Noniin, toppijaksot saatiin tehtyä Kangasalla ja koulunkäynti on taas uudella innolla aloitettu. Paljon on tehty suunnitelmia tulevalle vuodelle, lähinnä kouluttatutumisen suhteen, mutta palaan niihin tuonnempana ja keskityn nyt vain lähimenneisyyteen ja -tulevaisuuteen tässä postauksessa.
Treenaaminen on aloitettu tehokkaasti, mitä nyt kuumat helteet vähän rajoittavat koirien jaksamista. Parhaat hetket treenata alkavat siinä ilta kahdeksan jälkeen kun alkaa viiletä. Impikin innostui eilen aloittamaan tokotreenit villillä hepuloinnilla pitkin poikin koulun nurmikenttää, jonka jälkeen se suoritti yhden elämänsä parhaista seuraamisista.
Osittain johtuen opettajani innoittavasta puheesta, olen päättänyt että jätän tokoilut nyt enemmän hömpöttelyasteelle. Jos jotain suuremmoista edistystä lajissa nyt tapahtuu, voidaan tehdä uusi tilannekatsaus, mutta mitään stressiä ei asiasta ota. Minulle on yhdentekevää seuraako koirani vasemmalla vai oikealla puolella ja käytänkö käsiapuja vai en, puhumattakaan siitä, että liikkuuko koirani takaosa sen noustessa maasta seisomaan vai ei.
Olen nyt turhan usein lopettanut treenit turhautuneena ja siitä ei seuraa kuin huonoa treeni-intoa sekä minulle että koirille. Jostain syystä minulta pääsi unohtumaan oma treenifilosofiani: kunhan on hauskaa! Ja koska minä en nauti tokosta ja sen pikkutarkasta näpertelystä, on siitä koirienikin vaikea siitä nauttia. Lisäksi minusta tuntuu, että koirieni matala toistojen kestokynnys johtaa siihen, että olemme tokokisoissa aikaisintaan Impin ollessa kymmenen vuoden ikäinen, joten kiitti, mulle riitti.
Tämän vuoden toinen näyttely tekee tuloaan suunnilleen viikon päästä ja nyt on sitten toiveet korkealla. Periaatteessa kaikki on kohdallaan: koirat on hyvässä karvassa, sopivassa kuntoluokassa, näyttely on lähellä, osallistuvia petitejä on kolme, joista kaksi on siis Taro ja Hamu ja ennen kaikkea sain pestattua Suvin handlaamaan koiria. ELI kaikki riippuu nyt siitä mitä mieltä tuomari, Hannu Talvi, on koirieni ulkonäöstä. Joskin yksi pikkujuttu on myös säätila. Jos aurinko porottaa täydellä teholla koko päivän, voin vain kuvitella kuinka pystyynkuolleita koirani ovat. Olenkin suunnitellut varautuvani kaikin mahdollisin viilennyskeinoin, jotta niiden olotila ei olisi liian tukala. Tällä hetkellä luvassa näyttäisi säätiedotteiden mukaan olevan kuitenkin enemmin sateista ja kuin aurinkoa, mutta mene ja tiedä. Koskapa nuo sääennusteet nyt paikkansa pitäisivät. Ainiin, samana päivänä Hamu täyttää kaksi vuotta! :) Mutta kertoilen sitten kuinka kävi.
perjantai 17. elokuuta 2012
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Tehokkaampaa keppitreeniä
Nyt olen viimein saanut itseni (myös johtuen erittäin otollisista treenimahdollisuuksista, kera nurmipihan, irtokeppien ja apupalkkaajan [Kiitos Janita!]) treenaamaan Taroa kepeille oikein toden teolla. Metodina siis vinokepit.
Harjoittelua takana vajaan viikon verran ja nyt on saatu jo pieni pujotteluliike keppeihin aikaiseksi. Päätin nyt lähteä liikkeelle uudella taktiikalla ja opettaa Tarolle eri lähestymissuunnat ennen kuin nostan keppejä pystyyn. Logiiikkana on se, että Taro jaksaa tehdä paremmin toistoja, kun sen ei tarvitse tehdä ihan täydellä volyymilla. Näin sillä pysyy into työskentelyyn ja saadaan toistojen kautta vahvistettua oikea sisäänmeno.
Samaa logiikkaa olen myös hyödyntänyt keppien nostamisessa. Maksimoidakseni palkattujen suoritusten määrää olen nostanut keppejä osissa pystympään. Ensin alusta neljä keppiä, jotka suoritettuaan Taro tekee tulee helpompi (eli vinompi) loppupätkä. Näin ollaan onnistuttu saamaan myös tahdin säilyminen hyvänä loppuun asti.
Hallittavuutta on vielä opiskeltava, mutta se tulkoot sitten kun ollaan saatu kepit kuntoon, jotta este olisi nyt mahdollisimman miellyttävä (eli SUPERKIVA). Nyt riittää, että Taro tekee kepit hyvin ja innolla. Huomenna, mikäli sää sallii, yritän saada vähän videokuvaakin näytille :)
Harjoittelua takana vajaan viikon verran ja nyt on saatu jo pieni pujotteluliike keppeihin aikaiseksi. Päätin nyt lähteä liikkeelle uudella taktiikalla ja opettaa Tarolle eri lähestymissuunnat ennen kuin nostan keppejä pystyyn. Logiiikkana on se, että Taro jaksaa tehdä paremmin toistoja, kun sen ei tarvitse tehdä ihan täydellä volyymilla. Näin sillä pysyy into työskentelyyn ja saadaan toistojen kautta vahvistettua oikea sisäänmeno.
Samaa logiikkaa olen myös hyödyntänyt keppien nostamisessa. Maksimoidakseni palkattujen suoritusten määrää olen nostanut keppejä osissa pystympään. Ensin alusta neljä keppiä, jotka suoritettuaan Taro tekee tulee helpompi (eli vinompi) loppupätkä. Näin ollaan onnistuttu saamaan myös tahdin säilyminen hyvänä loppuun asti.
Hallittavuutta on vielä opiskeltava, mutta se tulkoot sitten kun ollaan saatu kepit kuntoon, jotta este olisi nyt mahdollisimman miellyttävä (eli SUPERKIVA). Nyt riittää, että Taro tekee kepit hyvin ja innolla. Huomenna, mikäli sää sallii, yritän saada vähän videokuvaakin näytille :)
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Petittien pyykkipäivä ja kesäkurvailua
Tänään sain kaikki tappijalat käymään pesulla, kun parrat alkoivat olla jo niin ryönäiset ja pahanhajuiset, että oli korkea aikakin jo... Pesu-urakan päätteeksi koirat pääsivät kaasuttelemaan pellolle pallon ja namien perässä.
Taron keppikouluilu etenee vähitellen. Ollaan otettu nyt pari kertaa päivässä parin minuutin pätkissä. Koetetaan tätä settiä nyt parin viikon ajan.
Taron keppikouluilu etenee vähitellen. Ollaan otettu nyt pari kertaa päivässä parin minuutin pätkissä. Koetetaan tätä settiä nyt parin viikon ajan.
torstai 19. heinäkuuta 2012
Hierojan hoteissa
Ostin itselleni syntymäpäivälahjana koirille hieronnat. Saatiin ohjeita ja suosituksia jatkoon seuraavasti:
Taro: Lihaksistosta tai liikkuvuuksista ei löytynyt mitään ongelmia. Puhtaat paperit, joten jatkohoitotoimenpiteitä ei tarvita.
Hamu: Pieniä jumeja etupäässä ja lantion seudulla (ilmeisesti johtuen rakeenteesta, loiva lantiokulma). Monipuolista liikuntaa. Hidasta kävelyä ja syviä lihaksia vahvistavaa treeniä.
Impi: Voimakkaita jumeja niskan ja rinnan alueella, mutta muutoin koira hyvässä kunnossa. Rintarangan alueella nikamat eivät joustaneet tavalliseen tapaan, joten suosituksena fysioterapeutilla käyntiä ja yhtä hierontaa sen jälkeen. Lisäksi olisi suotava tehdä venytyksiä ja antaa kotihierontaa myös arkiliikutuksen lomassa.
Tulokset eivät yllättäneet. Taron tiesinkin olevan hyvässä jamassa, sehän on ollut aina hyvä liikkuja. Hamun osalta helpotti tieto, että takajalkojen takapotkuinen liike (ei siis vie takajalkoja juuri rungon alle, vaan potkii pitkälle taakse) ei johdu mitä ilmeiseemin lihaksistosta, vaan on kytköksissä sen loivaan lantiokumaan (normaalisti kulma 45 astetta, Hamulla 25-30 astetta), joka suosii liikkeen suuntautumista taakse.
Impin niskajumeja lähdetään nyt selvittämään tarkemmin, sillä haluan varmistua, että onko sen nuivahko suhtautuminen muihin koiriin syynä jumeihin vai mahdollisesti seurausta siitä. Raportoin asiasta lisää.
Olemme nyt olleet vajaan pari viikkoa Soilella työharjoittelussa ja koirat ovat saaneet taas melkoisen annoksen sosiaalistumista osakseen. Monenlaista hännän heiluttajaa on ollut hoidossa ja kaikki on pääsääntöisesti mennyt hyvin. Mitä nyt Impillä tuntuu olevan jotain hampaankolossa lyttykuonoisia koiria kohtaan ja hoitokoirina olevat bokseri ja englanninbulldoggi saavat osakseen turhanaikaista kulman kurtistusta.
Treenaaminen on ollut vähäistä, kun aika menee pitkälti hoitolan pyörittämisessä ja trimmauksissa. Jotain pikku tokoa ja agilityä on kuitenkin ehditty harrastella.
Taro: Lihaksistosta tai liikkuvuuksista ei löytynyt mitään ongelmia. Puhtaat paperit, joten jatkohoitotoimenpiteitä ei tarvita.
Hamu: Pieniä jumeja etupäässä ja lantion seudulla (ilmeisesti johtuen rakeenteesta, loiva lantiokulma). Monipuolista liikuntaa. Hidasta kävelyä ja syviä lihaksia vahvistavaa treeniä.
Impi: Voimakkaita jumeja niskan ja rinnan alueella, mutta muutoin koira hyvässä kunnossa. Rintarangan alueella nikamat eivät joustaneet tavalliseen tapaan, joten suosituksena fysioterapeutilla käyntiä ja yhtä hierontaa sen jälkeen. Lisäksi olisi suotava tehdä venytyksiä ja antaa kotihierontaa myös arkiliikutuksen lomassa.
Tulokset eivät yllättäneet. Taron tiesinkin olevan hyvässä jamassa, sehän on ollut aina hyvä liikkuja. Hamun osalta helpotti tieto, että takajalkojen takapotkuinen liike (ei siis vie takajalkoja juuri rungon alle, vaan potkii pitkälle taakse) ei johdu mitä ilmeiseemin lihaksistosta, vaan on kytköksissä sen loivaan lantiokumaan (normaalisti kulma 45 astetta, Hamulla 25-30 astetta), joka suosii liikkeen suuntautumista taakse.
Impin niskajumeja lähdetään nyt selvittämään tarkemmin, sillä haluan varmistua, että onko sen nuivahko suhtautuminen muihin koiriin syynä jumeihin vai mahdollisesti seurausta siitä. Raportoin asiasta lisää.
Olemme nyt olleet vajaan pari viikkoa Soilella työharjoittelussa ja koirat ovat saaneet taas melkoisen annoksen sosiaalistumista osakseen. Monenlaista hännän heiluttajaa on ollut hoidossa ja kaikki on pääsääntöisesti mennyt hyvin. Mitä nyt Impillä tuntuu olevan jotain hampaankolossa lyttykuonoisia koiria kohtaan ja hoitokoirina olevat bokseri ja englanninbulldoggi saavat osakseen turhanaikaista kulman kurtistusta.
Treenaaminen on ollut vähäistä, kun aika menee pitkälti hoitolan pyörittämisessä ja trimmauksissa. Jotain pikku tokoa ja agilityä on kuitenkin ehditty harrastella.
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Koirat kuntotreenissä
Sain vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi kauan toivomani polkupyörän ja lisäksi mukaani pyörätelineen autoa varten toissa viikolla. Sen lisäksi, että pyörä on kätevä kulkuneuvo lyhyemmille matkoille, se toimii myös loistavasti metsälenkeillä.
Olen nyt pariin otteeseen käyttänyt koirat pyörän kanssa metsässä ja täytyy sanoa, että uusi kuntoilumuoto on ollut vähintäänkin mieleen koirille. Ne juoksevat irti ja minä pyöräilen. Kun oma etenemisvauhtini on ripeämpi, koiratkaan eivät ehdi niin hirmuisesti etsimään kaiken maailman riistajälkiä metsästä. Jotta mielenkiinto minun seuraamiseeni säilyisi, palkkaan niitä luoksetuloista nakinpalasilla ja ainakin toistaiseksi se on toiminut hyvin. Olen valinnut kuljettavat reittini niin, että matkan varrella on lampia, joista koirat saavat juoda ja halutessaan vilvoitella kahlaamalla. Tosin nyt saatuani viimein paristot hankittua tutkapantaan, olen pitänyt sitä Taron kaulassa aina varmuuden vuoksi, mutta ainakaan vielä se ei ole elehtinyt tarvetta lähteä kauemmaksi. Jos koirat näyttävät jäävän jotain nuuskimaan, huudan niitä ja lähden polkemaan entistä reippaammin eteenpäin. Siinä vaiheessa tytöillä on kyllä aina tullut hirmuinen tarve kiriä. Tarokin pariin otteeseen lähtenyt ajohaukun kanssa perääni ;)
Hamun olen toistaiseksi jättänyt kotiin pyöräreissuilta. Se on nyt lihotuskuurilla ja pyörälenkkeily saattaisi olla turhan energiaa vievää sille ja lisäksi se on siinä määrin verkkaisempi juoksija, että se ei varmaan pysyisi tyttöjen vauhdissakaan. Hamulle olen tarjonnut entiseen malliin jalan tehtäviä metsälenkkejä, mahdollisuuden tullen kaverin kanssa.
Toivon, että Kangasaltakin löytyisi sopivat maastot tämän tyyppiseen urheiluun, sillä jos pystymme jatkamaan tällä tapaa, ovat koirat varmasti teräskunnossa kesän loppuun mennessä. Yritän joskus ottaa lenkille mukaan videokameran, niin saatte käsityksen kuinka SUUNNATTOMASTI Taro tästä toiminnasta nauttii :)
Olen nyt pariin otteeseen käyttänyt koirat pyörän kanssa metsässä ja täytyy sanoa, että uusi kuntoilumuoto on ollut vähintäänkin mieleen koirille. Ne juoksevat irti ja minä pyöräilen. Kun oma etenemisvauhtini on ripeämpi, koiratkaan eivät ehdi niin hirmuisesti etsimään kaiken maailman riistajälkiä metsästä. Jotta mielenkiinto minun seuraamiseeni säilyisi, palkkaan niitä luoksetuloista nakinpalasilla ja ainakin toistaiseksi se on toiminut hyvin. Olen valinnut kuljettavat reittini niin, että matkan varrella on lampia, joista koirat saavat juoda ja halutessaan vilvoitella kahlaamalla. Tosin nyt saatuani viimein paristot hankittua tutkapantaan, olen pitänyt sitä Taron kaulassa aina varmuuden vuoksi, mutta ainakaan vielä se ei ole elehtinyt tarvetta lähteä kauemmaksi. Jos koirat näyttävät jäävän jotain nuuskimaan, huudan niitä ja lähden polkemaan entistä reippaammin eteenpäin. Siinä vaiheessa tytöillä on kyllä aina tullut hirmuinen tarve kiriä. Tarokin pariin otteeseen lähtenyt ajohaukun kanssa perääni ;)
Hamun olen toistaiseksi jättänyt kotiin pyöräreissuilta. Se on nyt lihotuskuurilla ja pyörälenkkeily saattaisi olla turhan energiaa vievää sille ja lisäksi se on siinä määrin verkkaisempi juoksija, että se ei varmaan pysyisi tyttöjen vauhdissakaan. Hamulle olen tarjonnut entiseen malliin jalan tehtäviä metsälenkkejä, mahdollisuuden tullen kaverin kanssa.
Toivon, että Kangasaltakin löytyisi sopivat maastot tämän tyyppiseen urheiluun, sillä jos pystymme jatkamaan tällä tapaa, ovat koirat varmasti teräskunnossa kesän loppuun mennessä. Yritän joskus ottaa lenkille mukaan videokameran, niin saatte käsityksen kuinka SUUNNATTOMASTI Taro tästä toiminnasta nauttii :)
perjantai 29. kesäkuuta 2012
Vastusten kesäkuu
Kesäkuu on ollut harvinaisen vastahankainen ja harmillisen epäaktiivinen koirien osalta. Tiesin jo ennakkoon, että treenailut jäisivät vähälle sillä kennelvuorot söisivät vähintään kaksi viikkoa koko kuukaudesta. Oli tarkoituksen mukaista ottaa kaikki kesän kennelvuorot alkukesään, ettei sitten tarvitsisi rampata Kangasalan ja Kannuksen väliä jatkuvasti ja pieni treenitauko aktiivisen kevään jälkeen tekisi koirille varmasti vain hyvää.
Koska kennelvuorot oli ripoteltu kolmeen osaan, kuvittelin että treenaamiseen jää kuitenkin hieman aikaa väliviikkoina ja kyllähän sitä aikaa jäikin, mutta sitten tulikin aivan muita esteitä harjoittelulle...
Ensimmäinen "vastoinkäyminen" jos sitä voi siksi kutsua oli Taron juoksut, joka vesitti suunnitelmani käydä treenaamassa agilityä (juoksuisen koiran kanssa ei ole koulun hiekkakentälle mitään asiaa, joten sitten ollut myöskään esteitä käytettävissä). Eikä sitä sitten ollut kovasti energiaakaan treenata, kun Hamu vollotti kovaäänisesti joka yö, kun se oli tunteettomasti erotettu ihanan tuoksuisesta naisestaan.
Sitten onnistuin tuomaan kennelvuorolta tuliaisiksi kotiin kennelyskän. Taro sai tartunnan, varmaankin juuri juoksujen takia, sillä Impi ja Hamu säästyivät sen kummemmilta oireilta Taron yskiessä ja kakoessa limaa. Ja mistä tiedän että kennelyskä oli juurikin kennelvuorolta? No, mehän emme ole muita koiria nähneetkään lähiaikoina juuri juoksujen takia. Tämän lisäksi samana päivänä alkoi yhdellä kennelin hoitokoiristakin selvät oireet, joten epäilystä asiasta ei jäänyt.
Ei siinä mitään, eihän kennelyskään normaali hyväkuntoinen koira kuole ja yskäkin helpotti vajaassa viikossa, mutta se tietysti johti sitten yhteensä kolmen viikon eristämiseen, karanteeniin, jonka alla olemme vieläkin. Tämän takia sitten peruuntui Impin debyytti mejäkokeissa, sekä työharjoitteluni siirtyi viikolla. En kuollaksenikaan halua viedä sairautta Soilen hoitolalle, sehän tästä vielä puuttuisikin...
Nyt on sitten tyydyttä olemaan lähinnä kotosalla ja vältetty menemästä mihinkään missä liikkuisi enemmälti koiria, ettei tauti nyt enää leviäisi keneenkään ja tätä jatkuu nyt sitten vielä ensi viikko, jos kukaan ei enää sairastu.
Eikä tässäkään vielä kaikki. Olin juhannuksen tiiviisti kotosalla ja lähdin Impin sekä Hamun kanssa metsään kävelylle, jotta Hamu saisi välillä jotain muuta ajateltavaa kuin ihanaisen Taron. Tämä koirakombo on yleensä pomminvarma, eikä tarvitse olla huolissaan että ne mihinkään kauas lähtisi. Hamu päätti kuitenkin tällä kertaa toisin. On hyvin tavanomaista, että koirani eivät tallustele pelkästään teitä pitkin, vaan tekevät pieniä pistoja metsään ja palaavat sitten hetken päästä takaisin tarkastamaan olinpaikkani. En siis ollut tälläkään kertaa huolissani, kun ne lähtivät tuhistelemaan pientä metsätyömaapolkua pitkin vähän matkan päähän. En tiedä mitä tapahtui kun Hamu yhtäkkiä, kaikessa hiljaisuudessa jätti tulematta takaisin. Ajohaukkua ei kuulunut, joten ei ne minkään eläimen peräänkään olleet voineet mennä. Impi palasi seuraani nopeasti, Hamua ei kuulunut huudoista huolimatta. Autolle ei ollut pitkä matka, joten ajattelin että se varmasti lähtisi tapansa mukaan perään, kun huomaisi jäävänsä yksin. No, näin ei ollut tällä kertaa. Metsässä kului tuntikausia sitä etsiessä, hain jopa juoksuisen Taron houkuttimeksi kotoa, jospa se ilmaantuisi. Ei kuulunut, eikä näkynyt. Puolen yön maissa luovuin etsinnöistä, jätin katoamispaikalle viltin ja sen päälle ruokaa, siltä varalta että se palaisi takaisin yön aikana. Ilma oli lämmin, joten se pärjäisi varmasti. Olin luonnollisesti ilmoittanut sen katoamisesta kaikkiin mahdollisiin paikkoihin.
Palasin aamulla paikalle, mutta viltti ja ruoka olivat koskemattomina samassa paikassa johon ne olin jättänyt. Jatkoin etsintöjä, nyt pyörällä ajaen. Muutaman tunnin päästä soitettiin koirahoitolasta, joka vastaa Kannuksen alueelta löytyneistä koirista. Hamu oli otettu kiinni noin 15 kilometrin päästä katoamispaikalta. Se oli mitä ilmeisimmin ollut matkalla kotiin, huomattuaan että se oli jäänyt yksin. Onneksi se oli napattu kiinni muutamaa kilometriä ennen saapumista Kannuksen taajama-alueelle. Se oli ihan hyvinvoivan ja iloisen oloinen, vaikka sillä oli 18 tunnin taival takanaan. Koska se ei lähtiessään haukkunut, epäilen että se oli varmaankin jonkun juoksuisen nartun hajujen jäljillä, kun ei sitä kotona oltu päästetty astumapuuhiin. Kuka tietää... Kotona se jaksoi pitkästä matkastaan huolimatta vielä vongata Tarolta hellyyttä, mutta kun se lopulta nukahti se nukkui kyllä pitkään ja sikeästi.
Lievän silmätulehduksen Hamu oli onnistunut mukaansa metsästä ottamaan, mutta se hoitui parin päivän suolaliuoshuuhtelulla ja nyt on kaikki taas hyvin.
No, nyt koirat ovat olleet taas hyvässä ruodussa ja tottelevaisia, joten paluu arkeen pääsee taas käyntiin tämän kesän viimeisen kennelvuoronkin viimein loputtua. Sitä juhlistettiin tokotreeneillä ja kaikki koirat toimivat tosi upeasti, joten mieli on hyvä ja ensi viikon ajattelin keskittyä vain treenailuun, sekä koirien liikutteluun vähän tehostetummin. Vähempi liikunta kesäkuussa alkaa näkyä koirien lihaskunnossa, joten ennenkuin vallan romahtaa, aloitetaan taas tiiviimpi harjoittelu.
Koska kennelvuorot oli ripoteltu kolmeen osaan, kuvittelin että treenaamiseen jää kuitenkin hieman aikaa väliviikkoina ja kyllähän sitä aikaa jäikin, mutta sitten tulikin aivan muita esteitä harjoittelulle...
Ensimmäinen "vastoinkäyminen" jos sitä voi siksi kutsua oli Taron juoksut, joka vesitti suunnitelmani käydä treenaamassa agilityä (juoksuisen koiran kanssa ei ole koulun hiekkakentälle mitään asiaa, joten sitten ollut myöskään esteitä käytettävissä). Eikä sitä sitten ollut kovasti energiaakaan treenata, kun Hamu vollotti kovaäänisesti joka yö, kun se oli tunteettomasti erotettu ihanan tuoksuisesta naisestaan.
Sitten onnistuin tuomaan kennelvuorolta tuliaisiksi kotiin kennelyskän. Taro sai tartunnan, varmaankin juuri juoksujen takia, sillä Impi ja Hamu säästyivät sen kummemmilta oireilta Taron yskiessä ja kakoessa limaa. Ja mistä tiedän että kennelyskä oli juurikin kennelvuorolta? No, mehän emme ole muita koiria nähneetkään lähiaikoina juuri juoksujen takia. Tämän lisäksi samana päivänä alkoi yhdellä kennelin hoitokoiristakin selvät oireet, joten epäilystä asiasta ei jäänyt.
Ei siinä mitään, eihän kennelyskään normaali hyväkuntoinen koira kuole ja yskäkin helpotti vajaassa viikossa, mutta se tietysti johti sitten yhteensä kolmen viikon eristämiseen, karanteeniin, jonka alla olemme vieläkin. Tämän takia sitten peruuntui Impin debyytti mejäkokeissa, sekä työharjoitteluni siirtyi viikolla. En kuollaksenikaan halua viedä sairautta Soilen hoitolalle, sehän tästä vielä puuttuisikin...
Nyt on sitten tyydyttä olemaan lähinnä kotosalla ja vältetty menemästä mihinkään missä liikkuisi enemmälti koiria, ettei tauti nyt enää leviäisi keneenkään ja tätä jatkuu nyt sitten vielä ensi viikko, jos kukaan ei enää sairastu.
Eikä tässäkään vielä kaikki. Olin juhannuksen tiiviisti kotosalla ja lähdin Impin sekä Hamun kanssa metsään kävelylle, jotta Hamu saisi välillä jotain muuta ajateltavaa kuin ihanaisen Taron. Tämä koirakombo on yleensä pomminvarma, eikä tarvitse olla huolissaan että ne mihinkään kauas lähtisi. Hamu päätti kuitenkin tällä kertaa toisin. On hyvin tavanomaista, että koirani eivät tallustele pelkästään teitä pitkin, vaan tekevät pieniä pistoja metsään ja palaavat sitten hetken päästä takaisin tarkastamaan olinpaikkani. En siis ollut tälläkään kertaa huolissani, kun ne lähtivät tuhistelemaan pientä metsätyömaapolkua pitkin vähän matkan päähän. En tiedä mitä tapahtui kun Hamu yhtäkkiä, kaikessa hiljaisuudessa jätti tulematta takaisin. Ajohaukkua ei kuulunut, joten ei ne minkään eläimen peräänkään olleet voineet mennä. Impi palasi seuraani nopeasti, Hamua ei kuulunut huudoista huolimatta. Autolle ei ollut pitkä matka, joten ajattelin että se varmasti lähtisi tapansa mukaan perään, kun huomaisi jäävänsä yksin. No, näin ei ollut tällä kertaa. Metsässä kului tuntikausia sitä etsiessä, hain jopa juoksuisen Taron houkuttimeksi kotoa, jospa se ilmaantuisi. Ei kuulunut, eikä näkynyt. Puolen yön maissa luovuin etsinnöistä, jätin katoamispaikalle viltin ja sen päälle ruokaa, siltä varalta että se palaisi takaisin yön aikana. Ilma oli lämmin, joten se pärjäisi varmasti. Olin luonnollisesti ilmoittanut sen katoamisesta kaikkiin mahdollisiin paikkoihin.
Palasin aamulla paikalle, mutta viltti ja ruoka olivat koskemattomina samassa paikassa johon ne olin jättänyt. Jatkoin etsintöjä, nyt pyörällä ajaen. Muutaman tunnin päästä soitettiin koirahoitolasta, joka vastaa Kannuksen alueelta löytyneistä koirista. Hamu oli otettu kiinni noin 15 kilometrin päästä katoamispaikalta. Se oli mitä ilmeisimmin ollut matkalla kotiin, huomattuaan että se oli jäänyt yksin. Onneksi se oli napattu kiinni muutamaa kilometriä ennen saapumista Kannuksen taajama-alueelle. Se oli ihan hyvinvoivan ja iloisen oloinen, vaikka sillä oli 18 tunnin taival takanaan. Koska se ei lähtiessään haukkunut, epäilen että se oli varmaankin jonkun juoksuisen nartun hajujen jäljillä, kun ei sitä kotona oltu päästetty astumapuuhiin. Kuka tietää... Kotona se jaksoi pitkästä matkastaan huolimatta vielä vongata Tarolta hellyyttä, mutta kun se lopulta nukahti se nukkui kyllä pitkään ja sikeästi.
Lievän silmätulehduksen Hamu oli onnistunut mukaansa metsästä ottamaan, mutta se hoitui parin päivän suolaliuoshuuhtelulla ja nyt on kaikki taas hyvin.
No, nyt koirat ovat olleet taas hyvässä ruodussa ja tottelevaisia, joten paluu arkeen pääsee taas käyntiin tämän kesän viimeisen kennelvuoronkin viimein loputtua. Sitä juhlistettiin tokotreeneillä ja kaikki koirat toimivat tosi upeasti, joten mieli on hyvä ja ensi viikon ajattelin keskittyä vain treenailuun, sekä koirien liikutteluun vähän tehostetummin. Vähempi liikunta kesäkuussa alkaa näkyä koirien lihaskunnossa, joten ennenkuin vallan romahtaa, aloitetaan taas tiiviimpi harjoittelu.
torstai 31. toukokuuta 2012
Tarokin hakuilee
Koska Impi pääsi tänään kevään viimeisen kerran vesijuoksumatolle, vapautin sen kerrankin hakutreeneistä ja nappasin Taron mukaan harjoituksiin.
Taro teki kolme hakua, joista ensimmäinen tehtiin niin, että Taro sai nähdä puolimatkaan maalimiehen piiloutumisen. Ei siinä kauan nokka tuhissut kun Taro oli löytänyt jo maalimiehen. Kokeiltiin samalla ensimmäistä kertaa yhdistää ilmaisu hakuun ja sehän onnistui mainiolla menestyksellä. Tarolla tosin haukku on vähän sellaista huutavaa ja epätasaista vielä tässä vaiheessa, mutta muuten ok.
Toinen pisto tehtiin sitten niin, että Taro näki vain suunnan jonne maalimies piiloutui. Vielä itse varsin kokemattomana lähettäjänä valitsin lähestyspaikan vähän huonosti ja Taro ei alkuun saanut vainua. Kun sitten saatiin taas mieli tyyntymään ja keskittymiskyky kohdilleen, juoksi se suorilta maalimiehen luo. Jälleen saatiin ilmaisu mukaan.
Kolmas pisto tehtiin samoin kuin toinen, eli Taro sai vain nähdä suunnan mihin maalimies lähti. Nyt saatiin lähetyspaikkakin valittua hyvin ja Tarolla ei ollut mitään ongelmia maalimiehen löytämisessä. Hyvä ilmaisu tuli tähänkin eli kaikenkaikkiaan olen oikein tyytyväinen Taron suorituksiin!
Ainoa asia johon voisi kiinnittää huomiota on se, että Taro saattaa välillä innostuessaan ruveta haukkumaan jo hakuvaiheessa, mutta luulisin että tuo lähtee rutiinin kanssa pois :) Taron käytös maalimiehen luona on suorastaan koomista kun se ei meinaa millään pysyä housuissaan ja menee kuin väkkärä häntäänsä hieluttaen. Etenkin kun kaikki tämä yhdistyy vielä ulvomisen sekaiseen iloisee haukkuun, niin siinä on maalimiehellä naurussa pitelemistä :D
Palatakseni tuohon alussa mainittuun vesijuoksumattoon, niin Impi meni ihan hyvällä rutiinilla, mitä nyt läsnäolevien henkilöiden jäätelönsyönti ehkä vähän häiritsi sen keskittymistä. Ravissa saattoi huomata hieman jäykkyyttä takaosassa. Ei varmaan tekisi pahaa jos saisi sen käymään hierojalla, mutta katsotaan kunhan tuet taas tulee. Pitäisi varmaan mennä itse hierojakurssille, että osaisi edes vähän itse näperrellä.
Hamu alkaa olla jo oma pirteä itsensä. Ollaan himmailtu tänäänkin ja yritetään nyt ainakin viikko olla niin, ettei hirmuisesti tulisi suurta rasitusta. Normaaliin lenkitykseen ruvetaan kuitenkin lähipäivinä palaamaan. Turvotus Hamun kaulassakin on jo pienentynyt ja odotan sen lähtevän huomisen aikana pois, mikäli kehitys pysyy samantahtisena kuin tähänkin asti. Eli säikähdyksellä selvittiin!
Taro teki kolme hakua, joista ensimmäinen tehtiin niin, että Taro sai nähdä puolimatkaan maalimiehen piiloutumisen. Ei siinä kauan nokka tuhissut kun Taro oli löytänyt jo maalimiehen. Kokeiltiin samalla ensimmäistä kertaa yhdistää ilmaisu hakuun ja sehän onnistui mainiolla menestyksellä. Tarolla tosin haukku on vähän sellaista huutavaa ja epätasaista vielä tässä vaiheessa, mutta muuten ok.
Toinen pisto tehtiin sitten niin, että Taro näki vain suunnan jonne maalimies piiloutui. Vielä itse varsin kokemattomana lähettäjänä valitsin lähestyspaikan vähän huonosti ja Taro ei alkuun saanut vainua. Kun sitten saatiin taas mieli tyyntymään ja keskittymiskyky kohdilleen, juoksi se suorilta maalimiehen luo. Jälleen saatiin ilmaisu mukaan.
Kolmas pisto tehtiin samoin kuin toinen, eli Taro sai vain nähdä suunnan mihin maalimies lähti. Nyt saatiin lähetyspaikkakin valittua hyvin ja Tarolla ei ollut mitään ongelmia maalimiehen löytämisessä. Hyvä ilmaisu tuli tähänkin eli kaikenkaikkiaan olen oikein tyytyväinen Taron suorituksiin!
Ainoa asia johon voisi kiinnittää huomiota on se, että Taro saattaa välillä innostuessaan ruveta haukkumaan jo hakuvaiheessa, mutta luulisin että tuo lähtee rutiinin kanssa pois :) Taron käytös maalimiehen luona on suorastaan koomista kun se ei meinaa millään pysyä housuissaan ja menee kuin väkkärä häntäänsä hieluttaen. Etenkin kun kaikki tämä yhdistyy vielä ulvomisen sekaiseen iloisee haukkuun, niin siinä on maalimiehellä naurussa pitelemistä :D
Palatakseni tuohon alussa mainittuun vesijuoksumattoon, niin Impi meni ihan hyvällä rutiinilla, mitä nyt läsnäolevien henkilöiden jäätelönsyönti ehkä vähän häiritsi sen keskittymistä. Ravissa saattoi huomata hieman jäykkyyttä takaosassa. Ei varmaan tekisi pahaa jos saisi sen käymään hierojalla, mutta katsotaan kunhan tuet taas tulee. Pitäisi varmaan mennä itse hierojakurssille, että osaisi edes vähän itse näperrellä.
Hamu alkaa olla jo oma pirteä itsensä. Ollaan himmailtu tänäänkin ja yritetään nyt ainakin viikko olla niin, ettei hirmuisesti tulisi suurta rasitusta. Normaaliin lenkitykseen ruvetaan kuitenkin lähipäivinä palaamaan. Turvotus Hamun kaulassakin on jo pienentynyt ja odotan sen lähtevän huomisen aikana pois, mikäli kehitys pysyy samantahtisena kuin tähänkin asti. Eli säikähdyksellä selvittiin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)