DRAJ

Innostuin heinäkuun lopulla ajatuksesta, että aloittaisin Taron kanssa MEJÄ-kokeet. Kun treenaaminen sitten toistaiseksi jäi, löysin nettiä selatessani DRAJ:n, dreeverien ajokokeen, johon basseteilla on osallistumisoikeus. Kun lueskelin tekstiä ja tiedustelin ihmisten mielipiteitä, päätin lopulta ilmoittaa Taron Fagerviikissä järjestettävään DRAJ-kokeeseen lokakuussa.

Tähän liittyen kävin siis ostamassa pillin eläinkaupasta ja grillipaistin Valintalosta. Ja eikun harjoittelemaan. Ensin Taro luuli pillin ääntä ilmeisesti joksikin linnuksi, koska se alkoi välittömästi äänen kuultuaan tähyillä toiveikkaana taivaalle. Kun se sitten huomasi Impin haukkuvan vieressäni, se lähti tutkimaan asiaa tarkemmin. Taron suureksi onneksi tästä palkattiin palalla jäistä grillipaistia. Eipä mennyt kauaa, kun Taro hoksasi mistä oli kyse - olihan pillin ääni niin kimeä ja tärykalvoja raastava, ettei se voinut mikään metsän otus olla. 

Ensin luulin Taron syövän lihapalansa, mutta sitten näin kuinka koira kiikutti saaliinsa hiekkakasan päälle, kaivoi kuopan, laittoin lihan sinne ja tökki sitten nenällään hiekkaa sen päälle. Kun se oli varmistanut, ettei Impi ollut tietoinen kätköstä, se jatkoi reippaasti touhujaan. Kun sittemmin kävelimme uudestaan kyseisen hiekkakasan ohi, oli Tarolla kiire käydä hakemassa lihapalansa ja haudata se toisen hiekkakasan päälle - ilmeisesti se pelkäsi meidän kaappaavat herkun, mikäli pääsisimme sen lähelle. En tiedä kuinka monta lihapalaa Taro loppujen lopuksi edes söi ja kuinka moni on hautautuneena hiekkaan, mutta ilmeisen miellyttävä palkka kuitenkin on, sillä nyt se viipottaa luokseni, minkä kintuistaan pääsee, kun kuulee tiukan vihellyksen. 

Viipottamisesta tulikin mieleeni: minun tekisi mieli viedä Taro greyhound-radalla ja testata kuinka kovaa tyttö oikein pääsee. Sen lihakset on koiran kokoon nähden vähintään greyhound-luokkaa kiitos aktiivisen treenaamisen, mitä se päivittäin tekee hiekkamontulla. Välillä oikein yllätyn kuinka nopeasti se pääsee hiekkamontun toiselta laidalta toiselle. Radalle viemisen ideahan on luonnollisesti se, että ensi kesänä järkätään taas RotuRace, kaikille roduille avoin, leikkimielinen kilpajuoksu, jossa neljä saman rodun edustajaa muodostavat joukkoeen (rodulla voi olla useampi joukkoe, jos vain koiria piisaa). Se järjestetään yleensä vinttikoiraradalla, joten pieni harjoittelu ei tekisi pahaa. Mielestäni Tarolla olisi kyllä hyvät saumat siinä mittelössä.

Impi sen kun pyöristyy ja pyöristyy. Sen nisät ovat alkaneet hieman turvota ja se on alkanut hidastaa vauhtia lenkeillä (joskin agilityradalla se on edelleen yhtä kiihkeä). Ajattelin agilityn suhteen, että jos koira vaikuttaa innokkaalta ja suorastaan vaatii radalle pääsyä, miksei sitä sitten päästäisi. Tapaan laittaa rimat niin, että ne ovat Impillä n. 5cm korkeudessa, eli se voi käytännössä juosta niiden yli, jottei selkä rasitu liikaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että koiran on saatava mielenvirikkeitä runsaasti ennen synnytystä, jottei se aivan tylsisty pentujen aikana. 

Mutta joo. Päätin nyt tämän vuoden panostaa Taron treenaamiseen vähän kaikissa mahdollisissa harrastuksen muodoissa. Luonnetesti ja DRAJ ovat tällä hetkellä etusijalla, sitten tulee MEJÄ, agility ja puskatoko :) Impi saakot tehdä rauhassa pentunsa, ja kun niistä toipuu jatketaan taas kisaamista agilityssä. Ehkä päästäisiin vielä kakkosiinkin :) Ensin pitäisi vain liittyä Lägiin.