Pian ne ovat täällä - Impin pennut siis. Täytyy sanoa, että Impin tiineys on ollut kaikkea muuta kuin Taron, johtuen ehkä vuoden ajasta ja pentujen suuremmasta määrästä. Joka tapauksessa, siinä missä Taro oli melko reipas vielä viimeisellä viikollaankin, on Impi ollut jo viimeiset kaksi viikkoa väsynyt ja kankea, ja jos kuuma yllättää, se saattaa tunti kausia nukkua sängyn alla, liikauttamatta korvaansakaan. Öitä Impi ei suostu enää nukkumaan sisällä, parkeve tuntuu olevan sen ainoa vaihtoehto.
Impin luonnekin on muuttunut, se pysyttelee tiiviisti kintereilläni. Voi aamulenkeilläkin päästää sen huoletta irti, sillä karkaamisesta ei ole tietoakaan. Siinä se hölköttelee metrin verran takana, ja välillä unohtuu haistelemaan tien viertä, kunnes kutsun sitä, jolloin se muitta mutkin lähtee kankeasti laukkaamaan jälleen vakio paikalleen. Olenkin todennut, että remmin pitäminen on vain koiran kiusaamista, jos vain vapaanaolemiseen on mahdollisuus. Tarossa on jo kylliksi kestämistä, kun se löysi jälleen vetovaihteen narun päässä, kun kunto alkaa olla sitä luokkaa, että on kulutettava ainakin seitsemän tuntia koirien liikuttamiseen, jos tahtoisi Taron väsyvän. Eilen sen tosin, kun olimme Suvin ja Ramin kanssa metsälenkillä, lähti jäniksen perään viipyen siellä vähintään 40 minuuttia. Edellisellä kerralla kun näin kävi, se odotti autolla, kun saavuimme paikalle, tällä kertaa me saimme odottaa sitä autolla, kunnes tyttö lopen uupuneena, mutta varsin itseensä tyytyväisenä saapui paikalle noin vartin odottelun jälkeen. Onneksi olen opettanut sitä nyt DRAJ:ta varten ostamaani pilliin ja se tuntuu toimivan, ainakin suuntaa-antavasti. Mahtoi olla hyvä jänisjahti.
Impin tiineyteen palatakseni, olen turhautumuksekseni huomannut erittäin kiusallisen pirteen Impin odotusajan loppupuoliskolla. Sillä ei suinkaan ole aamupahoinvointia, mutta sille iskee aamuntunneilla mahdoton kakkahätä, eikä se pitkälläkään iltalenkillä kakkaa ulos, ennen nukkumaan menoa. Siispä minä joudun joka aamu kiertämään talon ja tutkimaan, onko kakkaa jossakin ja tänäkin aamuna sitä oli parvekkeen nurkassa. Impi kyllä herätti minut yöllä ja tahtoi kipeästi ulos, mutta pissan jälkeen se tassutteli iloisesti takaisin ovelle, eikä tietoakaan kakkahädästä. No, en osannut aavistella pahinta. Vaikken varsinaisetsi ulosteen siivoamisesta erityisesti pidä, ei minulla ole sydäntä tuohtuakaan asiasta; syy lienee kuitenkin kohdussa kasvavat pennut, jotka painavat rakkoa ja suolistoa. Eiköhän tilanne helpota viimeistään parin kolmen viikon päästä, kun pikkuisen karvapallot ilmaantuvat maailmaan.
Tänään olemme menossa Taron kanssa treenaamaan. Impi pääsee mukaan vain kannustusjoukkoihin, sillä maha alkaa olla jo sitä luokkaa, että vaikka olisikin intoa vielä hypätä, tipahtelisivat rimat auttamatta. Jos saan videomatskua, laittelen linkkejä tuonne Oliivielämän kotisivujen puolelle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti