Kävimme Hamun kanssa toisessa sydänultrassa. Sivuääni oli vaimennut kahdella pykälällä ollen 3/6, mutta nyt saatiin varmuus kammioväliseinäreiästä. Olin jo ehtinyt hienoista riemua tuntea siitä, että kenties reikä olisi kokonaan mennyt umpeen, mutta kuten sanotaan, ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa. Lääkäri sanoi, että vuoden iässä olisi hyvä tarkastuttaa sydän uudelleen, kahteen vuoteen mennessä tiedetään lopullinen tuomio. Sitä ennen ei tehdä mitään, mikäli oireita ei ilmaannu. Mikäli reikä menee umpeen, niin kaikki on bueno, mutta jos ei, lääkityksen kanssa eläinlääkäri arvio eliniän suurinpiirtein 4-5 vuodeksi, tietenkään voimatta taata mitään.
Sydämessä oli hienoisia muutoksia, eli pientä laajentumista (verta kiertää aukon takia kammioissa liikaa), entiselleen sydän ei palaa, vaikka reikä umpeutuisikin, mutta mikäli se pysyy avoinna, alkavat kammiot vähitellen laajeta ja näin ollen syntyy sydämen vajaatoiminta, joka aiheuttaa nesteen kiertymisen keuhkoihin ja se vaatii nesteenpoistolääkkeen ja sydänlääkkeen käyttämistä. Eli nyt ei auta kuin toivoa, että positiivinen kehitys jatkuu. Jos liikunnan yhteydessä ilmenee väsymistä tai yskimistä, on mentävä suorinta tietä lääkäriin.
Onneksi Hamu on autuaan tietämätön tulevaisuudesta, vaikka on myönnettävä, että vaikka yritän parhaani mukaan olla ajattelematta ja surematta asiaa etukäteen, nostattaa Hamun pienikin kompastuminen ahdituksen palan kurkkuuni ja jatkuvan tarpeen vakuutella itselleni, että se on normaalia koiranpennulle, kun sen kasvurajat on vielä auki ja liikeradat lihaksiston keskeneräisyydestä johtuen vielä kömpelöt. Onneksi pikkuinen on kuitenkin sisukas ja lähes väsymätön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti