Sain vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi kauan toivomani polkupyörän ja lisäksi mukaani pyörätelineen autoa varten toissa viikolla. Sen lisäksi, että pyörä on kätevä kulkuneuvo lyhyemmille matkoille, se toimii myös loistavasti metsälenkeillä.
Olen nyt pariin otteeseen käyttänyt koirat pyörän kanssa metsässä ja täytyy sanoa, että uusi kuntoilumuoto on ollut vähintäänkin mieleen koirille. Ne juoksevat irti ja minä pyöräilen. Kun oma etenemisvauhtini on ripeämpi, koiratkaan eivät ehdi niin hirmuisesti etsimään kaiken maailman riistajälkiä metsästä. Jotta mielenkiinto minun seuraamiseeni säilyisi, palkkaan niitä luoksetuloista nakinpalasilla ja ainakin toistaiseksi se on toiminut hyvin. Olen valinnut kuljettavat reittini niin, että matkan varrella on lampia, joista koirat saavat juoda ja halutessaan vilvoitella kahlaamalla. Tosin nyt saatuani viimein paristot hankittua tutkapantaan, olen pitänyt sitä Taron kaulassa aina varmuuden vuoksi, mutta ainakaan vielä se ei ole elehtinyt tarvetta lähteä kauemmaksi. Jos koirat näyttävät jäävän jotain nuuskimaan, huudan niitä ja lähden polkemaan entistä reippaammin eteenpäin. Siinä vaiheessa tytöillä on kyllä aina tullut hirmuinen tarve kiriä. Tarokin pariin otteeseen lähtenyt ajohaukun kanssa perääni ;)
Hamun olen toistaiseksi jättänyt kotiin pyöräreissuilta. Se on nyt lihotuskuurilla ja pyörälenkkeily saattaisi olla turhan energiaa vievää sille ja lisäksi se on siinä määrin verkkaisempi juoksija, että se ei varmaan pysyisi tyttöjen vauhdissakaan. Hamulle olen tarjonnut entiseen malliin jalan tehtäviä metsälenkkejä, mahdollisuuden tullen kaverin kanssa.
Toivon, että Kangasaltakin löytyisi sopivat maastot tämän tyyppiseen urheiluun, sillä jos pystymme jatkamaan tällä tapaa, ovat koirat varmasti teräskunnossa kesän loppuun mennessä. Yritän joskus ottaa lenkille mukaan videokameran, niin saatte käsityksen kuinka SUUNNATTOMASTI Taro tästä toiminnasta nauttii :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti