On kirjoittelu jäänyt taas hieman pienemmälle volyymille, kiitos syväjäätyneiden, kohmeisten sormieni, jotka eivät yksinkertaisesti tunnu taipuvan näppäimistölle halutulla tavalla. Tänään, luojan kiitos, pakkanen oli vähän alhaisempi, vaivaiset -4 astetta, mikä mahdollisti ulkona olemisen hetkittäin jopa ilman hansikkaita. Koirat ovat taas kärsineet tiiviistä työrytmistä, onneksi nyt taas vähän hellittää ja vapaapäiviä on vähän tiheämmin. Virikkeiden vähyys on näkynyt eritoten Tarossa, joka on piinannut Hamua loputtomalla tarmolla ja koetellut jatkuvalla älinällään myös minun tärykalvojani. Luita on kulunut yksi jos toinenkin, kun en raskaan työpäivän jälkeen ole heti jaksanut lähteä lenkille ja heittänyt vain koirille luut nenän alle, jotta niillä olisi edes vähän näperreltävää.
Pariin otteeseen ollaan oltu Krissellä Vanhakylässä pienillä tassutuksilla. Pääsääntöisesti lauman lenkkiseurana on ollut Disa, kerran myös Louhi, joka oli Maijan ulkomaanreissun ajan Krissellä hoidossa. Myös Ramista on saanut lenkkiseuraa, joskaan ei Vanhakylässä. Tänään esimerkiksi olin Taron ja Ramin kanssa Vallinmontun metsälenkillä. Taro ei meinannut pysyä housuissaan, kun Rami lähti sen edelle viilettämään. Impin ja Hamun olen vienyt erikseen vähän lyhyemmän lenkin, kun toinen jäätyy ja toisella on liian lyhyet jalat. Mutta joka tapauksessa lenkkeillessä menee yleensä koko aamupäivä.
Myös koirapuiston tannerta on käyty kuluttamassa useampaan otteeseen, koska yritän saada Hamulle mahdollisimman paljon koirakontakteja, että se olisi edes vähän fiksumpi kuin äitinsä aikuisena. Hyvin se on pääsääntöisesti mennytkin, mitä nyt ei aina tappijaloilla ehdi alta pois, kun isompien aikaajot alkavat.
Hamun toinen sydänultrakin on nyt sitten varattu. Näillä näkymin se olisi 30. päivä joulukuuta. Jännityksellä odotan. Taron silmätarkastusaika puolestaan on nyt varattu 25.1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti