Takaisin opintojen pariin...

Joulu- ja tammikuun mennessä kokolailla treenitauolla, on nyt TOP-jakson päätteeksi siirrytty takaisin töitten pariin, niin koulun kuin treenienkin saralla.
Aksailu on jäänyt vähälle, kun Taron treeni-into on ollut katkolla. En tiedä johtuuko se kenties hallin pohjasta, mahdollisesta lihasjumista vai mistä, mutta joka tapauksessa se ei ole ollut oma itsensä. Tästä johtuen se on saanut viettää vapaata agilitystä ja viettänee sitä vielä ulkokaudelle siirtymiseen asti. Siihen asti yritetään rakentaa sille hyvää mieltä ja vahvistavia kokemuksia pikku temppujen opettelun muodossa. Naksuttelut ovat edelleen Taron mielestä superhuippuja, joten niitä jatketaan toistaiseksi.

Hamu on alkanut toimia jo aika kivasti tokossa. Voisin oikeastaan kerrata kaikki liikkeet ALO:sta ja kertoa missä mennään:

PERUSASENTO:
Melko sujuva. Hieman hypähtelee, mutta paranemaan päin. Ilman käsiapua.

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS:
ei olla muistettu harjoitella, voisipa ottaa seuraavaan treeniin

PAIKALLAMAKUU:
Ollaan suunnilleen 1 minuutin paikkeilla. Maahanmenossa saattaa hieman  poikittaa tai peruuttaa, mutta olen palkannut vain hyvistä suorituksista. Kenties huonommat alkavat pian karsiutua pois. Hieman ongelmia makaamaan jäämisessä, mutta kyse on yksityiskohtien hiomisesta. Paluu menee jo ihan hyvin. Perusasentoon palatessa saattaa jäädä hieman ihmettelemään.

SEURAAMINEN:
Kontakti on hyvä, aika hyvin irronnut kädestä. Paikoin edistää tai ottaa noin 10-20cm etäisyyttä oikeasta paikasta sivusuunnassa. Olen palkannut sitä kuitenkin vain oikeaan paikkaan ja yrittänyt merkata sitä naksuttimella. Käännöksiä pitäisi alkaa harjoitella oikein todenteolla.

MAAHANMENO SEURAAMISESTA:
Saatu jo aika hyväksi ja nopeaksi. En ole vielä ottanut paluuta ollenkaan, joten se lienee seuraava urakka.

SEISOMINEN SEURAAMISESTA:
Käsiavulla saatu jo kohtalaiseksi. Tosi alkeissa vielä, mutta pikkuhiljaa.

LUOKSETULO:
Saattaa lähteä mukaan jättäessäni sen istumaan. Luoksetulo sinällään ihan ok. Perusasentoon meno saattaa olla hieman hidas tai vino. Korjailtu tarpeen mukaan.

HYPPY:
Osaa jo hypätä käskystä ja kääntyy näppärästi hypyn jälkeen. En ole vielä harjoitellut paluuta koiran luo.

Lisäksi on harjoiteltu kaukojen alkeita ja oikeita liikeratoja. Suurinongelma on tällä hetkellä seisomisesta istumaanmeno, jossa tuppaa vetämään takajalat alle. Maahanmeno ja istuminen sujuvat jo melkolailla oikein, mutta vielä ei etäisyyttä ole ruvettu kasvattamaan. JA NIIN, MEHÄN EI OLLA SIIS MENOSSA KISAAMAAN. Ihan vaan, jos joku erehtyi luulemaan, että tässä olisi jotain tavoitteita.

Impi on harjoitellut enimmäkseen tokojuttuja, erityisesti on tehty nyt seuruun oikean paikan harjoittelua ja maahanmenoa niin, ettei Impi hiivi siinä eteenpäin. Enemmän on kuitenkin panostettu esine-etsintään. Vähän parempi vire on saatu, mutta vieläkin se tulee herkästi kyselemään lisäohjeita. Ilmaisun harjoittelu on seuraava etappi.

Impistä puheen ollen, oli se eilen onnistunut avaamaan pakastimen oven ja syönyt naamariinsa sitten paketillisen kaalilaatikkoa. Siinä oli kiireessä kadonnut sitten puolet foliovuoastakin, joten jännityksellä odottelin, minkälaiset jätökset se ilmoille päästäisi tänäaamuna. Ihme ja kumma, tuloksena oli vain valtavan kokoinen ja tumma jätös, mutta koostumuksessa ei ollut valittamista

Impin närästysongelmat ovat olleet nyt suhteellisen kunnossa ilman lääkityksiäkin. Olen vähentänyt rustojen antamista ja tulevaisuudessa olisi tarkoitus siirtyä broiskun siipiin, jospa ne olisivat hieman miedompia kuin naudan rustoluut. Lisäksi olen yrittänyt panostaa siihen, että se saisi pienempiä annoksia vähän useammin päivässä, ettei tyhjän mahan oksentamista tulisi. Tällä hetkellä kaikki tuntuu olevan hallinassa.

Ollakko vai eikö olla?

Siinä vasta pulma. On ehkä virhe hankkia koiria lemmikeiksi, kun ei ole eläinlääketieteellistä koulutusta. Tällä kertaa ongelmaa tuli, kun Impi alkoi aamulla oksentaa. Ensin tuli aamuruuat ulos ja niitä seurasi sarja limavaahtooksennuksia. Vatsanseutu oli hieman turvonnut, Impi oikoi itseään hankalan oloisesti ja nenä vuoti kirkasta nestettä. Tarkistin pulssin ja KTA:n, joissa oli melkoisesti eroa tavanomaiseen (Impin lepopulssi on 63/minuutissa ja KTA noin 2 s., nyt lepopulssi oli 97 ja KTA 3-4s). Myös limakalvot olivat kalvakat.

Siinä tietenkin nousi pelko vatsalaukunkiertymästä, joka koiraihmisen painajaisesta. Ei muuta kuin soitto päivystävälle eläinlääkärille, joka käski oikopäätä lähtemään Jyväskylään Tuhatjalkaan, koska hän ei pystynyt hoitamaan vastaanotollaan kyseistä vaivaa. En siinä sitten ruvennut arpomaan, että lähdetäänkö vai ei, sillä mikäli vaiva olisi tuota vatsalaukunkiertymä, olisi Impin henkikulta vaarassa.

Kaustisten kohdalta sain kiinni Saarijärven eläinlääkärin, joka lupasi vilkaista koiran tilaa matkan varrella, ja tarvittaessa tyhjentää pullistuneen vatsalaukun. Matkalla Impi oksensi pariin otteeseen edelleen vaahtomaista limaa. Kun pääsimme Saarijärjvelle Impi löytiin tippaan, mutta koska mittavaa kaasukertymää ei vatsasta löytynyt, ei muihin toimenpiteisiin ryhdytty.

Matka jatkui kohti Jyväskylää ja Tuhatjalkaa. Siellä toiminta oli varsin nopeaa. Impistä otettiin röntgenkuvat ongelman kartoittamiseksi. Vatsalaukunkiertymää ei löytynyt, luojan kiitos. Sen sijaan havaittiin, että vatsalaukussa oli kyllä hieman kaasua ja sen seinämät olivat huomattavan turvoksissa. Lisäksi havaittiin pernassa turvotusta. Diagnosoitiin vatsalaukun tulehdus, jota lääkittiin paikan päällä pahoinvoinninestopistoksella. Kotiinviemisiksi saimme Antepsin-vatsansuojalääkettä, Kaoliini-pektiini-liuosta (tasapainottamaan suoliston toimintaa), sekä Cerenia-tabletteja, jotka estävät pahoinvointia. Lisäksi ohjeeksi tuli, että Impille tulisi tarjota helposti sulavaa ruokaa, jotta vatsalaukku ei suotta ärtyisi enempää.

Kotimatkalla Impi meni vesiripulille, josta eläinlääkäri olikin varoitellut. Nyt se onneksi nukkuu rauhallisesti sohvannurkassa.

Rahaa meni taas mukavasti (äitini lompakosta tosin), onneksi Impillä on vakuutus. Mutta pääasia, että koira on kunnossa. En tiedä kuinka moni olisi jäänyt odottamaan seuraavaa päivää ja seurannut pidempään koiran vointia. Itse en uskaltanut ottaa riskiä, että pahin olisi tapahtunut.

Kuulumiset kuvina

Ajattelin, että tänään kerron kuulumiset kuvin pitkästä aikaa :)

Kovan luokan koprofagi

Joka talvi ilmenee sama ikävä ja inhottava ilmiö koirieni keskuudessa: koprofagia. Impi ja Taro ovat vain satunnaisia harrastelijoita, mutta Hamulla tämä taipumus on erityisen voimakas. En tiedä mistä ongelma johtuu, sillä koirani saavat ihan hyvä laatuista BritCaren kuivaruokaa, jonka ne syövät pääsääntöisesti aktivointileluista. Sen lisäksi ne saavat useita kertoja viikossa putki-, rusto- ja niskaluita pureksittavakseen. Aina välillä (noin kerran kahdessa kuukaudessa) pidän niille viikon parin mittaisen ravintolisäkuurin johon sisältyy lampaanrasvaa (jossa lisättynä ADE-vitamiineja, Aptuksen Multidog-jauhetta, Biotiinivalmistetta, sekä toisinaan Kalkkirekkua ja maitohappobakteerivalmisteita. Ravintolisät ne syövät nappuiloiden ja itse tehdyn kanarisoton kanssa. Eli periaatteessa koirani saavat kaiken tarvitsemansa ravinnosta.

Koprofagia on koirille siinä määrin luonnollista, kun se ulottuu muiden eläinten jätösten natusteluun, mutta se että koira ensin kakkaa ja sitten syö pökäleensä, menee se häiriökäytöksen puolelle. Koirani syövät tallilla hevosenlantaa jonka moni uskoo auttavan oman lajin jätöksiin kohdistuvaan koprofagiaan, mutta meillä siitä ei ole ollut apua.

Ilmiö on siis läsnä vain talvisin, melkeinpä heti kun lumet satavat maahan menee Hamun kakkatutka päälle. Ensin arvelin, että kakkojen jäätyminen muuttaa niiden koostumusta ja hajua siinä määrin, että niiden maistelu on koirien mielestä kivaa. Mutta kun "uunituore" kakkakin kelpaa, ei sekään käy selitykseksi. Kieltämisestä ei ole apua, kuten moni on oman koiransa kanssa huomannut. Toki hihnalenkeillä pystyn hihnalla pujottelemaan koirat läjien lomasta ilman ylimääräisiä välipaloja, mutta irtiollessaan ne ovat mitä enimmässä määrin hyvin päättäväisiä mikäli kakkaa lähimailta löytyy. Jos juoksen paikalle estelemään koiriani ne nappaavat pökäleet suuhunsa ja kiiruhtavat kauemmas lopettamaan herkuttelunsa.

Moni tarjoilee hoidoksi ananasta ja banaania, mutta koirani ovat varsin nirsoja mitä tulee hedelmiin ja vihanneksiin. Miksi ne sitten toimivat joillakin koirilla? Kyseessä voi olla kaliumin puutos, sillä ananaksessa ja erityisesti banaanissa on runsaasti kaliumia. Toinen syy voi olla kuitujen saanti, joka on yleinen ongelma barffaavien koirien ruokavaliossa.

En ole mikään ruokinta-asiantuntija, mutta väittäisin että sekä kaliumin, että kuitujen saanti on koirillani turvattu. Pitänee kuitenkin kokeilla josko kyseisten asioiden kompensoiminen ruokinnan muutoksella auttaisi asiaa. Muita rakentavia ehdotuksia otan kernaasti vastaan...

Treenitönnä...

Joulu-tammikuu näyttää osaltani lipuvan hyvin pitkälti hevostelun merkeissä, sillä kuten aiemmin jo olen maininnut olen työssäoppimisjaksolla Torpan tallilla vielä tammikuun lopulle asti. Sen verran fyysinen työ viitenä päivänä viikossa verottaa jaksamistani, että koirat eivät ole kovin usein päässeet treenailemaan, eikä metsäilykääm ole ollut kovin aktiivista, viikonloppuja lukuunottamatta.
Koirat pääsevät toki vuoropäivin tallille, joka tuntuu olevan kovasti niiden mieleen. Työtoverini beauceron-uros Aki on tutustuttanut ne tallin tapoihin ja aikatauluihin. Kaikki koiran tulevat hyvin toimeen Akin kanssa, vaikka Impi nyt hieman sitä läksyttääkin joskaan se ei ole kovin vakavissaan sekään.

Hevoset ovat tulleet myös Tarolle ja Hamulle tutuiksi, Impihän on vanha tallikoira, joten sille homma onkin jo tuttua. Taro arastelee hevosia vielä kovin ja kiertää ne kaukaa sadatellen kovaäänisesti, erityisesti jos ne sattuvat liikahtamaan. Hamu puolestaan keskittyy leikkimään Akin kanssa siinä määrin, ettei huomiota riitä hevosille asti.

Suurempi kynnyskysymys tuntuu olevan kissat. Taro tuntuu kammoksuvan eritoten pitkäkarvaistsa maatiaiskissa Hermannia, joka yksinvaltiaan ottein hallinnoi taukotiloja. Impille se on jo joutunut huomauttamaan turhasta koppavuudesta. Onneksi haavereilta säästyttiin ja Impi osaa nyt väistää Hermannia kohteliaan etäisyyden päästä. Hamu ei vielä tunnu edes tajuavan mitä nuo otukset ovat, eikä oikeastaan ota niihin kantaa sen muutoin kuin varastamalla niiden ruoat.

Hamusta puheen ollen, siitä on tullut leikkauksensa jälkeen (josta se siis toipui hyvin heti uusien antibioittien jälkeen) hyvin pentumainen. Uroksille osoitettu uhoaminen ja nylkyttäminen on vähentynyt huomattavasti ja tilalle on tullut villiä kaahailua, leikkimistä ja muuta pöllöilyä. Eräskin päivä se havahtui päiväuniltaan, syöksähti täyttä vauhtia eteiseen ja aloitti sieltä villin rallin ympäri taloa. Lenkeillä pelleilystä ei tule loppua sitten millään ja yksi flexikin on jo entinen sen jouduttua Hamun hampaiden armoille. Muutoksen luonteessa saattoi havaita jo viikon päästä leikkauksesta.

Treenailu jatkuu tosissaan varmaan vasta helmikuussa kun palaamme koulun penkille ja hevoshommat jäävät pois. Pidettäköön tätä nyt nollaavana aivolomana, kenties treenitkin etenevät paremmin levänneilä koirilla.

Pitihän se arvata...

... että joku menee joka tapauksessa pieleen.

Hamun parantuminen eteni hyvää vauhtia ja pari päivää leikkauksesta Hamu näytti paljon pirteämmältä. Leikkaushaava ja koko kivesten alue näytti hieman paremmalta, pahin ärsytys oli mennyt ohi. Sitten tuli viime yö. Hamulle nousi kova kuume (aamulla mitattuna 40,2 astetta) ja se oli aamulla ihan reppanana. Ei muuta kuin lääkkeet naamaan, jotka se söi haluttomasti jauhelihan joukossa.

Puolen tunnin jälkeen Hamu jo piristyi kun kipulääke (Norocarp) alkoi vaikuttaa ja kuume laski. Heti kahdeksalta soitto eläinlääkärille joka ihmetteli tilannetta ja sanoi ettei se ainakaan normaalia ollut. Hamu sai uudet laajakirjoisemmat antibioitit (Baytril) ja nyt jatketaan niiden kanssa eteenpäin. Toivottavasti kuume ei enää nouse.

Kuva helmikuulta 2011

Olen antanut Hamulle nestettä tasain väliajoin sekoittamalla pieneen vesimäärään jauhelihaa, jolloin olen saanut sen juomaan.

Hamu on onneksi tottunut tötteröönsä hyvin. Alun arastelun jälkeen siitä on tullut niinkin  välinpitämätön, että se saattaa tuuppia kaulurillaan minua ja muita koiria. Joka paikkaan pääsee vähintäänkin väkisin änkemällä. Kovinkaan paljon se ei ole takaosaansa yrittänyt nuolla ja tiukan valvonnan alla se on saanut hieman lomaakin tötteröstänsä, eikä se ole yrittänytkään kajota tikkeihin.

Iltaisin kun kipulääkkeen vaikutus alkaa vähetä, huomaa sen Hamussa hermostuneisuutena. Sen on vaikea löytää itselleen sopivaa asentoa jossa käydä nukkumaan. Myös ulkoilu näin lumisilla keleillä aiheuttaa pientä murhetta kun se on niin matala. Joudutaan siis menemään tiukasti auratuilla teillä.

Antibioitit eivät onneksi ole aiheuttaneet ripulia, vaikka aluksi niin pelkäsinkin. Leikkauspäivänä sen kakka oli vähän pehmeää, mutta sitten se normalisoitui.

Nyt vain toivotaan, että pahin olisi ohi ja että nämä uudet lääkket tehoaisivat hyvin.

Nips naps

Tänään suunnattiin sitten Toholammille heti kahdeksalta aamulla. Hamu joutui leikkauspöydälle, kun elo kahden nartun ja uroksen kanssa kävi liian haastavaksi juoksuaikoina. Hetken aikaa jäin katselemaan kuinka Hamu nukutettiin ja valmisteltiin leikkaukseen, mutta lähdin sitten itse operaation ajaksi kahville jotta eläinlääkäri saisi työrauhan. Koko hommaan meni noin kaksi tuntia, jonka jälkeen Hamu pääsi kotiin jatkamaan unosiaan.

Kovin kivulias se on leikkauksen jälkeen ollut, eikä se ole suostunut lainkaan pissaamaan. Kauluri kaulassa se on varsin onnettomana, mutta se on nyt vaan pakko tottua, ettei se suotta nuolisi leikkaushaavaa.Nyt on edessä kymmenen päivän lääkekuurit. Viikossa haavojen pitäisi jo olla jo melko lailla parantuneet. Toivotaan parasta.

Muulta osin talouteemme ei kuulu mitään erityisen mielenkiintoista. Treenailu on ollut vähäistä Taron juoksujen takia ja siksi, että olen nyt työssäoppimisjaksolla tallilla töissä. Ulkoilma ja ruumiillinen työ ovat verottaneet treeneihin kulutettavan energian määrää. Metsässä ollaan yritetty käydä aina kun päivänvaloa vain on riittänyt. Lisäksi olen pyrkinyt tarjoilemaan koirille muita aktiviteetteja luiden ja aktivointilelujen muodossa.

Impin tytär HH You Rock My World eli Kafi valioitui Jyväskyläsn kansainvälisissä näyttelyissä eli sinne suuntaan suuret onnittelut :)