Liebster Blog

Inhoan näitä haastejuttuja. En halua niitä jatkossa. Mutta tämän kerran:

"Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa."

Kiitokset tästä huomionosoituksesta Janitalle ja Sonylle, sekä Nathille ja Tenholle.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, (joilla alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavan sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Valitsen seuraavat kärsijät:
1. Jucaides
2. Mikin, Endan ja Krissen blogi
3.Nami & Lyyli & Hilma
4.Yksisarvisen vaatekaappi
5.Rigolo Nana

En ole varma noista lukijamääristä, mutta menkööt.

Taro vesijuoksumatolla

Nyt kun Impi edelleen potee kaulaansa, on vain Taro päässyt vesijuoksumatolle huhkimaan. Tässä tämänpäiväistä todistusaineistoa:



Aikaa meni siis 20 minuuttia ja mentiin vain kävelyä, jotta Taro tottuisi laitteeseen ja se saataisiin mahdollisesti rentoutumaan hieman. Ja hyvinhan se rentoutuikin maksapasteijan avustuksella. Vesijuoksumatolle kun ei saa nykyään muita herkkuja viedä kuin tuollaista tuubista pursotettavaa, niin päädyttiin sitten tähän ratkaisuun. Vaikka kylläpä tuo maksapasteijakin oivallisen hyvin Tarolle maistui. Ehkä ensi kerralla päästään jo hieman kokeilemaan raviakin.
Pahoittelen videon kökköä laatua, mutta netin hitaus olisi tehnyt parempilaatuisen videon lataamisen päivien projektiksi...


Impin kaulan kanssa painitaan edelleen. Viritin kaulurin sille valjaisiin kiinni, jotta se ei pääsisi nousemaan ja hankaamaan kaulaa, mutta senkään avulla ei mainittavaa edistystä ole saatu. Impin korvat nimittäin tarttuvat tulehtuneeseen ihoalueeseen kiinni kun se on kauluri kaulassa ja kun kauluri otetaan pois, avautuu ärtynyt ihopinta uudelleen. Nyt kokeilun alle otetaan korvien teippaaminen taakse ainakin silloin kun sillä on kauluri päässä. Jos sekään ei auta, niin alan olla vailla ideoita eli jos joku tietää jonkun hyvän patentin niin tähän suuntaan vain reippaasti.. Kiitos!

Uusia troppeja, sekä pikkutreeniä

Impin saikkuilu jatkuu yhä, eikä kaula ota nyt oikein parantuakseen. Tänään käytiin sitten hakemassa uudet antibiotit lääkäriltä ja nyt vaan toivotaan Clavaseptin kuurista saataisiin tehokkaampi apu. Pyysin mukaan myös kaulurin, koska Canofiteä ei enää jatkossa käytetä ja sen myötä kutina varmaankin jonkin verran lisääntyy. Olen suunnitellut virittäväni kaulurin valjaisiin kiinni, jottei se pääse lipsumaan haavan päälle. Katselen nyt kuitenkin pari päivää kuinka haava lähtee paranemaan ja kutiseeko se vielä paljon, ennenkuin viritän tuon. Tötterö on tuollaiselle tappijalalle suhteellisen suuri ja vaikeuttaa sen kulkua siinä määrin, että en sitä mielelläni sille laittaisi...

Syysloman kuvasaldoa.

Treenipuolella ollaan jatkettu osin agilityn ja osin puskatokoilun merkeissä. Jatkettiin Taron kanssa keppitreenejä hallissa, kun agiesteet tuotiin viimein sisälle ulkokentältä. Hieman piti muistella uudessa ympäristössä, että mistä olikaan kyse, mutta sitten napsahtivat taas askeleet oikeille kohdille. Suunnitelmana on toistaiseksi pitäytyä näissä kahdessa verkossa, jotta saadaan treenattua lähestymisestä mahdollisimman varmasti mahdollisimman monesta suunnasta ennen verkkojen poistamista.
Kontaktiesteet alkavat jo sentään sujua mukavasti ja pöytääkin on lähdetty taas palauttelemaan mieleen. Pientä kärsimättömyyttä pöydällä on kyllä havaittavissa, mutta pikku hiljaa sekin on alkanut sujua.


Puskatoikoilussakin on saatu ihan mukavia tuloksia. Hamun vierelletulot alkavat vähitellen sujua jo melkein illman käsiapua!  Enpä olisi uskonut, kun hihnan toisessa päässä roikkuu tämmöinen tokotunari. Myös seuraaminen on kehittynyt ja nyt pystytään tekemään suoria pätkiä käsiavutta. Paikkaa vielä vähän hakee, mutta kontakti on todella hyvä! Seuraava projekti olisi saada siirrettyä jäävien pikkuhiljaa seuraamisen yhteyteen. Mutta tavoitteita en laita edelleenkään, sillä tähänkin asti harrastelu on tuottanut parempaa tulosta kuin varsinainen treenaaminen...

Taro pääsi käymään myös vesijuoksumatolla ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Järin riemuissaan tyttönen ei ollut, vaan jännitti ihan hirmuisesti. Jännittyneisyys vaikutti toki myös siihen, että kävely oli vähän rytmitöntä ja kiireistä, eikä sitä laitettu loppujen lopuksi sitten lainkaan ravaamaan. Toivottavasti se ensi kerralla olisi hieman reippaampi.

Murheiden multihuipentuma

Impin kaula siis.

Kiitos Janitalle, kun nappasit kuvan tästä ihanuudesta. 

En tiedä kuinka hemmetissä saan sen suojattua niin, ettei se jatkuvasti raavi sitä. Kortisonista ei ole ollut apua ja takajalkoihin kiinnitetyt paketit katoavat nopeasti. Kaulan lupaava rupeutuminen kariutui kun Impi poisti takajalkoja suojanneet paketit yön aikana ja rappasi kaulan taas auki. Sen jälkeen se ei paketoinnista huolimatta enää rupeutunut uudestaan, enkä tiedä mitä tehdä. Koetin suojata kaulan taas putkisiteellä ja lukuisilla kerroksilla muita haavansidontatarvikkeita, mutta puoli minuuttia ja kääreet oli revitty pois.

Pahin kivuliaisuus on selkeästi lähtenyt ja hyvä niin, sillä Impi ei enää suostu syömään Tramal-tippoja edes lihapullaan piilotettuna. On ollut jo pari kertaa lähellä, että tuimat tropit eivät olisi Hamun tai Taron suussa, kun Impi on sylkäissyt namit lattialle. Olen sitten ensi hätään antanut Norocarpia..

Pitänee siis soittaa taas huomenna eläinlääkärille...

Sairaskaulakertomus ja muuta

Impillä on ollut antibiootit ja kipulääkitykset kaksi päivää käynnissä ja tällä hetkellä kaula näyttää tältä:

Ei kovin kaunis, mutta parempaan päin. Kaikki tuo rusehtavat kohdat ovat siis rupea. Pahin turvotus on jo lähtenyt, mutta kivulias kaula on edelleen. Jouduimme eilen hakemaan eläinlääkäriltä vahvempia kipulääkkeitä, kun Impi-parka ei saanut lainkaan nnukuttua ja vain itkeskeli jatkuvasti haluten ulos. Siinä ei saatu sitten itsekään nukuttua, eikä käynyt kateeksi Hannua, joka joutui seuraavana päivänä töihin. 

Nyt Impillä on Tramal-tippoja kuurina ja siitä on saatu helpotusta pahimpaan kipuiluun ja nyt Impi saanut onneksi vähän nukuttuakin, vaikka eilisyö olikin vielä aika levoton.

Tässä vielä videopätkä Impi-paras nukkumayrityksestä eiliseltä. Se reppana ei saanut laskettua päätään, kun kaulaan sattui joka kerta sen koskiessa jotakin pintaa. (Jos joku ihmettelee, miksi otin videokuvaa Impin tuskista, niin ihan vain jos ell olisi halunnut vahvempaa lääkitystä varten nähdä mikä on ongelman ydin. Onneksi puhelinsoitto riitti tällä kertaa.)

Mutta nyt, piristävämpiä aiheita. 

Luokkakaverini hollanninpaimenkoirauros Sony (blogi) on ollut meillä päiväkylässä nyt kolmatta päivää, kun Janita on mennyt hoitelemaan hevosia Kaustiselle talliviikolle (jonka minä hyväksiluin). Sony on käyttäytynyt oivallisen esimerkillisesti ja minunkin koirani ovat ottaneet sen porukkaan hyvin. Mitään kummenpaa sähläilyjä tai stressejä ei ole aiheutunut kenellekään. Onhan Sony toki vanha tuttu, joka oli myös kesällä Soilella kanssamme samaa aikaa ja toisekseen käymme melko usein lenkillä sen ja Janitan kanssa. Tässä muutamia otoksia eiliseltä koirapuistoreissulta, jolta Impi-reppana joutui tietysti jäämään pois.

Hamulle on nyt varattu kastraatioaika joulukuulle. Tarkkaanottaen tiistai 11.12. Uskoisin, että kunhan tästä selvitään, niin alkaa meidänkin arkemme helpottua, jos ei muuten niin ainakin juoksuaikoina :)

Impi-riepu sairastaa

Impin kaulahaaveri ei ottanut rauhoittuakseen ja paheni vain pahenemistaan, joten kiiruhdin heti maanantaiaamuna eläinlääkärin pakeille. Koska kaula oli niin ärtynyt, päädyimme eläinlääkärin kanssa rauhoituksen antamiseen, jotta tulehtunut ihoalue saataisiin ajeltua ja puhdistettua asianmukaisesti.

Lääkitykseksi määrättiin Rilexine- ja  Canofite-kuuri. Lisäksi tulisi antaa Norocarpia mikäli kaula kipuilee kovasti.

Ajelun jälkeen. Kooltaan vaurio on noin 8x5cm.

Kotiuduttuamme paketoin eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti koirarukan takajalat, jotta se ei pääsisi pahemmin kynsimään ärtynyttä aluetta. Kaulurin käyttöä ei voitu tässä tapauksessa harkita, sillä se hankaisi kaulaa entisestään. Koska ongelma sijaitsee juuri leuan alla, ei sitä myöskään saa mitenkään asianmukaisesti paketoitua edes putkisideharson avulla. Kovasti reppana edelleen koettaa rapsutella, mutta paketit takasissa ei onneksi kovin pahaa jälkeä saa aikaiseksi.

Kaula on ajelun ja puhdistuksen jälkeen ollut todella arka. Impin on hyvin vaikea asettua nukkumaan, joten se nököttänyt onnettoman näköisenä milloin mihinkin nurkkaan istahtaneena. Muutenkin Impi tuntuu varsin ahdistuneelta tilaansa. Häntä tiukasti koipien välissä se hiiviskelee menemään ympäri taloa pystymättä kunnolla asettumaan mihinkään. Norocarpeista ei ole tähän mennessä ollut apua, joten mikäli kipuilu jatkuu samaan tapaan lupasi eläinlääkäri kirjoittaa jotain vahvempaa troppia huomenna. Toivottavasti yö olisi hieman rauhallisempi..

Mejä-kauden päätös ja Impin sattumuksia

Nyt on saatu tämän vuoden mejäilyt hoidettua kunnialla loppuun. Tavoitteeksi asetettu kokeeseen osallistuminen jäi väliin, kun juuri silloin sattui tulemaan kennelyskä talouteemme. No, parempi ehkä näin, sillä treeniä on saatu kummasti lisää alle ja tulokset ovat pikkuhiljaa lähteneet nousujohteeseen.

Impin seurailua syyslomalla

Viimeinen jälki tehtiin käytännön tunnille. Sille tuli ikää 20 tuntia ja pituutta reilu 500 metriä. Siinä oli kaksi kulmaa, jossa makuut ja kolme ojanylitystä. Impi eteni oikein kivasti, mitä nyt alussa yritti mennä minun jäljelleni, jota pitkin olin vienyt kaadon aiemmin. Olin ilmeisesti kävellyt liian lähellä varsinaista jälkeä.
Pakkassäästä johtuen jälki haisi ilmeisesti normaalia vähemmän, joten Impi joutui melko menemään normaali maavainuisemmin, mikä oli mielestäni ihan hyvä. Ensimmäisen kulman se ohitti merkkaamatta ja oikaisten. Ojanylitykset, tai muutoin vaikeahko maasto eivät haitanneet sitä ja ne sujuivat oivallisen varmasti. Toisen makuun Impi merkkasi tosi mukavasti. Kaatona käytin kuivattua poron keuhkoa, koska koiranmakkara oli selkeästi liian voimakastuoksuinen ja haju levittäytyi tietysti tuulen mukana. Nyt saapuminen kaadolle oli selvästi varmempi ja tarkempi.

Kaikenkaikkiaan oli oikein tyytyväinen ja edelleen tähtään ensi keväänä kokeisiin. Sitä silmällä pitäen on heti ensi keväänä ruvettava treenaamaan seuraavia ongelmakohtia:

- kulmien suorittaminen tarkasti
- makausten merkkaus
- kaadolle meno
- koepituiset jäljet

Sitten vain toivotaan, ettei Impille satu juoksuja tms. juuri koepäivälle.

Loppuviikosta huomasin, että Impillä on kaulassa ikävän näköinen haava ihan kurkun kohdalla. Leikkelin siitä karvat pois ympäriltä, puhdistin sen ja oletin että vaiva menisi ohi itsekseen, niinkuin tuon tyyppisen haavat yleensä. Impi alkoi kuitenkin kovasti raapimaan haavaa ja se pääsi tulehtumaan inhottavasti.
Haavan sijainnista johtuen on sitä vaikea sitoa millään lailla, eikä kauluriakaan voi oikein käyttää, kun se hankaa haavaan. Yritin jopa sitoa sen takajalkoja raapimisen estämiseksi, mutta se oli selvästi turha operaatio: minuuteissa oli sidokset kiskottu pois ja rappaaminen jatkui.
Nyt tein Impille suurin, koko kaulan levyisen paketin ja laitoin siihen basibactin puuteria, josko se hieman kuivattaisi haava ja nopeuttaisi tulehduksen lievittämisessä. Maanantaina on varmaan pakko hakea sille antibiotit eläinlääkäriltä.

Impin bravbuuritemppu meneillään :)

Impi on muutenkin ollut tosi levoton ja hyörinyt öisinkin pitkin taloa rauhattomana. Olen ihmetellyt kovasti mikä sitä vaivaa. Kuumetta ei ole, eikä mitään erikoisia eritteitä valu mistään. Seurailen vielä huomisen ja jos tilanne ei parane on parempi käydä asian tiimoilta eläinlääkärin pakeilla.
Olen ollut Impistä kovasti huolissani ja ehdin pelästyä pahanpäiväisesti kun Hannu soitti minulle ollessani juoksuttamassa Taroa raviradalla, että Impi haukkoo ilmaa ja kuolaa. Kiireesti tulin tietty kotiin ja aloin tutkimaan Impin tilaa. Hanakasti se puolusti luutaan, eikä vaikuttanut kovin ihmeelliseltä. Kun se sitten irroitti luusta, huomasin ettei se saanut suutaan kokonaan kiinni. Syy löytyikin tämän myötä nopeasti: pala luuta oli jäänyt sen yläposkihampaiden väliin jumiin. Oli se sen verran napakasti paikallaan, ettei sormivoimin irronnut, mutta työkalupakista haetut pihdit ratkaisivat tilanteen suotuisasti. Impi jatkoi perin tyytyväisenä luunsa syömistä.

Toivottavasti selviämme nyt näistä pikku takapakeista ihan kotikonstein, mutta kertoilen sitten tilannekatsausta ensi kerralla.