Hamu alkaa vähitellen olla parempaan suuntaan. Se on juonut ja pissinyt ihan normaalisti, eli kyynmyrkky ei näin äkkiseltään vaikuta tehneet suuria vaurioita sen munuaiseen. Muutaman viikon päästä lienee kuitenkin aiheellista käydä testaamassa sen munuaisarvot, ihan oman mielenrauhanikin vuoksi. Soitin vielä muutamaan otteeseen parille eri eläinlääkärille tänä aamuna tarkistaakseni vielä jatkohoitoa. Poiketen alkuperäisestä, päädyimme eläinlääkärin kanssa siihen, että koska Hamu ei varsinaisesti vaikuta kivuaalta, ei sille määrättyä Rimadyliä välttämättä tarvitse antaa. Tulehduskipulääkkeitähän ei siis tosiaan suositella kyynpureman hoitoon juurikin munuaisvaurioiden mahdollisuuden takia, joten en siksikään halunnut turhan tähden sille lääkkeitä antaa. Jatketaan Synoluxilla (antibiootti) ja täydellä levolla. Parissa kolmessa päivässä pojan pitäisi olla oma entinen itsensä.
Hamun jatkuva hoivaaminen, lihaliemellä hemmottelu ja yleinen paapominen on johtanut jonkinlaiseen kateuteen kanssasisarissa. Yhtäkkiä Tarollakin on hirmuinen tarve tunkeutua syliin ja hakea huomiota ;)
Ulkoileminen on tapahtunut lähinnä takapihalla, mutta käytiin noin sadan metrin pituisella nuuhkureissulla ihan mielen virkisteeksi. Enpä ole ikinä saanut sataan metriin kulumaan melkein puolikasta tuntia aikaa, mutta eipä Hamun rauhallista etenemistä ja harmonista haistelua tohtinut mennä suotta keskeyttämään.
Pojan kaula on vielä aika turvoksissa, tai oikeastaan tuntuu, että sillä olisi ikäänkuin jonkinlainen nestepussi heti leuan alla. Kivualis turvonnut alue ei ole, mutta inhottaa laittaa sille kaulapanta lenkkien ajaksi. Onneksi vetäminen ei ole sen kanssa ongelma.
Pirteämpiin aiheisiin palatakseni, oli meillä tänään vuoden viimeiset käytännön tunnit koulussa. Tällä kertaa oli koko luokka ahdettu samalle päivälle, joten ohjelmaksi valikoitui hakuilu ja osalla jäljentekoa. Itse aloitimme kierroksen Impin kanssa kolmella maalimiehellä. Tuntui ansaitulta tuo ylpeys Impistä, joka tiesi kyllä tismalleen mistä oli kysymys ja löysi nopeasti nenää apunaan käyttäen maalimiehet yksi toisensä jälkeen ja vieläpä ilmaisi heidät hyvin vakuuttavasti. Saatiin harvaan kehuja viljelevältä opettajaltakin lausunto "Sehän on aika pätevä." Ei hassummin kun kyseessä on peebeegeevee, joka ei järin kuulu ole pelastuskoirarotuna :) Hieno pieni eläin!
Kesäksi pitäisi nyt kyhätä jonkinlainen treenisuunnitelma, jotta saataisiin edes osa alokasluokan liikkeistä jotenkin kuntoon tasokokeessa näytettäväksi. Näillä näkymin toivoisin saavani kuntoon noudon, seuraamisen, liikkeestä maahanmenon ja pysähtymisen, sekä luoksetulon, tai ainakin saada niitä eteenpäin. Eli vapaa-ajan suhteen ei taida olla "lomallakaan" ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti