Taron ensimmäiset agilitykisat

Niinpä se päivä sitten viimein koitti ja päästin Taron kanssa kisaamaan ensimmäistä kertaa virallisissa agilitykisoissa. Tämä harrastus on meille kovin rakas ja siihen on uhrattu varmasti satoja tunteja. Ei me vieläkään mitään mestareita olla, mutta ainakin koen että ollaan kisavalmiita!

Ensimmäinen rata oli ykkösluokan radaksi aika haastava, josta kertoi sekin että vain kaksi koiraa kaikista kokoluokista yhteensä onnistui saamaan sieltä nollan. Eikä meillä käynyt sen paremmin. Olin tottakai hirmuisen jännittynyt alusta asti ja pelkäsin Taron keskittymisen herpaantuvan hetkellä millä hyvänsä. Kaikki ohjaussuunnitelmat jotka olin tehnyt rataa varten rataantutustumisessa katosivat mielestä. Siinä sitten tuomarin pillin vihellettyä ryykäsin matkaan kuin raivo härkä... ja Taro meni menojaan väärään päähän putkea eli siitä hylky. Muuten rata meni ihan kohtuu mukavasti, mitä nyt kepeillä tuli taas säädettyä ja vain vaivoin saatiin ne loppujen lopuksi tehtyä. Hauskaa meillä oli kuitenkin ja rata tehtiin loppuun hylkäyksestä huolimatta.

Toinen startti olikin sitten enemmän ykkösluokan tasoon sopiva. Siinä oli samantyyppinenkommervenkki laitettu putken kanssa ja nyt päätin viedä homman kunnialla kotiiin ja näin ollen varmistelin oikein viimeiseen asti, että sain sen oikeaan päähän putkea. Loppurata menikin tosi kivasti, paitsi epämääräinen ohjaus kepeille koitui nollatuloksen turmioksi. Yhden korjauksen tehtyäni Taro suoritti kepit kuitenkin kunniakkaasti loppuun ja loppurata meni naurua pidätellen. Maaliin kun päästiin olin haljeta riemusta ja ylpeydestä, ikäänkuin oltaisiin voitettu maailmanmestaruus!

Tavoite saavutettu, saatiin tulos virallisista agilitykisoista ja tässä vielä ratavideo (oikein musiikilla höystettynä!). Ensi kerralla täytyy laittaa  otsatukkakin kiinni, niin sitä ei tarvitse jatkuvasti olla sukimassa pois edestä ;)



Seuraavaksi suuntaamme Pietarsaaren ja Seinäjoen kisoihin ensi kuussa!

Tappijalkojen temppukoulu

Kaksiviikkoinen syysloma alkoi perjantaina ja koska alkuperäinen pintaremonttihomma näyttää jäävän tekemättä (selviää huomenna), olen hyödyntänyt vapaapäiviäni ahkeralla treenamisella. Kerrankin on aikaa panostaa kaikkien koulutukseen, joskaan mitään lajia ei olla treenattu (paitsi Taron kanssa viimeisteleviä agitreenejä). Tokon ja agin hinkkaamisen sijaan, olen taas uppoutunut operantin kouluttamisen maailmaan. Olen ottanut tavoitteeksi, että kaikki koirista osaavat ainakin viisi, ellei kuusi uutta temppua loman loppuun mennessä. 

Ensimmäiseksi päätin ottaa työn alle peruuttamisen, joka on aina ollut suunnitelmissa, mutta jotenkin olen oikonut sen jollain tekosyyllä. No, nyt päätin että teen sen kerrankin niin, että koirat oikeasti oppivat sen, eli sheippaamalla. Jos vain olen kärsivällinen, niin tämä on ehdottomasti nopein tapa opettaa temppuja niille, sillä ne joutuvat kerrankin käyttämään omia aivojaan, enkä ole houkuttelemassa niitä käsiavulla.

Peruuttamista on harjoiteltu nyt kaksissa eri treeneissä ja tänään sain jo liitettyä käskysanan sille. Hamu sisäistä tempun tosi nopeasti ja kun se kerran jotain keksii, niin sitä tarjotaankin oikein riemukkaasti sitten joka paikassa. Siinä missä aina kiroan sen putkiaivoja, niin tässä suhteessa se on hyvä. Sitä tehdään, mistä herkkuja tulee.

Impi puolestaan on kaavoihinsa vakaasti kangistunut (oma mokani) ja tarjosi sitkeästi istumista ja maahanmenoa. Ilmaisin aina pieleen menneen suorituksen sanomalla "oho" ja kun pienikin taaksepäin suuntautuva liike tuli, naks ja palkka. No, turhautumishaukun laannuttua Impikin viimein joutui oikein pistämään aivosolunsa liikkeelle ja saatiinhan se pakituskin sieltä sitten poimittua.

Taro... nyt on ollut perin iloinen itsensä. Sen kanssa haasteena on saada se keskittymään hullun sinkoilun sijaan. Taro haluaa kyllä maanisella energialla tehdä hommia ja tarjoaa kolme ziljoonaa eri juttua, josko joku niistä olisi oikea. Periaatteessa ihan kiva että koira on aktiivinen ja yritteliäs, mutta rajansa kaikella. Taron kanssa temppujen opettamiseen menee yllättäin tosi pitkään, kun ensimmäisen kymmenen minuuttia se riekkuu ja huutaa kurkku suorana. Loppujen lopuksi sekin kuitenkin alkoi samaan ideasta kiinni ja jopa keskittyi annettuun tehtävään.

Seuraava temppu, jonka aloitin kun sain peruutukseen liitettyä "pakki"-käskyn, olikin sitten jalkojen välistä meneminen (aloitan edestä-taakse-tempulla ja toivottavasti saan loppulomasta kehiteltyä jo takaa-eteen-tempun! ). Hamu tarjosi väsymättä vierelletuloa ja autoin sitä ensin näyttämällä nakkipalaa jalkojen välistä. Vähitellen sain idean iskostumaan tekemiseen ja saatoin vähentää käsiapua, sekä nostamaan palkkauskriteeriä. Tässä tempussa Taro oli parempi, kun se tykkää ryntäillä paikasta toiseen. Impi puolestaan yritti nokkelana kiertää taakseni väärää reittiä. Aloin lisätä vähitellen "ali"-käskyä vihjeeksi tempusta, vaikka vielä se vaatii toistoja. 

Hamun ilme oli kyllä mainio, kun yhtäkkiä seisoinkin normaalisti ja raukka yritti keksiä mistä välistä sen pitäisi mennä. Lopetin treenin vielä pakki-käskyllä, jotta se ei aivan unohtuisi uusien temppujen tuoksinnassa. Hyvin oli vielä muistissa.

Sikäli mikäli maalausurakkaa ei siis tule, on tarkoitukseni opettaa tuo jalkojen välistä eteen tuleminen, askelten välissä pujottelu, kumartaminen ja mahdollisesti vielä joku, jos nämä alkavat sujua odotettua paremmin.

Tein viikonloppuna siis vielä hieman agitreeniä Taron kanssa, silmälläpitäen Kokkolan agikisoja, joihin ilmoitin tytön kahdelle agiradalle. Päätin vielä käydä läpi esteitä, jotka eivät muuten ole treeneissä kovin kovassa käytössä: pituus, muuri, pussi, keinu ja pöytä.  Pöydällä Taro oli hätäinen, mutta muutoin se suoriutui kaikista esteistä oikein hyvin. Yritän tässä parin kolmen päivän välein käydä kyhäämässä jotain ratapätkiä, että tuntuma pysyy hyvänä. Toivoskelin jopa, että pääsisin treenaamaan Kokkolan hallille jossain välissä, jotta saataisiin tuntumaa hiekkapohjaan.

Itsevarmuutta radalle

Päästiin tänään treenaamaan "kisanomaisesti" vieraaseen ympäristöön, kun osa luokastamme oli pitämässä agilityesityksiä Hyvinvointi-iltapäivän yhteydessä Kannuksen Seurakuntalon nurmialueella. Plussaa oli ehdottomasti se, että kepit ja paikka oli vieraat. Tokikaan meillä ei ollut läheskään kaikkia esteitä ja ratakin oli enimillään 13 esteen pituinen, mutta Taro oli yksinkertaisesti todella loistava. Kepit se meni tosi hienosti kaikilla kerroilla (paitsi kerran meni väärästä välistä sisään, kun ohjasin sen hutiloiden) ja nyt viimeisen keppivälin ongelma näyttää alkavan sutviintua. Ja tietysti mitä enemmän tulee onnistuneita suorituksia, sitä enemmän tulee kummallekin itsevarmuutta. 

Taro kulki pääsääntöisesti radalla hyvin, mutta omien mokien ja joltain pudonneiden koirannappuloiden takia tuli yhteen pätkään vähän sekoilua. Vire oli kuitenkin koko ajan tosi hyvä ja itsestäkin tuntui tosi luontevalta ja sujuvalta.

Tästä innostuneena ajattelin jo varovaisesti harkita kisoja. Ikävä kyllä tällä seudulla kisat ovat harvinaista herkkua, etenkin talviaikaan, mutta 26.10. olisi tarjolla yhdet kisat Kokkolassa.  Tulee aika pian, mutta toisaalta Taro tuntuu nyt olevan iskussa. Eikä se niin vaarallista ole, jos vaikka mönkään meneekin. Se on kuitenkin tosi pienestä kiinni, että onnistuuko rata niinkuin ajattelee. Mutta kokemusta kaikki tyynni. 14.päivä on viimeinen ilmoittautumispäivä, joten kaikki on vielä auki. 

Impikin pääsi taas radalle menemään. Se oli kovasti innoissaan ja teki sille ei kovin tyypillisiä mokia, kun siinä riekkui valtoimenaa. Ehkä sitä voisi senkin kisoihin vielä ilmoittaa kokeilumielessä!

Kamera on edelleen korjuulla, mutta kunhan sieltä tulee niin jo alkaa kuvia sadella :)

Hyviä tuulia agilityyn

Lohjalla otettu kuva, kun kameran optiikka on huollossa, eikä tuoreempaa ole tarjolla..

Juoksutauon jälkeen on Taron kanssa nostettu taas kissa pöydälle ja alettu treenaamaan. Kerrankin voin sanoa hymyssä suin, että se kannatti. Ollaan päästy tekemään hieman rataa ja olen nyt yhdistänyt vähitellen keppejä radan varrelle. Päätin luopua keppien osalta kädestä palkkaamisesta kokonaan, sillä Taro ei vain keskity, kun sen pitää jatkuvasti kuikuilla, että joko se nakkipala heruisi.

Paluu targettiin on antanut sille suoritusvarmuutta ja viimeisen välin unohtumista on tapahtunut yhä harvemmin. Tarkoituksenani on siirtää targettia aina kauemmas ja kauemmas kepeistä seuraavien esteiden taakse ja yhdellä esteellä se on toiminut tosi hyvin. 

Tänään tunnilla tehtiin kiva ratapätkä hallila, jossa kepeille lähestyttiin 90 asteen kulmasta hyppyesteeltä. Laitoin targetin heti keppien jälkeen, jotta saataisiin onnistuneita suorituksia. Taro oli SUPERhyvä. Se haki kepeille tosi tarkasti ja suoritti ne virheettä loppuun asti. Keppien jälkeen oli vielä rataa jäljellä, joten päästiin kivasti jatkamaan ja lopettamaan helpommilla esteillä. Vielä muutama ratatreeni ja toivottavasti onnistuneita suorituksia, niin voitaisiin startata varovaisesti epävirallisessa kisassa! Jo olisi aikakin, sillä 29. päivä Taro täyttää viisi vuotta! Eli koira parhaassa iässä :)

TOSIN, nyt löytyi uusi treenien aihe, kun radalla tuli vastaan kohta, jossa piti mennä putkeen ja vieressä oli houkutuksena A-este. Pitää yrittää tehdä putkesta ja A-esteestä saman arvoiset sekä opettaa niille selkeät ohjaukset. Myös napakampi putkikäsky voisi olla kuin "läpi". Mietin mahdollisuutta käyttää putkelle mentäessä Prrr-äännettä, jospa se tarttuisi tyttösen korviin tehokkaammin kuin aikaisempi käsky. A-esteelle on otettu käyttöön "kiikiikii"-huuto, joka saa Taron kyllä mukavasti kiihdyttämän vauhtia. 

Pitäisi varmaan yrittää ottaa Taron radoista videota, niin saisi tänne materiaalia.

Muut tappijalat ovat ottaneet rennosti, Hamu hieman tokoillut ja Impi päässyt tekemään joitakin hakuja ja esine-etsintöjä. Haku tuntuu olevan Impille mieluisin. Tokon suhteen se on ollut aika hidas ja kärsimätön, joten se ollaan jätetty ihan suosiolla pois toistaiseksi. Voisihan sille yrittää opettaa vaikka jotain temppuja ihan mielenvirkeydeksi. 

Mejäkoe ja muuta..

Kesä on lopussa, oikeastaan on varmaan myönnettävä, että nyt on jo syksy. Saavuttiin Kannukseen 1.9. ja nyt ollaan jo toista viikkoa lomalla. Ja täytyy sanoa, että lomailu on tehnyt tosi hyvää, sillä edellinen varsinainen loma oli jouluna. Koirat ovat päässet ulkoilemaan metsään, raviradalle ja koirapuistoon, joskin metsälenkkejä ei hirmuisesti ole tehty, kun tutkapannan kanssa on ollut vaikeuksia.

Taro aloitti juoksunsa juuri sopivasti tiistaina ja ehtii juosta suurimmat ennenkuin koulut alkaa. Hamu on edelleen ollut nätisti, eikä turhia urosteluja ole tullut. Kaikenkaikkiaan on siis sujunut rauhallisesti, mitä nyt öisin talomme ohi kulkee popittava teiniporukka.

Olen tässä alkanut puntaroimaan Impin leikkauttamista, sillä sen on ollut valeraskaana kolme kuukautta. Turkki on tästä maidontuotannosta kärsinyt siinä määrin, että pohjavillaa ei juuri ole tullut ja nyppimisen jälkeenkin kaljurotasta on vasta nyt melkein puolentoista kuukauden jälkeen alkanut tulla taas koiran näköinen. Rahallisesti panostus on opiskelijabudjettiin nähden melko suuri vaikka pienestä koirasta onkin kyse, mutta katsotaan onko Impin virallisella omistajalla, äidilläni, halua lähteä rahoittamaan operaatioita. Säälittää vain Impi, jos se joutuu olemaan kauluri päässä pitkään, sillä se ei mieluusti liiku sen kanssa...

Mutta palatakseni kesään: olimme Impin kanssa toisessa mejäkokeessa 11.8. Susikkaasssa... Ja nollahan sieltä tuli, että napsahti... Alkuun Impi seurasi ihan ok jälkeä, mutta sitten tulivat vastaan uunituoreet hirven ja jäniksen jäljet ja siinä vaiheessa Impi näytti minulle keskisormea ja teki ihan mitä se halusi.. Tästä viisastuneena siis pyrimme ajoittamaan kokeet jatkossa keväälle ja alkukesälle, kun riistaa on vähemmän liikenteessä... Kokeen jälkeen heitin pyyhkeen kehään myös treenien kanssa. Olkoot kevääseen asti rauhassa ja keskittyköön esineruudun harjoitteluun.
Seuraavanlainen oli koeselostus: "Ohjaten jäljelle, alkumakuu nuuhkaistaan. Impi jäljestää vahvasti ilmavainuun tukeutuen reipasta kävelyvauhtia pientä aaltokuvioita tehden. Koiran etenemisvarmuus kasvaa jäljen edetessä. Ilmavainulla havaitaan myös riistapolut, jotka vievät koiran määrätietoiseen hukkaan 1. osuuden lopussa ja kahdesti kolmannella osuudella. 1. makuu kierretään lähteltä ja 2. makuu reilun matkan päästä. Lopussa ojan ylityksen jälkeen Impi nappaa ojanpohjalta kulkevan riistapolun, eikä palaa jäljelle kehotuksesta huolimatta. Harjoitellen kaadolle ja se kiinnosti. Jälkiuskollisuuden myötä Impi saa vielä tuloksiakin." Tuomarina siis Henttu Tuovi.

Siinä kaadolta lähtiessä olin niin turhautunut ja pettynyt Impiin, että tuli lauottua tarkoituksettoman vahvasanaisesti tuomarille jälkitunnelmat. Autolle päästyä oli jo itku kurkussa. Hetken kokoilin itseäni ja hengittelin syvään, jonka jälkeen pahoittelin tuomarille tahatonta kiukunpuuskausta. Ei ole tapaistani hermostua näin. Sain ymmärtäväisen synninpäästön ja neuvoja tuleviin treeneihin. Parempi onni ensi kerralla. Onneksi opastus meni kuitenkin nappiin ja sain kiitokset hyvin piilomerkatusta jäljestä.

Koska kyseessä oli Bassetkerhon Rotumejä, niin nähtävillä oli paljon erilaisia bassetkerhon rotuja. Rotumestariksi kruunattiin voittajaluokassa ollut Grand Basset Griffon Vendeen X’port Qualité du Greffier du Roi. Avoimessa luokassa oli neljä kuudesta koirasta mennyt nollille, joten ei sentään oltu ainoita, jolla ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Sellaista se on ajavien koirien jälkiharrastus.

Taron agilityt ovat polkeneet paikallaan. Heti kun mahdollista yritän kysyä apuja opettajilta koulun alettua.

Ainiin, onneksi olkoon Impin pojalla Ekalle (HH You're the One) joka valioitui Tervakoskella saaden samalla CACIBin! Nyt on sisaruskatraasta kolme neljästä onnistuneen haalimaan itselleen valion arvon!

Treeniköyhä kesä...

Kesän aikatauluun ei tosiaan ole paljon treenejä mahtunut, niin kiireistä on ollut koirahoitola-trimmaamossa Kangasalla, johon päädyin tänäkin kesänä. Hyviä puolia on, että harjoitusta tulee koirien käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin, mutta kaikki tavoitteet mitä taas hyvässä uskossa itselleni laitoin kesän ajaksi näyttävät jäävän heikolle hapelle.

Agilityä on sentään päästy vähän treenaamaan Tamskin tallille. Taron kepit sujuvat vaihtelevalla menestyksellä. Välillä ne voidaan ongelmitta liittää rataan, välillä taas tuntuvat olevan hukassa. Pieniä toivonkipinöitä on kuitenkin havaittavissa.

Pyörähdimme myös näyttelyissä Tuusulassa. Sinne kokoontuivat kaikki Impin pennut: Vilma, Eka, Kafi sekä Hamu, joka tosin ei tietenkään voinut osallistua näyttelyyn. Ihan mukavastihan näyttely meni: Vilma EH, Eka ERI SA ja Kafi ERI. Impille tuli sileä ERI, jota hieman ihmettelin, koska valioluokassa luulisi SA heruvan, mutta tuomarimme ei ollut samaa mieltä. Harmittaa kun arvostelusta ei käynyt ilmi, mikä olisi voinut olla paremmin.
Näin myös Taron pojan Jeren ensimmäistä kertaa ja oli se omena aika kauas puusta pudonnut. Pojalla oli kyllä kokoa ja näköä, tosin esiintyminen kehässä vaatii vielä hieman treeniä. Tulokseksi Jerelle H. Myös Taron sulho Kimi oli paikalla ja se menestyikin parhaiten HH-porukasta ollen PU2.
Kaikenkaikkiaan oli mukava päivä. Suville jälleen kiitokset ensiluokkaisesta handlauksesta! Hän oli Impin, Ekan ja Vilman narun päässä.  Alla päivän kuvasaldoa.

Impi (HH Immortelle)

Kafi (HH You Rock My World)

 Kafi (HH You Rock My World)

Impi (HH Immortelle)

 Impi (HH Immortelle)

Eka (HH You Are The One)

Hamu (HH You Win Again)

Taro, poikansa Jere ja sulhonsa Kimi

Koko pentu Y: Vilma, Impi-äiti, Hamu, Eka ja Kafi. (En voi ymmärtää kuinka Hamulle on siunaantunut noin iso kallo ;D )

 Kafi (HH You Rock My World)

Jere (HH Ter Père Tel Fils)

 Eka (HH You Are The One)

 Eka (HH You Are The One)

Kimi (HH Ferrari)

 Kimi (HH Ferrari)

Vilma (HH You Know My Name)

 Kimi (HH Ferrari)

Taro (HH Desert Rose)

Vilma (HH You Know My Name)

Seuraavaksi mentiinkin Hamun kanssa luonnetestiin. Melkolailla meni odotusten mukaisesti, Hamu jännitti kovasti, kun ei ollut laumaa ympärillä. Tulokseksi kuitenkin +157 p. ja laukauskokematon. Tässä pojan osa-aluepisteet:

TOIMINTAKYKY +1 (kerroin 15) Kohtuullinen
TERÄVYYS +3 (kerroin 1) Kohtuullinen ilman jäljelle jäävä hyökkäyshalua
PUOLUSTUSHALU +1 (kerroin 10) Pieni
TAISTELUHALU +2 (Kerroin 10) Kohtuullinen
HERMORAKENNE +1 (Kerroion 35) Hieman rauhaton
TEMPPERAMENTTI +2 (kerroin 15) Kohtuullisen vilkas
KOVUUS +1 (kerroin 8) Hieman pehmeä
LUOKSEPÄÄSTÄVYYS +3 (kerroin 15) Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
LAUKAUSPELOTTOMUUS +2 Laukauskokematon

Eniten yllätyin siitä, että pimeässä huoneessa Hamu tuli suoraan luokseni, eikä lähtenyt haahuilemaan äitinsä ja Taron tapaan ympäri huonetta. Jännittävin oli tynnyri, sitä Hamu ei uskaltanut mennä ihan vierestä tutkimaan, vaikka nopeasti nuuhkaisikin. 

Laukauskokemattomaksi se arvioitiin, mutta uskon että kyse oli siitä, että Hamu paineistui testistä sen verran, että reagoi sitten laukauksiinkin, vaikka ne arkipäivässä eivät sitä kiinnostakkaan.. Harmillista kyllä, videolle ei suorituksia saatu, sillä muistikortti oli viallinen.. 

Seuraava etappi onkin sitten mejäkoe Tammelassa 11.8., jonne mennään hieman kylmiltään, sillä kuten aiemmasta kävi ilmi, en ole ehtinyt treenailemaan. Tarkoitus olisi käydä kuitenkin yksi jälki vetämässä ennen koetta. Meni se sitten niin tai näin, mennään kokeeseen joka tapauksessa. Samalla näen hieman muita lajin harrastajia bassetpiireistä.

Ylämäki alamäki ylämäki alamäki...

Koiran treenaaminen tuntuu olevan silkkaa vuoristorataa. Toisaalta se on opettavaista, mutta toisaalta turhauttavaa, kun asiat eivät aina suju siten kuin alunperin oli ajatellut.

Impi on käynyt mejäilemässä vähän väliä ja kokeesta viisastuneena olen tehnyt jälkiä kuiviin ja helppokulkuisiin maastoihin. Varmuus kyseiseltä pohjalta puuttuu edelleen ja erityisesti tuuli harhauttaa Impin helposti jäljeltä. Kuumuus saa sen hakeutumaan poluille ja teille, koska niissä on yksinkertaisesti helpompi liikkua. Se lienee lyhytjalkaisen, mutta omalla tavallaan viisaan koiran suurin ongelma. Jos voi päästä vähemällä, niin miksi tekisi enemmän? Motivaatiota olen yrittänyt rakentaa hyvällä palkalla: siansuikaleita ja rustoja.
Onneksi Impi antaa selkeät merkit silloin, kun se lähtee väärän hajun perään ja olen päässyt huomauttamaan asiasta napakalla käskyllä. Olen myös joutunut pitämään sitä lyhyemmällä liinalla, jotta se kulkisi paremmin jäljellä, eikä tekisi hirmuisia tarkistuskaaria, joista se helposti ajautuu hukalle. Olen nyt tehnyt Impille kaksi koemittaista jälkeä lähes samankaltaiseen maastoon, seuraavaksi pitäisi tehdä lyhyempi jälki vielä kerran tähän vaikeaan maastoon, jonka jälkeen vielä yksi jälki sekamaastoon, josta löytyisi myös helpompia pätkiä motivaation ylläpitämiseksi. Olisi hyvä, jos sää suosisi siinä määrin, että sateita tulisi useammin ja sää hieman viilenisi.

Hamu ajoi eilen pitkästä aikaa yhden 300 metrin jäljen. Hyviä pätkiä tuli, mutta samaa vikaa kuin äidillään on polkujen kanssa: kun tästä pääsisi helpommin. Kaadolle päästiin vähän rengastaen, mutta päästiin kuitenkin. Paljon hitaammin Hamu liikkuu, mutta se suotakoon kun ei kokemustakaan ole niin paljoa.

Taron agility on ollut vireeltään hyvinkin vaihtelevaa, välillä mennään kuin höyryjuna, mutta välillä taas nahkeammin. Eilen oli nahkea päivä, joten pidin treenit lyhyenä: 3-4 puhdasta suoritusta kepit-hyppy-yhdistelmään ja tauon jälkeen vielä yksi onnistunut suoritus putki-kepit-hyppy sarjaan.
Esteen lisääminen keppien taakse on helpottanut hieman target-ongelmaamme,  sillä este toimii jo itsessään targettina. Olen myös johdonmukaisesti käyttänyt läpinäkyviä, matalia targetteja, jotta ne eivät näkyisi niin hyvin. Nyt tarkoitus olisi tehdä tuota kolmen esteen sarjaa vahvemmaksi ja kun se sujuu rutiinilla, niin alkaa siirtämään ensin sisäänmenokulmaa ja kun se sujuu, lähteä siirtämään jälkimmäistä estettä eri kulmiin. Katsotaan mihin tämä treeniohjelma vie.