Ollakko vai eikö olla?

Siinä vasta pulma. On ehkä virhe hankkia koiria lemmikeiksi, kun ei ole eläinlääketieteellistä koulutusta. Tällä kertaa ongelmaa tuli, kun Impi alkoi aamulla oksentaa. Ensin tuli aamuruuat ulos ja niitä seurasi sarja limavaahtooksennuksia. Vatsanseutu oli hieman turvonnut, Impi oikoi itseään hankalan oloisesti ja nenä vuoti kirkasta nestettä. Tarkistin pulssin ja KTA:n, joissa oli melkoisesti eroa tavanomaiseen (Impin lepopulssi on 63/minuutissa ja KTA noin 2 s., nyt lepopulssi oli 97 ja KTA 3-4s). Myös limakalvot olivat kalvakat.

Siinä tietenkin nousi pelko vatsalaukunkiertymästä, joka koiraihmisen painajaisesta. Ei muuta kuin soitto päivystävälle eläinlääkärille, joka käski oikopäätä lähtemään Jyväskylään Tuhatjalkaan, koska hän ei pystynyt hoitamaan vastaanotollaan kyseistä vaivaa. En siinä sitten ruvennut arpomaan, että lähdetäänkö vai ei, sillä mikäli vaiva olisi tuota vatsalaukunkiertymä, olisi Impin henkikulta vaarassa.

Kaustisten kohdalta sain kiinni Saarijärven eläinlääkärin, joka lupasi vilkaista koiran tilaa matkan varrella, ja tarvittaessa tyhjentää pullistuneen vatsalaukun. Matkalla Impi oksensi pariin otteeseen edelleen vaahtomaista limaa. Kun pääsimme Saarijärjvelle Impi löytiin tippaan, mutta koska mittavaa kaasukertymää ei vatsasta löytynyt, ei muihin toimenpiteisiin ryhdytty.

Matka jatkui kohti Jyväskylää ja Tuhatjalkaa. Siellä toiminta oli varsin nopeaa. Impistä otettiin röntgenkuvat ongelman kartoittamiseksi. Vatsalaukunkiertymää ei löytynyt, luojan kiitos. Sen sijaan havaittiin, että vatsalaukussa oli kyllä hieman kaasua ja sen seinämät olivat huomattavan turvoksissa. Lisäksi havaittiin pernassa turvotusta. Diagnosoitiin vatsalaukun tulehdus, jota lääkittiin paikan päällä pahoinvoinninestopistoksella. Kotiinviemisiksi saimme Antepsin-vatsansuojalääkettä, Kaoliini-pektiini-liuosta (tasapainottamaan suoliston toimintaa), sekä Cerenia-tabletteja, jotka estävät pahoinvointia. Lisäksi ohjeeksi tuli, että Impille tulisi tarjota helposti sulavaa ruokaa, jotta vatsalaukku ei suotta ärtyisi enempää.

Kotimatkalla Impi meni vesiripulille, josta eläinlääkäri olikin varoitellut. Nyt se onneksi nukkuu rauhallisesti sohvannurkassa.

Rahaa meni taas mukavasti (äitini lompakosta tosin), onneksi Impillä on vakuutus. Mutta pääasia, että koira on kunnossa. En tiedä kuinka moni olisi jäänyt odottamaan seuraavaa päivää ja seurannut pidempään koiran vointia. Itse en uskaltanut ottaa riskiä, että pahin olisi tapahtunut.