Mejä-kauden päätös ja Impin sattumuksia

Nyt on saatu tämän vuoden mejäilyt hoidettua kunnialla loppuun. Tavoitteeksi asetettu kokeeseen osallistuminen jäi väliin, kun juuri silloin sattui tulemaan kennelyskä talouteemme. No, parempi ehkä näin, sillä treeniä on saatu kummasti lisää alle ja tulokset ovat pikkuhiljaa lähteneet nousujohteeseen.

Impin seurailua syyslomalla

Viimeinen jälki tehtiin käytännön tunnille. Sille tuli ikää 20 tuntia ja pituutta reilu 500 metriä. Siinä oli kaksi kulmaa, jossa makuut ja kolme ojanylitystä. Impi eteni oikein kivasti, mitä nyt alussa yritti mennä minun jäljelleni, jota pitkin olin vienyt kaadon aiemmin. Olin ilmeisesti kävellyt liian lähellä varsinaista jälkeä.
Pakkassäästä johtuen jälki haisi ilmeisesti normaalia vähemmän, joten Impi joutui melko menemään normaali maavainuisemmin, mikä oli mielestäni ihan hyvä. Ensimmäisen kulman se ohitti merkkaamatta ja oikaisten. Ojanylitykset, tai muutoin vaikeahko maasto eivät haitanneet sitä ja ne sujuivat oivallisen varmasti. Toisen makuun Impi merkkasi tosi mukavasti. Kaatona käytin kuivattua poron keuhkoa, koska koiranmakkara oli selkeästi liian voimakastuoksuinen ja haju levittäytyi tietysti tuulen mukana. Nyt saapuminen kaadolle oli selvästi varmempi ja tarkempi.

Kaikenkaikkiaan oli oikein tyytyväinen ja edelleen tähtään ensi keväänä kokeisiin. Sitä silmällä pitäen on heti ensi keväänä ruvettava treenaamaan seuraavia ongelmakohtia:

- kulmien suorittaminen tarkasti
- makausten merkkaus
- kaadolle meno
- koepituiset jäljet

Sitten vain toivotaan, ettei Impille satu juoksuja tms. juuri koepäivälle.

Loppuviikosta huomasin, että Impillä on kaulassa ikävän näköinen haava ihan kurkun kohdalla. Leikkelin siitä karvat pois ympäriltä, puhdistin sen ja oletin että vaiva menisi ohi itsekseen, niinkuin tuon tyyppisen haavat yleensä. Impi alkoi kuitenkin kovasti raapimaan haavaa ja se pääsi tulehtumaan inhottavasti.
Haavan sijainnista johtuen on sitä vaikea sitoa millään lailla, eikä kauluriakaan voi oikein käyttää, kun se hankaa haavaan. Yritin jopa sitoa sen takajalkoja raapimisen estämiseksi, mutta se oli selvästi turha operaatio: minuuteissa oli sidokset kiskottu pois ja rappaaminen jatkui.
Nyt tein Impille suurin, koko kaulan levyisen paketin ja laitoin siihen basibactin puuteria, josko se hieman kuivattaisi haava ja nopeuttaisi tulehduksen lievittämisessä. Maanantaina on varmaan pakko hakea sille antibiotit eläinlääkäriltä.

Impin bravbuuritemppu meneillään :)

Impi on muutenkin ollut tosi levoton ja hyörinyt öisinkin pitkin taloa rauhattomana. Olen ihmetellyt kovasti mikä sitä vaivaa. Kuumetta ei ole, eikä mitään erikoisia eritteitä valu mistään. Seurailen vielä huomisen ja jos tilanne ei parane on parempi käydä asian tiimoilta eläinlääkärin pakeilla.
Olen ollut Impistä kovasti huolissani ja ehdin pelästyä pahanpäiväisesti kun Hannu soitti minulle ollessani juoksuttamassa Taroa raviradalla, että Impi haukkoo ilmaa ja kuolaa. Kiireesti tulin tietty kotiin ja aloin tutkimaan Impin tilaa. Hanakasti se puolusti luutaan, eikä vaikuttanut kovin ihmeelliseltä. Kun se sitten irroitti luusta, huomasin ettei se saanut suutaan kokonaan kiinni. Syy löytyikin tämän myötä nopeasti: pala luuta oli jäänyt sen yläposkihampaiden väliin jumiin. Oli se sen verran napakasti paikallaan, ettei sormivoimin irronnut, mutta työkalupakista haetut pihdit ratkaisivat tilanteen suotuisasti. Impi jatkoi perin tyytyväisenä luunsa syömistä.

Toivottavasti selviämme nyt näistä pikku takapakeista ihan kotikonstein, mutta kertoilen sitten tilannekatsausta ensi kerralla.