Kökkö kouluttaja

Olen kohdannut ärsyttävän totuuden itsestäni: olen kehno koirankouluttaja. Ainakin mitä tokoon tulee.

Tämä asia valkeni minulle sillä hetkellä, kun tajusin, että vaikka minä kuinka opettaisin koiriani seuraamaan, ei seuraamisesta tule kuitenkaan sellaista kivannäköistä ja itsenäistä, vaan koirat seilaavat sinne tänne ja milloin ovat liian edessä, milloin liian takana.


Siis kyllä, minulla on vaativa rotu käsissäni, eihän kukaan normaalissa ymmärryksessä oleva ihminen lähde yrittämään ajokoirarodun kanssa tokoa, mutta silti. Pohjat on hyvät: koirat ovat innokkaita ja halukkaita tekemään töitä. Niillä on hyvä kontakti ja lihaskunto, kaikki paikat kunnossa. Pääkin on kunnossa, mistään turhista pelkotiloista eivät koirani kärsi.

Periaatteessa tiedän, että kaikki pitäisi pilkkoa osiin ja tehdä asiat mahdollisimman ymmärrettäviksi koiralle, mutta ongelmat tulevatkin sitten siinä, että minkälaisiin osiin ne liikkeet sitten pitäisi pilkkoa? Missä kohtaa koiralle annetaan palkka ja mitä asiaa juuri milläkin hetkellä palkataan. Jo pelkkää alokasluokan seuraamisen rakentamiseen kuuluu pirusti palikoita: kontakti, koiran paikka, minun liikkumiseni, käännökset, pysähdykset ja niin edelleen. On tosi vaikea kouluttaa, kun ei tiedä mistä aloittaisi ja sitten pitäisi vielä keskittyä sellaisiin asioihin, jotka eivät ole minulle luontevia. Olen aina tottunut koiluttamaan koirani käsiavuilla ja nyt yhtäkkiä niistä pitäisi oppia luopumaankin.

Lisää murheita tulee, kun kouluttajat ovat täällä kiven alla ja tunneillakin tuntuvat opettajien ohjeet varsin pintapuolisilta, eikä niiden turvin ole tähänkään mennessä hirveästi saatu aikaiseksi...

Onneksi luokkatoverini Janita suostui hieman auttamaan minua seuraamisen harjoittelussa. Ohjeita tuli ja niille perustelut, joka helpottaa ihmeesti asioiden ymmärtämistä minun kohdallani. Tuntuu jotenkin uuvuttavalta ruveta tekemään kaikki ihan alusta, ihan uudella tavalla, kun luuli, että olisi saanut jotain pientä jo aluille. Mutta koska vanhat menetelmät eivät tuottaneet toivottua tulosta, on varmastikin syytäkin siirtyä uudempiin tekniikoihin. Toivottavasti saan itseni asian suhteen liikkeelle, sillä täytyy edelleen myöntää, että toko lajina tuntuu itselle vieraalta ja luotaan työntävältä. Ehkäpä, jos nämä uudet tekniikat nyt sitten poikisivat onnistumisia ja ruokkisivat vähän mielenkiintoani lajiin.

Mutta nyt takaisin kuulumisten pariin ennenkuin vajoan täysin turhautumukseni syövereihin.

Kaikki koirat on nyt sitten nyhdetty lyhyeeseen villaan jo pelkästään sen takia, että tassuissa sisälle kulkeutuva hiekkamäärä saataisiin kuuriin. Eilen imuroidessani piti kahteen otteeseen tyhjätä pölyimurin säiliö, koettaessani selvitä eteisen dyyneistä. Toisekseen siksi, että koirat ehtivät kasvattaa turkin sitten talveksi, ettei tarvitse sitten pahimmilla pakkasilla vetää niitä kaljuiksi.

Hamun turkki vaaleni taas niin paljon, että se näyttää siltä kuin väripyykkien pesuun olisi käytetty valkaisevaa pesuainetta... Ensi trimmissä siis taas odotettavissa tummempi karvakerta.
Lisäksi Hamun pohjavillaan oli ilmaantunut mielenkiintoinen kerros untuvamaista karvaa, jonka rapsin pois trimmausveitsellä... Olin kuvitellut, että sitä tulee vain pikkupennuille, mutta siltä näyttää että näin ei ole.Vaikka Hamun turkki nyt on muutenkin hyvin riittoisaa mallia. Tämä trimmaus oli nyt sitten tälle vuodelle kolmas ja voin hyvin kuvitella, että ennen uutta vuotta se on taas kypsää...
Taron turkin olisi voinut vielä jättääkin vähäksi aikaa, mutta kun se nyt ihan nätisti lähti nyppimällä, niin otettiin sekin sitten pois.

Tänään vietettiin mukava päivä rannalla koirien kanssa, kun vielä tuli kaunis sää. Pahoittelen, että loppukäytetty kamerani optiika ei enää jaksa tehdä kovin hyvää piirtoa. Mutta saanette käsityksen.

Ainiin, sellainen hauska huomio, että ainakun Impi tai Hamu saa hepulit, ne vetävät häntänsä tuollaiselle koukulle :D

Tarokin pulahti uimaan, tosin en tiedä oliko se ihan tarkoituksen mukaista :)

Taroa harmitti kun pallot heitettiin veteen, josta se ei osaa ottaa esineitä suuhunsa.

Taro on oppinut jopa tuomaa palloa minulle. Sääli ettei se tee sitä vielä käskystä ja ainoastaan namipalkkaa vastaan..

Ainiin, te kaikki jotka jaksatte minua kaikenkarvaisiin haasteisiin pyytää, niin älkää suotta, en oikein jaksa innostua niistä...