma, että kisat menevät suurin piirtein näin. Asetan Taron ensimmäisen esteen taakse, mutta heti kun saadaan starttilupa, se sinkoaa aidalle tutustumaan koirayleisöön ja jakelemaan nimikirjoituksia. Todennäköistä on myös, että sinkauttaa ihan shown kunniaksi upean aarian ilmoille, saaden viimeisetkin yleisöstä pyörtyilemään ihastuksesta. Kun yleisöä on tervehditty noin vartti, saatamme päästä takaisin asiaan. Radan suoritus sujunee seuraavasti: ensimmäinen este menee kommelluksitta, sitten Taro huomaa mukavan linjan kohti A-estettä ja suorittaa sarjan virheittä, omaksi harmikseni omista ohjeistuksistani on tuskin apua radan suorittamiseen. Kun Taro on kolunnut kaikki mielukkaimma esteensä, se saattaa tulla vilkaisemaan minua ja tiedustelemaan oliko minulla muuta. Todennäköisesti naurahdan kiusaantuneesti yleisölle, kehaisen hivenen hamppaitteni välistä Tarolle ja nostan kytkintä. Sitten odotellaan starttia numero kaksi. 

Eihän minua vain jännitä?

Onneksi ilmoitin myös Impin epäviralliseen kilpaluokkaan. Miksipä ei, kun ei olla niin tosissaan ja Impi on ollut treeneissä varsin pirtsakka :) Ilmoitin sen myös uusintaradalle, mutta katson paikan päällä sen jaksamista ja radan rankkuuden mukaan tietysti, että osallistutaanko siihen nyt vai ei.

III. Silmäpeilaukset

Tarolle ja Hamulle on siis varattu silmäpeilausaika Kervalle, ensi viikon torstaiksi. Tarolle silmäpeilaus on tietty aiheellinenkin, jos ja kun sillä on vielä edessä puhdasrotuinen pentuekin, ennenkuin siitä virallisesti edes tulee minun koirani. Hamun tahdon taas tarkastaa siltä varalta, ihan observoidakseni mikäli Impi tai Hamun isä periyttäisi jotain silmäsairautta ja onhan se hyvä joka tapauksessa jossain vaiheessa tehdä.