perjantai 14. joulukuuta 2012

Pitihän se arvata...

... että joku menee joka tapauksessa pieleen.

Hamun parantuminen eteni hyvää vauhtia ja pari päivää leikkauksesta Hamu näytti paljon pirteämmältä. Leikkaushaava ja koko kivesten alue näytti hieman paremmalta, pahin ärsytys oli mennyt ohi. Sitten tuli viime yö. Hamulle nousi kova kuume (aamulla mitattuna 40,2 astetta) ja se oli aamulla ihan reppanana. Ei muuta kuin lääkkeet naamaan, jotka se söi haluttomasti jauhelihan joukossa.

Puolen tunnin jälkeen Hamu jo piristyi kun kipulääke (Norocarp) alkoi vaikuttaa ja kuume laski. Heti kahdeksalta soitto eläinlääkärille joka ihmetteli tilannetta ja sanoi ettei se ainakaan normaalia ollut. Hamu sai uudet laajakirjoisemmat antibioitit (Baytril) ja nyt jatketaan niiden kanssa eteenpäin. Toivottavasti kuume ei enää nouse.

Kuva helmikuulta 2011


Olen antanut Hamulle nestettä tasain väliajoin sekoittamalla pieneen vesimäärään jauhelihaa, jolloin olen saanut sen juomaan.

Hamu on onneksi tottunut tötteröönsä hyvin. Alun arastelun jälkeen siitä on tullut niinkin  välinpitämätön, että se saattaa tuuppia kaulurillaan minua ja muita koiria. Joka paikkaan pääsee vähintäänkin väkisin änkemällä. Kovinkaan paljon se ei ole takaosaansa yrittänyt nuolla ja tiukan valvonnan alla se on saanut hieman lomaakin tötteröstänsä, eikä se ole yrittänytkään kajota tikkeihin.

Iltaisin kun kipulääkkeen vaikutus alkaa vähetä, huomaa sen Hamussa hermostuneisuutena. Sen on vaikea löytää itselleen sopivaa asentoa jossa käydä nukkumaan. Myös ulkoilu näin lumisilla keleillä aiheuttaa pientä murhetta kun se on niin matala. Joudutaan siis menemään tiukasti auratuilla teillä.

Antibioitit eivät onneksi ole aiheuttaneet ripulia, vaikka aluksi niin pelkäsinkin. Leikkauspäivänä sen kakka oli vähän pehmeää, mutta sitten se normalisoitui.

Nyt vain toivotaan, että pahin olisi ohi ja että nämä uudet lääkket tehoaisivat hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti