Agilityä oikein kouluttajan kera

Torstaina päästiin oikein kouluttajan oppiin, kun Johanna Kronqvist tuli Kokkolasta asti meitä valmentamaan.
Ohjelmassa oli melkoisen vaativa rata ainakin minulle ja tottahan sitä sitten jännittikin, kun ei pitkään aikaan ole ollut oikein virallisissa koulutuksissa. Tämän huomasi luonnollisesti myös Taro, joka sitten reagoi tilanteeseen löytämällä yhtäkkiä maasta hirmuisesti kaikennäköistä mielenkiintoista. Onneksi haahuilu ei kestänyt koko aikaa ja saatiin ihan ok pätkiäkin aikaiseksi.

Pääpiirteisssään ongelmamme ovat: Kuski ei osaa ohjata. Taro on liiaksi kiinni kädessä. Päätin, että otamme nyt tavoitteeksi harjoitella paljon erilaisia ohjauksia ja tehdä ihan perusasioita vähän paremmalle tolalle. Toiveissa on päästä useamminkin koulutuksiin, vaikka se täällä takapajulassa haasteellista onkin ja katsella vaikka netistä treenivideoita. Muutenkin saada tästä hommasta vähän johdonmukaisempaa.

Viimeisiä verkkoja viedään.

Johanna kuitenkin sanoi, että ei olisi lainkaan mahdotonta päästä ensi keväänä kisoihin asti ja tästä rohkaistuneena päätin, että nyt on sitten treenattava sitäkin ahkerammin tavoitteen saavuttamiseksi. Mutta nyt on kuitenkin annettava Tarolle mahdollisuus huokaista vähän, sillä treenitahti on ollut taas melkoinen ja tänään sen jo huomasikin, kun menimme ihan valokuvausajatuksella tekemään yhtä hyppyä ja keppejä koulun nurmikentälle. Tarolla oli liikaa kierroksia, joten se teki pienet mutkat ensin katsomassa Petteriä, suomenhevosta joka asuu koululla, ja sitten toisen mutkan ohrapellolle riekkumaan, ennenkuin jouti palaamaan takaisin harjoitusten pariin. Nyt yritän saada koirille taas vähän peruskuntotreeniä ohjelmistoon, vaikka viimeaikaiset metsäilyt ovat olleet harmillisen riistapitoisia ja johtaneet lievään kurittomuuteen maastossa. Pitänee taas korjata polkupyörä ja lähteä sen kanssa kokeilemaan.

Energianpurkua

Impin juoksu alkaa olla ohi ja se sujuikin Hamunkin osalta aika kivuttomasti, sillä juoksussa ei tuntunut varsinaista tärppiaikaa oikein olevankaan. Muistan saman tapahtuneen viimevuonna samaan aikaan. Olen luonnollisesti sallinut koirien olemisen samassa tilassa vain valvonnan alla, mutta kovinkaan kummoisia liehittely-yrityksiä ei Hamun puolelta tullut. Ja sikäli mikäli se on jotain yrittänyt lähennellä, on Impi antanut kunnian kukon laulaa ja ankarasti.

Impi ja kirahvi, joka on ollut yksi etsittävistä esineistä.

Juoksujen ajan olen tehnyt Impille nyt paljon esine-etsintöjä, kun jäljellä se on ollut varsin hätäinen ja huolimaton. Se on ollut oikein hyvää aktivointia, vaikka Impi kyllä tahtoo olla hieman laiska etsimisessä. Pikkuhiljaa on kuitenkin saatu parempaa tulosta. Olen piilottanut maksimissaan neljää esinettä kerrallaan ja vaihdellut kovasti eri piiloja.

Hamu seurailee

Hamu on kokeillut ensimmäistä kertaa elämässään takapalkkausta. Ei se mikään jymymenestys kyllä ole ollut, kun vaikuttaa siltä, että Hamu unohtaa palkan heti kun se alkaa tehdä jotain liiketta ja sen saa usuttaa kipolle nameja etsimään. Huolimatta siitä, että se on kyllä joka kerralla nähnyt nakin kuppiin laitettavan. Ehkäpä tämä korjaantuu ajanmyötä.

Kiitokset Maijalle treeni- ja kuvausavusta!