Vauhtinakkien launtai

Aamu aloitettiin reippaasti ja lähdettiin treenailemaan tokoa hallille. Kaikki koirat tuntuivat tosi mukavilta, mutta erityisen vaikutuksen minuun teki Hamu, joka oli suorastaan näppärä, vaikka termi ei muutoin kovin osuva kuvaus Hamun ominaisuuksista. Mutta kyllä, seurasi hienosti ja jopa niin aktiivisesti, että päästiin jo harjoittelemaan käännöksiä käsiavuilla. Kyllä siitä vielä tokokoira leivotaan ;)

Impi harjoitteli tänään niitä perinteisiä tokoliikkeitä ja lisäksi hyppyä. Targetin kanssa lähtee pelkällä käskyllä ja pysähtyy käskystä esteen taakse, mutta jos targettia ei ole, sen meno ei ole ihan niin johdonmukaista.

Taron kanssa vahvistettiin vielä kontaktia A:lla, kun muut aksaesteet on kuskattu jo kentälle, eikä niitä siksi ollut käytettävissä. Paikoin Taro väläytteli jo aika hyvää suoritusta, mutta kun vauhtia on paljon ja minä en pysähdy, ei ole lainkaan varmaa että se pysähtyisi. Mutta pari kertaa se suoritti A:n oikein oppikirjan mukaisesti: vauhdilla kontaktille, pikainen pysähdys (n. 1 sek) ja sitten jatkettiin matkaa. Harjoiteltiin sen kanssa myös takaaleikkauksia, koska ne ovat olleet meille haaste. Kun lähden leikkaamaan oikealle, Taro hoksaa kyllä kääntyä mukana, mutta vasen puoli vielä vähän takeilee ja se tuppaa pyörähtämään hypyn jälkeen. Pitänee kiinnittää vielä enemän huomiota omaan rintamasuuntaan, jotta sen olisi mahdollisimman helppo ennakoida.

Mutta se treeneistä. Iltapäivä kului Kokkolassa, kun lähdettiin viemään luokkatoverin valkoista paimenkoiraa lekurilla käymään. Sillä välin kun he olivat vastaanotolla, lauma pääsi koirapuistoon. Siellä oli pienten puolella vain pienen pieni yorkshirenterrieri ja kyllä siinä sai vähän omiensa perään katsella, etteivät jyrää pienempäänsä.
Onnistuin tiputtamaan autonavaimeni puistoon ja päätin käyttää tilanteen hyväkseni harjoittelemalla Impin kanssa esine-etsintää. Impi ei ihan heti hoksannut mitä siltä odotettiin, mutta käytti nenäänsä niin, että se ohjeisti minut avainten viereen. Osoitin nippua ja pyysin Impiä hakemaan sen. Siinä vaiheessa huomasin Impin päänpäällä syttyvän hehkulampun ja piilotin avaimet vielä pariin otteeseen Impin etsittäväksi. Viimeisellä kerralla se haki nipun jo muitta mutkitta. Pienten puolella ei tuolloin ollut ketään, mikä mahdollisti mukavasti harjoituksemme :)

Iltapäivällä mentiin sitten vielä hiekkamontulle kameroimaan Impin ja Taron kanssa. Seuraksi lähti Nana, tuo samainen valkoinenpaimenkoira, jonka kanssa olimme Kokkolassakin. Tuulinen sää sai kummatkin petiteistä pirteälle tuulelle ja tässä muutama otos vauhtinakkien riemuittelusta:

Taro havaitsee pallon.

Taro varastaa pallon.

Taro riemuitsee onnistuneesta pallovarkaudesta.