Uusia troppeja, sekä pikkutreeniä

Impin saikkuilu jatkuu yhä, eikä kaula ota nyt oikein parantuakseen. Tänään käytiin sitten hakemassa uudet antibiotit lääkäriltä ja nyt vaan toivotaan Clavaseptin kuurista saataisiin tehokkaampi apu. Pyysin mukaan myös kaulurin, koska Canofiteä ei enää jatkossa käytetä ja sen myötä kutina varmaankin jonkin verran lisääntyy. Olen suunnitellut virittäväni kaulurin valjaisiin kiinni, jottei se pääse lipsumaan haavan päälle. Katselen nyt kuitenkin pari päivää kuinka haava lähtee paranemaan ja kutiseeko se vielä paljon, ennenkuin viritän tuon. Tötterö on tuollaiselle tappijalalle suhteellisen suuri ja vaikeuttaa sen kulkua siinä määrin, että en sitä mielelläni sille laittaisi...

Syysloman kuvasaldoa.

Treenipuolella ollaan jatkettu osin agilityn ja osin puskatokoilun merkeissä. Jatkettiin Taron kanssa keppitreenejä hallissa, kun agiesteet tuotiin viimein sisälle ulkokentältä. Hieman piti muistella uudessa ympäristössä, että mistä olikaan kyse, mutta sitten napsahtivat taas askeleet oikeille kohdille. Suunnitelmana on toistaiseksi pitäytyä näissä kahdessa verkossa, jotta saadaan treenattua lähestymisestä mahdollisimman varmasti mahdollisimman monesta suunnasta ennen verkkojen poistamista.
Kontaktiesteet alkavat jo sentään sujua mukavasti ja pöytääkin on lähdetty taas palauttelemaan mieleen. Pientä kärsimättömyyttä pöydällä on kyllä havaittavissa, mutta pikku hiljaa sekin on alkanut sujua.


Puskatoikoilussakin on saatu ihan mukavia tuloksia. Hamun vierelletulot alkavat vähitellen sujua jo melkein illman käsiapua!  Enpä olisi uskonut, kun hihnan toisessa päässä roikkuu tämmöinen tokotunari. Myös seuraaminen on kehittynyt ja nyt pystytään tekemään suoria pätkiä käsiavutta. Paikkaa vielä vähän hakee, mutta kontakti on todella hyvä! Seuraava projekti olisi saada siirrettyä jäävien pikkuhiljaa seuraamisen yhteyteen. Mutta tavoitteita en laita edelleenkään, sillä tähänkin asti harrastelu on tuottanut parempaa tulosta kuin varsinainen treenaaminen...

Taro pääsi käymään myös vesijuoksumatolla ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Järin riemuissaan tyttönen ei ollut, vaan jännitti ihan hirmuisesti. Jännittyneisyys vaikutti toki myös siihen, että kävely oli vähän rytmitöntä ja kiireistä, eikä sitä laitettu loppujen lopuksi sitten lainkaan ravaamaan. Toivottavasti se ensi kerralla olisi hieman reippaampi.