Back to Business

Noniin, toppijaksot saatiin tehtyä Kangasalla ja koulunkäynti on taas uudella innolla aloitettu. Paljon on tehty suunnitelmia tulevalle vuodelle, lähinnä kouluttatutumisen suhteen, mutta palaan niihin tuonnempana ja keskityn nyt vain lähimenneisyyteen ja -tulevaisuuteen tässä postauksessa.

Treenaaminen on aloitettu tehokkaasti, mitä nyt kuumat helteet vähän rajoittavat koirien jaksamista. Parhaat hetket treenata alkavat siinä ilta kahdeksan jälkeen kun alkaa viiletä. Impikin innostui eilen aloittamaan tokotreenit villillä hepuloinnilla pitkin poikin koulun nurmikenttää, jonka jälkeen se suoritti yhden elämänsä parhaista seuraamisista.
Osittain johtuen opettajani innoittavasta puheesta, olen päättänyt että jätän tokoilut nyt enemmän hömpöttelyasteelle. Jos jotain suuremmoista edistystä lajissa nyt tapahtuu, voidaan tehdä uusi tilannekatsaus, mutta mitään stressiä ei asiasta ota. Minulle on yhdentekevää seuraako koirani vasemmalla vai oikealla puolella ja käytänkö käsiapuja vai en, puhumattakaan siitä, että liikkuuko koirani takaosa sen noustessa maasta seisomaan vai ei.
Olen nyt turhan usein lopettanut treenit turhautuneena ja siitä ei seuraa kuin huonoa treeni-intoa sekä minulle että koirille. Jostain syystä minulta pääsi unohtumaan oma treenifilosofiani: kunhan on hauskaa! Ja koska minä en nauti tokosta ja sen pikkutarkasta näpertelystä, on siitä koirienikin vaikea siitä nauttia. Lisäksi minusta tuntuu, että koirieni matala toistojen kestokynnys johtaa siihen, että olemme tokokisoissa aikaisintaan Impin ollessa kymmenen vuoden ikäinen, joten kiitti, mulle riitti.

Tämän vuoden toinen näyttely tekee tuloaan suunnilleen viikon päästä ja nyt on sitten toiveet korkealla. Periaatteessa kaikki on kohdallaan: koirat on hyvässä karvassa, sopivassa kuntoluokassa, näyttely on lähellä, osallistuvia petitejä on kolme, joista kaksi on siis Taro ja Hamu ja ennen kaikkea sain pestattua Suvin handlaamaan koiria. ELI kaikki riippuu nyt siitä mitä mieltä tuomari, Hannu Talvi, on koirieni ulkonäöstä. Joskin yksi pikkujuttu on myös säätila. Jos aurinko porottaa täydellä teholla koko päivän, voin vain kuvitella kuinka pystyynkuolleita koirani ovat. Olenkin suunnitellut varautuvani  kaikin mahdollisin viilennyskeinoin, jotta niiden olotila ei olisi liian tukala. Tällä hetkellä luvassa näyttäisi säätiedotteiden mukaan olevan kuitenkin enemmin sateista ja kuin aurinkoa, mutta mene ja tiedä. Koskapa nuo sääennusteet nyt paikkansa pitäisivät. Ainiin, samana päivänä Hamu täyttää kaksi vuotta! :) Mutta kertoilen sitten kuinka kävi.