Aina sitä odottaa kuin kuuta nousevaa, että tulisipa se loma nyt pian ja kun se sitten viimein saapuu, ei tiedä mitä sitä tekisi, ettei tylsistyisi. Aikani onkin kulunut pitkälti metsäillessä, siivoillessa ja viherkasvien multia vaihdellessa. Treenaamaassakin käytiin eilen. Tänään annoin koirille rustot, joten en viitsinyt niitä viedä treeneihin (tietää, että ovat kuitenkin nahkeita tekemään töitä). Huomenaamulla yritän taas mennä, jos vaikka ihan radan rakentaisi ensi kuun kisoja silmällä pitäen.
On käsittämättömän uskomatonta, että täällä ei yksinkertaisesti pääse agilityssä (tai muussakaan lajissa) treeniryhmiin. Eikä niitä ryhmiä kovin helposti tunnu saavan kasaan, vaikka itse olisi aktiivinen. Ja jos vaikka ryhmä kasaan saataisiinkin, niin kouluttajat ovat kiven alla... Ja senhän tietää, että jos itsekseen treenailee niin tekee virheitä, joita ei huomaa ja pahimmassa tapauksessa niistä tulee tapa.
No, jotain edistystä edes on onnistuttu saavuttamaan: Impi ei enää jää jälkeen seuraamiseen siirryttäessä. Pikemminkin päin vastoin, se tuppaa hieman kiirehtimään. Olemme ottaneet tosi lyhyitä pätkiä ja olen palkannut usein. Pitäisi pikkuhiljaa alkaa tekemään liikkeistä ketjuja. Paikallamakuu on Impillä edelleen tasaisen varma, ainoa ongelma edelleen on sen vino etuosan asento. Mutta toisaalta se pysyy kyllä paikallaan kuin tatti. Olen melko varma, että kaksi minuuttia ei olisi ongelma.
Taro palasi kuvioihin sunnuntaina. Sen nisät on vielä suhteellisen isot ja se on kohtuu hoikassa kunnossa eli vielä himmaillaan treenaamisessa, mutta pikkujuttuja käytiin silti muistelemassa. Intoa riittää vieläkin enemmän kuin tarpeeksi! Kokeilin pariin kertaan kontaktia, jota harjoittelimme ennen äitiyslomaa ja hitaassa vauhdissa Taro pystyy suorittamaan koko esteen ja pysähtymään kontaktille. Eli pikkuhiljaa päästään harjoittelemaan sitä radan osana, kunhan tyttö tuosta alkaa kuntoutua. Enää pitäisi harjoitella kepit kuntoon ja homma olisi kisoja ajatellen kasassa. Toivottavasti saataisiin ne valmiiksi kesäkauteen mennessä. Kokeilen naksuttelua vielä, jos siitä olisi apua.
Hamu tuntui treeneissä vähän nahkealta, mutta olin tyytyväinen kun sain korjattua sen vinoa perusasentoa. Kenties siitä tulisi möllitokoonkin kykenevä. Paikallamakuukin alkaa vähitellen luontua, joskin nyt olen mennyt max. kymmenen askeleen päähän siitä ja palannut heti takaisin. Pikkuhiljaa hyvä tulee.
Kaikenkaikkiaan olen varmaan vähän uupunut, joka vaikuttaa siihen, että treeneihin lähtö tuntuu työläältä ja edistymisiä on vaikea nähdä. Ollapa kotona tilaa treenaamiseen...
Koirien ruokintapuoli on saamassa vähän muutoksia, kun olemme siirtymässä vähitellen pois jahtivahdista. Ruoka on ihan hyvää, mutta se ei jotenkin kohtaa tällä hetkellä koirieni tarpeita. Impille ostin tänään Profinen Light-ruokaa kokeiluksi kolme kiloa. Siinä on vähemmän rasvaa ja enemmän proteiinia, eli ehkä saisin Impin turkikin parempaan kuosiin. Muut koirat ovat syöneet nyt Hill'sin Medium Advanced Fitness-ruokaa, joka puolestaan a) maistuu koirille paremmin ja b) tukee niiden lihaskuntoa nyt kun rasitusta aletaan lisäämään. Ainoa miinus uusissa ruuissa on rutkasti kalliinpi kilohinta... Opiskelijan rahapussin pohja pilkottaa alati..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti