Lähdettiin Suvin kanssa reippaina kohti treenihallia jo kahdeksan jälkeen aamulla. Koko matkan hallille olimme ahtautuneina veljeni pieneen bemariin ja jonka tiiviistä tunnelmasta Rami kenties kärsi eniten, sillä sen kimpussa oli jatkuvasti joko Taro tai Hamu. Ennen matkan puoliväliäkään Rami alkoi kärsimättömästi haukkua ja vinkua naama aivan korvani vieressä. Ramin haukahdus kun on sen verran terävä, että sain useaan kertaan suojata käsin korviani, etteivät tärykalvoni särähtäisi tuusan nuuskaksi. Jos se sitten hiljenikin hetkeksi, tunki se naamansa niin lähelle omaani, että sen viikset pistivät minua silmiin, joten varsinaisesta ajorauhasta en saanut nauttia. Loppuvaiheessa Tarokin yhtyi inisemiseen ja sitten Hamu tepasteli etupaneelin päällä saaden hätävilkut päälle ja ikkunat auki. Kumpa saisin pian tilavan Volvoni takaisin.
No, sitten vihdoin päästiin perille ja tehtiin nopea alkuverkka lähimaastossa, jonka jälkeen ryhmittäydyttiin itse treenien ääreen. Suvi ja Rami aloittivat ns. vauhtiympyrällä, jossa koiran siis on tarkoitus tehdä esteitä, jotka on asetettu kehään. Se sujui pienen alkutanoamisen jälkeen mainiosti, vaikka Suvilla on taipumusta syyllistyä samaan kuin minäkin radalla, eli käskyjen antamiseen liian myöhään. Tästä johtuen Rami hakeutui ihan Suvin kylkeen esteiden jälkeen, eikä etsiytynyt liian myöhään olleen käskyn jälkeen seuraavalle esteelle, vaan hilpaisi ohi. Kun riittämiin saatiin piiskattua Suvin kielenkantoja, Rami alkoi kulkea tosi kivasti.
Suvi teki vielä saman harjoituksen Impillä, mikä luonnollisesti onnistui hieman paremmin kuin kokemattomamman Ramin kanssa, vaikkakin Impi ei aivan ole vielä perillä Suvin ohjaustekniikoista. Impi on myös siksi kiitollinen opetusmestari Suville, että se ei ole järin nopea ja pienemmällä koiralla on enemmän aikaa reagoida myös hitaasti lähteviä käskyjä. Itse otin Impin kanssa muutamia käännös harjoituksia kohtalaisin tuloksin. Huomasi juoksun aiheuttaneen tauan aikana Impin agilitykunnon hieman kärsineen, joten en liiaksi piinannut koirarukkaa.
Taro on edistynyt mainiosti. Harjoittelimme tänään estesarjaa, jossa kolme estettä oli aseteltu peräkkäin ikäänkuin lomittain. Taro ymmärsi mainiosti tämän ideologian, eikä tarvittuin kaksi yrittämää, että se ymmärsi mihin sen tuli kulkea. Edellisellä kerralla aloitettu rengastreeni oli tuottanut sen tuloksen, että Taro hyppäsi renkaan täydellisesti yhtä alun erehtymää lukuunottamatta. Yhdistin renkaan jopa rataan ja se sujui hyvin. Harjoittelimme myös pussia, joka arvelutti Taroa aluksi, mutta kun se oli keksinyt esteen perusteet, se tarjosi sitä lähes jatkuvasti, jos vaikka vain kävelimme pussi vieritse. Putken kanssa meillä on vieläkin hieman hankaluuksia, eritoten mustan putken kanssa, johon Taro epäilee mennä sisään. Pitänee joskus lähteä treenaamaan niin, että harjoittelemme pelkkää putkea naksuttimen kera, jotta se saadaan varmaksi.
Hamu jatkoi myös pussiharjoituksia ja menikin urheasti pussin läpi, vaikka ei vielä ohjauksista mitään ymmärräkään. Pääasia, että sekin joutuu hieman harjoittamaan aivojaan :)
Kaikenkaikkiaan olen koiriin tyytyväinen. Ne suorittivat pahemmitta ongelmitta kaikki pyytämäni esteet. Vielä kun olisi treenihalli aavistuksen lähenpänä, niin saattaisi käydä sielä useamminkin ja ottaa lyhyempi harjoituseriä ja täten tehostaa oppimista. Mutta olosuhteisiin nähden hyvältä näyttää.
Agilitypäiväkin lähestyy ja ilokseni saimme ainokaisen petit-agilityvalion ohjaajan paikan päälle oman koiransa kanssa. Häneltä takuulla saa hyviä vinkkejä bassetin kouluttamisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti