Olen nyt sattumankantamoisesta ratkaissut kenties Taron karkailupulman (tai pulmahan se on vain minun aikataulujen näkökulmasta). Eräänä iltana olis väsynyt, enkä laiskuuksissani jaksanut laittaa koirille hihnoja kun menimme autolle. Nappasin mukaan vain nakkipaketin. Koirat tottelivat (varmaankin juuri nakkien ansioista) mainioisti ja siirtyivät muitta mutkitta suoraan autolle. No, sittenpä jatkoin kokeilua. Siirryin koirien kanssa autolle aina ilman hihnoja, nakkipaketin kera. Hyvin toimii, koirat tulevat iloisesti autoon.
Samaa tahtia kun hihnan käyttö väheni, sekä lenkillle lähtiessä, että lenkiltä tultaessa, Taro ensin lyhensi karkureissujaan, sitten lopetti ne. Tyystin. Nyt se kulkee kiltisti polulla ja vaikka risteyksissä lähtisi väärään suuntaan, se huomatessaan loppuporukan valitsevan toisen reitin, seuraa kiireen vilkkaa perässämme. Ensin epäilin, että oliko se kipeä. Ruokahalu on kuitenkin entisensä ja se on oma pirteä itsensä. En siis usko. Ilmeisesti vapauden riisto hihnaan on sille vain niin epämieluisaa, että se käytti vapautensa niin pitkälti hyväksi kuin mahdollista. Nyt kun vapaus onkin itsestään selvyys ja kaikkialle mennään vapaaehtoisesti, niin ilmeisesti se ei enää koe tarvetta lähteä niin pitkille reissuille. Tämä on mielestäni ilahduttavaa ja on jossain määrin kohottanut luottamussuhdetta molemminpuolisesti. Taro kun on herkkä komennuksille (tosin ei totellakseen, vaan paetakseen). Nytkin muutama terävämpi huomautus Ramilta ovat saaneet tytön varpailleen, vaikka se periaatteessa pitääkin Ramia ylinpänä ystävänään. Toivottavasti tilanne vakautuu, sillä olisi sääli jos koirakaverukset eroaisivat tällaisen yhteisymmärryspulman vuoksi.
Sain raahattua kamerankin mukaan lenkille, jonka varrelta sitten nappasin pari otosta, vaikka ei niitä nyt kovin mestarillisiksi voi sanoa.
Ainiin. Huomenna onkin Hamun sydänultra. Jänskättää.. Siltä lähti muuten ensimmäinen hammaskin eilen x)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti