Tuulos RN 2.10.2011

Olipa taas näyttelypäivä. Alkoi mukavasti junaillessa kohti Hämeenlinnaa, tosin koirien ja häkin kanssa kulkeminen junanvaihdoissa on tuskallista. Etenkin kun reppukin painaa tolkuttomasti...No, perille päästiin joka tapauksessa ja Kati oli Ekan kanssa meitä vastassa asemalla.

Kohti Tuulosta siis. Näyttely järjestettiin Tuulonen-nimisessä kauppa+huoltoasema-kombinaatiossa, tai siis tarkemmin sanottuna sen parkkihallissa. Päivä oli hieno, joten meluisa ja kostea parkkihalli ei ollut kovin mieluisa vaihtoehto, mutta toisaalta, jos olisi satanut niin eipä kellään olisi ollut mitään sanomista. Kuvia en edes yrittänyt huonon valaistuksen takia ottaa, vaikka kannoinkin kameraa mukana.

Juuri ennen kehää Eka alkoi mystisesti ontua vasenta takastaan. Tutkailun jälkeen emme löytäneet siitä mitään näkyvää, mutta kehäänhän sitä ei voinut tietenkään viedä. No, se kasvariluokasta siis. Hamu meni yksin junnu-uroksiin ja sai arvosanan ERI, ilman SA:ta. Tuomari takertui hieman etukierteisiin etujalkoihin, ja näin ollen jäimme nuolemaan näppejämme.
Hamulle kirjattiin seuraavanlainen arvostelu:
"Sopivan kokoinen, oikeat mittasuhteet. Oikea ilmeinen pää. Hyvä selkä, lanne&lantio. Vielä hieman kehittymätön eturinta (daa...Koira on junnuluokassa) samoin rintakehän tilavuus. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä raajaluusto. Hieman ulkokierteiset ranteet. Hyvä karvanlaatu. Vapaat liikkeet."

Hamu esiintyi tosi nätisti (luonnollisesti, kun Suvi oli ohjaksissa) ja liikkui mukavasti. Olen kaikenkaikkiaan tyytyväinen.

Taro oli omaan silmääni oikein mukavan näköinen näyttelypaikalla, turkki aavistuksen pitkäksi venähtänyt, mutta ei vielä häiriste kokonaisuutta. Mutta yhtä lailla Taro sai rukkaset tuomarilta, huolimatta parhaasta kehäesiintymisestään tähän mennessä. Tuloksena ERI2, seuraavin lausunnoin:
"Sopivan kokoinen, oikeat mittasuhteet. Oikeat pään linjat. Hyvä kaula. Kaunis ylälinja. Hieman niukka eturinta ja melko vaatimaton rungontilavuus. Tasapainoisesti kulmautunut. Kiittävä raajaluusto. Vapaa liikkeet. Oikea karvanlaatu."

No, parempi onni ensi kerralla. Ei sillä että väittäisin yhtään mitään mistään, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että jääviyssääntöjen tarkempi tarkastelu voisi olla joskus aiheellista. "Katkeria sanoi kettu pihjalanmarjoista..." Eli kateellisen panettelua luonnollisesti.

No, eipä päivä nyt ihan syteen ja saveen mennyt. Impin äiti HH Vien En Rose "Roosa" nappasi ROP-veteraanitittelin. Tuomarina siis Erja Nummi.


Handlerina Jeena Kantosalo

Taro 3v.

Eilen oli melkoisen sateinen päivä ja laitoin koirat omien oppituntieni ajaksi autoon, jotteivät olisi pihalla koko aikaa litimärkinä ja kylmissään. No, huomaan että se oli virheliike. Tylsyyksissään ne olivat syöneet pelkääjän puolen takaovesta hieman sisuksia ja oli siinä nakerreltu vähän hihnaa ja jälkipaalua ja pakasterasiaakin. Toivottavasti saisin hankittua noille ulkotarhan, jossa kaikki kolme mahtuisivat hyvin olemaan sisällä. Nyt aina joko Hamu tai Impi on jätetty sateeseen, eikä se tee koirien lihaksille hirmuisen hyvää, etenkin jos tuulee. Tai sitten minä kehittelen häkkiin jonkun telttavirityksen, jotta saan sinne hieman tuulen- ja sateensuojaa.

Agilitytreenit menivät kerrankin todella hyvin, vaikka uumoilinkin pahinta, kun huomasin autoepisodin ja olin jokseenkin huonolla tuulella. Rata oli suhteellisen helppo, joka oli varmasti paikallaan, jotta saatiin parempi työmotivaatio koirille. Taro meni radalla kuin tuulispää ja sain todella pistää kinttua toisen perään, jotta pysyisin sen mukana. Viimeisen vauhtiradan loppusuoralla huomasin kuinka Taro vilkaisi minua ja sitten estettä vaihtaen samalla vaihdetta nopeampaan ja minä jäin kuin seinään. Pitää tosiaan alkaa treenaamaan juoksua, jos tämä vauhtibuumi on jatkuakseen.

Hamukin meni oikein kivasti. Se luki esteitä jo varsin hyvin, joskin käännökset ovat vielä hieman hankalia sille. Olin kuitenkin siihen tyytyväinen.

Impi suoritti radan rimat maassa, säästelen vielä sen selkää. Sen reaktionopeus on kasvanut sinä aikana, kun se on taukoillut ja olin äimistynyt, että jos en vienyt takaakierron ohjausta loppuun asti, se ehti jo vaihtaa esteen toiselle puolelle. Pitää siis keskittyä ohjauksiin, eikä "roiskia" sinne tänne, vaikka vauhtia olisikin enemmän.



Hyvästä treenistä palkkasin koirat puolen tunnin metsäpäräytyksellä. Menimme suht helppokulkuisessa nuoressa kuusikossa ja Taro sekä Hamu olivat aivan innosta piukeana. Huomasin, että riistaa oli mennyt sinne ja tänne. Ainakin hirvenjälkiä näkyi pehmeässä sammalikossa, mutta näytti siltä, etteivät koirat sen jälkeä pahemmin seuranneet.
Ajaessamme metsään lähti ukkometso lentoon tienvierestä ja lensi vähän aikaa auton edessä, ennenkuin kiersi takaisin metsään. On se kyllä vaikuttava otus, kaikilta ominaisuuksiltaan.

Taro täytti tänään siis kolme vuotta, onnea koko D-pentueelle :)

Hakua, raunioita ja muuta mielenkiintoista

Agility on viimeaikoina tökkinyt turhauttavan paljon. Suurimpia ongelmia ovat olleet Taron kohdalla se, että se ei ymmärrä jos ohjaan sen vastakkaisella kädellä putkeen ja jää tuijottamaan tyhmänä, että mitäs hittoa tämä tarkoittaa. Koetan nyt ryhdistäytyä ja käydä treenaamassa koululla useammin, josko se helpottaisi vähän ennen suunnittelemiani möllikisoja 13.10., jotka toisluokkalaiset järkkäävät koululla.

Hamun ongelma oli ensin se, että se ei lukenut esteitä ja tuli minun perässäni. No, sitten tehtiin target-työskentelyä, jotta saataisiin se hieman irtoamaan minusta. No, nytpä se sitten sen oppi ja tekee ihan mitä sitä itse haluaa ja jos se ei ymmärrä niin se hengailee sitten muissa puuhissa.
Pieniä ongelmia, mutta turhauttavia sellaisia. Ja minä tiedän, että on täysin turhaa treenata kärttyisenä, siitä en nauti minä eikä koirat.

Puhelu Raaseporiin Maijalle auttoi taas kokoamaan omaa kärsivällisyyttä ja muistamaan, että on ehkä parempi välillä ottaa askel taaksepäin kuin runnoa väkisin eteenpäin. Molemminpuolinen motivaatio on kuitenkin tärkein.
Seuraavat kuusi viikkoa olemmekin treeniryhmämme kanssa omillamme, kun treenajamme lähtevät lukiojaksolle. Sovittiin, että yritetään vuorotellen vetää treenejä ja tehdä simppeleitä juttuja, parantaa esteosaamista ja hioa suorituksia, pitkien ja kiemuraisten ratojen sijaan. Lyhyemmät tehtävät motivoivat myös koiria enemmän, kun palkkio tulee nopein väliajoin. Toivottavasti se helpottaa hieman solmukohtia.

Koulun käytännön tunneilla on keskitytty nyt todella paljon palveluskoiralajeihin, eritoten pk-jälkeen ja pk-hakuun. Täytyy myöntää, että mejään innostuneena ihmisenä, en oikein ole ollut motivoitunut tekemään tämän lajin jälkiharjoituksia koirani kanssa, joten harjoitteluni on ollut siinä jokseenkin puolivillaista. Sen sijaan haku on ollut oikeinkin viihdyttävää. Koirana minulla on ollut Impi, kun se on jäänyt agitreeneistä ja muista harrasteissa hieman paitsioon ja voi pojat, kyllähän tyttö sieltä henkilöt löytää! Impin valitsin treeneihin siksi, että voi olla sataprosenttisen varma sen tottelevaisuudesta maastossakin ja sen motivointi hommaan on ollut helpointa sen pohjattoman ruokahalun takia.
Olemme olleet hakumetsällä nyt kahdesti, kummallakin kerralla Impi on suoriutunut suhteellisen hyvin. Tänään olin siitä erityisen ylpeä, sillä se suoritti hyvää työskentelyä ja antoi jo hieman ilmaisuakin maalimiehen luona viimeisellä treeneillä. Tai siis lähinnä tämä oli Impin vaatimus nakeista, mutta kerrankin sen ahneudesta on etua x)

Olimme Impin kanssa myös raunioilla. Periaate on sama, mutta raunioissa on vähän haasteellisempi maasto hallittavana. Vanhana agilityn osaajana ei Impille tuottanut vaikeutta kiipeillä haastavimmissakaan paikoissa ja kohtalaisen hyvin se löysi raunioilta maalimiehenkin. Kaikenkaikkiaan ihan olen ollut Impin työskentelyyn. Kumpa saisi vielä nuo nuoremmat toimimaan samalla tomeruudella... Jatketaan harjoituksia.

Mejä- ja agilityharjoituksia

Pikku hiljaa arki on lähtenyt uusissa kuvioissa pyörimään. Paljon, paljon ja vielä kerran paljon on opittu ensimmäisen koulukuukauden aikana, sekä teorian, että käytännön puolella. Agilitytreenitkin lähtivät pyörimään, kiitos Vilja Kämpin ja Senni Kauppisen, jotka ovat vuotta ylemmällä luokalla ja molemmat kokeneita agilityihmisiä. Taro on osoittanut mukavaa kehittymistä, mitä nyt välillä se unohtaa täysin mistä esimerkiksi kepeissä on kyse, mutta jatkamme harjoittelua ja toivon mukaan pääsemme ekan kerran starttaamaan ennen seuraavia juoksuja.

Mejä-puolella tein Hamun kanssa invaasion Kalajoelle, jossa asuu eräs petit-ihminen joka harrastaa sekä ajoa, että mejää. Tällä kertaa olimme liikkeellä mejän merkeissä siis. Ensin sain hyvää oppia jäljentekoon, kun Sanna opasti jäljestä kilpailuissa. Sitten sain seurata kahden Voittaja-luokan mejä petittiä työssään ja olivathan ne ilmiömäisiä.
Hamullekin tehtiin lyhyt harjoitusjälki, mutta hyvin tarkasti se pysyi jäljellä, vaikka vielä varovaisesti liikkuikin. Sorkan löydettyään se oli haltioissaan ja valmiina muuttamaan oitis Sannalle asumaan. Sannalta saimme pakastimeen oman hirvensorkakin omia treenejä varten. Ikävä kyllä säät ovat ollet epäsuotuisat jäljentekoon. Sadetta on tullut kuin Esterin takapuolesta, eikä tiivis kennelvuoroviikkokaan yhtään jättänyt aikaa harrasteisiin. Toivottavasti sateen helpottavat, jotta viimein päästäisiin käyttämään syksyn loppu harjoitteluun.

Tervakoski KV 28.8.2011

Lähdettiin Taron kanssa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kello 02.22 kohti Hämeenlinnaa, lopullisena päämääränä Tervakoski. Tavattiin siis kahdeksan aikoihin aamulla Hämeenlinnan asemalla, minä, Suvi ja Kati, jonka autolla pääsimme näyttelypaikalle.

Olimme suhteellisen ajoissa, joten onnistuimme asettumaan mukavasti tuomarikopin taakse varjopaikalle, jossa oli suhteellisen kuumalla ilmalla mukavan vilpoista ja rauhallista, vieläpä ihan kehää vastapäätä. Vasta puoli yhden maissa päivällä alkoi kehät. Eka (HH You're The One) sijoittui hienosti PU3:ksi napaten itselleen toisen SERTinsä. Tarokin esiintyi mukavasti ja sijoittui PN2 saaden SERTin ja vara-CACIBin.


Tuomarina oli mukava nainen nimeltä Elfriede Heidecker Itävallasta ja hän tuumaili Tarosta seuraavaa:
"Feminine bitch with correct head and expression. Acceptable topline&tailset. Enough chest. Well angulated. Acceptable front. Nice coat. Moves well."


Eli ihan tyytyväisiä ollaan :) Seuurava etappi onkin sitten varmaankin Tuuloksen ryhmänäyttely. Kuvia Tervakoskelta myöhemmin.

Uusia maisemia ja hyviä uutisia

Olen täysin unohtanut kertoa blogiin hyvistä uutisista, joita saimme heinäkuussa Hamun sydänultrassa: reikä kammion ja valtimon välillä oli umpeutunut, eikä eläinlääkärin onnistunut kuulostella minkäänlaista selvää sivuääntä. Helpotuksellani ei ollut rajoja, kun sain kouraani paperin, jossa Hamu todettiin terveeksi :)

Impin pentue on saanut hyvän näyttelyvuoden alle: kolmella neljästä on jo SERT takataskussa, Kafilla jopa kolme kappaletta! Seuraava SERTin metsästys meidän perheellämme on edessä elokuun lopulla, kun suuntaamme kohti Tervakoskea Taron kanssa. Mukaan tulee myös Eka, Hamun veli omistajansa Katin kanssa.

Ainiin, valmiiksi jo onnittelut Impin penskoille, joiden syntymäpäivä on 26.8. jolloin mittariin paukahtaa yksi kokonainen vuosi! Ja onhan tuo Hamu kasvanut!



Arki on muuttanut meillä muotoaan melkoisesti muuton myötä. Asumme nykyään Keski-Pohjanmaalle sijoittuvassa kylässä nimeltä Kälviä, joka kuuluu kuntaliitoksen myötä Kokkolan kaupunkiin (Kokkolaan on matkaa noin 20 kilometriä). Kälviälle me muutimme siksi, että se sattuu sopivasti sijaisemaan 25 kilometrin päässä Kannuksesta, jonne pääsin opiskelemaan eläintenhoitajaksi kennelpuolelle.
Koulu alkoikin ja viikko on ehditty tutustumaan uusiin kuvioihin. Koirien kanssa ei ole vielä ehditty paljon tehdä, vasta ensimmäinen arvio, jonka pohjalta tarkkaillaan edistymistämme. Otin Impin tähän kokeeseen ja sain hyvää palautetta; jollain aiemman vuosikurssin opiskelijalla oli ollut aikoinaan petitti, jota ei oltu saatu motivoitua sitten millään. Onneksi Impi osoitti opettajillemme suuren kulinaarisen taipumuksensa ja käyttäytyi loistavasti.
Ainoa suurempi kritiikki tuli siitä, että koulutan koiraani hätäisesti. No, onneksi tämä ei ollut minulle kovin suuri uutinen, olen saanut samansuuntaista palautetta aiemminkin Maijalta.. Eli ei muuta kuin rauhoittuminen ja syvään hengitys.

Kämppä on saatu kutakuinkin valmiiksi ja pihakin aidattua. Pari näpsäystä on siis paikallaan:


Viherkasvieni määrä on huimasti noussut tuosta, mutta täällä tuntuu aurinkoiset päivät olevat kortilla, joten laitetaan näitä "nättejä kuvia". Eikä meillä tosiaankaan ole aina ruusuja pöydällä, mutta kun kerrankin niitä oli niin olihan se ikuistettava :)



Pihalla pääosin istuskellaan, haukutaan naapureille ja eritoten naapurin kissoille, joita täällä on paljon. Mutta kylläpä eritoten Hamu ja Taro ovat nauttineet omasta pihasta ja eritoten iltaisin ne järjestävät usein pienimuotoisen shown naapurien lapsien ihasteltavaksi.


Sitten vielä ihanaiset ja tuoksuvaiset naapurini. Olen jo valkannut suosikkini ;) He laiduntavat ilmeisesti kesät tuossa parin kymmenen metrin päästä alkavalla laitumella.

Kotisivut auki

Viimein pahasti myöhässä sain kotisivut päiväjärjestykseen. Päivittelen niiden tiedot ajatasalle pikkuhiljaa. Tervetuloa siis :)

http://www.sariannajunnila.net/oliivielamaa